Tag Archives: Pelling

Sikkimin ihmeita


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Viime paivat ollaan vietetty muutamassa eri paikassa Lansi-Sikkimissa. Viimeisimman paivityksen jalkeen koroteltiin taasen joukkojeepin kyydissa pikku kylaseen nimelta Yuksom. Kyla, tai oikeastaan tien varteen kasautunut epamaarainen rykelma taloja ja hotelleja, on oikein rauhallinen paikka ja omalla tavallaan tunnelmallinenkin, mutta suhteessa kokoonsa ihan taynna turisteja. Suurin osa heista vierailee kylassa vain lahteakseen trekkaamaan pitemmalle, mika meilta jai nyt talta eraa kokematta. Ei kylla olla ihan varmoja oltaisiinko haluttukaan vaellukselle, jos samaa reittia menee niin paljon porukkaa kuin Yuksomin-kaynti antaa olettaa. Plus etta Maiju ei usko etta olisi edes jaksanut kavella reittia lapi, ja on siten kohtuu onnellinen trekin valiin jaamisesta…

Yuksomissakin oli omat nahtavyytensa, silla se on ollut 1600-luvulla Sikkimin ensimmainen paakaupunki. Nahtavyyksiin kuuluivat korkealla maen paalla (= HIKI ja VASY) sijaitseva Sikkimin ensimmainen buddhalaisluostari seka huomattavasti pienemmalla nyppylalla sijaitseva Sikkimin ensimmaisen kuninkaan kruunajaispaikka. Kruunaajina toimi kuulemma kolme Lamaa, jotka saapuivat etelasta, lannesta ja pohjoisesta. Hauskin ja/tai hammentavin juttu kruunajaispaikalla oli kivi, jonka paalla lepasi pieni puinen kansi. Kun kantta nosti, sen alta paljastui jossain maarin jalan muotoinen painauma, joka on perimatiedon mukaan paa-Laman jalanjalki.

Nama buddhalaisuuteen liittyvat nahtavyydet ovat tavallaan kaikki kovin samanlaisia: ymparisto on taynna varikkaita rukouslippuja, jossakin kohoaa valkoinen chorten eli stupa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stupa), seinalle on ripustettu pienia rukousmyllyja tai sitten omassa pikku mokissaan on yksi valtava rukousmylly. Mutta tunnelma on aina kovin seesteinen ja rauhallinen – ollaan aivan eri maailmassa kuin meluisissa, kaoottisissa hindutemppeleissa.

Rauhaa ja seesteisyytta loytyi myos Khechuperi-jarvelta, jonne tehtiin paivaretki Yuksomista ikaan kuin minitrekkina. Matkaa piti olla kolme tuntia, mutta meilla meni nelja, ja Maiju oli loppua kohti jo ihan poikki (joko kunto on yleisesti ottaen huono tai sitten alkaa vahitellen kaikkinainen matkajaksu loppua). Vaikkei ollut mukana varsinaisia yopymistarpeita, paatettiin jaada jarvelle yoksi ja palata Yuksomiin vasta seuraavana paivana. Oltaisiin voitu yopya jarven ylapuolella olevassa kylassa, jossa pari taloa ottaa vieraita luokseen home stay -henkisesti. Tasta lystista olisi veloitettu 400 rupiaa per nena, mika oli meista aivan jarkyttava summa ottaen huomioon tarjotun huoneen koon ja muut puitteet. Ruoat kylla kuuluivat hintaan, mutta kuulemamme mukaan syotavaksi tarjotaan pari kertaa paivassa dal bhatia eli halvinta mahdollista perusmattoa mita taalla on tarjolla. Sanottiin siis home staylle kiitos ei – toisin kuin monet muut lankkarit, joita kylalla nakyi majailevan sankoin joukoin. Veikkamme etta heidan mielestaan paikka on todella shanti ja syvallinen ja aito ja mita lie; meista se on pelkkaa rahastusta. Ollaan ehka vahan erihenkisia kuin osa Intian-matkaajista, jotka tuntuvat fyysisen ulottuvuuden ohella matkustavan paansa sisalla ihan omissa sfaareissaan.

Punkkasimme sen sijaan yksinkertaisessa guest housessa, jota vaikutti pyorittavan hivenen vakavahenkinen mutta hirmuisen suloinen 13-vuotias Sho-poika. Han jutusteli kanssamme illalla ja kertoi etta taalla on vahan tylsaa asua tiettyyn aikaan vuodesta (=nyt), kun liikkeella on paljon karhuja eika ulos voi niiden takia menna lainkaan pimeaan aikaan. Huom. tama tarkoittaa noin iltaviidesta aamuviiteen, joten vuorokausirytmi on sitten sen mukainen. Ei muisteta koska oltaisiin viimeksi menty nain monena iltana perakkain nukkumaan kahdeksan maissa 😀

Itse Khechuperi-jarvi on jalleen yksi tarkea buddhalainen kohde. Myos muiden uskontokuntien edustajia kay usein jarvella, sen nimittain uskotaan tayttavan toiveita. Hoponlopoa, saatatte ajatella. Mutta onko sittenkaan? Kavimme jarvella maanantaina, ja Maiju toivoi silloin etta viisi viikkoa sitten Kalkutasta lahettamamme postipaketti (jolla piti menna kaksi viikkoa postin sedan mukaan) tulisi onnellisesti perille. Etenkin Maiju on jo moneen kertaan ehtinyt surra paketin kohtaloa ja olettaa etta sita (ja sen sisaltamia korvaamattomia juttuja, kuten sukelluslokikirjojamme) ei taideta enaa koskaan nahda. Vaan kuinka kavikaan? Nyt kun paasimme taas parin paivan tauon jalkeen tietokoneen aareen, saimme kotoa juurikin maanantaina lahetetyn viestin, etta paketti on saapunut perille. HURRAA! Ehkei siis sittenkaan parane aliarvioida naiden takalaisten ihmeiden voimaa?!

Viela epatietoisina jarven ihmeitatekevasta luonteesta palasimme eilen Yuksomiin, jossa vietimme laiskan iltapaivan ja alkuillan paa-asiassa syoden ja juoden. Kuten edellisessa pikapaivityksessa mainittiin, juomapuoli kasitti lahinna tongbaa, paikallista kiljun tapaista juomaa. Se valmistetaan kaatamalla kuumaa vetta kayneiden hirssinsiementen paalle, ja tasta syntyvaa litkua imetaan sitten bambupillin lapi. Vahan valia muki taytetaan kuumalla vedella, jotta juoma ei paase liian vahvaksi alkoholiprosentiltaan. Mukavasti se joka tapauksessa lammittaa, mika on todella tarpeen taalla kukkuloilla silla iltaisin on tosi kylma – melkein pipo- ja vahintaan lampparikeli. Hyvaa harjoitusta kotiinpaluuta varten, eiko?

Sikkimin varalle on talta eraa enaa yksi toive, ja se on etta huomenna olisi kirkas aamu. Tultiin tanaan Yuksomista Pellingiin, jonka tarkeimpana houkuttimena ovat upeat vuoristonakymat. Tanaan on kuitenkin ollut todella pilvinen paiva, eika vuorista nay jalkeakaan. Huomenaamulla on viela viimeinen mahdollisuus tiirailla Kanchenjungaa, peukut pystyyn etta se onnistuu. Sitten suuntaamme yojunalla kohti Kalkuttaa ja sielta lopulta Mumbaihin, jossa toivottavasti yhytamme Lindan ja Kimmon ennen kotiinpaluuta. Hui, nyt alkaa iskea samanaikaisesti haikeus matkan loppumisesta ja onnellisuus kotiin paasemisesta, joten lienee paras lopettaa talta eraa.