Tag Archives: Lhasa

Kiina on mata

Eilen tosiaan kaytiin lekurissa (alkaa tulemaan jo tavaksi Mikolle taalla Aasiassa :), kun oli parina paivana ollut lampoa/kuumetta. Omasta kuumemittarista oli juuri kriittisella hetkella loppuneet paristot, joten kuumetta oli mitattu kasikopelolla (Maijun). Sairaalassa kavi ilmi, etta sita oli sitten mukavat 39,2 astetta (kasimittari naytti noin astetta vahemman). Tuskin oli edes kuumimmillaan ainakaan kasivaramittariin verrattuna.

Siella sairaalassa, joka muuten oli nimeltaan Lhasa Military Hospital, ei kukaan puhunut englantia, kunnes paikalle saatiin eras harjoittelija, joka osasi melko hyvinkin englantia takalaisella mittapuulla. Sairaalassa kaikki muu sitten toimikin armeijamaisella tehokkuudella, kun oli saatu selvitettya vaivan laatu. Siita sitten verikokeisiin, joissa otettiin varmasti yksi maailman pienimpia naytteita (n. 1/5 putkiloa) ja tulokset tulivat parissa minuutissa. Niista ei loytynyt mitaan huolestuttavaa (meilla on viela ne tulokset jos jotain kiinnostaa). Seuraavaksi oli keuhkoseudun rontgeni, josta ei niin ikaan loytynyt mitaan haikkaa. Kuumeen mittaamisen jalkeen laakarit puhuivat, etta olisin mahdollisesti joutunut olemaan muutaman paivan sairaalassa, jos naytteissa olisi ilmennyt jotain. Alkoi hieman kuumottaa molempia, etta taasko tulee sairaalassa kokkimista. Lopulta oli kaikki “hyvin” eika tarvinnut jaada lepuutusosastolle. Mukaan latkaistiin vinopino mitalie ihmenappeja (niita otetaan yhteensa 18 kpl paivassa) seka viela pistos persuuksiin (mita lie sekaan sitten ollut). Jotain tehotroppia niissa varmasti on, silla aina laakkeiden oton jalkeen on ollu melkoisen pirtea olo ja kuume kaikonnut tyystin. Maiju on sen sijaan ollut vuorostaan vasyneempi osapuoli, muttei kuitenkaan kipea.

Tanaan sitten viimeista paivaa Lhasassa. Ihan mukavaa paasta jo eteenpain! Taalla alkaa pikkuhiljaa tekeminen ja rahat loppua (ei oo mikaan halpistelulomakohde). Toissapaivana yritettiin viela uudestaan Potalaan mutta liput oli jalleen kerran loppuunmyyty. Tehtiin vahan salapoliisityota lipunoston koukeroista, ja kavi ilmi etta systeemi on taysin MATA. Ainoastaan kiinalaisturistiryhmat nayttavat paasevan sisalle ongelmitta. (Ylipaataan kiinalaisturistit ovat pahempia kuin suomalaiset Tallinnassa, uskokaa tai alkaa. Ei kaytostapoja, ei kunnioitusta paikallisia kohtaan, ei JUURI MITAAN.) Muut joutuvat jonottamaan tuntikausia varatakseen liput seuraavalle paivalle. Osa jonottajista menee kuulemma paikalle kahden aikaan aamuyosta. Lippujen saamisesta ei silti ole takuuta.

Tassa vaiheessa teimme rankan periaatepaatoksen: boikotoimme kiinalaisten hallinnoimaa Potalaa ja palaamme uudestaan vasta, kun Potala on itsenaisen (tai no, edes autonomisen) Tiibetin hallinnollinen keskus jossa D. L. istuu oikeutetulla paikallaan. Silloin voimme kiertaa Potalan kaytavia siihen suuntaan kuin ne on tarkoitettu eli myotapaivaan, toisin kuin talla hetkella. TIIBET ITSENAISEKSI KIINALAISET ULOS!

Lepopaiva, kuumetta

Lepopäivä kun Mikolla kuumeinen olo. Illalla päätettiin lähteä lääkäriin. Kaikki testit OK. Mukaan hirmu läjä lääkkeitä ja piikki pyllyyn. Ei siis huolta!

Korkeanalan kavelyretki

Pikainen viesti viela ennen nukkumaanmenoa, ettette vallan huolestu 🙂 Olo on jo aika lailla normalisoitunut, periaatteessa… Tanaan kuitenkin lahdettiin “pikku” kavelylenkille Drepung Monasteryyn, silla ensisijainen retkikohteemme, Potala Palace, oli talta paivalta loppuunmyyty(!?). Matkaa kertyikin sitten 9,5 kilometria ja perilla vahan vasytti. Maiju oli rikkipoikki ja Mikolta paloi otsa, kun hatun lippa paasti petollisesti kaiken poltteen lapi. (Ei vissiin saisi valittaa auringonpaisteesta, mutta se on ihan kasittamattoman lapitunkevaa naissa korkeuksissa.)

Itse luostari oli kylla (melkein?) kaiken karsimyksen arvoinen – valtava luostarikompleksi, jossa kierrettiin toinen toistaan korkeammalla sijaitsevia, upeasti koristeltuja temppeleita/kappeleita uskomattoman hienoissa vuoristomaisemissa. Jollette ole jo sisaistaneet niin niita taalla riittaa 😉

Muuten ollaan kylla otettu kohtuu rauhallisesti, juotu ja lepailty paljon. Ei ole mihinkaan kiire, silla viivymme Lhasassa ensi torstaihin saakka. Torstaiaamuna sitten lahdemme landcruiserin kyydissa huristelemaan kohti Mount Everestia ja Nepalin rajaa. Varasimme viikon mittaisen tourin, joten etenemistahti lienee sopivan rauhallinen (yleisin pituus on 5 vrk). Aika jannittavaa!

Sympaattinen Lhasa

Ei pollompaa taalla Tiibetissa. Kelpais varmaan teillekin 🙂

Lhasa tuntuu sympaattiselta “pikku”kaupungilta, erityisesti Barkhorin tiibetilaisalueen kujilla on hauska kuljeskella. Kauppaa ja myyntikorua on toinen toisensa peraan, myyntiartikkeleinaan kaikkea mahdollista maan (vaelluskengat) ja taivaan (rukousliput) valilla. Valilla nakyy pyhiinvaeltajia, jotka taivaltavat kohti temppelia rukoillen ja maahan asti makuulle heittaytyen joka askeleella tai noin metrin valein. Nain he matkaavat kymmenia tai satoja kilometreja vain tullakseen rukoilemaan pyhaan kaupunkiin.

Ihmiset ovat tosi ystavallisia ja hymyilevaisia. Lapset ovat innoissaan meista lankkareista ja huutelevat helouhelou tai muita alahdyksia, kun kuljemme ohi. Kaduilla vaeltaa tai istuskelee toki myos paljon paikallisia ihmisia seka jopa munkkeja, jotka pyytavat rahaa suorasukaisesti. Heti lentokenttabussista noustuamme yksi munkki tarttui tiukasti Maijuun kiinni ja toisteli etta “I am sorry give me money” eika meinannut paastaa irti.

Kaupungin (syystakin) tunnetuin maamerkki Potala Palace on juuri niin vaikuttavan kokoinen ja nakoinen kuin kuvissakin, tai jopa enemman. Muutoin kaupunki ei ehka ole aivan vastannut niita kuvitelmia mita meilla oli Lhasasta, se ei olekaan simppeli “tuppukyla” vaan oikea lantisen Kiinan metropoli. Ostoskadulta loytyy mm. Vero Moda, Only ja Jack & Jones…

Loppukaneettina mainittakoon, etta vuoristotauti on hieman pukannut paalle (varsinkin tuossa aamu/iltapaivalla). Oli todella uupunut ja vasynyt olo, paata pakotti ja Maijulla oli viela hieman oksettava olokin. Unen ja sapuskan jalkeen se on hieman helpottanut, mutta nyt varmaan vaivaa pienehko auringonpistos, kun kavelimme tuolla kaduilla auringon paahteessa muutaman tunnin. Taas paata jomottaa. Vetta vain ja unta palloon.

Korkealla

Lhasa, Tiibet, 3606 m. Tai oikeestaan lentokenttä vasta. Vuoristomaisemat on mahtavat! Vielä ei vuoristotaudin oireita… Raportoidaan myöhemmin lisää.