Kommentointi toimii taas.. tai eipa niinkaan taas koska sehan ei toiminut koskaan paitsi omalla koneella kun tata vasailin. No, nyt se kuitenkin toimii eli kipsin-kapsin kertomaan kaikkea mita siella on tapahtunut muuta kuin mita hesarin uutisissa lukee.
Chennaissa ollaan ja kuten otsikosta voi paatella, edelleen on kova hiki, ainakin Maijulla.
Selvittiin kuin selvittiinkin lahes 27-tuntisesta junamatkasta kunnialla. Tosin matkan ensimmainen isompi takaisku tuli, kun ei oltukaan paasty etenemaan jonotuslistalta varmistetuille paikoille eika nain ollen saatu omia makuupaikkoja vaan pelkat istumapaikat. Kaksi tallaista vastakkain olevaa istuinta voidaan kylla yoksi kaantaa pediksi, mutta meidan paikat ei tietenkaan olleet edes silmatysten vaan selatysten… Etuna tassa jarjestelyssa oli, etta tulipa ainakin juteltua paljon kanssamatkustajien kansa. He selvasti rohkaistuivat juttelemaan ja kyselemaan enemman toisena matkapaivana, joka kuluikin ihan rattoisasti. Nukkuminen tai ainakin torkkuminen onnistui onneksi myos, koska vallattiin Mikon puolelta molemmat istuimet ja angettiin sitten niista muodostuvalle kaantopedille kummatkin. Muutamaan paivaan ei oikein ollutkaan ehtinyt nukkua, joten lepo maittoi mukavasti vaikka ahdasta olikin.
Eilen saavuttiin iltapaivalla tanne Chennaihin ja kaveltiin sopivaksi katsomallemme alueelle etsimaan hotellia. Muutama katsastettiin lapi ja otettiin – luonnollisesti – halvin 😉 Ei tosin sinansa hinnan takia vaan siksi, etta se ei ollut yhtaan sen huonompi kuin tupla- tai jopa triplahintaiset vaihtikset. Kohtuu miellyttavaa oli paasta suihkuun parin paivan tauon jalkeen. Maijulla tosin oli myos inha kenkien- ja housujenpuhdistusoperaatio, koska se meni hotellinhakureissulla astumaan mustanpuhuvaan, oljyiseen ja pahanhajuiseen monjalammikkoon tien pielessa. IUH. Virkistaytymisen jalkeen lahdettiin viela syomaan, kaytiin eraan toisen hotellin kattoravintolassa. Ensimmainen kunnollinen takalainen ruoka (ei silla etta junasapuskoissa olisi mitaan valittamista) oli oikein herkullista, ja kylma olut maistui samoten. Paikka oli ilmeisen suosittu, kaikki muut asiakkaat tosin olivat paikallisia miehia juomassa kaljaa…
Chennaissa on vahan pikkukaupungin tuntua, vaikka kyse onkin miljoonakaupungista. Ainakin tassa hotellimme lahiseudulla on kapeita kujia, kohtuullisesti liikennetta ja pikkukojujen reunustamia katuja. Muutamia muitakin lankkareita ollaan nahty, mutta ei tama mitaan turistialuetta ole, mika tarkoittaa ettei myoskaan joudu karsimaan jatkuvasta kaupustelusta yms. arsyttavasta. Ihmiset ovat olleet hauskoja, seka lapset etta jotkut aikuisetkin tykkaavat ihan vaan tervehtia ja kysya mita kuuluu.
Nyt lahdetaan vahan kavelemaan kaupungille ja etsimaan aamupalapaikkaa… Seuraava paivitys varmaankin sitten Andamaaneilta, sinne lennamme varhain huomisaamuna.