Aamulla saavuimme perille Bhopaliin ja taasen sen pari tuntia myöhässä. Tällä kertaa se ei juurikaan haitannut, vaan melkein päinvastoin, sillä saimme nyt heti huoneen hotellista ja oli kohtuu sopiva aamiaisaikakin. Aamulla tuntia ennen saapumista tosin junassa alkoi jonkinmoinen härdelli Vidishassa, noin 40km päässä Bhopalista, kun iso lauma korealaisia astui junaan ja rupesi pyörimään ympäriinsä ja tunkemaan muiden ihmisten paikoille. Meidänkin paikoille pyrki jokunen, mutta he saivat haltuunsa vain yläpedin ja meille jäi koko alapeti käyttöön. Me yritimme kysyä heiltä lippua, mutta vastaukseksi saimme vain koreaksi höpisemistä ja viittauksia johonkin “captainiin”. Eipä heistä tosiaan mitään irronnut kun kukaan ei puhunut mitään oikeaa kieltä. Monet muutkin junavaunussa olijat alkoivat hiiltyä näihin heidän penkeilleen ja sängyilleen punkeviin korealaisiin. Meitä vastapäätä oleva nainen pohti, että josko heillä onkin lippu vasta Bhopalista eteenpäin, mikä arvaus sai vahvistuksen kun heidän täkäläisen näköinen oppaansa kulki ohi tunkemassa heidän matkalaukkujaan mihin sai tukkimasta koko käytävää. Heillä tosiaan oli lippu vasta Bhopalista, mutta ei se nyt hitto vie mene niin että hypätään junaan ihan mistä haluaa eikä varsinkaan ennen omaa lähtöasemaansa. Tuomittavaa toimintaa oppaalta tahi matkatoimistolta, kuka nyt sitten olikaan vastuussa korealaisten sysäämisestä junaan väärältä asemalta. No… onneksi ei ollut kovin pitkä matka tosiaan enää Bhopaliin ja päästiin itse sekasotkusta pois.
Juna-asemalta suunnattiin hotelliin vähän matkan päässä. Tuikattiin sisäänkirjautumisen jälkeen tavarat huoneelle ja tultiin alas syömään aamiaista. Ennen murkinaa järkättiin hotellin kautta meille auto käyttämään meitä päiväretkellä Bhimbetkassa ja Bhojpurissa. Paratha-aamiaisen jälkeen auto olikin jo odottamassa pihassa ja päästiin matkaan.
Norsumaalaus
Ihmis- ja eläinmaalaus. Aika samankaltaista kuin oli Altassa, Norjassa.
Tanssia ja soitantaa
Parin tunnin ajon jälkeen saavuttiin Bhimbetkaan. Kyseessä on muinainen asuinsija, jonka historia ulottuu aina kymmenien tuhansien vuosien taakse. Mäen päällä olevissa suurissa kallioissa on luolia, joissa on asunut metsästäjä-keräilijöitä, ja luolien ja kallioiden seinämissä on maalauksia näiltä samaisilta tyypeiltä. Maalauksissa oli kaikenlaisia elukoita norsuista peuroihin ja riikinkukkoihin sekä ihmishahmoja tanssimassa tai metsästämässä. Jotkut hahmot myös ratsastivat norsuilla.
Kallion alla on luola jota käytettiin asumuksena. Lähes kaikissa murikoissa alueella oli jonkinlainen luola ja asumus.
Aika vaikea oikeastaan sanoa niistä paljon muuta, kuin että kalliot olivat kyllä erittäin jännästi muotoituneita. Yksi erikoinen asia paikassa näyttäisi olevan myös se, että siellä oli kokonaiskävijöihin (ehkä 15 sinä aikana kun oltiin siellä) nähden melko monta nuorta pariskuntaa asettuneena syrjäisiin kallionkulmiin viettämään kuherteluhetkeä (eli istuskelemaan käsi kädessä vieretysten). Melko jännän paikan ovat kyllä valinneet sillä luulisi että jostain ei näin keskeltä-ei-mitään löytyisi soveliaampia tai ainakin helpommin saavutettavia paikkoja muhinointiin kuin tämä.
Bhojpurin temppeli. Temppelin sisältä voi juuri ja juuri nähdä maailman suurimman lingamin.
Raapustuksia kalliolla. Hahmotelmista oli aika vaikea hahmottaa ihan oikeasti mitään.
Bhimbetkasta jatkoimme pomppuista tietä Bhojpuriin. Perillä odotti melkoisen iso neliskulmainen temppeli mäen päällä. Länkkäreitä ei täällä näkynyt (Bhimbetkassa nähtiin 2), mutta paikallista väriä oli sentään enemmän. Ehkä täkäläisiä kiinnostavat enemmän nämä uskonnollissävytteiset nähtävyydet kuin muinaishistorialliset. Bhojpurin tuhatkunta vuotta vanha temppeli on kuuluisa siitä, että siellä on maailman suurin shiva lingam, kokonaista 2,3 metriä korkea. Olihan se joo kyllä melkoisen komea fallostus, mutta enemmän meidän huomiotamme saivat temppelin vieressä kallioilla olevat kaiverrukset jotka ovat ilmeisesti olleet jonkinlaisia harjoitelmia tai hahmotelmia temppeliä varten. Jonkun tiedon mukaan ne voisivat myös kertoa siitä, että temppeli oli vain yksi osa suurempaa rakennussuunnitelmaa. Sitä ei varmaan koskaan saada tietää, sillä myös itse temppeli jäi kesken. Kallioilla käyskenteli myös vanha mies ison käärmeen kanssa oletettavasti tarkoituksella että vierailijat voisivat kuvauttaa itsensä sen kanssa. Mikko yritti houkutella Maijua poseeraamaan kärmeksen kanssa, mutta turhaan. Edes maininta siitä, että Britney Spearskin on poseerannut käärmeen kanssa ei auttanut kääntämään päätä. Harmi. Jännä huomio oli, että myös täällä oli nuoria pariskuntia syrjäisissä paikoissa viettämässä romanttista kahdenkeskistä hetkeä kuten Bhimbetkassakin.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa mennä jo mailleen kun saavuimme takaisin hotellille Bhopaliin. Vaikka matka takaisin oli sujuva ei samaa voi sanoa autokyydin maksusta. Hotellilla kuski tulee meidän kanssa hotelliin sisään ja hotellivirkailija käy katsomassa auton mittarilukeman. Pienen laskutoimituksen jälkeen, kun taskulaskin suunattoman etsinnän jälkeen lopulta löytyy, kokonaishinnaksi pamautetaan satoja rupioita enemmän kuin ennakkoon ilmoitettiin. Matkaa olikin sitten näemmä paljon enemmän kuin oli oletettu. Syyksi kuski sanoo että meni pidempää reittiä kun tie jossain oli kuulemma niin huono. No aika paska oli kyllä tuokin tie monesti. Kilometreiksi saatiin mittarin mukaan 174 mikä on melko jännä kun Bhopalista Bhimpetkaan on alta 50 kilometria ja Bhopalista Bhojpuriin on kyltin mukaan 32km. Vaikka oltaisiin tultu välissä takaisin Bhopaliin käymään ei tuosta pitäisi saada kyllä noin paljoa millään. Vaan minkäs teet. Eipähän tuossa ole nyt länkkärillä paljoa kahvaa millä yrittää vääntää asioita oikeille raiteille kun kusetetaan ihan suoraan. Olisi vaikka kuski voinut tien päällä selittää että menee jotain pidempää reittiä, mutta en kyllä oikeasti usko että näin oli. Vaan samapa tuo, rahallisesti kyse on meille pikkusummasta, periaate vain harmittaa.
Rahankäyttö aiheuttaa kyllä aina Intiassa meille harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. Ymmärretään tietysti olevamme sikarikkaita ja sikäli sekä kykeneväisiä että velvoitettuja maksamaan kaikesta turistiekstraa (kuten nähtävyyksillä, joiden sisäänpääsystä länkkäri maksaa kymmen- tai kaksinkertaisesti paikallisiin verrattuna). Toisaalta huijatuksi tuleminen on ikävää, ja sanotaanko että pienen huijauksen ja lisämaksun aina sietää mutta emähuijauksia ei viitsisi mukisematta niellä ja siten tukea niiden tekemistä. Mutta sitten taas tällaisesta periaatteesta kiinni pitäminen tuntuu tekopyhältä, kun kuitenkin seuraavassa hetkessä satasista tai vaikka vain kympeistä vängättyään voi käyttää suureelliseen illalliseen tuosta vain satoja rupioita ja jättää vatsan täyteen saatuaan siitäkin osan syömättä.
No, oli miten oli… Illan ohjelmaksi päätettiin laiskasti pysyä huoneella, tilata sinne huonepalvelusta ruokaa ja katsoa telkkarista joku leffa, mikä suunnitelma sitten toteutettiinkin. Huomenna aamupäivästä olisi tarkoitus lähteä junalla Sanchiin katsomaan tämän päivän hindu/muinaishistoria-annoksen jälkeen lisää buddhalaisjuttuja, kun niitä ei vielä täällä Bhopalin ympäristössä ole tullutkaan nähtyä (junan höpöjä korealaisia lukuun ottamatta) 🙂
