Taas olemme paasseet turvallisesti ison veljen valvovan silman alle.
Gangtok on paikan nimi nimittain ja korkeutta vaihtelevasti 1500 ja paikoin 1700 tai enemman. Varsin tasamaata siis. Onneksi tanne on laitettu mukavasti koysirata kabiineineen hiissaamaan ihmispoloja edes takaisin alhaalta ylos ja miksei myos toiseen suuntaan joka spatiaalisrajoittelle tarkennettuna on siis ylhaalta alas. Tosin pieni suunnittelu kukkaken on paassyt joko kaupunkin kaavoituslaitokselle tahi ylailmarautatien suunnittelulautakunnalla, silla ko. vatkain on sijoitettu katevasti keskelle kaikkea mika on kaukana kaikesta oleellisesta ja keskeisesta. Lahinna hupiluontoinen on siis laite. Valiako tuolla ja hauskaa oli raijautua ylos-alas ilman omaa lihasvoiman kayttoa.
Gangtokiin saavuimme aamulla mukavalla jeeppiajelulla. Ainakin muulla jeeppipoppoolla oli hyvinkin hauskaa ja kertoilivat ilmeisesti hauskoja juttuja mita emme tietenkaan ymmartaneet. Meillakin oli kylla vahintaan ihan kivaa, kun jeeppikaan ei ollut kovin taynna. Tosin Maijulla riitti ihmettelemista vierussedan sormissa jotka jatkuvasti hivuttautuivat hanen puolelleen. Kyse ei ole nyt mistaan harskista vaan siita etta siella takapenkilla oli sellainen tanko seuraavan penkin mitalta josta saattoi pitaa kiinni. Tuo seta sattui vaan jostain syysta tykkaamaan pitaa sellaista leveaa haara-asentoa kasillaan siina tangossa. Siita riitti pitkat pohdinnat henkilokohtaisesta tilasta, takalaisten piittaamattomuudesta ja niin edelleen.
Perilla paastiin taksikyydin paatteeksi hotelliin jota oltiin jo etukateen varailtu. Ei kulunut aikaa siis hotellin etsimiseen kun tiedettiin etta paljon olisi tehtavaa tanaan. Lahdimmekin heti pikaisen lounaan jalkeen katselemaan paikallista menoa ja tuota jo mainittua koysirataa. Toiseksi suuntasimme tiibettilaisen luostarisalueelle jossa oli iso chorten (eli stupa) (eli ???) ja varmaan monta sataa rukousmyllya joita sai pyorittaa. Ei kylla jaksettu pyorittaa ihan kaikkia mutta aika sika montaa kuitenkin.
Chortenin ja munkkien asuinrakennusten vieressa oli museo tiibettilaisuudesta. Siella oli tiibettilaisia ryijyja eli tankoja (tanka) Buddhan eri elamanvaiheista seka monesta muustakin vaiheesta ja monen henkilonkin eri vaiheista. Lisaksi siella oli vaikka milla mitalla pienia patsaita Buddhasta seka demoneista ja suojeluskuningaista vai mika nyt “guardian king” voisi olla. Oli kanssa kaikenlaisia erilaisia rituaaliesineita jos jonkinmoista ja osa oli tehty ihmiskalloista. Joo-o. Ihan ihka oikeista ihmiskalloista. Ne olivat sellaisia kulhoja joita tekstin mukaan pidettiin alttarilla jonkin seremonian aikana ja niissa oli sisalla jotain verijuttua tai jotain. Ei kait oikeata verta mutta jotain mika sita kuvasi. Janna nayttely oli kylla.
Paivan jo mennessa mailleen kavaisimme paikallisen ostoskeskuksen katolla jossa olivat Tiibetti festarit. Siella oli melkein karnevaalimeininki ja oli jos jonkinmoista kojua joka kertoi siita ja tuosta buddhalaisuuden osasta, oli munkkeja maalaamassa thangka-tauluja ja useita ravintoloita. Oli siella jopa osasto missa olisi voinut luovuttaa verta. Ainakin niin siina luki. Ei tosin luovutettu. Sitten siella olisi ollut viela auditorio taynna vakea ja myohemmin selvisi etta siella olisi alkanut kohtiin muotinaytos. Tiibettilaista muotia, millaistahan se on?
“Ja tassa meilla on talven 2010 tyylikkain purppuranpunainen kaapu trendikkaalle munkille. Huomatkaa katevat laskokset vuotaisilla seka oranssit tehosteraidat dekolteella. Kevaan jalkinemuodin hitti on pelkistetty nahkasandaalli ja hiustyylia vallitsee nyt moderni kalju.”
Tosiaan. Darjeelingista lahtiessamme tormasimme pariin meidan hotellissa olleeseen tyyppii jotka olivat lahdossa samaan aikaan Gangtokiin. He olivat aikoneet tehda tourin pohjois-Sikkimissa ja kyselivat josko meita olisi kiinnostanut. Jaimme miettimaan matkan ajaksi. He tosin matkustivat eri jeepilla, mutta samaan aikaan. Perilla emme sitten enaa heita nahneet. Rukkasimme kylla sitten myohemmin oman suunnitelmamme, mutta se ei johda talla kertaa tuonne pohjoisemmaksi. Ehka ensi kerralla.
Nyt alkaa olla melkein paiva illallista vaille valmis. Nukkumaan pitaa menna aivan pian kohta, silla huomenna on taas aikainen nousu ja lahto.
Niin joo, jaikohan otsikossa ja alkusanoissa jotain epaselvaksi… Tuolla teilla ajellessa valvoo tosiaan BRO. Ei kuitenkaan “bro” as in “brother” as in veli (oli sitten iso tahi pieni), vaan Border Road Organization, jonka tehtavana on rakentaa ja yllapitaa rajaseutujen teita. Otsikko on otettu tienvarsille – varsinkin mutkiin – laitetuista keltaisista kylteista, jotka sisaltavat liikenneturvallisuuteen kehottavia iskulauseita. Osa on melko tylsia, tyyliin “Drive slow”, osa sen sijaan oikein kekseliaita ja viihdyttavia mutta opettavaisia lauseita kuten esim. seuraavat klassikot:
“Speed thrills but kills”
“After whisky driving is risky”
“It is no rally, enjoy the valley”
“If you sleep your family will weep”
Ja Maijun all time favourite:
“Better be Mr. Late than late Mr.”
Janna oli myos tuo tamanpaivainen “Juo tai aja”. Jos olisi enemman aikaa niin voisimme kaydakin maistamassa paikallista ohrapirteloa, mutta nyt taitaa tosiaan ennemmin peti kutsua. Kyllapa on kiireiseksi mennyt tama elama.