The Rickshaw Driver Strikes Back

Jalleen lisaa liikenne-elamyksia taskussa. (Kaytiin kattomassa myos ruman pinkkia palatsia, mutta ei edelleenkaan mitaan mainitsemisen arvoista Dhakan nahtavyyksista. Niin ja Hindu Streetia, opaskirjan mukaan Dhakaa kuvauksellisimmillaan. Mika tahansa kadunpatka missa tahansa Intiassa voittaa 6-0 varikkyydessa ja kiinnostavuudessa.)

Tanaan ollaan jo ajeltu kahdella uudella liikennevalineella, paatilla ja riksalla. Paatti oli pieni puukanootti oikeastaan, hiukan leveampi sellainen. Silla huristeltiin pitkin Brahmaputraa etta suhina kavi kun rahtilaivat vetivat vieresta urku auki.

Riksa eli riksa tai rikshaw tai tuk-tuk tai kuten taalla sanotaan CNG tai “green baby-taxi”. Hiukan pistaa mietityttamaan miksi tuollaiselle universaaleille sanoille kuin tuk-tuk tai rikshaw pitaa keksia jokin uusi sana joka ei kerro mika se on. Meinaan itse ainakin luulin etta nuo vauvataksit on jotain ihan oikeita autoja vain pienia sellaisia. Tanaan sitten selvisi etta eikun ne onkin noita teiden turmioita, jotka tekevat leijonanosan kaikista kolareista 60 pituuspiirin tallapuolen (menikohan se oikeinpain), eli tuk-tukeja. Ne vain taalla kulkevat kaasulla mista nimitys CNG. “Green Baby Taxi” on ihan mysteeri vaikka ne onkin vihreita. Takseja niista ei saa vaikka kuinka yrittaisi kasvattaa.

Erityismaininta riksoista: taalla koulukyydit hoidetaan polkupyorariksoilla joiden taakse on laitettu metallihakki, jossa lapset kivasti lukkojen taakse laitettuna saavat riehua koko koulumatkan ilman pelkoa etta lentelevat pitkin poikin teita tai mantuja. Eilen nahtiin myos sellainen kun lapset olivat pitkin mantuja kun kouluriksa oli nurinniskoin kumollaan tiella ja lapset tokkuroissaan vieressa. Ei kuintenkaan henkilovahinkoja. Syy: rengas irti. Todellinen syy: ADHD-lapsia kyydissa (tai ainakin niin Mikko luulee).

Hop, hop, nyt menoks juna-asemalle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *