Daily Archives: 2009/09/20

Havelock Times

Heihou täältä Havelockin saarelta!

Pääsimme tänne perille torstaina. Matkaa sai taittaa kellon ympäri: juna oli perillä Kalkutassa aaamuneljältä, lento Port Blairiin (jossa on saarien ainoa lentokenttä, siviilisellainen ainakin) lähti yhdeksän jälkeen, laiva Port Blairista Havelockille lähti puoli yhdeltä, ja saavuimme saarelle neljän maissa.

Jos se sikaflunssa ei siellä koto-Suomessa näy arkipäivässä, niin täällä siihen törmää jatkuvasti. Meinaan ihan positiivisessa mielessä eikä siis puhuta nyt testituloksista. Matkalla tänne saarelle, pitiköhän sitä meidän kaksi vai peräti kolme kertaa täyttää ”rasti ruutuun” -sikainfluenssa lomake. Lomake on hiukan surkuhupaisa (”Sairastatko sikainfluenssaa? Kyllä/Ei” tyyliin), mutta ainakin se otetaan täällä ihan vakavasti. Ei kyllä uskallettu laittaa, että Mikolla on ollut viimeisen 10 päivän aikana kuumetta, ties vaikka mihin karanteeniin olisivat laittaneet.

Lyhyellä matkalla lauttarannasta majapaikalle ehti panna merkille, että saari on jo pelkässä vuodessa muuttunut jonkin verran. Resortteja (joista suurin osa on yksinkertaisia bambumajarykelmiä) on pantu pystyyn useita, tänne on saatu nostoautomaatti, ja ihan kuin kylälle olisi avattu turisteille suunnattuja vaatteita myyvä kauppa. Ainakin on paikallisia vaatteita myyvä iso ”bazaari” sekä parturi/kampaamo ja monta kauppaa jotka myyvät sekalaisia päivittäistavaroita. Myös ravintoloita on avattu useita keskustaan eli saaren kolmen ainoan tien risteykseen. Kuulemma myös uusia sukelluskouluja on avattu kokonaista kolme kappaletta (se on melko paljon näin pienellä saarella). Yleisesti ottaen kaikkea tuntuu olevan yksinkertaisesti enemmän.

Toivoa täytyy, ettei ”kehitys” jatku yhtä vauhdikkaana tulevina vuosina. Saari tuskin kestää valtavaa turistimäärän lisäystä – nytkin on huomattavasti enemmän väkeä kuin vuosi sitten, ja tällä hetkellä eletään vielä off-seasonia. Kurjaa on myös, jos Havelock menettää luonteensa rauhallisena saarena jolle tullaan sukeltamaan ja rentoutumaan, ja muuttuu kovin bilehenkiseksi tai muuten rauhattomammaksi. Muutosta ei toisaalta pidä liioitella, sillä elämä täällä tuntuu edelleen kovin maalaiselta ja simppeliltä. Aamulla herää kukon kieuntaan, sähköt katkeilevat epäsäännöllisen säännöllisesti, kotieläimet kuopsuttelevat tien penkalla, ja liikennettä on aina vain yksi ajoneuvo kerrallaan…

Tällä kertaa tuli katsastettua saaren majoitustarjontaa vähän enemmänkin. Oletimme majoittuvamme ilman muuta Island Vinnie’sillä, jonka possunpunaisissa luksusteltoissa majoituimme viimeksi ja jossa myös sukelluskoulumme Dive India sijaitsee. Jossain välissä oli kuitenkin käynyt pienoinen informaatiokatkos, eikä siellä ollutkaan telttoja vapaana, ainoastaan ankeahkoja bambumajoja. Ne eivät välttämättä ole aivan hintansa väärti, toisin kuin tilavat ja kivasti laitetut teltat (jotka nekin kyllä ovat kohtuu tyyriitä tasoonsa nähden oikeasti, mutta mukavia silti), joten päätimme etsiä vaihtoehtoista majoitusta. Pari ensimmäistä yötä asuimme juuri tuollaisessa yksinkertaisessa majapahasessa Pelliconessa, mutta huomattavasti halvempaan hintaan. Eilen sitten vaihdoimme taas uuteen paikkaan Pristineen, bambumajan paranneltuun, kaksikerroksiseen versioon: alhaalla on pieni terassi, eteinen ja kaakeloitu kylpyhuone, ylhäällä tilava makuuhuone ja parveke, jolta on sievästi laitetun pihan yli näkymä merelle. Illalla saa nukahtaa kuunnellen aaltojen tyrskähtelyä rantaan…

Viikon päästä harkitsemme vielä, haluammeko muuttaa loppuajaksi Vinnie’sille vai jäädä tänne. Riippuu varmaan vähän seurasta jota täällä Pristinessä on tarjolla… Olettaen, ettei kukaan lukijoistamme järkyttyneenä pidä meitä hirveän antisemitistisinä, täytyy sanoa että monissa paikoissa on iso ryhmä israelilaisia, jotka pysyttelevät tiiviisti omissa oloissaan ja joista ei siten ole juuri iloa tai seuraa meille. Sen verran ollaan havainnoitu ko. maasta tulevia matkaajia, että kaikki ovat mukavia yksin tai vielä kaksin, mutta jos kasassa on isompi porukka, muu seura ei luonnollisestikaan juuri kiinnosta. Itse asiassa tilanne olisi varmasti sama minkä tahansa kansallisuuden kohdalla, mutta israelilaisia vain sattuu olemaan täällä (siis Intiassa ylipäätään) aina laumoittain ja siksi tällainen käytös assosioituu juuri heihin. Eilen oli vielä juutalaisten uusivuosi ja sikäläiset laulaa hoilottivat ja kitaroitsivat ja rummuttivat ja ryypiskelivät varmaan paremman puolen yötä.

Nyt ollaan kuitenkin eksytty kauas itse pääasiasta, eli sukeltamisesta. Heti perjantaina käytiin ekoilla sukelluksilla ja eilen tehtiin kaksi pulahdusta lisää. Vanhoja tuttuja sukellussaitteja, mutta eipä niistä hirveästi näin vuoden jälkeen enää muistanut. Kaloja piisaa kuten ennenkin, vesi on lämmintä ja näkyvyys on ainakin kohtalainen (siis täkäläisellä asteikolla, suomalaisella se olisi loistelias). Kaikenlaisia värikkäitä ihanuuksia (on niillä oikeat nimetkin, mutta niitä lienee tässä turha luetella ainakaan ilman kuvia – näätte sitten kotona) näkee runsaasti jokaisella sukelluksella, ja melkein-sukunimikaimoja vuokkokalojakin ollaan moikattu useaan otteeseen.

Hienoin juttu on varmaan ollut iso kilpikonna, joka nähtiin heti toisella sukelluksella. Pinnan päällä koettiin vähintään yhtä mahtava yllätys eilisten sukellusten välissä: nähtiin lauma delfiinejä uiskentelemassa ja polskahtelemassa jonkin matkan päässä veneestä. Ne eivät säikkyneet venettä, mutta lähtivät pois kun muutama poika (Mikko mukaan lukien) hyppäsi kokeiluluontoisesti veteen niiden seuraksi (kunnioittavan etäisyyden päähän tosin). Delfiinit eivät kuulemma täällä ole tottuneita uimareihin tai sukeltajiin, eivätkä ujoina uskalla tulla leikkimään heidän kanssaan.

Tällä kertaa meillä on myös todistusaineistoa sukelluskokemuksistamme, Mikko kun hankki uuden kameran ja sille vedenalaiseen kuvaukseen soveltuvan sukelluskotelon. Ihan hauskoja otoksia on jo muistikortille tallentunut, mutta kuvausolosuhteet ovat tietysti vähän haasteelliset pinnan alla eikä kaikkea sitä elämää ja värikkyyttä saa millään tavoitettua kuviin. Jostain kumman syystä ne kuvat tuppaavat olemaan hieman sinisävytteisiä 😉

Tänään pidetään välipäivä sukeltamisesta. Muutenkaan ei ollut tarkoitus pullikoida joka päivä, sillä meillä on täällä reilusti aikaa. Nyt tuli kuitenkin pakkolepipäivä, nimittäin tällä kertaa on Maijun vuoro sairastaa. Onneksi ei ole ollut sen pahempaa kuin tukkoinen nenä ja pientä lämpöä. Varsinkin edellinen on kohtalokas sukeltamisen kannalta, koska tukkoisella nenällä ei saa kunnolla tasattua painetta korvissa ja se tuntuu kuulkaas perin ikävältä. Mikko haki eilen apteekista lääkettä, joka tuntuu auttavan lämpöilyyn. Nenä on vielä liian tukossa sukeltamiseen, mutta eiköhän se siitä aukea. Nyt siis otetaan ainakin tämä päivä tai tarvittaessa pitempäänkin levon kannalta ja yritetään saada kaikki aika jollain ilveellä kulumaan. Vuokrattiin juuri skootteri ja se auttanee ajan tappamisessa kun pääsee hiukan paremmin liikkumaan ympäriinsä. Saas nähdä miten ajaminen sujuu näin viiden vuoden tauon jälkeen. Mutta ei huolta, liikenne on tosiaan HYVIN rauhallista eikä ajovauhti ole erityisen päätähuimaava. Sitä paitsi täällä on pakko käyttää kypärää, joka on tosin melko nafti Mikolle kaiken tukkansa kanssa, ja se näyttää ihan pöhköltä. Maijun ei tartte pitää kypärää, koska se on vain matkustajana. Intialaista liikenneturvallisuuslogiikkaa… Infotaan sitten myöhemmin miten on ajalta saatu nirri pois ja kuinka monelta lehmältä/kanalta/possulta samaten 😀

PS. Meidän naapurissa on uusi, hieno Symphony Palms -niminen resort, jossa on ihan kunnollisia mökkejä. Kiinteä perusta, puupaneloidut seinät, lasi-ikkunat, ilmastointi, TV, ehkä jopa minibaari, tahrattoman puhdas kylpyhuone. Kelpaisi varmaan jopa Annikalle ja Kristalle! Eikä maksa kuin 1000 rupiaa (17 e) per yö, mikä todennäköisesti on vain off-season-hinta ja todennäköisesti tuplaantuu tai moninkertaistuu kunhan sesonki alkaa. Nyt vielä pääsis halvalla, joten tulkaa, tulkaa! Joohan? JOO! Tosin noiden mökkien suorat rivit ja viilatun kloonatut ulkoasut eivät ehkä oikein istu tänne tropiikin keskelle, kun viereiset resortit ovat sekalaisia mökkirykelmiä, jotka on rakennettu bambusta, mikä on kaikkein ekologisin rakennusmateriaali tropiikkiin. Mutta tulkaa silti.

Heissuliveissuli.