Intian-kesakoti Bundissa jai siis eilen illalla taakse. Lahto majapaikasta venyi vahan viime tinkaan, ja kun korottelimme riksalla aseman pihaan, laiturilla seisoi jo juna lahtovalmiina. Akkia siis reput selkaan ja juoksuksi, mutta juna lahti jo puksuttamaan eteenpain kun paasimme laiturille. Sen verran ehdittiin silti nahda, ettei se sittenkaan ollut meidan juna, vaan joku muu. Oikea juna saapui vasta tunnin myohassa. Ihan turhaan juostiin siis!
Raj ja J.P. pitivat meille seuraa junaa odotellessa, ja lisaksi saimme matkakumppanin viisikymppisesta saksalaisnaisesta. Bundin vaen mukaan meidan olisi pitanyt viela jaada, Rajin mielesta meidan olisi pitanyt viipya kokonainen vuosi, mutta niin vain juna tuli ja kuskasi meidat eteenpain. Vaan niinhan se on, etta taytyy lahtea voidakseen taas tulla takaisin, eiko?
Junamatka kului mukavasti saksalaistadin kanssa keskustellessa. Puhuttiin Intian ihanuudesta ja kamaluudesta seka toisesta maailmansodasta, muun muassa. Pidettiin pienimuotoinen Suomen historian oppitunti, luonnollisesti, kun kerran tatia tuntui kiinnostavan 😉
Aamulla oltiin vahan ennen seitsemaa perilla Agrassa ja lahdettiin juna-asemalta suoraan kohti Agra Fortia, jota tulimme paa-asiassa talla kertaa katsomaan. Taj Mahal on jo niiiiin nahty… Taalla kannattaa nahtavyydet katsastaa aina niin aikaisin aamulla kuin mahdollista, koska silloin on a) viileampaa b) vahan tai ei yhtaan turistilaumoja nahtavyyden luona = omissa matkakuvissa. Mekin valtettiin sopivasti kaikki isot haslingit esimerkiksi opastarjokkaiden suhteen, koska menimme linnoitukseen ennen hetkea myohemmin alkavaa turistirumbaa ja todennakoisesti raivokasta opastus- sun muuta tyrkytysta.
Moguliarkkitehtuurin mallikkaimpiin esimerkkeihin kuuluvassa linnoituksessa on kaytetty rakennusmateriaaleina punaista hiekkakivea seka valkoista marmoria, joista on sitten vasatty jos jonkinlaista pikkutarkoin kaiverruksin koristeltua pylvaikkoa, hallia ja kaytavaa. Hieno ja vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan, varsinkin kun ollaan nahty linnoitukseen sijoittuva “historiallinen” elokuva Jodhaa Akbar, joka nimensa mukaisesti kasittelee linnoituksen rakennuttanutta keisari Akbaria vaimoineen.
Fort Wikipediassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Agra_Fort . Ei tartte sitten Villen tai muidenkaan valittaa tarkemman informaation puutteesta 😉 (Koska Wikipediahan on aina oikeassa ja kertoo kaiken oleellisen…)
Linnoituksen katsastettuamme lahdimme etsimaan jostakin ruokaa. Aikansa maaniteltuaan meidat sai kyytiinsa polkupyorariksaa ajava seta, joka kertoi voivansa kuskata meita ympari Agraa vain kymmenella rupialla tunti. Ajattelimme, etta kuski on ehka helpoin vaihtoehto loytaa sopiva ruokapaikka, ja hanen kuskaamanaan saimmekin vatsat tayteen helposti ja vaivattomasti. Ruoan jalkeen kuskiseta pyysi saada vieda meidat katsomaan muutamaa turisteille suunnattua kauppaa (marmoria, nahkaa, hopeaa, mattoja, vaatteita ja yleissalaa olisi ollut tarjolla). Jutun juoni oli siina, etta meidan ei tarvinnut ostaa mitaan, vaan kuski sai rahaa siita, etta han pelkastaan vei meidat ko. kauppoihin kunhan vain viivyimme niissa tarpeeksi kauan. Meilla ei oikeastaan ollut muutakaan tekemista ja aikaa taytyi tappaa jokunen tunti, kun nahtavyyksia ei oikein jaksa paivan kuumimpina tunteina kierrella, joten suostuimme ostoskierrokseen. Homma toimi suunnitelman mukaan, tosin viimeisessa paikassa seta muistutti etta meidan pitaa olla oikein oikein hitaita, jotta kayntimme on tarpeeksi pitka ja han saa palkkionsa. Mutta ilmeisesti kaikki olivat kierroksen paatyttya kohtuu tyytyvaisia. Kuski sai rahansa ja me saimme ajankulua seka lopulta kyydin sinne minne halusimme. Normaalisti ei ehka voi suositella tallaista toimintaa kovin mielekkaana, eika noita kauppoja muutenkaan, mutta eipa tasta talla kertaa koitunut harmia kenellekaan, paitsi ehka myyjille jotka eivat saaneet kaupattua meille mitaan kovasta yrityksesta huolimatta. Miksihan ne muuten aina mainostavat, etta just looking, no buying… Mita jarkea muka on edes katsoa jos ei osta, kysynpa vaan. No, itepahan sanovat joten ei sitten osteta. HA.
Nyt alkaa pikkuhiljaa olla aika jatkaa matkaa eteenpain ja katsastaa viela nk. Baby Taj eli Taj Mahalin harjoitusversio seka itse Taj takapuolelta, Yamuna-joen yli nahtyna. Sitten taas takaisin juna-asemalle ja kohti seuraavaa stopoveria. Ensimmainen kolmesta perakkaisesta yojunayosta takana, mutta seuraava etappi mennaan toiseksi parhaassa luokassa joten siella kylla kelpaa matkustaa. Suihkuunkin paastaan jo reilun kahden vuorokauden kuluttua, JEI!