Daily Archives: 2009/09/10

It’s good to be back at home!

Viiden vuoden jalkeen kaikki on yha niin kuin ennenkin. Tai ei kaikki, mutta kaikki oleellinen on. On kuin kotiin olisi tullut.

Aamuisesta junasta selviydyttyamme etsimme kasiimme majapaikkamme isannan joka loytyi – mistas muualta – elefanttien parkkipaikalta. Pihassa meita oli vastassa isantamme Raj ja hanen vaimonsa Neema, jotka yha viiden vuoden jalkeenkin muistivat meidat. Teemme naemma aika lahtemattomia vaikutuksia 😉 Neema muisti viela Mikon nimenkin ja sen etta olimme Suomesta. Raj viela kaivoi vanhoja kuvia jotka olimme heille lahettaneet. Ai, ai, kylla siina kelpasi juoda Neeman luultavasti ehka maailman parasta chaita.

Teekupposten ja jutustelun jalkeen paastiin suihkuun sitten maanantain. Hiukka oli paassyt hikea tarttumaankin tuossa parin paivan aikana. Ei kylla ollut pollonpaa paasta myos omaan vessaan nain vaihtelun vuoksi 🙂 Myos sanky oli paivalepiin aika kova juttu ja hampaiden pesukin oli aika kiva kokemus.

Pienen siistiytymis tauon jalkeen saatiin pienta valipalaa eli Aloo Parathaa Neeman tekemana. Voin muuten sanoa etta oli hyvaa. Ei ihan ne pakastelatyt mita oli viime lauantainakin tarjolla paase tahan. Jotenkin varmaan nyt pitaa keksia jokin ovela juoni miten ei sita ruokaa tarjottaisi ihan nyt niiin sika paljon sitten illalla. Ei sita voi jattaa syomattakaan kun on niin hyvaa. Ei voi, ei.

Ruokailun jalkeen lahdettiin katselemaan onko se kyla viela saman nakoinen, mutta ihan aluksi poikettiin ottamaan yhdet legendaarisen hyvat Sathi Lassit, saframi-pistaasi-kardemumma-jne-lassit. Hyvaa oli ja se muuten on semmoista tavaraa etta pitaa oikeastaan lusikoida. Ei tuu pillista lapi se. Ja se kylakin naytti ihan entiseltaan, mita nyt joitain cafe/ravintolaa ja pari nettipaikkaa on tullut ja sellasta. Bazaarilla kaytiin pyorahtamassa ja katsahtamassa sellaista tankkia. Ei siis mitaan tankki-tankkia (joku voi nyt sitten laittaa sen tankki-vitsin tahan valiin niin ei tartte itse) ja tank niin kuin vesitankki joka on siis iso allas.

Eilisillasta viela sen verran, etta blogpostauksen jalkeen lahdettiin kapsimaan asemalla, mika varmasti on juuri sita mita kaikissa opaskirjoissa suositellaan; pimeassa, yksin, tuntemattomassa paikassa… Lopulta otettiin sitten kuitenkin polkupyorariksa parille viimeiselle kilometrille kun noiden riksakuskien ahdistelu alkoi kayda jo hiukka vaaralliseksi kun ajoivat melkein pain. Ihan vaan houkutellakseen kyytiin tai jotain. Yrita siina sitten kavella kun tulee mopo- ja polkupyorariksaa molemmista puolista pahki. Ei sielta ois kylla vahan matkan paasta ilman kyytia paasytkaan, kun tosiaan sita vetta siella tuli ja yksi sillanalus oli sillanalusen sijaan jarvi. Asemalla sitten vietettiin aikaa teeta siemaillen kahvilassa, joka bongattiin ja sen jalkeen laiturilla nokottaen. Pelattiin jatsia ja unoakin, siihen asti kunnes nuokahtelu alkoi hairita pelia. Ei toki hairinnyt ne about 20 ukkoa jotka kokoontu siihen meidan ymparille toljottamaan hulluja ulkomaalaisia jotka pelaavat korttia. Niin… parin viime yon kolmen-neljan tunnin younet alkavat pikkuhiljaa potkia takaisinpain.

Ja Anna-Maijalle tiedoksi, slabarit on ostettu. Ainakin jonkinmoiset kun taalta ei oikein saanut kunnollisia. Otetaan sitten myohemmin toiset paremmat.

Tassa talla kertaa tammoista. Nyt pitaa lahtea ettei Maiju syo kaikkea mun illallista 😀

Terveisin,

Once again lapsykkamies, Mikko