Kilppari! Hai! Kilppari! Hai!

Sitten viime kuulumisten..

Pidettiin perjantaina valipaiva sukelluksista ja paranneltiin Maijun oloa tiikeribalsamilla – on muuten hyvaa stuffia jos on roorit tukossa. Vuokrattiin polkupyorat ja poljettiin laheiselle norsujen koulutuskeskukselle. Retken saldo oli aika heikko, silla nahtiin ainoastaan kanoja, pari koiraa ja vuohi. Koko paikka oli ihan autio (lukuunottamatta em. elaimia ja naruila kuivuvia pyykkeja). Norsut olivat meidan salapoliisityon perusteella jossakin muualla, minka paattelimme tiella olevista tuorehkoista norsunkakkakikkareista (jos nyt pienen jalkapallon kokoista moykkya voi kikkareeksi sanoa). Ihan hukkareissu ei silti ollut, vaan oli kiva nahda vahan lisaa saaren mahtavia maisemia. Ja sikkeisoja perhosia!

Eilen aamulla oli taas sopivan levannyt olo ja ilma kulki putkissa kuten pitaakin, joten puladimme taas isoon siniseen, joka taalla on oikeasti turkoosi. Aloitimme suunnitelmien mukaan Advanced-kurssin kolmella sukelluksella: hylky, navigaatio ja yo-sukellus. Hylky oli 50-luvulla uponnut rahtilaiva, johon on 50 vuodessa ehtinyt kasvaa paksu korallikerros. Siella naki vaikka mita merenelavaa pienista madonnakoisista kaloista yli metrin mittaiseen napoleon wrasseen. Itse hylky, siita roikkuvat verkot, merenpohjaan valunut hiili ja suurensuuri propelli olivat tietysti myos jannia.Navigaatiossa tuijoteltiin lahinna kompassia ja uiskenneltiin suoraan ja nelioittain, mutta nahtiin lopuksi paljon kalojakin.

Aivan omanlaisensa elamys oli yo-sukellus, joka tosin tehtiin alkuillasta – taalla on pimeaa jo kuudelta. Taskulamppujen valossa naki yllattavan hyvin, mutta tuttu sukelluspaikka naytti ihan erilaiselta kuin paivalla. Laskeutuessa ei ollut viela pimeaa ja naki tutut maisemat ja kalat (osa yokorallilla). Pimean tultua katseltiin lahinna koralleja, jotka soivat planktonia, seka yohon heranneita muita kasveja. Hienoin oli lasisen lapikuultava aivan suuren, suuren kukkakaalin nakoinen koralli, jonka seassa pikkukalat pyoriskelivat. Noustessa ja turvapysahdyksella viihdykkeena ja silmanilona oli pimeassa loistava plankton, joka heilui ja kieppui kuin vakkara rapyloilla tai kadella vetta liikuttaessa. Tihkuloita! Pimeassa sukeltaminen ei ehka ollut ihan taysin “meidan juttu”, mutta pitanee viela kokeilla joskus uudestaam – jos ei taalla, niin sitten seuraavassa paikassa.

Tanaan suoritetiin kurssi loppuun tehden pari sukellusta: syvasukellus ja kalantunnistus. Nyt ollaan siis oikeasti “edistyneita avovesisukeltajia”. Syvasukelluksella nahtiin aluksi HAI! Meidan eka! JEE! Se oli tosin aika kaukana ja meni nopeasti pois nakoetaisyydelta laskeutumishassakassa mutta nahtiinpa ainakin vilaus (nakyvyys ei ollut kovin hyva siella alhaalla). Pienen kiertelyn jalkeen teimme pari tehtavaa joilla testataan, etta ei ole typpinarkoosissa. Epaonnistuimme molemmat surkeasti. Kertolasku merenpohjassa on haasteellista jos ei ole laskenut moneen vuoteen mitaan paperilla 😉 Oikeasti ei se niin surkeasti mennyt eika se testaus niin tarkkaa taida ollakaan, kunhan vain pysyy tolpillaan. Eiko?

Paivan toinen sukellus – kalantunnistus – oli Maijun mielesta ehka kaikkein paras ikina (16 sukelluksen syvalla rinta-aanella..). “Tehtavanantona” oli vain hiljalleen kierrella ja katsella riutan paalla eri kaloja ja koralleja, muistaa tai yrittaa katsoa tunnistuskortista mita ne ovat ja kirjata ne ylos muovilapyskalle. Oli siis oikein rauhallista, kiireetonta ja mukavaa mutta siita huolimatta (tai varmaan juuri siksi) nahtiin hirmu paljon. Mm. laatikkokala 😀 Paras kaikista oli kuitenkin KILPIKONNA! Ihka oikea, 1,5-metrinen kilpikonna joka kauhoi menemaan kalojen keskella. Maiju tykkas!!! Ja Mikkokin. Nahtiin samainen killekalle vielapa kahdesti. Sen lisaksi ei olisi edes tarvinnut nahda mitaan muuta, etta olisi ollut hyva dyykki.

Nyt tultiin tanne lesoamaan teillekin seikkailuistamme sinne kylmaan ja markaan syys-Suomeen. Reilua, ko? Jos yhtaan lohduttaa, taallakin tuli asken vetta kuin esterin tiedatte kylla mista. Mutta kesa kuivaa minka kastelee, paitsi taalla, kun on niin pirun kosteaa koko ajan ja lisaksi sita kastuu kuitenkin taas huomenna jos/kun menee jalleen pulikoimaan.

Kuulunee varmaan viela ainakin kertaalleen taalta Havelockilta ennen paluuta Port Blairiin ja mantereelle loppuviikosta.

Puli, puli..

PS. ISOT MYOHASTYNEET SYNTTARIONNITTELUT JANILLE!