Monthly Archives: September 2006

Nyt on loppu

Onnellisesti takaisin koti-Suomessa!

Ei voitu eilen laittaa viestiä, kun on ollut netti katki matkan ajan (tänään kuulemma on fiksattu taas toimintaan mutta ei tiedetty siitä vielä) ja nyt sitten viestitään täältä Omenan kirjastosta. Mahtava suomalainen kirjastolaitos ja ilmainen netti!!

Täytyy sanoa, että myös suomalainen vesi- ja viemäröintijärjestelmä on iloinen asia toimivine suihkuineen (sekä kylmää että kuumaa vettä suoraan hanasta) ja juomakelpoisine vesijohtovesineen (Mikko huom: Simple wateria voi ihan hyvin juoda… Ja Gangesissa kylpeä… =).

Viimeinen päivä Delhissä meni yhdessä hujauksessa, kun kierreltiin vielä kaupungilla kaupoissa. Erityisesti täytyy suositella yhtä Baba Kharat Singh Margin government emporium -rivistön kauppaa, joka oli Kamala. Nimestään huolimatta siellä oli jotain tosi kauniita koriste/lahjaesineitä, ja tosi ystävällinen palvelu.

Tähän väliin voi kertoa lyhyen sandaalin tarinan. Hyvin palvellut keharisläpäri (oikean jalan) koki kuoliniskunsa juuri kyseisen kaupan edessä ja toinen slärpäke katkesi. Kentälle lähtöön oli enää pari tuntia aikaa eikä olisi millään viitsinyt ostaa uutta kenkää sitä varten. No, nohevat kauppiaat antoivat ensin nuppineulan jolla irtosuikale kiinnitettiin ja sitten vielä hakivat narua, jolla sitoivat lipokkaan jalkaan kiinni. Siinä sitä sitten käyskenneltiin ympäri Delhiä rusetti sandaalin päällä. Lopulta nämä hyvin palvelleet (siis Koh Taolta ostetut) jalkineet jäivät hotellin aulaan roskista varten. Saattaa tosin olla että joku haaska ne nappasi ja myi jollekin onnettomalle jalattomalle intialaiselle kalliilla. Sopii vain arvailla.

Ja asiaan.. Kyseisestä kaupasta löytyi mainio ja kaunis tuikkupidike-hajusteöljykombinaatio (eli tuikun palaessa hajustetta leviää ympäristöön), johon sijoitimme osan Oulun porukoiden lahjoituksesta matkan teeman puitteissa. (Ja yhdestä toisesta kaupasta ostimme hienosti kirjallun valokuvakehyksen joko matka- tai hääkuvaa varten.) Loput käyttänemme täällä kotisuomessa. Kiitos vielä niistä.

Lentokentällä ei sittenkään jäänyt paljon aikaa tuhlattavaksi ja kerkesimme haukkaamaan parit Subit, kun tuli jo aika lähteä koneelle. Pitkän lennon jälkeen saavuimme kauniiseen Itävaltaan. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen seuraavaa lentoa ja kävimme jopa kentän ulkopuolella. Valitettavasti keskustassa käynti jäi seuraavaan kertaan sillä olimme siinä uskossa (mm. eräs itävaltalaisnainen näin väitti), että sinne kestäisi tunti. Sitä ei kukaan kertonut, että sinne menee myös juna vartissa. Tämän bongattuamme ei olisi ollut enää juurikaan aikaa tuohon koukkaukseen ja tutustuimme vain viehättävään lentokenttäalueeseen. Itävalta siis ihan nähty =) Äkkiä vierähti odotusaika jälleen kauppoja kierrellessä. Kentältä löytyi mm. supermarket, josta ostimme välipalaksi Mozartin kuulia, tölkkikaljan sekä juustolajitelman. Kyllä teki muuten hyvää Aasian köykäisen juustotarjonnan jälkeen!

Matkan viimeiset tunnit menivät torkkuessa, ja yhtäkkiä koneen ikkunasta jo näkyi Suomenlahti ja Helsingin edustan saaristo. Voi kotiinpaluun onnea ja autuutta!

Tähän loppui tarina, eikä auta marina.

Kuuma, kallis Delhi

Vika matkapaiva meneillaan.

Ollaan jo kirjauduttu ulos hotellista ja kamat odottavat iltaa siella. Nyt vietamme mierontiella viela seuraavat 7 tuntia.

Pari paivaa ollaan kierrelty ymnpari Delhia, tai oikeastaan aika samoja seutuja koko ajan, mutta jotain ollaan kuitenkin nahty. Toissapaivana perehdyttiin New Delhin ymparistoon ja sielta bongattiin Connaught Place (semmoinen torkeen iso liikenneympyra kaytannossa, jossa on paljon kauppoja ja monta makkaria), kansallisarkisto (ei kayty sisalla) seka India Gate (no.. paikallinen riemukaari). Ei siis juuri kummoista kerrottavaa niista.

Eilen kaytiin vanhan Delhin puolella ja katsastamassa sen alueen kuuluisin – ehka koko Delhin – nahtavyys Red Fort. Ei siellakaan oikeasti ollut juuri mitaan nahtavaa, iso puisto, rapistuneita pytinkeja ja rupunen museo. Hienompaa moguliajan arkkitehtuuria ollaan nahty mm. Fatehpur Sikrissa, viime reissulla tosin. Eli oiskohan se nyt sitten ollut kuitenkin taman reissun paras moguli.

Muuten ollaan boikotoitu nahtavyyksia, koska

a) on niin kuuma
b) ulkomaalaiset voivat joutua maksamaan kohtuullisesti 20-kertaa enempi kuin paikalliset

Syysta a) jai nakematta Jama Masid (iso moskeija) ja Pauli Aalto-Setalankin ohjelmassa lanseerattu Jantar Mantar, eli 1700-luvun observatorio.

Taman paivan selviytymissuunnitelma on viettaa mahdollisimman paljon aikaa ilmastoiduissa merkki- tahi vastaavissa kaupoissa, kateisautomaattikopperoissa (myos ilmastoituja) seka ravintoloissa. Niista voikin sanoa sen verran etta Makkari voittaa sata-nolla paikallisen (?) Wimpyn, jossa ruoka oli niin pahaa etta Maiju oksenteli yolla. Hyi. Viela on kokeilematta Nirulas…

Junaillen alas paahteeseen

Alkuiltaa Delhista!

Paastiin tanne matkan viimeiseen etappiin luksustellen ilmastoidussa junanvaunussa. Ruoka- ja juomatarjoilu pelasivat, kun junan tarjoilijat kantoivat teeta, pikkupurtavaa ja ruoka-annoksia suoraan istumapaikoille. Katevaa kuin mika. Sita paitsi, juna oli vain vartin myohassa.

Ilmastoidun junavaunun turvasta ja pimennettyjen lasien suojista syoksyimme Delhin kaaokseen ja kuumuuteen (ei onneksi niin lakahdyttavaan kuin pelattiin). Juna-asemalta kaahasimme autoriksalla Paharganjin turistikeskittymaan ja lahdimme etsiskelemaan hotellia. Eipa aikaakaan, kun meidat akkasi pari hotellin sisaanheittajaa – onneksemme he halusivat johdattaa meidat juuri siihen majoitusliikkeeseen, josta olimme jo varanneet huoneen. Hotelli sijaitsee pienella sivukujalla, joten sinne olisikin ollut vaikea omin pain loytaa.

Suihkun ja lyhyen lepohetken jalkeen taman paivan ainoaksi missioksi jaanee lahimman McDonaldsin paikallistaminen. Tahdomme roskaruokaa!!

Jalkapalloa

Viela fudisihmisille siella Etela-Amerikassa.

Mekin ollaan seurattu taalla ahkerasti paikallista jalipallokulttuuria ja kaannettu paata aina hetkeksi aukion suuntan, jossa ne nyt on pelannu nyt ainakin kolmatta paivaa putkeen. Oiskohan se joku semmoine turnaus vai mita sanaa te ammattilaiset nyt kaytattekaan.

Golffia jarvella

Halojaa Nainitalista.

Pakko tassa ensin mainita etta viime viestin jalkeen satuttiin viela illalla Haridwarissa osumaan erittain meluisan festivaali-kulkueen kohdalle. Kyseessa oli jonkin sortin Krishna-festi. Siella oli rekkoja joiden lavoilla oli kaikenlaista happeninkia, patsaita ja vaikka mita. Jokaisen perassa kulki luonnollisesti pari pyorariksaa, jotka kuskasivat generaattoreja tuottamaan virtaa niihin kaikkiin vilkkuvaloihin ja mokatoosiin (amyreita oli semmoiset reilu kymmenkunta per jok ikinen kulkuvaline).

Tanne siis paadyttiin pari paivaa sitten, eika olla maltettu kayda edes viestia laittamassa kun on niin paljon mita voisi tehda (ei silla etta olisi oikeesti tehty ihan sikana mitaan). Taalla voi kayda elaintarhassa, minigolffata, polkuveneilla, ajella hevosilla tai viilettaa rinnetta ylos gondoli-hissilla. Polkuveneita ei olla viela kokeiltu, mutta pitaisi aivan kohta menna ja hevosiin ei kosketa, muuten on hommat pulkassa.

Eilen kokeiltu gondoli-hissi ei Maijun mielesta ollut yhtaan niin hyva kuin Haridwarin koysirata, ja maisemat ylhaaltakin olivat jokseenkin surkeat. Naet taalla Nainitalissa on koko ajan erittain sumuista, auringon vain hetkittain pilkahdellessa , kunnes illalla selkenee. Ei siis juuri minkaanlaiset maisemat vuorille/kukkuloille. Siella ylhaalla olisi muuten ollut semmoinen huvipuiston tynka, jossa olisi voinut mm. lasketella, ajaa tormailyautoja tai kokeilla “vapaa”-pudotusta (vrt. minikokoinen lintsin raketti tai mika se aikaisemmin olikaan nimeltaan). Ei kokeiltu mitaan. Tuolla alhaallakin oli ollut joku juhla ja siellakin oli huvipuistolaitteita, tosin jo purkuvaiheessa kun osuimme paikalle.

Sielta kapsyteltiin elaintarhaan, joka sekin oli luonnolliseti pystytetty rinneolosuhteisiin ja joka hakille sai kavella joko makea alas tai ylos. Muuten puisto ei ollut ihan yhta ankea kuin intialaistarhat yleensa. Naimme siella mm. lumileopardeja, karhuja, tiikereita (tai siis yhden pusikossa makaamassa), peuroja tahi hirvia ja susia.

Tamanpaivaisena viihdykkeena on ollut lyhykainen minigolf-rata. Joka oli kylla tosi helppo. Ei siis ihme etta Maiju voitti (taas) ylivoimaisesti. No ei vaan kahdella lyonnilla. Kohta tosiaan sinne polkuveneilemaan viela auringon paistaessa tai jo laskiessa maen taa.

Paa-asiassa ollaan pidetty matalaa profiilia sangyn ja telkkarin tienoilla ja lepailty ennen Delhin paahtavaa 35+ asteen kuumuutta. Maijun vatsakin paatti ruveta viela arhentelemaan, mutta luotamme paikallisten ihmenappien voimaan.

Huomenna aamulla suuntaamme kohti Delhia, josta olemme jo varanneet hotellin valmiiksi. Siella sita pitaisi sitten viela jokunen nahtavyyskin katsella (ehka), ennen tiistaista kotiinpaluuta.

Siihen asti seuraavaa viestia odotellessa.

Iltamenoja rannalla

Heipa hei taalta kuumasta Haridwarista. Yritetaan tappaa aikaa odotellessa junan lahtoa. Nelisen tuntia viela 🙂 Nettikahvilassa on ilmastointi, jaateloa ja kylmia juomia, joten saatte pikapaivityksen jo tanaan.

Eilen kaytiin katsomassa paikallista iltamenoa paa-ghatilla, jota kutsutaan nimella Hari-ki-Pairi. Meno oli kaoottista ja aarimmaisen meluisaa. (katsokaa kuva tapahtumasta http://en.wikipedia.org/wiki/Haridwar ). Lahjoitusten kerailijat huudattivat ihmisia, jarjestysmiehet puhalsivat pilleihinsa, musiikki raikasi kova-aanisista ja taaksemme jumittui vanha nainen helistamaan symbaaleja ja raakymaan sen tahdissa. Temppeleiden edustalla heiluteltiin valtavalla liekilla palavia tuliastioita, ja koko tapahtuman paatarkoituksena oli paivan pimetessa laskea Gangesin vietavaksi palamaan sytytettyja kukkaveneita. Tunnelma oli ihan mielenkiintoinen, mutta tosi kaukana Amritsarin Kultaisen temppelin hartaudesta ja rauhallisuudesta.

Uskonnollispainotteiset elamykset ovat jatkuneet myos tanaan. Vierailimme kukkulalla olevassa Mansa Devin temppelissa. Tosiasiassa meita ei kiinnostanut niinkaan itse temppeli, vaan koysirata jolla kukkulalle paasi. Melkein kuin huvipuistossa olisi ollut 🙂 Hauska ajelu, jonka ainoa puute oli, etta se oli liian lyhyt. Temppeli itsessaan oli taynna seka ihmisia etta savua jostain uhraushaslingeista. Alhaalla pikkupojat olivat yrittaneet myyda meillekin hieman kyseenalaisia uhrilahjapussukoita; sisalla oli ainakin kookospahkina (ilmeisesti poltettavaksi) ja jonkinlaista nauhajuttua jolla tehtiin mitalie (joillakin pikkulapsilla sita oli paassa).

Lisaksi kavelimme joen vartta auringon paahtaessa katsomaan Shiva-patsasta kaupungin toisella laidalla. Patsas osoittautui suunnattomaksi pettymykseksi (se naytti hienommalta kauempaa). Takaisintulomatkalla Mikko joutui uskonnollisen hurmoksen valtaan ja loikkasi pyhaan Gangaan peseytymaan. Pitihan sita kokeilla hindujenkin pyhaa vetta… eihan se viela taalla ylavirroilla ole niin paskaista kuin varsinaisessa kylpylakaupungissa Varanasissa. Kylvylla ei nayta olleen kummempia vaikutuksia sen paremmin hyvassa kuin pahassakaan. Paitsi, etta se oli varsin virkistavaa, vesi meinaan oli tosi vilpoista. Maiju oli harmissaan ja kuumissaan kun ei voinut pulahtaa itsekin. Tai olisi voinut, mutta naisilla on tosiaan taalla tapana kylpea taysissa pukeissa. Ei niin mukavaa. Ja Mikollakin oli bokserit jalassa ja sitten niita kuivateltiin ja lopulta kaveltiin persus markana kun ei jaksettu enempaa ilmakuivattaa. Seuraavaa uimakohdetta saakin sitten jo miettia, silla pyhat vedet olivat meidan tietaaksemme tassa. Ehdotuksia?

Tassapa tama raportti talta eraa. Hetken paasta hyppaamme junaan ja huristamme kohti uusia seikkailuja.

Pyha Ganga

Sumuisten vuorten apinat ovat jaaneet taakse ja matka jatkuu. Shimlan kaupunki oli “ihan kiva”. Siella vilistelee apinoita muuallakin kuin apinatemppelilla siina maarin etta ikkunat on syyta pitaa kiinni. Mekin saimme toissailtana kuunnella apinoiden juoksentelua pitkin parveketta ja aamulla piti olla varovainen ettei sotkeentunut niiden jatoksiin. Kaupunkia ei jaksettu kovin paljoa kierrella rankkasateen keskella. Sen verran kuitenkin kuljeksittiin, etta kokeiltiin paikallista erikoisuutta ja nahtavyytta eli hissia. Se kulki alhaalta ylos – todistettavasti – ja mita luultavimmin myos toiseen suuntaan. Saastyi kapuamiselta ylos jyrkkaa rinnetta. Aika erikoinen tunnelma Shimlassa on, kun kaupunki on taynna brittien 1800-luvulla pystyttamia englantilaistyylisia rakennuksia. Pidimme lokoillan ja haimme paikallisesta Dominosista muutamat pizzat ja kaupasta limpparia ja popparia.

Nyt olemme jalleen Intiassa… Nimittain ikivanhassa ja pyhassa (yhdessa seitsemasta Intian pyhista kaupungeista) Haridwarissa Gangesin varrella. Ilma on kuuma ja basaari varikas. Kaupoissa myydaan kaikenlaista kimaltelevaa seka vilkkuvalollista. Pyhiinvaeltajat kylpevat pyhan joen vedessa, ja mekin ostimme muovipullon joka on varta vasten tarkoitettu pyhan Gangan kotiinviemiseen. Kaupungissa ei saa tarjoilla kuin kasvisruokaa (joka on halpaa ja herkullista), joten meilla menee mukavasti 🙂

Matkapaivat kuitenkin vahenevat ja reissaustahti kiihtyy. Seuraavaksi suunnistamme juna-asemalle ostamaan lippuja eteenpain. Nautimme pyhan kaupungin tunnelmasta huomisiltaan saakka ja suuntaamme sitten pienempaan ja viileampaan Nainitalin vuoristokaupunkiin ennen Delhin-rutistusta reissun lopuksi.

Britannia?

Sataa. On sumuista. Olemmehan brittien entisessä kesäpääkaupungissa. Tämän lähemmäksi Englantia ei Intiassa pääse. Apinat tosin lisäävät paikallisväriä!