Eilen tosiaan kaytiin lekurissa (alkaa tulemaan jo tavaksi Mikolle taalla Aasiassa :), kun oli parina paivana ollut lampoa/kuumetta. Omasta kuumemittarista oli juuri kriittisella hetkella loppuneet paristot, joten kuumetta oli mitattu kasikopelolla (Maijun). Sairaalassa kavi ilmi, etta sita oli sitten mukavat 39,2 astetta (kasimittari naytti noin astetta vahemman). Tuskin oli edes kuumimmillaan ainakaan kasivaramittariin verrattuna.
Siella sairaalassa, joka muuten oli nimeltaan Lhasa Military Hospital, ei kukaan puhunut englantia, kunnes paikalle saatiin eras harjoittelija, joka osasi melko hyvinkin englantia takalaisella mittapuulla. Sairaalassa kaikki muu sitten toimikin armeijamaisella tehokkuudella, kun oli saatu selvitettya vaivan laatu. Siita sitten verikokeisiin, joissa otettiin varmasti yksi maailman pienimpia naytteita (n. 1/5 putkiloa) ja tulokset tulivat parissa minuutissa. Niista ei loytynyt mitaan huolestuttavaa (meilla on viela ne tulokset jos jotain kiinnostaa). Seuraavaksi oli keuhkoseudun rontgeni, josta ei niin ikaan loytynyt mitaan haikkaa. Kuumeen mittaamisen jalkeen laakarit puhuivat, etta olisin mahdollisesti joutunut olemaan muutaman paivan sairaalassa, jos naytteissa olisi ilmennyt jotain. Alkoi hieman kuumottaa molempia, etta taasko tulee sairaalassa kokkimista. Lopulta oli kaikki “hyvin” eika tarvinnut jaada lepuutusosastolle. Mukaan latkaistiin vinopino mitalie ihmenappeja (niita otetaan yhteensa 18 kpl paivassa) seka viela pistos persuuksiin (mita lie sekaan sitten ollut). Jotain tehotroppia niissa varmasti on, silla aina laakkeiden oton jalkeen on ollu melkoisen pirtea olo ja kuume kaikonnut tyystin. Maiju on sen sijaan ollut vuorostaan vasyneempi osapuoli, muttei kuitenkaan kipea.
Tanaan sitten viimeista paivaa Lhasassa. Ihan mukavaa paasta jo eteenpain! Taalla alkaa pikkuhiljaa tekeminen ja rahat loppua (ei oo mikaan halpistelulomakohde). Toissapaivana yritettiin viela uudestaan Potalaan mutta liput oli jalleen kerran loppuunmyyty. Tehtiin vahan salapoliisityota lipunoston koukeroista, ja kavi ilmi etta systeemi on taysin MATA. Ainoastaan kiinalaisturistiryhmat nayttavat paasevan sisalle ongelmitta. (Ylipaataan kiinalaisturistit ovat pahempia kuin suomalaiset Tallinnassa, uskokaa tai alkaa. Ei kaytostapoja, ei kunnioitusta paikallisia kohtaan, ei JUURI MITAAN.) Muut joutuvat jonottamaan tuntikausia varatakseen liput seuraavalle paivalle. Osa jonottajista menee kuulemma paikalle kahden aikaan aamuyosta. Lippujen saamisesta ei silti ole takuuta.
Tassa vaiheessa teimme rankan periaatepaatoksen: boikotoimme kiinalaisten hallinnoimaa Potalaa ja palaamme uudestaan vasta, kun Potala on itsenaisen (tai no, edes autonomisen) Tiibetin hallinnollinen keskus jossa D. L. istuu oikeutetulla paikallaan. Silloin voimme kiertaa Potalan kaytavia siihen suuntaan kuin ne on tarkoitettu eli myotapaivaan, toisin kuin talla hetkella. TIIBET ITSENAISEKSI KIINALAISET ULOS!