Viimeista iltaa viedaan taalla Taolla. Reput jo koko lailla pakattu ja vene/bussiliput huomiselle varattu.
Eilen oltiin viela kahdella sukelluksella. Ensimmainen oli syvasukellus eli laskeuduttiin n. 30 metrin syvyyteen. Ei sita kylla ees huomannu menevansa sen syvemmalle kuin jo kayty 18 m. Tosin mita syvemmalle menee, niin sita todennakoisempaa on etta tulee typpihumalaan, joka vastaa normi humalatilaa taikka hiprakkaa; ajatus ei toimi ihan niin nopeasti ja koordinaatio alkaa reistailla. Tama ilmio tosin alkaa yleensa siina kolmenkymmenen metrin jalkeen eika taidettu kovin sekaisin ollakaan. Pienta vaikutusta saattoi olla mutta vaikea arvioida. Joka tapauksessa (tai ehka juuri siksi?) sukellus oli ainakin Maijun mielesta paras kaikista. Koralli- ja kivimuodostelmat olivat hienoja, kaloja oli runsaasti ja nakyvyys oli todella hyva.
Toinen sukellus oli meidan osalta nosteen huippuhallintaa. Kaytannossa kuitenkin dyykin actionista ja dramatiikasta vastasivat Trigger fishit. Ne ovat ilkeita ja arhakoita pirulaisia, jotka puolustavat aggressiivisesti reviiriaan. Sukellussuunnitelma meni uusiksi heti laskeutumisen jalkeen kun kouluttajamme hetken pyorittyaan huomasi meidan olevan oikeassa Trigger fish sopassa, niita oli melkein muutaman metrin valein. Katja-kouluttaja joutui jopa hieman taistelemaan yhden kanssa, kun se kavi paalle. Kala ei muutamasta rapylaniskusta viela ymmartanyt vetaytya vaan nappasi palan Katjan liivinnarusta. Me muut seurasimme vieressa hieman saikahtaneina ja ihmeissamme siita, etta mita oikeastaan tapahtuu. Me emme meinaan heti oikein ymmartaneet, etta ne kalat siina ymparilla olivat kaikki naita “pikku” pirulaisia. Poistuttiin nopeasti takavasemmalle ja yritettiin palyilla sen verran ettei tormata suoraan uusien triggereiden reviireille. Loppusukellus sujui sitten nosteenhallinnan harjoittelussa kuten paikallaan leijumisessa istuallaan tai paa alaspain.
Sukellusgaiffarit Maikki ja Markus
Maijun mielesta jai syvyyssukelluksen jalkeen ensimmaista kertaa sellainen olo, etta haluaa/on pakko viela paasta uudestaan pinnan alle. Ehkapa siis ihan hyva sauma lopettaa taman reissun osalta ja palata asiaan uudestaan joko taalla tai muissa maisemissa ennen pitkaa…
Snorklailemaan menossa
Mikko pysytteli suosiolla matalammassa vedessä
Tanaan emme siis enaa sukeltaneet vaan pidimme lepopaivan. Kaloja piti kuitenkin viela menna katselemaan ja kavimmekin kurssikavereiden kanssa bungalowiemme edustan pikku poukamassa snorklailemassa. Lahti oikein kuhisi elamaa ja ihan uusiakin, tosi isoja kaloja bongattiin. Lopputulos oli kuitenkin paljon palanutta nahkaa selkapuolella. Aurinkorasvaa olisi pitanyt lisata HIEMAN useammin ja reilummin. Onneksi mahallaan on mukava nukkua ja kaupasta saa aloe vera monjaa joka auttaa kuulemma heti. Ehka seuraavat paivat eivat olekaan niin tuskaisia kuin voisivat.
Kivat rusketusrajat sai snorklatessa
Maijulla rajat oli ehkä hieman enempi rapumaisia
PS. Tassa linkki sivulle missa on kuva Trigger fishista:
http://www.liddiard.demon.co.uk/photoix/trigger/trigger.htm