Saavuttiin tanaan Munnarin pikkukaupunkiin vuorten ja teeviljelmien keskelle. Maisemat ovat ehdottomasti kauneimpia tahan mennessa (kun jaljella on enaa oikeastaan Goa niin saattavat jaada kauneimmiksikin). Bussimatkan loppuosa Kochi/Ernakulamista oli vahan hurja pitkin kapeita, mutkaisia vuoristoteita. Varotoimenpiteena mutkissa ym. tiukoissa paikoissa jarrujen tai kohtuullisen ajonopeuden sijaan torven tootottaminen. Maisemat olivat sen sijaan mahtavat, kulkien kapeita teita vihreiden teeplantaasien ja varikkaan kukkaloiston halki ja tama viela ymparoity jylhilla, palmujen peittamilla vuorenrinteilla. Osittain maisemat olivat niin elavaiset, etta pyrkivat ihan jopa bussin sisaankin asti avonaisesta ikkunasta. No oikeastaan tienvarsien puskat ja heinat. Kerala ja sen luonto ovat kylla eksoottisinta ja upeinta meidan nakemaa Intiaa. Eilinen siis vietettiin risteillen kettuvallumiksi kutsutulla, pienella paatilla pitkin kauniita palmujen reunustamia vesia. Laivalla oli vaan me kaksi ja tietysti tuplamaara henkilokuntaa: opas, pari kuskia ja kokki. Asiakkaiden ja tyontekijoiden suhdeluku, 1:2, on lahes vakio taalla Intiassa (joskus tyontekijoita viela enemmankin), siis tyontekijoita aina reilusti enemman. Tyo on taalla niin halpaa, eika muuten kaikille taitais riittaa tyotakaan. Oli ihan mukava ja rentouttava paiva, joskin yopymispaikassa tunnelmaa pilasi laheiselta tielta (tieta ei kyllakaan nahnyt) kantautuva liikenteen melu – ei oikein tuntunut etta oltaisiin oltu jossakin kaukana poissa luonnon helmassa… (Ei oikein osaa sanoa, etta onko tuollainen retki sitten ihan hintansa vaarti. Toki tuo oli vain yhden tarjoajan, mutta voiko ne muut olla kovin erilaisia?) Taalla ylhaalla vuorilla (Munnarin alue 1700m (kaupunki) ja 2600m (huiput) valilla merenpinnan ylapuolella) on taas hieman viileampi illalla. Tuolla alhaalla Keralassa oli lahes vuorokauden ympari tasaisen hikinen olo, mutta taalla sentas viilenee.
Kalenteri
-
Viimeisimmät kirjoitukset