Tag Archives: Ruoka

Roti’n’Roll part 3


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Viimeinenkään pitempiaikainen majapaikka Kandyssa  ei jättänyt meitä nälkäisiksi. Täällä tuli ehkä tehtyä enempi ruokaa kotosalla niin lounaaksi kuin iltaruoaksi. Ensinnäkin siksi, että vettä satoi ensimmäiset 3 viikkoa melkein koko ajan eikä aina hotsittanut lähteä suhailemaan sateessa kylille ruokailemaan. Toiseksi siksi, että täällä keittiö oli ehdottomasti parhaiten varustettu – oli jopa grilli, jota kylläkin käytettiin ensimmäisen kerran vasta sitten kun liesien kaasu loppui eikä heti saatu lisää 🙂

Aamupaloja tuli tehtyä neljän viikon aikana melko monta, vaikkei ihan jokaista päivää oltukaan asunnolla. Päivän tärkeimmän aterian sisältö vaihteli simppelistä jogurtti-myslistä aina suurempaan kavalkadiin sisältäen niin paahtoleipää ja munakasta kuin hedelmäsalaatteja ja tuoreita mehuja.

A simple breakfast at home - yogurth with muesli, toested bread with cheese and freshly made watermelon-papaya juice

A simple breakfast at home – yogurth with muesli, toested bread with cheese and freshly made watermelon-papaya juice

A bit more hearty breakfast - sri lanka style masala omelet, toast, fresh juice and tea & coffee

A bit more hearty breakfast – sri lanka style masala omelet, toast, fresh juice and tea & coffee

The Christmas Day breakfast would not do without the rice porridge. This time though it was kind of a cross between that and local version called kiribath.  Fresh fruits and juice and toast complete the thing.

The Christmas Day breakfast would not do without the rice porridge. This time though it was kind of a cross between that and local version called kiribath. Fresh fruits and juice and toast completed the meal.

The breakfast at Avasta Resort & Spa in Anuradhapura. Apparently you could not get it without the chicken sausages, which sadly were left un-eaten, though, Eero did take a small nibble on one of them.

The breakfast at Avasta Resort & Spa in Anuradhapura. Apparently you could not get it without the chicken sausages, which sadly were left un-eaten, even though Eero took a small nibble on one of them.

New Years days breakfast at Ohiya Hill Safari Eco Lodge. I can't say the food there would be the main reason to visit, but this special days breakfast was nice, including two types of kiribath, toast, eggs and good company.

New Years day breakfast at Ohiya Hill Safari Eco Lodge. I can’t say the food there would be the main reason to visit, but this special breakfast was nice, including two types of kiribath, toast, eggs – and good company.

Rice & Curry on Sri Lankan perusruokaa. Sitä saa lähestulkoon joka kulmalta niin päivällä kuin illallakin eikä annos ole yleensä kovin kallis. Hinta pyörii useimmissa paikoissa euron molemmin puolin. Sitä tuli syötyä niin ravintoloissa kuin take-awayna, mikä on näppärä tapa saada halpa ja hyvä lounas kotiin vietäväksi.

A rice and curry on a road side diner. Basic price gives you the selection of few veg curries and on top you can buy "add-ons" like the fish curry we have on separate plate. Tasty and cheap.

A rice and curry in a road side diner. Basic price gives you the selection of a few veg curries and on top you can buy “add-ons” like the fish curry we have on separate plate. Tasty and cheap.

A rice & curry at one of our favorite restaurants which conveniently was also the closest one. Perhaps not as great as the other dishes in the plate, nor it was not the biggest portion out there, but nonetheless still quite good. On the back is veg club sandwich which on the other hand was excellent. As well as the pink faluda drink.

A rice & curry at one of our favorite restaurants which conveniently was also the closest one. Perhaps not as great as the other dishes on the plate, nor it was not the biggest portion out there, but nonetheless still quite good. In the back is veg club sandwich which on the other hand was excellent. As well as the pink faluda drink.

Take-away rice & curry from a railway station restaurant. Neatly packed in a plastic and newspaper wrapping. Special here is the soya curry on the right. This one was a bit spicy as the restaurants main clientele is just the locals.

Take-away rice & curry from a railway station restaurant. Neatly packed in a plastic and newspaper wrapping. Speciality here is the soya curry on the right. This one was a bit spicy as the restaurant’s main clientele is locals.

In some places if you order the rice & curry for two, you get them in shared plates like here. Then you will probably get even more food than having separate portions - ev''en too much! Eero's expression also gives out the spiciness of these curries.

In some places if you order the rice & curry for two, you get them on shared plates like here. Then you will probably get even more food than having separate portions – even too much! Eero’s expression reveals the spiciness of these curries.

Rice & curry in a bit more fancier place. Price goes up in the same and you could some 7-8 sets from a street diners. Good, but not that good, though the beetroot curry was very nice. The pasta we had also was a nicely something different for a change.

Rice & curry at a bit more fancier place. For the same price you could get some 7-8 sets from a street diner. Good, but not that good, though the beetroot curry was very nice. The pasta we also had was a nice for a change.

Jo ennen lähtöä fiilisteltiin että täältä saa dosaa joka on yksinkertaistettuna etelä-intialainen täytetty lettu. Tai sinnepäin. Jotkut tykkää kuin hullu puurosta ja jotkut ei. Me ollaan sitä ensimmäistä. Harmillisen vähän tuli kuitenkin niitä syötyä ja lopulta siitä paikasta mistä sai parhaat niin haettiin vain kerran mukaan.

The best dosas we had. One is masala dosa and other is onion dosa. Usually they are served with some gravy which you dip in or coconut sambol around here.

The best dosas we had. One is masala dosa and other is onion dosa. Usually they are served with some gravy which you dip the dosa in – or coconut sambol around here.

Another version of the masala dosa on the right. On the left is the Sri Lankan kottu which is basically a mix or different vegetables fried with spices. Simple but very delicious.

Another version of the masala dosa on the right. On the left is the Sri Lankan kottu which is basically a mix or different vegetables fried with spices. Simple but very delicious.

Rice & curry ja dosa ei tosiaan ollut ainoa mitä syötiin vaan välillä tuli otettua muutakin.

Unlike in Finland, Sri Lanka has quite a few Baskin Robbins outlets through out. We did try their ice cream once.

Unlike in Finland, Sri Lanka has quite a few Baskin Robbins outlets. We tried their ice cream once.

Not in too many places you find proper salads on the menu. This place was a bit more on the "hip" side and all this kind of stuff also. Naturally this attracted quite a few western tourists in, though perhaps almost half of the customers were locals.

Not too many places offer Western style salads. This place was a bit on the “hip” side and had all this kind of stuff on the menu, which naturally attracted quite a few western tourists in.

One of the surprising things we found (via guidebook though) was The Soya Food Centre which catered all kinds of food based on soya - even ice cream :) All the food were super good and no wonder the place was packed with locals on a hot day having a few cones of frozen soya.

One of the surprising things we found (via Tripadvisor) was The Soya Food Centre which served all kinds of food based on soya – even ice cream 🙂 The food was super good and no wonder the place was packed with locals on a hot day having cones of frozen soya.

One of the best meals we had in place called Muslim Hotel. Despite the odd name they had super good food. Here we have the kottu and roti at the bottom and egg biriyani at the top. In the middle there is again the most excellent drink faluda shake.

One of the best meals we had was in a place called Muslim Hotel. Despite the odd name they had great food. Here we have the kottu and roti at the bottom and egg biriyani at the top. In the middle there is again the most excellent drink faluda shake.

Again something different. Our New Year's eve special dinner was special, but in perhaps the most flattering way. We got noodles with potatoes, cabbage, eggs and loads of chillies. Also we got chicken :) They gave also us few bits as they thought Eero might have some. He didn't though.

Again something different. Our New Year’s eve special dinner at Hill Safari Lodge in Ohiya was special, but not perhaps in the most flattering way. We got noodles with potatoes, cabbage, eggs and loads of chillies. Also we got chicken which they gave because they thought Eero might have some. He didn’t though.

Jostain syystä tuli myös vedettyä aika monta hampparia matkalla. No, ei oikeasti niin hirveän monta, mutta niitä on kiva syödä vaihteeksi täällä suunnalla, kun kasvisburgerit voi olla oikeasti jotain muuta kuin raastepihvillisiä kummajaisia.

Maybe the worst burger we had. And the same goes for the pizza slice. They pineapple juice was excellent, though. I made it myself :)

Maybe the worst burger we had. And the same goes for the pizza slice. They pineapple juice was excellent, though. I made it myself :)

This burger may not look much, but was very surprisingly very, very good. Also worth noting are the "normal" cucumbers they've put inside. These our normal cucumbers are quite rare and also expensive out there.

This burger may not look much, but was surprisingly very, very good. Also worth noting are the “normal” cucumbers they’ve put inside. These kind of cucumbers are quite rare and also expensive here.

Not quite burger, but something like. In most of the street side small eateries they sold some kind of buns or such. They are quite excellent value as this egg and seeni sambol bun did cost only 0,25 euros.

Not quite a burger, but something like. In most of the street side small eateries they sold some kind of buns. They are excellent value. This egg and seeni sambol bun cost only 0,25 euros.

Again at our local restaurant. Veg club and superb chips at the back and veg submarine or  sub at the front. All very delicious.

Again at our local restaurant. Veg club and superb chips at the back and veg submarine or sub at the front. All very delicious.

A burger with a bit of style. Or at least some try to do so. The burger was quite nice, even though the  odd olive there on top does look a bit out of place (it was concealing the toothpick that was holding it together). We also had eggplant caprese salad (in the middle) and vegetable noodles.

A burger with a bit of style. Or at least that’s what they aimed at. The burger was quite nice, even though the odd olive there on top does look a bit out of place (it was concealing the toothpick that was holding the burger together). We also had eggplant caprese salad (in the middle) and vegetable noodles.

Kotosalla syötiin myös aika monta kertaa, niin lounaita kuin illallisiakin. Kotona syömisen etu (oli sitten itse tehnyt tai ottanut noutoruokaa) oli se että sai syödä ainakin hitusen rauhallisemmin, kun ei tarvinnut toisen olla koko ajan perässä seuraamassa kun Eero haluaa juosta ympäri ravintolaa, kadulla tai kiivetä portaita.

Our first meal in Kandy. We had some take-away from the local restaurant, which proved to be very good. Here we have veg curry (the red rice we boiled at home), shawarma and roti on the right and some dessert cakes.

Our first meal in Kandy. We had some take-away from the local restaurant, which proved to be very good. Here we have veg curry (the red rice we boiled at home), shawarma and roti on the right and some dessert cakes.

One of our new favourites: pumpin. When we think about it, it is not that odd we liked it here too, since we "found" the butternut in South Africa few years back and liked it. The ones here were pretty similar in taste. Sometimes we boosted it with some tofu.

One of our new favourites: pumpkin. When we think about it, it is not that odd we liked it here too, since we “found” the butternut in South Africa few years back and liked it a lot. The ones here were pretty similar in taste. Sometimes we boosted it with some tofu.

Otherwise this does not look much, but the thing here is the stuff on the right. Those are actually soya pieces, which you could buy from a store in various flavours: shrimp, squid, chicken and so on. Totally vegetarian still, though. Sadly, the these didn't taste that good, because they would have been very good instant food option.

This does not look much, but the thing here is the stuff on the right. Those are actually soya pieces, which you could buy from a store in various flavours: shrimp, squid, chicken and so on. Totally vegetarian still, though. Sadly, the these didn’t taste that good. They would have been very good instant food option.

Eero develop a fancy for the pomegranate. He called it "candy" :)

Eero developed a fancy for the pomegranate. He called it “candy” :)

The normal routine for Eero to eat: watching Pingu and stuff bits once in a while into mouth.

The normal routine for Eero to eat: watching Pingu and stuffing bits of food into his mouth every once in a while.

Pretty much the only option to order home delivery on something was Pizza Hut. There were some other places too, but they required to phone in and quite frankly it was not too fluent to make the order with them in English and be sure you'd get what you wanted. From Pizza Hut you could do the order online :)

Pretty much the only option to have home delivery was Pizza Hut. There were some other places too, but they required phoning in and quite frankly it was not that easy to make the order with them in English and be sure you’d get what you wanted. From Pizza Hut you could order online :)

Maiju did couple of times this "woodapple crumble". Woodapple is a local fruit which is quite unappealing to eat by the looks of it. We did not fancy that much for its raw taste either, but it was ok for baking. Here served with yogurth and kithul treacle.

Maiju made a couple of times this “woodapple crumble”. Woodapple is a local fruit which is quite unappealing to eat by the looks of it. We did not fancy that much its taste raw either, but it was ok for baking. Here served with yogurth and kithul treacle.

On our anniversary we had bought some wine, which proved to be a good one and bought only that afterwards. Cheeses are rare and expensive, though we did find some brie and other cheese they call "gouda", but was quite far from it. Despite that it was edible and being chili flavored, it was perfect for omelettes.

On our anniversary we had bought some wine, which proved to be a good one and bought only that afterwards. Cheeses are rare and expensive, though we did find some brie and other cheese they call “gouda”, but was quite far from it. Despite that it was edible and being chili flavored, it was perfect for making omelettes.

Towards the end of our stay our stove ran out gas and only then we got ourselves to do some barbecuing. Here we have clockwise from the top-left: gourd (kind of sour zucchini), plantains (cooking bananas), tiger prawns, tofu, more gourd, lady fingers and pumpkin.

Towards the end of our stay our stove ran out of gas and only then we got ourselves to do some barbecuing. Here we have clockwise from the top-left: gourd (kind of sour zucchini), plantains (cooking bananas), tiger prawns, tofu, more gourd, lady fingers and pumpkin.

Our last meal, which meant we had to empty fridge from all the left over food we had. We had some thalapath fish, mushroom-onion fry, pasta, curried pumpkin and vegetable fingers.

Our last meal, which meant we had to empty the fridge from all the left over food we had. We had some thalapath fish, mushroom-onion fry, pasta, curried pumpkin and vegetable fingers.

Siinä ne oli ne Sri Lankan ruoat. Nälkä ei jäänyt kertaakaan ja useammin kuin kerran sai pökerryttävän hyvää ruokaa. Toki matkaan mahtui huonompiakin ruokia, mutta keskiverrosti jäätiin reippaasti plussan puolelle. Kasvissyöjälle ei Sri Lanka ehkä tarjoa niin loputtomasti vaihtoehtoja kuin naapurimaa Intia, mutta ei kylläkään ehditty tällä parin kuukauden matkalla kyllästyä yhden ainoaan ruokaan. Useampaa olisi tehnyt mieli syödä vielä useammin, mutta päivät ja samoin ruokailukerrat on aina rajalliset.

London calling


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Palasimme viime viikon keskiviikon-torstain välisenä yönä pieneltä työ- ja huvimatkan sekoitukselta Lontoosta, jossa riitti kaikkea seikkailuista löhöilyyn ja pubissa istumiseen.

Mikko oli varasijoilta odotellut paikkaa firman koulutukseen Lontoossa jo hyvän tovin ennen kuin se varmistui Intian matkan aikana. Koulutus pukkasi melko pian sieltä palaamisemme jälkeen ja piti melko nopsaan järkätä lennot ja hotellit. Lisäksi me päätimme käyttään tämän tilaisuuden ja lähteä yhdessä, sillä Maiju saattoi samalla käydä sikäläisessä arkistossa läpi omia hommiaan samalla, kun Mikko istuisi “koulun penkillä”.  Siinä tsänssi, missä mahdollisuus. Jotta saisimme hieman omaakin aikaa Lontooseen, lähdimme matkaan varsin edullisilla Norwegianin lennoilla jo lauantaiaamuna. Näin saisimme siis kaksi kokonaista päivää ja kolme iltaa ihan omiin huvituksiin.

Lauantaiaamu. Helsinki-Vantaa. Norwegian. Gatwick. Metro. Check-in.

Siinä pääpiirteittän oli menomatka. Olimme varanneet omakustaiseksi yöksi meille hotellin Guoman hotelliketjun Charing Cross -hotellista aivan Trafalgar Squaren kulmalta. Lainaus eräästä hotellin arvostelusta kiteyttänee kuinka keskeisellä paikalla hotelli oikeasti on:

you’d have to pitch a tent under Nelson’s Column to get any more central than this

Guoman Charing Cross hotellihuone

Hotellihuone Guoman-ketjun Charing Cross -hotellissa

Lokaatiossa ei siis ollut valittamista. Eikä kyllä ollut hotellin sisuksissakaan. Huoneessa oli ehkä korkein sänky minkä on ikinä nähnyt ja kylpyhuoneessa odotti kylpyamme. Sitä tosin ei ehditty käyttämään, mikä on harmillista. Joka tapauksessa puitteet ovat melko äveriäät, jos se nyt on sopiva termi, jopa siinä määrin että paikka kelpaa myös hääparin yönviettopaikaksi. Sellainen bongattiin asettautumassa yöpuulle, kun palattiin pubien suljettua takaisin hotellille.

Lauantaille olimme keskittäneet lähes kaikki ennaltavaratut ja suunnitellut ohjelmat. Kun olimme asettautuneet kodiksi, suuntasimme National History Museumiin. Siellä on esillä kaikkea ihmisten, eläinten ja maapallon historiaan liittyvää valaista hämähäkkeihin ja neandertaaleihin. Vaikka hämähäkit ja norsujen luurangot olivat mielenkiintoisia, oli meidän pääkohteemme vähän toisenlainen. Museo tarjoaa viikoittain erilaisia aktiviteetteja ja meille sattui osumaan niinkin mielenkiintoinen aihe kuin “Edible Insects: Food for the Future?“. Hieman asiaa taustottaaksemme, että miksi me vannoutuneet kasvissyöjät menisimme tämänlaiseen tapahtumaan, niin olemme pohtineet että voitaisiinko ötökät ottaa meidän ruokavalioon. Lähinnä olimme ajatelleet tulevaa Etelä-Afrikan matkaa, mutta miksei sitä voisi kokeilla nyt kun tarjoutui tilaisuus.

Paistettu ja grillimaustettu jauhomato

Jauhomadot oli maustettu grillimausteella ja paistettu. Maistuivat lähinnä rapsakalta ja grillimausteelta.

Paistettu lehtimuurahainen

Paistettu lehtimuurahainen. Se maistui hieman pahalta. Johtuikohan muurahaisen pissasta?

Tilausuudessa emme onneksi olleet ainoita aikuisvieraita mikä oli ihan kiva, sillä sali täynnä ipanoita ja sitten me olisi ehkä ollut hieman outoa. Saimme ensin luennon ötököistä ja sitten päästiin maistelemaan niitä. Ruokalistalla oli grillimaustettu jauhomato, currymaustettu pieni heinäsirkka ja lehtimuurahainen ihan au naturel. Lisäksi olisi ollut tarjolla paneroitua torakkaa mikä tosin jäi meiltä kokeilematta, kun niitä oli vain muutama kappale. Kaikki oli käytetty siis uunin kautta, eli ei tarvinnut juosta ötököiden perässä vaan ne olivat kivan rapsakoita. Lähinnä ne oikeastaan maistuivat juurikin rapsakoilta ja niiltä mausteilta missä ne oli pyöritetty. Muurahainen tosin maistui hieman funkylta, johtuen ehkä muurahaisen pissasta. Voidaan kyllä suositella silti kaikille. Ekologista ruokaa, joskaan ötököitäkään ei välttämättä oikein pysty teollisuusmittakaavassa kasvattamaan eli maailman nälänhätä ei hyönteisten avulla taitu.

Rassasimme sirkkojen jalat hampaiden väleistä ja suuntasimme seuraavaan kohteeseen. Southbankille oli messukeskuksen viereen pykätty suklaafestivaalialue. Kyllä naiset, kuulitte oikein, suklaafestarit. Me olimme jo etukäteen ostaneet liput suklaakokki Damien Allsopin pitämään suklaatyönäytökseen ja maistelutilaisuuteen. Liput maksoivat huimat £5 ja sisälsivät vielä kuulemma £35 arvoisen lahjasäkin. Se tosin osoittautui melko huijaukseksi (ei suklaata!), mutta sateenvarjolle on aina käyttöä ja miksei myös essulle. Ohjelma alkoi parin suklaan maistelulla jonka jälkeen Damien kokkaili valkosuklaa crème brûléetä. Se ei ollut ihan tavallinen versio, sillä se tehtiin ilman kermaa, ilman munaa ja koko homma perustui agar agarilla seostettuun limemehuun. Melkoisen erikoista, mutta hyvää oli. Resepti on periaatteessa melko helppo, mutta ainesosien suhteen sitä oli melko vaikea saada täysin kohdilleen, kun kokeilimme sitä tehdä matkan jälkeen. Emme saaneet siis juurikaan mitään tarkkoja mittoja mistään vaan hieman silmämääräisesti arvioitiin paljonko mitäkin laitettiin ja yritettiin muistella. Ihan kohtuullista kuitenkin tuli. Ihan pelkkää suklaata festivaali ei kuitenkaan ollut ja kokeilimme myös risottopalloja, jotka ovat kuten nimikin sanoo – risotosta tehtyjä pyöryköitä. Siinä hyvä vinkki mitä tehdä hieman elähtäneelle risotonjämälle.

Convent Gardenin joulukuusi

Convent Gardenin "ehkä" hieman yliampuva joulukuusi

Illalla kävimme myös Tate Modernissa eli paikallisessa Kiasmassa naureskelemassa sille kuinka vääntyneet naulat tai valkoinen tarra valkoisessa seinässä on taidetta. No oli siellä kyllä ihan hienojakin juttuja, mutta on nuo “modernit” taiteet nyt kuitenkin aika tuommoista huttua (erityisesti Mikon mielestä). Muu aika menikin lähinnä käpsytellessä ja pubissa istuessa. Meinasimme tosin jäädä ilman iltaruokaa sillä yhtäkkiä kello olikin jo melkein yksitoista ja joka pubissa ruokatarjoilu loppuu jo kello 22 ja ravintolatkin rupeavat hiljenemään yhdeltätoista. Saimme kuitenkin läheisestä pizzeriasta vielä juuri ja juuri ennen sulkemista apetta.

Sunnuntai aloiteltiin melkoisen hitaasti. Oltiin otettu hotelliin aamiaiset (£10 jos ottaa checkinin yhteydessä, muuten £20). Oli ihan ok perus, mutta ei kyllä olis ollu mitenkään sen kahdenkympin väärti komeista puitteista huolimatta. Lähdettiin hotellilta vasta lähempänä puoltapäivää.

Club Quarters Gracechurch

Hotellihuone Club Quarters -ketjun Gracechurchin hotellissa

Me siis vaihdoimme hotellia kun tämän ensimmäisen yön maksoimme itse ja pari seuraavaa vietettiin lähempänä Mikon kurssipaikkaa Cityssä firman piikkiin. Ihan oli hyvä hotelli myös tämä Club Quarters Gracechurch mihin nyt tultiin. Ilmainen netti ja olisi saanut lisäksi maksutta kuntopyötän tai joogamaton huoneeseen. Melko kätsäkkää, mutta ei käytetty tätä mahdollisuutta kuitenkaan.

Meillä oli ajatus lähteä käymään Greenwich Maritimessa, mutta juuri tämän viikonlopun oli DLR (Docklands Lightweight Railway) poissa käytöstä. Se on siis käytännössä ainoa järkevä tapa päästä sinne ja vieläpä kävelytunneli Thamesin ali oli sekin remontissa. Jätimme Greenwichin siis väliin ja tyydyimme vain käymään ihastelemassa London Toweria ulkopuolelta kulttuurianniksemme. Sitten oikeastaan koko päivänä emme paljon muuta tehneet kuin kiertelimme jonkun tovin Camden Townissa ja sitten istuskelimme pubeissa. Tosin mikäpäs siinä olisi vikana sanon minä. Kävimme myös uudestaan samassa pubissa Archwayssa missä kävimme 7 vuotta aiemminkin ensimmäisen Intian-matkan välipysähdyksellä täällä Lontoossa. Se oli ihan hauskaa.

Winter Wonderland valoja

Hyde Parkissa oleva Winter Wonderland oli enemmin talvinen Disneyland

Piipahdimme myös Winter Wonderlandissa, mikä osoittautui vain hillittömäksi rahastushuvipuistoksi. Kaiken lisäksi on hauskaa, että siellä oli näköjään jollain tapaa saatu iskostettua että Saksa on jonkinlainen joulun defaktomaa, sillä lähes kaikki oli saksa-jotain. Kaikki huvipuistolaitteet mm. olivat saksalaisia ja glühweinia sai tietysti. No… antaa Saksan nyt iloita siitä että ovat saaneet brändättyä itsensä jonkinlaisena joulun ihmemaana. Ainakin se touhu tuolla oli kyllä melko ihmeellistä.

Maanantai alkoi Mikolla koulun penkillä. Siitä ei liene tarve kertoa enempää. Maiju sen sijaan käytti päivän “Lontoon-Saanan” ja pienen Robin-vauvan kanssa. He asuvat Wimbledonissa jonne Maiju matkusti heitä tapaamaan. He ehtivät käydä niin neuvolassa, pubissa kuin heidän uudessa kodissaankin Mikon koulutusrupeaman aikana. Ilta meni sitten melko samoissa merkeissä kuin sunnuntaikin eli pubikierroksella. Lontoossa on Greene King -panimon paikoista tehty semmoisia “polkuja” joita voi sitten seurailla pubista toiseen. Mekin ehdimme käydä niistä muutamissa. Noissa paikoissa sattui olemaan vielä melko hyvä ruokalistakin, joten tuli nautittua muutakin kuin olusia.

Tiistaina oli taas Mikolla koulutusta. Maiju sen sijaan lähti toteuttamaan omaa varsinaista tarkoitustaan lähteä Lontooseen eli tutkailemaan arkistosta omaan tutkimukseensa liittyviä asiakirjoja. Sikäläisessä kansallisarkistossa on semmoinen jännä piirre että siellä täytyy ensimmäisellä kerralla rekisteröityä ja sen jälkeen pystyy aineistoa selaamaan ja varaamaan myös netissä. Rekisteröintiin ei riitä pelkkä henkilötodistus vaan pitää olla jokin todiste omasta residenssistään eli vaikkapa sähkölasku sopii siihen. Melkoisen näpsäkkää. Se pitäisi virallisten ohjeiden mukaan vieläpä käännättää jollain virallisella taholla englanniksi, mutta kuulemma ihan aikuisten oikeasti riittää myös suomenkielinen versio. Ehkä suomalaiseet ovat niin rehdissä maineessa, että uskotaan etteivät he pölli toisten sähkölaskuja.

Molempien päivärupeamien jälkeen meidän oli tarkoitus tavata joko Victorian asemalla, josta Gatwick Expressin junat lähtevät, tai sitten vasta lentokentällä. Tässä vainen pääsi matkan seikkailuosuus valloilleen. Kun Mikko pääsi metrolla Victorian asemalle oli vastassa suunnaton väenpaljous eikä oikein ymmärtänyt miksi. Kännykkään Maijulta tullut tekstiviesti kertoi jo enemmän: “Joku on hypännyt junan alle. Pitänee ottaa taksi.” Eli siis. Joku henkilö oli hypännyt jonkun aikaa aiemmin junaraiteille ja nyt kaikki junat olivat pysähdyksissä määräämättömän ajan. Kuulutukset kertoivat että paras tapa päästä kentälle on ottaa taksi. Ongelma vain on se että matkan pitäisi kestää tähän pahimpaan ruuhka-aikaan noin 1,5 tuntia ja koneen checkin sulkeutuu tunnin ja vartin päästä. Ei hyvä yhtälö. Hetken pohdittuamme päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan että mahtaisiko silti onnistua. Toiseksi ongelmakohdaksi muodostui se, että lähes kaikki taksit kelpuuttavat vain ja ainoastaan käteistä maksuvälineeksi, ja me olimme jo käyttäneet kaikki käteisvaramme melkein viimeistä penceä myöten emmekä olisi halunneet enää nostaa turhaan rahaa. Kyllä on hieno ja edistyksellinen maa, eikö? (Tosin siellä on metroissa portit ennen laituria mikä ei kyllä mitenkään voisi toimia Suomessa eiköstä juu). Lopulta kun saimme parin hollantilaisen kanssa kimppataksin, joka vielä lisäksi kelpuutti kortteja, oli aikaa enää noin tunti päästä kentälle. Matkalla rupesi Mikko soittelemaan sekä Norwegianille että firman matkapalveluihin, että mikäs on tilanne ja mitäs voisi tehdä. Kun kello tikitti eteenpäin ja oli enää ehkä kymmenen minuuttia aikaa checkinin alkuun, päätimme tehdä muutoksia suunnitelmiin. Aiemmilla puheluilla oli jo selvinnyt, että lipun voi muuttaa toiselle lennolle vielä puoli tuntia ennen lähtöä – lisämaksusta tietenkin. Lopulta homma meni niin että Mikon lento muutettiin vain pari minuuttia ennen aikarajan sulkeutumista samalle lennolle, mutta seuraavalle päivälle. Hintaa muutokselle tuli vaivaiset 250e, koko edestakaisen lipun hinta oli ollut 180e. Melko edullista siis. Samoin Maijun lipun muutos olisi maksanut kolmisen sataa alkuperäisen 160e päälle, joten hänelle otettiin Matkatoimista Linda Oy:n toimesta kokonaan uusi lippu SAS:lta hintaan 146e niin  ikään seuraavalle illalle. Samalla piti tietysti varata uusi hotelli yöksi, joka lopulta oli Trafalgar Squaren Club Quarters. Ja kaikki tämä säätö tehtiin tyylikkäästi taksissa matkustaen 😀

Lopulta kun saatiin kaikki liput ja muut säädettyä, hypättiin ulos taksista ja jätettiin hollantilaiset vielä yrittämään ehtiä omalle lennolleen. Me ajattelimme ottaa siitä bussin kohti keskustaa, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Meillä ei ollut Lontoon rahaa jäljellä kuin vajaa punta ja olisi pitänyt saada bussilippu ostettua. Paikallisissa pikkumarketeissa on käteismaatteja, mutta nepä eivät suostuneet toimimaan meidän ulkomaalaiskorttien kanssa. Lopulta lähdettiin kävelemään erään kaupan ehdottamaan suuntaan missä voisi olla automaatti, mutta todettiin että ollaan oikeastaan sitten jo ihan metroasemankin vieressä ja voidaan mennä suorilta sinne. Ennen metroa kuitenkin pysähdyttiin pubiin bisselle.

Club Quarters Trafalgar Square

Hotellihuone Club Quarters Tragalgar Squaressa näyttää melko samalta kuin Gracechurcin hotellissa

Lopulta päädyttiin hotellille hieman vaille yhdeksän illalla eikä muuta oikein ollutkaan tehtävissä kuin etsiä ruokapaikka. Päädyttiin vierailemaan jo kerran aiemmin katsastamamme Sherlock Holmes -pubin yläkerran ravintolaan. Sisään tullessa jotkus tuohtuneet espanjoolit varoittelivat meitä syömästä ko. ravintelissa ja huutelivat jotain rotista sekä espanjaksi että englanniksi jotta varmasti tulee asia kerrottua. Lopulta ne “rotat” paljastuivat ihan pikkiriikkisiksi hiiriksi joita pyöri seinustoilla. Ne ei meitä paljon haitanneet siinä nälkä- ja väsymystilanteessa (sitä paitsi todennäköisesti melko mahdotonta torjua moisia noissa vanhoissa taloissa joissa riittää kulkureittejä yltäkyllin pienille siimahännille). Ilta vielä viimeisteltiin viereissessä Ship & Shovellissa.

Ylimääräinen päivä Lontoossa ei ole koskaan huono homma. Pidettiin taas löysähkö aamu ja lököiltiin hotellihuoneella yhteentoista ja syötiin edellisiltana ostamiamme aamupalaeväitä. Tämä lisäpäivä mahdollisti myös kätevästi nyt sen mitä aioimme tehdä sunnuntaina eli vierailla Greenwichissä. Nyt DLR kulki ja paikalle pääsi varsin näpsäkästi. Pyörimme hetken maailmanperintöalueen kaduilla ja sen jälkeen suuntasimme Greenwich Observatoriumiin, jossa on harrastettu tähtitiedettä jo 1600-luvulta.

Nollameridiaani Greenwichissä

Virallinen kuva nollameridiaanin molemmin puolin. Minussa ne itä ja länsi nyt sitten kohtaavat.

Siellä on, kuten nimestä voi arvata, pihalle maahan laitettu viiva joka näyttää nollameridiaanin sijainnin. Siellä sitten otettiin viralliset kuvat jalat sekä idässä että lännessä. Museon näyttelyhuoneista löytyy paljon tietoa sekä paikan historiasta, astrologiasta että merenkäynnistäkin. Merenkäynti liittyy tähtitieteeseen sen takia, että sen avulla voitiin ratkaista pituuspiirin laskemisen ongelma, joka vaivasi navigointia merellä. Lopullinen ratkaisu tähän ongelmaan tuli John Harrisonilta joka kehitti riittävän tarkan kellon laskemaan kahden paikan aikaa merellä ollessa. Melko uskomanton oli ero hänen kolmen ensimmäisen prototyyppinsä ja lopullisen neljännen version välillä. Alueella on lisäksi ilmainen tähtitiedemuseo, joka oli myös erittäin mielenkiintoinen kohde.

Britannian viralliset yksiköt

Britannian viralliset yksiköt kaikki yhdessä koossa Greenwichin observatorion kyljessä

Tiedepläjäyksen jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan, pysähtyen matkalla syömään. Maijun uudet lennot lähtivät Heathrowlta, kun taas Mikko suuntasi Gatwickille. Tällä kertaa kukaan ei ollut jäänyt junan alle ja matka sujui molemmilla ongelmitta. Alkuperäisten aikataulujen mukaan Mikon lennon olisi pitänyt olla Helsigissä noin 2 tuntia ennen Maijun lentoa. Tosin tänään sitten se Norwegianin lento oli myöhässä melkein puolitoista tuntia, mikä olisi edellispäivänä helpottanut meidän tilannettamme huomattavasti. No, aina ei voi voittaa. Lopulta kävikin sitten niin että Maijun kone oli aiemmin perillä Helsinki-Vantaalla eikä kenenkään tarvinnut odotella yhtään. Tai no… Mikko joutui siellä Gatwickilla odottelemaan, mutta Murphy’s Stout hieman helpotti tilannetta 😉 Kotiin päästiin sitten hieman vaille klo 2 yöllä. Yöunet eivät jääneet kovin pitkiksi, mutta sellaista se elämä välillä on.

Summa summarum reissu oli hieno, kurssi oli ihan hyvä ja Maijukin sai kaivettua jotain helmiä arkistosta. Jos ei nyt omaan työhön liittyviä niin ainakin hauskoja tarinoita. Seuraavasta reissusta ei ole vielä varmuutta, sillä tuskin ihan aloillaan ollaan vappuun eli Etelä-Afrikan reissuun asti. Seikkailemisiin.