Pojat ovat taas retkeilleet. Nyt laitetaankin koko Kandyn aika yhteen pakettiin, vaikka alun pitäen piti tulla parissa osassa. Parin ekan viikon jälkeen säiden parantuessa on ollut sen verran aktiviteetteja että ei oikein ole ehtinyt kirjoitella. Myös väliin sijoittuneet retket sekä “kaatosadepäivät” ovat jonkin verran rajoittaneet seikkailupäivien määrää.
Tosiaan reilut pari ekaa viikkoa (pois lukien pari ensimmäistä päivää) Kandyssä on saatu tepastella seikkailemassa melko lailla sateessa joka päivä. Enempi tai vähempi on tihutellut tai sadellut kuin saavista, mutta siitä huolimatta ollaan saatu jos jonkin moista retkeä aikaiseksi. Aika paljon on tullut tepasteltua ja kartoitettua tätä meidän lähikukkulaa eli Primrose Hillsiä ihan vain siitä syystä, että ei kovin hirveässä sateessa ole viitsinyt kauemmas lähteä. Vaikka ollaan käyty myös kotimäkeä kauempana, niin ei bussiretkiä sitten ole tullut kuin oikeastaan yksi. Tuk-tukilla ollaan kuitenkin seikkailtu edes jokunen kerta. Lähinnä tosin vain kävelty.
Kävely lähi kukkulalla onkin ollut varsin hyvää kuntoilua kun parhaimmillaan on tullut melkein pari sataa korkeuserometriä alimman ja ylimmän kohdan välillä ja useasti on tullut sahailtua alas ja ylös teitä. Alla yhden päivän kävelyretken reitti ja profiili.
[map style=”width: auto; height:400px; margin:20px 0px 20px 0px; border: 1px solid black;” gpx=”http://travel.wuokko.org/wp-content/uploads/2014-12-17_11-09_Wed.gpx” download=”no”]
Monen moista on seikkailut taas tarjonneet, monissa temppeleissä on käyty ja luontoakin nähty varsin mukavasti. Taas on alla iso läjä kuvia ja videoita joista saanee kuvan millaisia seikkailuja on Kandyn ympäristö meille tarjonnut.

Primrosen alue oli paikoitellen varsin jyrkkää. Reidet sai ihan hyvää treeniä kun kulki ylös ja alas.

Vain osa alueen teistä oli hyvää asfalttipinnoitettua. Loput olivat joko betonia tai soraa. Tässä yhtä pätkää ollaan päällystämässä pikitieksi.

Mäen läpi kulki yksi tunneli joka lyhentää matkaa varmaan parilla kilometrillä. Siis jos sattuu olemaan menemässä juuri vastapuolelle. Tunneli oli myös maanvyöryn takia muutaman päivän suljettuna joulupyhien aikaan.

Yhden pidemmälle vieneen seikkailuretken kohokohta oli maailman isoimman kävelevän buddha-patsaan näkeminen. Tuolta se näytti.

Maailman isoimman kävelevän buddhan ympärillä oli sellainen buddhapolku, jonka varrella oli erilaisia tapahtumia kuvailtu patsain. Tässä yksi jännimmistä. Yhtään ei oikein tiedä mitä niissä kuvattiin, kun kaikki oli sinhaleesiksi kirjoitettu.

Bussiretkellä päädyttiin myös tänne “Highway Museum Complexiin”. Siellä esiteltiin vanhoja tienrakennuskalustoja. Ei maksanut mitään ja saatiin vieläpä opastuskierros vaikka vettä tihuttikin koko ajan.

Joulun ajan sateet aiheutti paljon pieniä maanvyörymiä myös Kandyssä. Eeroa kiinnosti ehkä eniten tuo traktori.

Kandyssa olisi ollut näin hieno ja iso leikkipuistokin, mutta sateella se pysyi visusti kiinni eikä sitten lopulta ehditty käydä kertaakaan.

Yritettiin mennä tuonne Dunumadalawa metsikköön. Sinne ei näemmä sitten saakaan mennä. Tosin alakulmassa olevan auton mies sanoi, että voisivat kuskata tuonne puiston läpi ja takaisin, mutta nyt ei voi kun on armeijan paikalla 🙂

Tässä megafooneilla töräyttelevä kulkupeli olikin lukeamattomien vaalipropaganda-autojen sijaan munkit mobiilissa temppelissä.

Ensimmäiset aurinkoiset päivät veivät Kandyn keskustan vieressä olevaan Udawattakelen metsikköön. Osa siitä on hieman rämeikköistä ja täältäkin löytyy oma osansa iilimatoja.

Myös Udawattakele oli armeijan kansoittama. Kuvassa ei oikein näy tämän sotilaan telttamajoite tienpenkan takana, mutta niistä päätellen he pitivät ihan oikeasti majaa metsän keskellä.

Runsaat sateet näkyivät yhä puistossa. Veden poikki näkee kulkevan sillan kaiteet, kun itse silta on veden peitossa. Kuvasta voi myös bongata metsäsian raadon sillankaiteisiin tarttuneena.