Tag Archives: On the road

Ikäviä asioita


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Näin matkan lopuksi listaa asioista, joita tulee kotiin palattuamme ikävä:

Momoja Goalla

MOMOJA! Tosin kyseiset momot ovat kohtuuttoman huonoja versioita, joita söimme ensimmäisen Intian reissun aikana Goalla. Nämä myös aiheuttivat meille pitkäaikaisen trauman momoja kohtaan, kunnes pääsimme siitä yli Sikkimissä 2009. Tämä vain sattuu olemaan ainoa meidän ottamamme kuva momoista. Sorry.

MOMOT. Momot, nuo tiibetiläisen keittiön pienet lahjapallerot maailmalle, ovat tällä reissulla muuttaneet täysin käsityksemme itsestään. Parilla aiemmalla matkallamme olemme päätyneet käsitykseen, että momot ovat mauttomia, niljakkaita ja vetisiä; pahoja, kurttuisia; kuin kaalilaatikkoa taikinassa. Tällä kertaa matkalla on makoisimmat makuelämykset tulleet juurikin näistä samaisista klimpeistä. Toki ne ovat edelleen olleet hieman miedon – mutta vaihtelevan – makuisia, mutta lisukkeena tarjoillaan aina chilikastiketta. Toisinaan chilikastike voi olla hyvinkin tymäkkää, toisinaan miedompaa ja joskus chilikastike on suoraan purkista ja joskus selkeästi itsetehtyä pienine kasvissattumineen kaikkineen päivineen. Höyryttämällä valmistetut momot tuntuvat myös ihanalta vaihtelulta rasvaisen intialaisruoan keskellä, niin herkullista kuin se parhaimmillaan onkin. Jos edelleen kaipaa sitä päivittäistä rasva-annostaan, saa momojakin uppopaistettuna. Nyt emme tiedä miten selvitä elämästä ilman momoja – pitänee opetella tekemään niitä itse. Jos saadaan aikaan tarpeeksi hyviä niin annamme maistaa jotta tiedätte mistä on kyse.

Intian rautateiden 2A loossi

Intian rautateiden toiseksi parhaan eli 2A-luokan makuuvaunuosastoa.

INDIAN RAILWAYS. Toimii kuin junan vessa. Juna on ehdottomasti paras ja miellyttävin tapa matkustaa Intiassa – tai missä tahansa muuallakaan – ja meillä on yleensä ollut junien kanssa hyvä tuuri myös (suhteellisen) ajallaan olemisen suhteen. Junien mukavuus korostuu erityisesti silloin, kun joutuu välttämättä matkustamaan jollain muulla kulkupelillä, kuten tällä matkalla jeepillä. Rautateissä on sitä tiettyä rautatieromantiikkaa. On oma peti, ruoka tuodaan suoraan sänkyyn ja samalla voi katsella maisemien vaihtuvan aavikoista viidakoihin. Chaiii. Chai-kofii. Kofii-chai.

Vuokkokaloja Andamaaneilla

Andamaanien vesissä elelee mm. näitä vuokkokaloja

SUKELTAMINEN. Pienet kalaset, pienet kalaset, ne lystikkäitä on. Ei oo korvia, ei oo korvia, ei hännäntöpykkää. Kalat, nuo valtamertemme pienet uivat suomukkaat, ovat mitä vallattomin syy katsoa pinnan alle. Ne, vedenalaisen maailman rauha ja hiljaisuus, sukeltamisen ympärillä pyörivä laiskahko päivärytmi, vedessä lillumisen aiheuttama väsymys illalla… Elämäntapaan on helppo jäädä koukkuun, ja vaikkei välttämättä haluaisikaan elää sukeltajanelämää kaiken aikaa, niin ainakin sitten sen aikaa, että saa rusketusrajat puoliväliin reittä ja hartiavartta.

UUTISPIMENTO. Reissun päällä kuulee kovin vähän uutisia maailmalta. Nettipaikoissa ehtii yleensä katsastamaan vain sähköpostit ja reissublogin, Hesarin sivulla ollaan käyty vain muutaman kerran viimeisen 2,5 kuukauden aikana. Voi tietysti teoriassa olla mahdollista, että jotain oleellista jää kuulematta, mutta toisaalta tulee murehdittua paljon vähemmän ja jollain tapaa elettyä enemmän siinä hetkessä ja paikassa missä kulloinkin on. Ei tarvitse miettiä kuka nyt tippuu seuraavaksi Big Brotherissa tai lukea minkä takia Matti Nykänen nyt taas joutuu vankilaan tai kenen kanssa Tanja Karpela on nyt menossa naimisiin tai että onko Johanna Tukiainen parhaillaan vetäytymässä vai palaamassa julkisuuteen.

Chaiwallah at Mysore

Chaiwallah Mysoressa

CHAI. Ykkösenä tulee Intiassa tietysti chai. Sitä saa parempana ja huonompana, mausteisempana ja simppelimpänä, halvempana ja kalliimpana versiona. Useimmiten maku on vähintään kohtuullinen ja hinta muutaman rupian. Joka tapauksessa maitoteetä saa Intiassa melkein joka kadunkulmasta, jos alkaa teehammasta kolottaa. Hyvää chaiwallahia ja hänen chaitaan alkaa arvostamaan, kun huomaa, että jostain kojusta saa kahdella rupialla miljoonasti parempaa juomaa kuin toisesta jossa se maksaa kympin. Chain kohdalla hyvä ei aina ole kallista, eikä ihan aina halpakaan hyvää vaikka se useimmiten niin onkin.

Juice stall at Mumbai night

Mehukojuista, kuten tästä Mumbain yössä olevasta, saa erittäin hyviä ja tuoreita mehuja käsittämättömän montaa eri laatua

MEHUT. Raikkaamman juoman janoon tarjolla on valtava valikoima mehuja tutuista appelsiineista ananaksiin ja eksoottisemmista chikkusta sithafaliin tai virkistävään sokeriruokoon. Katukojusta mehun voi saada alle kympillä, ravintolassa saa usein pulittaa mitä tahansa muutamasta kympistä sataseen. Molemmissa tapauksissa mehu on aivan tuoreeltaan puristettua, täyttä tavaraa. Nam. Mehuihin pätee sama homma kuin teehen, että hinta ei ole laadun tae. Ulkoa voi saada vitosella tosi herkkua, ravintolan sisältä puolestaan valjua, vesitettyä versiota.

Kolovessa Tingrissä

Lhasa Hotellin kolovessa Tingrissä, Tiibetissä. Ehkei ihan houkuttelevimmasta päästä.

KOLOVESSA. Erityisesti Mikko jää ikävöimään tätä aasialaisen hygieniakulttuurin helmeä sen kätevyyden, mukavuuden ja suhteellisen siisteyden takia. Kamoon, ihmiset. Ei kukaan voi haluta ihan aikuisten oikeasti mieluummin istua paljaalla pyllyllään liassa (riippumatta lian määrästä) kuin sen sijaan seistä siinä kengät jalassa. Käsi ylös joka mieluummin tekee toisin. Niin, ja ne kengät sitten sen jälkeen pestään VEDELLÄ vai kuinka moni putsaa kengät koirankakastakaan pelkällä paperilla? Jos rupeaa asiaa myös ihan fysikaalisella ajatuksella miettimään, mikä onkaan parempi asento tiristellä mitä ikinä onkaan tiristelemässä kuin sopivan rento syväkyykky. Jos asia olisi toisin, olisi penkit keksitty ennen polvia.

Birthday party at Bundi

Syntymäpäiväjuhlat Bundissa. Emme ehtineet olla kuin tunnin verran Bundissa, kun meidät oli jo kutsuttu naapurinpojan syntymäpäiväjuhliin majapaikkaamme vastapäätä. Tanssimisen jälkeen meille "kunniavieraille" eli turisteille katettiin monen ruokalajin juhla-ateria.

ELÄMÄ ja ELÄMYKSET. Matkalla ollessa tapahtuu kaikenlaista uutta ja jännää koko ajan, ja harvoin on kovin pitkään tylsää. Kokemukset voivat välillä olla ikäviä (esimerkiksi sairastelu), mutta ainakaan ne eivät ole tasapaksun tylsää kotoista arkielämää. Reissatessa jokainen päivä on erilainen kuin edellinen ja paikat ja maisemat vaihtuvat tiheään. Matkalla kokee koko ajan jotain uutta ja kertomisen arvoista, siinä missä kotirintamalta kuuluu harvoin mitään tavallisesta arjesta poikkeavaa. Jatkuva ärsykepommitus on toki pitemmän päälle väsyttävää ja kuluttavaa, eikä sitä jaksaisikaan loputtomasti. Eräs Intian viehätyksistä on joka tapauksessa se, miten paljon erilaisia ja usein keskenään täysin vastakkaisia elämyksiä, kokemuksia, aistimuksia, tuntemuksia mahtuu joka ikiseen päivään. Nämä vastakkaiset kokemukset saattavat sitten aiheuttaa sellaisen aistillisen tasapainon ja harmonian. Ei ole vain tylsää, ei ole vain jännää. Ei ole vain kivaa, ei ole vain tyhmää. On niitä kaikkia yhtä aikaa.

Flower market in Kolkata

Kukkamarkkinat Kolkatassa Howrah-sillan kupeessa

KAAOS. Suomen rauhalliseen järjestykseen tottuneelle eräs vaikeimmin nieltävistä asioista Intiassa on kaaos. Ihmisten, ajoneuvojen, eläinten, hajujen, makujen, kielten, uskontojen sekamelska on päätähuimaava. Kaoottisen pinnan alla on kuitenkin jonkinlainen oma logiikkansa. Kun oppii tietämään edes vähän siitä, miten asiat toimivat, Intiassa oleminen ja matkustaminen helpottuu huomattavasti ja jopa itse kaaoksesta tulee omalla tavallaan nautittavaa ja kiinnostavaa. Myös kaaoksessa vallitsee järjestys ja sitä kutsutaan nimellä kaaos-teoria tai tutummin Intia.

Puja stall at Haridwar

Koju Haridwarissa jossa myydään puja- eli rituaalitarvikkeita

KAUPPAKOJUT. Intiassa on hyvin harvassa paikassa meille länsimaisille ihmisille niin tuttuja supermarketteja tai edes pelkkiä marketteja. Suurin osa ostoksista hoidetaan basaarissa pienissä putiikeissa. Basaarit ovat siitä kätevä paikka, että sieltä saa basaarin koosta riippuen monesti lähestulkoon kaiken tarvittavan. Ongelma näissä kaikenkattavissa basaareissa on vain se että ne ovat niin isoja että sieltä on lähes mahdotonta löytää haluamaansa ellei tiedä tarkkaan missä se haluttu asia on. Vaativat siis joko paljon kyselemistä tai pitkällistä tarpomista edestakaisin basaarin kujia, mikä ei kyllä ole kaikkein huonoimpia tapoja viettää aikaa. Toinen vaihtoehto ovat pienet kulmakaupat jotka myyvät kaikenlaista sekalaista pullovedestä paristoihin. Kauppoja on lähes joka kulmalla ja usein monta niiden välissäkin ja suurella osalla kerroista haluamansa löytää näistä. Ne ovatkin kätevin tapa ostaa pieniä syötäviä ja käyttötavaroita. Jos haluamaansa ei löydä edellisistä, vaaditaan asiaan erikoistunut erikoisliike, kuten esimerkiksi liike joka myy 10-metrisiä pvc-putkia. Näissä erikoisliikkeissä ja basaareissa on eräs ongelma, joka saattaa asiasta tietämättömälle aiheuttaa suunnattoman päänvaivan, eli se, että usein nämä vain yhtä asiaa myyvät joko erikoisliikkeet tai basaarinkojut ovat kaikki yhdessä samassa rykelmässä. Toisinaan saattaa olla että koko kaupungissa on vain yksi katu tai yksi tietty basaari mistä jotakin asiaa saa. Intian kaduilta saattaa löytää tosiaan vaikkapa kadun pätkän joka myy ainoastaan hautakiviä. Katuja tallatessa onkin aina yhtä jännää miettiä, että jos tässä myytiin vain rituaalikukkia niin mitähän mahdetaan myydä tuossa kulman takaa aukeavalla kadulla. Viehättävää. Kyllä. Kätevää. Ehkä. Fiksua. Tuskin. Joka tapauksessa ostosten tekeminen merkkiliikkeiden ja ostoskeskusten – oli kyseessä sitten intialainen sellainen tai ihan vaikka koti-Prisma – mukavuuden ulkopuolella on mitä jännittävintä. Ostosten tekeminen on kuin pieni seikkailu ja kun kaikki haluttu on kasassa voi tyytyväisesti taputella omia hartioitaan saavutuksestaan.

Taj Hotel in Mumbai

Taj Palace ja Tower -hotelli Mumbaissa. Harvinainen näkymä ilman ihmisvilinää. Kuva on otettu pian Mumbain terrori-iskujen jälkeen ja koko hotellikompleksi oli rajattu aidalla.

ISOT KAUPUNGIT. Isoissa kaupungeissa on pienen maan verran ihmisiä ja sinne mahtuukin pienen maan verran elämää ja erilaisuutta. Isoissa kaupungeissa voi oikeasti olla kaupunginosia joilla on oma merkityksensä. Kaikki isot kaupungit eivät tosin ole samanlaisia. Kalkutta, Dhaka ja Mumbai tarjoavat kaikki oman erilaisen kaupunkikokemuksen ja niistä jokaisella on omat pienet viehätyksensä, kommervenkkinsä ja tavat toimia.

KOTITYÖTTÖMYYS. Kaikkien matkojen huomaamattomana, mutta sitäkin oleellisempana etuna on, ettei lomalla ollessaan tarvitse imuroida, pyyhkiä pölyjä, pestä tiskejä tai ripustaa pyykkejä. Ruoanlaitto ja ylipäätään kotiruoka on ainoa edes kaukaisesti samaan ryhmään kuuluva asia, jota matkalla kaipaa. Muuten olisi kyllä hyvin helppoa elää ilman kotitöiden tekoa.

Internet bar ad at Lhatse

Hämmentävä internetpaikan mainos Lhatsessa, Tiibetissä: "Two buildings internet bars from this enter"

BLOGGAAMINEN. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tulee tämän matkapäiväkirjan pito ja te, arvon lukijamme. Mikään ei tietenkään voita perheenjäsenten ja ystävien tapaamista silmästä silmään kotipuolessa, mutta on myös hauska olla tien päältä yhteydessä kotijoukkoihin sähköisesti. Omia matkakuulumisia on kivaa kirjoitella, kun tietää että blogilla on paljon lukijoita vaikkeivät kaikki sitä kommentoikaan. Pääasiassa bloggaaminen on itseä varten, että muistaa mitä sitä on tullut tehtyä. Harvoin sitä tulee pistettyä niin merkille mitä sitä arkipäivinään tekee vaikka sitä tapahtuisikin jotain erikoisempaa ja viikon päästä se on sitten jo unohtunut. Jos ei koko asia, niin ainakin yksityiskohdat alkavat hämärtyä. Ja jos teillä tätä lukiessa on tullut jo tunne, että kiusaamme teitä lähes päivittäisillä sivukaupalla jatkuvilla sepostuksilla asioista joita ette ole ikinä nähneet ja on mahdoton kuvitella, emme tee sitä tahallamme. Ja olkaa onnellisia että ette joudu lukemaan MYÖS meidän muistikirjoja 😉

Yuksomissa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

On kävelty niin paljon ettei jaksettu netille. Sen sijaan ollaan siemailtu tongbaa (lämmintä kiljua) kera toisten matkailijain.

Siirtomaaromantiikkaa siipiratasaluksella


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Olemme selviytyneet viidakon tuskaisesta kuumuudesta ja aisteja kiihoittavasta luonnon monimuotoisuudesta. Retki oli kerrassaan jännittävä, mutta olen helpottunut päästessäni villin luonnon keskeltä suhteellisen sivistyksen pariin pääkaupunki Dhakan diplomaattialueelle. Lähdimme pienestä, rähjäisestä Morrelganjin kylästä tänä aamuna ja pääsemme määränpäähämme huomenaamulla. Kuljemme siipiratasaluksella, joka vie meitä seitsemän solmun tuntivauhdilla eteenpäin pitkin Bangladeshia halkovia vesiväyliä.

Matkustamme luonnollisesti ensimmäisessä luokassa. Meillä on ihastuttavan valoisa, suhteellisen viihtyisä ja sähkölaittein – kuinka modernia! – viileänä pidettävä hytti. Se on täkäläisellä mittapuulla siedettävän siisti, tosin pesualtaasta nousi torakka – hyi kuinka kammoksunkaan noita inhoittavia rumiluksia! Sankarillinen mieheni pyydysti torakan ja heitti sen laidan yli mereen. Aivan oikein tuolle otukselle, siitäpähän oppii olemaan tunkeutumatta ylös ihmisten viemäreistä.

Aluksen miehistö yrittää tehdä parhaansa palvellakseen meitä asianmukaisesti, mutta huomaahan sen, etteivät he ole tottuneet eurooppalaisiin matkustajiin eivätkä oikein osaa käyttäytyä korrektisti ja arvomme mukaisesti. Heillä oli suurimman osan päivää yllään nuo kummalliset, pitkät lannevaatteet ja hihattomat aluspaidat, huivi tai mikä lie rätti olallaan. Vasta illan tullen he pukeutuivat kunnollisiin univormuihin, tosin vahinko oli jo tapahtunut ja käsitykseni aluksen tasosta saanut kolauksen. He eivät tietenkään puhu englantia muutamaa sanaa enempää, mutta aivan keskeisimmät perusasiat saadaan jollain tapaa selvitettyä. Täytyy sanoa, etten voi juuri ihmetellä maan kurjuutta ja köyhyyttä, kun sen väestöä ei edes opeteta puhumaan maailman valtakieliä.

Kapteeni sentään vaikuttaa olevan kohtuullisen sivistynyt herrasmies. Saavuimme laivalle jo eilen illalla pimeän jo laskeuduttua. Matkanjärjestäjämme oli kertonut meille, että voimme yöpyä laivalla jo edellisyön, mutta unohti kertoa, ettei täällä ole sähköjä ennen kuin tänä aamuna. Hytissämme olisi siis ollut pilkkopimeää ja sietämättömän kuumaa. Onneksi kapteeni tarjosi meidän käyttöömme oman hyttinsä ensimmäiseksi yöksi. Se oli tosin vain kurja pieni koppero, mutta sinne vaihdettiin kyllä puhtaat lakanat ja hytin ”mukavuutena” oli, että se oli varustettu generaattorin voimin pyörivällä tuulettimella. Se viilensi hyttiä miellyttävästi, mutta moskiitot olivat valitettavasti riesana pitkin yötä. Onnistuimme kuitenkin lepäämään joten kuten, ja tänään voi tietysti lepuuttaa oman hytin viileydessä ja rauhassa.

Tänään alkuillasta samainen kapteeni kutsui meidät komentosillalle seuraamaan hänen työtään. Saimme käydä aivan laivan keulassa asti pitkin huterin suojakaitein reunustettua kulkuväylää. Lisäksi minä sain tarttua rattiin… ei vaan ruoriin… ja ohjata laivaa hetken verran. Miten jännittävää!

Vaikutti aluksi siltä, että saamme nauttia ykkösluokasta kahden kesken, kuten olisikin mielestäni ollut soveliasta. Joitakin paikallisia nousukkaita näyttää liittyneen seuraamme, mutten usko että joudumme juuri olemaan kanssakäymisissä. Ainakaan toivoakseni; he kyllä yrittävät käyttäytyä sivistyneesti seurassamme, mutta ovathan heidän tapansa silti epähienostuneita ja jotenkin alkukantaisia. Eiväthän he edes osaa käyttää vesiklosettia oikein. Aivan kauhistuttaa ajatella, millaisessa kunnossa naistenhuone (jos sellaista edes olisi – tosiasiassa miehet ja naiset joutuvat käyttämään samoja mukavuuslaitoksia) on huomisaamuun mennessä.

Ensimmäisen luokan käytävän ulkopuolella laivan on hirvittävän meluisa, likainen ja täynnä ihmisiä. Kannelle on levittäytynyt valtava määrä matkustajia pelkät ohuet lakanat alustanaan. Korttia pelaavia miessakkeja, naisia nukkuvine lapsineen, siipikarjaa pienissä laatikoissa, kaikenkokoisia kasseja ja nyssäköitä… Olimme käyskentelemässä kannella juuri kun pysähdyimme erääseen satamaan, ja sekamelska oli päätä huimaava, kun osa ihmisistä yritti nousta pois kyydistä, osa taas päästä alukselle ja saada varattua itselleen kaistaleen kantta. Kaikki ovat hirvittävän kiinnostuneita meistä valkoihoisista ja tuijottavat meitä aivan suoraan, herkeämättä ja häpeilemättä, aivan kuin he eivät muka olisi nähneet eurooppalaista aiemmin. Onhan se toki mahdollista, mutta luulen, etteivät he vain osaa hillitä valistumatonta uteliaisuuttaan ja moukkamaista tirkistelynhaluaan. Erikoista, ottaen huomioon, että täkäläiset verhoavat omat naisensa päästä varpaisiin suojellakseen heitä vieraiden katseilta. Voisi siis kuvitella heidän osaavan kunnioittaa valkoisenkin naisen yksityisyyttä, mutta turha luulo!

Rahvaalla on mukanaan omat eväät tai sitten he ostavat purtavaa laivaa kiertäviltä kaupustelijoilta. Meille tarjoillaan onneksi ruokaa hyttimme ulkopuolella olevassa ilmastoidussa aulassa. Aamiaiseksi saimme mannermaisittain teetä, munakasta sekä paahdettua leipää appelsiinimarmeladin kera, mutta lounas ja illallinen käsittivät kummallisia ja perin tulisia ruokalajeja. Voi, miten kaipaankaan kotimaan pelkällä suolalla ja pippurilla miedosti maustettuja herkkuja!

Kaikista rasituksista ja hankaluuksista huolimatta matkassa siipiratasaluksella on myös oma viehätyksensä. Matkanteko on mukavaa, vaivatonta ja sopivan kiireetöntä. Aluksemme etenee juuri sopivaa vauhtia, jotta pystyy rauhassa katselemaan ohi lipuvia maisemia. Joenrannan näkymät ovat kerrassaan ihastuttavia: aurinko kimaltaa veden pinnassa, vihreät palmupuut reunustavat rantoja, vesipuhvelit laiduntavat rantaheinikossa, kalastajat kokevat verkkojaan pienten soutuveneidensä kyydissä. Kertakaikkisen viehättävää ja idyllistä! – Ja kuinka ikimuistoisen romantillista olikaan istua etukannella illan hämärtyessä ja tuulen vienosti puhallellessa, Bangladeshin-punaisen auringon laskiessa mailleen. Harmi vain, ettemme tuona kauniina iltahetkenä voineet edes pitää toisiamme kädestä, sitä kun pidetään täällä jotenkin siveettömänä. Kuinka eriskummallista!

Ehkäpä nämä ihmiset ovat lopulta onnekkaampia kuin ensinäkemältä vaikuttaisi. He elävät hyvin yksinkertaista, toisinaan puutteenalaistakin elämää, mutta vaikuttavat siitä huolimatta tyytyväisemmiltä ja iloisemmilta kuin me. Tämä johtuu luonnollisesti vain heidän vaatimattomasta – oikeammin sanoen olemattomasta – sivistyksestään ja siitä, etteivät he kerta kaikkiaan tiedä paremmasta. Ajatus jää joka tapauksessa mietityttämään. Teemmekö näille ihmisille suuremman palveluksen esittelemällä heille sivistyksen valon ja länsimaiset mukavuudet, vaiko sittenkin jättämällä heidät autuaaseen tietämättömyyteensä ja vaatimattomaan mutta onnelliseen oloonsa?

Sukellus loppus


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Tultiin juuri vikalta (yö)sukellukselta. Kaikki kunnossa, on ollu hauskat syväsukellukset. Huomenna matka jatkuu eteenpäin!

Sukellusjännää


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Päästiin molemmat sukeltamaan! Korva oli kunnossa ja kaikki meni hyvin, vaikka kävi jänniä juttuja. Myöhemmin tarkemmin…

Kilpikonnasoppaa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Andamaaneilla ollaan, ekat dyykit takana. Heti nähtiin paljon kaloja ja iso kilppari. JEE! Lisäinfoa kunhan netti toimii..

Pikapäivitys Bundista


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Elossa ollaan, mutta kaupungin nettiyhteydet ei. Kuulumisia tarkemmin kunhan data taas kulkee. Terkkuja!

Matka alkaa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Kone lähtee ihan juuri kohti Lontoota. Sieltä sitten illalla Delhiin. Kuullaan, nähdään, viestitellään!