Tag Archives: Mumbai

Mumbai-retrospektio


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Mumbai. Bombay. Kuinka vaan. Jostain käsittämättömästä syystä mutta aivan ehdottomasti yksi maailman parhaista kaupungeista, ainakin jos Maijulta kysytään. Suuri, meluisa, kuuma, kaoottinen, uuvuttava, shokeeraava, ahdistava? Kaikkea sitäkin, mutta Maijun Mumbaissa on säihkettä, loistoa, kimallusta ja glamouria. Suuri osa siitä, mikä kiiltää, on tietysti pelkkää kissankultaa, mutta harakka on yhtä kaikki lumoutunut.

Room with a view

Room with a view. Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta.

Mumbaissa kukaan ei ole köyhä eikä kipeä. Paitsi tietysti kaikki ne köyhät ja kipeät, jotka kansoittavat kaupungin slummeja ja kadunvarsia. Mutta, kuten paikallinen ystävämme Amit (johon tutustuimme joitakin vuosia sitten sukellusreissulla Andamaaneilla) huomautti, Intiassa on paljon valtavan rikkaita kerjäläisiä, jotka tienaavat enemmän kuin hän – ja kyseessä on kuitenkin hyvin tienaava ylemmän keskiluokan tai alemman yläluokan edustaja. Pinta saattaa siis pettää toiseenkin suuntaan. Amit kertoi myös siitä, miten on olemassa kokonaisia perhekuntia, joille kerjääminen on sukupolvelta toiselle siirtyvä ammatti, eikä välttämättä suinkaan mikään viimeinen oljenkorsi johon tartutaan viimeisessä hädässä. Kerjäämiseen liittyy myös uskonnolliset ulottuvuutensa: almujen antaminenhan kuuluu islamin peruspilareihin, ja buddhalaisille sekä hinduille on tärkeää osoittaa nöyryyttä ja alentaa itsensä kerjäämällä matkalla kohti henkisiä korkeuksia.

Inhimillinen hätä on Intiassa tietysti valtaisaa, ja toisinaan tuntee olonsa aika sydämettömäksi, kun ei anna kerjäläiselle edes yhtä rupiaa vaikka olisi juuri tuhlannut satoja tai tuhansia rupioita ravintolaillalliseen tai tuliaisostoksiin. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatin on vain vaikeaa hyväksyä ajatusta, että kerjääminen voisi tarjota tien parempaan elämään. On siis helppo yhtyä Amitin linjaukseen: kerjäämisestä pitäisi saada niin kannattamatonta, että lapset pantaisiin ennemmin kouluun kuin kadulle kerjäämään, ja sitten aikuisina oikeisiin töihin. Rikkaiden länkkkärituristien ja intialaisten hyväntekeväisyyden väylä pitäisi olla joku muu kuin yksittäisten lanttien jakaminen kerjäläisille (joilta raha todennäköisesti päätyy muuhun kuin ruokaan, esimerkiksi kerjäläisringin isolle pomolle).

Tällaisilla pohdinnoilla saatiinkin kätevästi perustelut omalle toiminnallemme: yritettiin tehdä osamme elämällä leveästi ja pitämällä siten paikallisen talouden pyörät pyörimässä. Syötiin hyvin, tehtiin ostoksia, suhailtiin autoriksalla ja taksilla. Toisaalta myös etäisyydet ovat pitkiä eikä joukkoliikenne paikallisjunaa lukuun ottamatta ole turistille erityisen kätevä. Riksan ja taksin käyttäminen taas on melko edullista ja helppoa eikä yleensä vaadi suurempaa hinnasta vänkäämistä, vaan useimmat kuskit suostuvat käyttämään taksamittaria.

Mittarin lukeman tulkitseminen on tosin korkeampaa matematiikkaa, mutta elämää helpottaakseen Mumbain liikennepoliisi laatii tariffitaulukon, jonka perusteella voi näppärästi tarkistaa maksettavan summan. Yksi riski on tosin olemassa pahaa-aavistamattoman turistin pään varalle: peukaloidut taksamittarit, jollaiseen hitto vie onnistuimme törmäämään heti kaupunkiin saavuttuamme matkalla junalta guesthouselle. Oltiin etukäteen laskeskeltu matkan pituuden ja tariffitaulukon perusteella, että hintaa pitäisi kertyä n. 150 rupiaa, joten hälytyskellot alkoivat soida kun kuski alkumatkasta alkoi selittää että loppusumma on jotain 450 rupian luokkaa. Tiedettiin että moinen summa on ihan tähtitieteellinen kyseisestä matkasta, mutta perillä mittarin lukema tosiaan vastasi 390 rupiaa. Maksettiin kyllä, mitäpä muutakaan, mutta annettiin kuskin kyllä kuulla kunniansa. Olisi vielä pitänyt pyytää nimi ja taksin lisenssinumero ja uhkailla poliisille ilmoittamisella, mutta a ) oli väsähdys ja halusi päästä huoneelle ja b) kyse on taas suomalaisittain niin mitättömästä summasta, ettei edes periaatteen vuoksi jaksanut tapella enempää. Sitä paitsi ei edes voitu olla sataprosenttisen varmoja siitä, miten ja missä määrin mittari huijasi. Varmuus saatiin kyllä sunnunta-iltana, kun ajettiin melkein tuplasti pitempi matka, joka kuitenkin kustansi rehellisen kuskin kyydissä vain 280 rupiaa.

Muitakin ihmiskontakteja onneksi oli kuin vain taksikuskien kanssa. Lauantai-iltapäivää ja iltaa istuttiin Amitin ja tämän serkun (jonka nimeä ei noloa kyllä edelleenkään tiedetä vaikka ollaan oltu hänen vierainaan jo kahdella peräkkäisellä Mumbain-reissulla – eikä enää kehtaa oikein kysyä…) seurassa jälkimmäisen melko hulppeassa koko kerroksen asunnossa Palli Hillin hienostokerrostaloalueella. Kerjäämiskeskustelun ohella vaihdettiin matkakuululumisia ja -suunnitelmia, jutusteltiin niitä näitä kaikesta mieleen juolahtavasta (teenjuonnista uskontojen tyrkyttämiseen) ja syötiin pariin otteeseen. Molemmilla vierailuillamme Maiju on pystynyt syömään pelkkiä hiirenannoksia, viimeksi vatsataudin ja nyt kuumeilun ja kröhän hillitessä ruokahalua, joten emäntä epäilemättä kuvittelee että hänen tarjoamansa ruoka on Maijun mielestä pahaa. Vaikka se on oikeasti hyvää kotiruokaa! Mikko sentään piti kunniaa yllä ja söi reilusti. Vielä pahempi etikettivirhe oli, kun Maiju perisuomalaisittain(?) yritti esittää illalliskustannusten jakamista. Loukkaus ei kai kuitenkaan ollut kohtalokas, koska saimme kutsun takaisin taas seuraavalla Mumbain-visiitillä. Eiköhän sellainen taas ennen pitkää tule…

Bombay Bhel

Bombay Bhel

Osa lauantai-illasta pyörittiin Khar Roadin lähiön vilkkailla ostoskaduilla näyteikkunoita ja ympärillä hyörivää väenpaljoutta katsellen. Sunnuntaina tehtiin oma varsinainen ostoskierroksemme Etelä-Mumbain turistoituneemmilla ostoskaduilla vakkarikaupoissamme ja käytiin tietysti myös pakollisella McAlooTikki-perunapihvipurilaisella.

Hevoskärryjä Tajin vieressä

Diskovalohevoskärryjä odottamassa asiakkaita Taj Palacen vieressä

Sunnuntai-illan kruunasi Mumbain vakio-ohjelmaan kuuluva käynti Taj Palacessa, paikallisessa perinteikkäässä hienostohotellissa, joka on niin hieno että sinne kehtaa mennä kuinka reissussa rähjääntyneenä tahansa eikä henkilökunnan ilmekään värähdä. Palvelu on aina ensiluokkaista, vaikka kävisi vain vessassa. Sielläkin on muuten oivallista asiakaspalvelua: jonkun ihmisen toimenkuva on avata vesihana ja ojentaa pyyhe käsien pesua ja kuivaamista varten. Mahtavaa työllisyyspolitiikkaa! Viimeisen illan kunniaksi päätettiin panna elämä risaiseksi ja käydä syömässä yhdessä hotellin ravintoloista, Masala Kraftissa, jossa tarjoillaan intialaista ruokaa himpun verran modernisoituna tai tyyliteltynä ja länsimaisella vivahteella (esim. osassa ruoista käytetään intialaisessa keittiössä perinteisesti tuntematonta oliiviöljyä). Alkupalasta, pääruoista lisukkeineen, jälkiruoista, yhdestä pienestä oluesta ja litran vesipullosta koostuva ateria kustansi kokonaiset 65 e. Intialaisittain tietysti järkyttävä summa rahaa mutta meikäläisittäin ihan oman rahan paikka vielä, eikä onneksi mitään pönötystä tai hienostelua myöskään. Ruoka oli oikein hyvää: selkeitä, simppeleitä makuja ja joitain kekseliäitä makuyhdistelmiä jotka toimivat hienosti – esimerkiksi paneer-juustoa pippurikastikkeessa, chili-oliivi-naanleipää ja masala chai creme brulee innovatiivisimmat mainitaksemme. Ei mikään paras ravintolaelämys ikinä tai edes Intiassa, mutta ehdottoman suositeltava kaikille jotka eksyvät Mumbaihin (jota luonnollisesti suosittelemme myös!).

Sokeriruokomehukoju

Sokeriruokomehukoju. Vierestä saa ostaa myös chaatia.

Keskityttiin siis täysin häpeämättömästi ruumiin ravintoon ja materiaalisiin nautintoihin Mumbaissa, ja lähimpänä hengellisiä harrastuksia olivat kaksi Hare Krishnan hengessä valmistettua aamiaista. Vaan tulipa noita temppeleitä jo koluttua, buddhalaisia tosin pääasiassa, mutta vähän ekumeniaa kehiin hei. Krishnojen guesthousen huoneessa olevassa infossa tosin luki, että vieraiden odotetaan (“are requested”) osallistuvan palvelusmenoihin, joita pidettiin temppelillä kolmesti päivässä 04:30 alkaen. Epäilemättä olisi voinut olla ihan mielenkiintoista, tavallaan, mutta hirmu hankalat ajat ne olivat seremonioilleen keksineet, kun oltiin aina joko nukkumassa tai kaupungilla humputtelemassa. Ei sentään saatu toruja kun palattiin molempina iltoina vasta puoliltaöin, korkeintaan vähän pitkiä katseita. Mutta myös reippaat Hare Krishna -tervehdykset, totta kai, vastauksenamme edelleen epämääräistä mutinaa.

Varhain maanantaiaamuna alkoikin sitten jo kotimatka. Tuntuu että matka olisi ollut paljon pitempi kuin kaksiviikkoinen, kun ehdittiin nähdä ja tehdä niin paljon, mutta äkkiähän se kyllä hujahti ohi. Lentoyhtiönä oli tällä reissulla Turkish Airlines, jolla oli kovin pomppuista kyytiä mutta hyvää ruokaa ja laaja viihdetarjonta pitemmillä lennoilla. Istanbulin kenttää ei tosin oikein voi suositella välilaskupaikkana, jota Turkishia käyttäessä on kyllä melko hankala välttää. Jatkolentoa odotellessa saa kyllä ahtaa vatsaansa turkkiherkkuja kuten baklavaa ja mezejä, mutta itse lentoliikenne vaikutti kentällä todella huonosti organisoidulta. Jokaisella kuudesta lennostamme Istanbuliin tai Istanbulista (Mikon meno, Maijun meno ja molempien kotiinpaluu) oli jonkinlaista aikatauluhässäkkää, esimerkiksi ikuisuuden kestävää kiertelyä kentän yllä laskeutuessa tai kiitoradalle pääsyn odottelua noustessa. Helsinki-Vantaalle saavuttiin jälkimmäisestä johtuen melkein kaksi tuntia myöhässä. Vaikuttaa siis siltä, että Turkish Airlinesin ja Indian Railwaysin välillä on kuin onkin vaihdettu liikesalaisuuksia ja muistioita aikataulussapysymisstrategioista. Tosin Indian Railways tarjoaa koko lipun summaa takaisin jos juna on yli 3 tuntia myöhässä, mutta siihen liittyy jotain monimutkaisia sääntöjä joita ei oikein olla tajuttu. Mutta tarjoaa kuitenkin.

Jos jotain, niin Intian-matkailu ainakin kasvattaa myöhästelynsietokykyä ja opettaa joustavuutta aikataulujen suhteen. Ei siis oltu moksiskaan vaikka päästiin panemaan kiuas päälle hieman suunniteltua myöhemmin. Mutta kyllä se joustavuus äkkiä karisee ja tulevan talven liukkailla ja/tai loskakeleillä kirotaan kurjaa HSL:ää heti jos joudutaan odottamaan pysäkillä edes muutama ekstraminuutti… Tosin tänään Mikko meinasi unohtaa katsoa aikataulusta Ruoholahden pysäkillä että koskas se bussi oikein tulee ajatellen, että se tulee sitten kuin tulee. Tosin sitten muistui mieleen, että missä oikein ollaan ja mieli palasi takaisin länsimaiseen minuuttiaikatauluun. Ja katse bussien aikatauluun.

Släpärit antaneet lähes kaikkensa

Släpärit antaneet lähes kaikkensa. Oikeasti nämä menis meillä vielä pari viikkoa ja intialaisilla puolisen vuotta.

Tämä matka alkaa olla paketissa, matkatavarat puolestaan kutakuinkin purettuna ja paikalleen (tai ainakin pyykkikoriin) pantuna (Mikon duffeli on vielä kyllä palaamatta Nepalista). Yksi Idän Ihme on muuten rajoitetun ajan nähtävillä vielä matkan jälkeen: Mikon mieletön seitsenviikkoinen parta pysyy paikallaan ensi viikonloppuun asti, tervetuloa siis kaikille perjantaisiin pikkujouluihin tarkistamaan uskomattoman vähäinen karvankasvu 😀

Mumbai, sweet Mumbai


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Hare Krishna vaan täältä Mumbaista. Ei olla tarkemmin ehditty kyseisen uskonlahkon toimintaan paneutua, mutta näillä sanoilla guesthousemme henkilökunta meitä aina tervehtää. Ei mitään hajua miten kuuluisi oikeaoppisesti vastata, joten vaivautuneesti mutistaan jotain tai nyökytellään. Noin muutoin majapaikkamme on oikein miellyttävä pieni keidas keskellä meluisaa ja kaoottista Mumbaita: rauhallinen, tahrattoman siisti ja superystävällinen. Siis oikein suositeltava, jollei pieni hihhulointisivumaku häiritse… Toisaalta mekin taidetaan olla nyt henkisesti tosi puhdistuneita, kun ihan vaan Krishna-kompleksin ravintolassa syöminen tuottaa siunausta.

Vastapainoksi ollaan toisaalta harjoitettu (melkein) kaikkia niitä paheita joita Mumbain kaltaisessa metropolissa kuuluu. Tämä on kaupunki jossa täytyy nauttia elämästä tuhlaten rahaa eli syöden ja shoppaillen. Maiju on kyllä vähän yrittänyt hillitä itseään ostoslakkonsa takia ja keskittyä enemmän tuliaistoiveiden kuin omien kaappien täyttämiseen, mutta ihan kaikesta ei sentään voi pidättäytyä. Onneksi täällä voi keskittyä tuhlaamaan rahaa myös ihaniin herkkuihin, kuten eilen illalla hankittuun suklaayliannostukseen lusikoitavan paksulla kaakaolla ja suklaa-hedelmä-fonduella. Tälle illalle on puolestaan suunnitteilla ateria paikallisessa Kämpissä eli Taj Palacessa.

Tarkempi raportti Mumbaista seuraa myöhemmin, kun miniläppäri simahti Aurangabadissa ja joudutaan siksi kököttämään nettipaikoissa kirjoittelemassa ja kuvia käsittelemässä oman hotellihuoneen sijaan. Perästä kuuluu siis; huomenna tähän aikaan ollaankin toivottavasti jo kotona, elleivät Intian rautatiet ulkoista aikatauluongelmiaan myös kansainväliseen ilmailuliikenteeseen.

Oukei bye.

Tauteja ja tovereita


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Muutama paiva Mumbaissa on kulunut kovin nopsaan. Syyna on ollut laadukas seura ja laaduton olotila. Toimme ilmeisesti Kalkutasta tuomisina jonkin vatsapopon, joka iski meihin sunnuntain ja maanantain valisena yona ja Kimmoon sitten seuraavana yona. Omalla kohdallamme epailimme syyksi “muutamaa” sunnuntaina nautittua olusta, joskin aika harvakseltaan krapulassa on kuumetta, eika kovin usein ripuliakaan… Kimmon sairastuminen vasta paivaa myohemmin viitannee kuitenkin johonkin tautiin. Se on vetanyt meidat kaikki melko voimattomiksi ja pitanyt lisaksi vuorotellen kaikki paitsi Lindan vuoteenomana puolisen paivaa. Mutta pitihan sita viela viimeisina Intian-paivina sairastaa viela vahan lisaa – vastahan tassa ollaan kipuiltu pari kuukautta putkeen. Hyvaa harjoitusta saadaan kotiinpaluuta ja sikaflunssaa vastaan.

Sairastelusta huolimatta ollaan saatu vahan pyorittya kaupungillakin. Kaytiin mm. kangasmarkkinoilla ja shoppailureissulla Bandran ostosalueella, tosin kaikilla oli niin vetamaton olo etta pojatkaan eivat joutuneet karsimaan liiallisesta kaupoissa juoksemisesta. Voimattomuuden takia on ollut myos hyva syy tyollistaa taksikuskeja ja suhailla pirssilla suoraan hotellille paikallisjunan sijaan (tosin kyseisella kertaa mentiin kylla paikallisjunalla toiseen suuntaan, tapotaydessa toisen luokan vaunussa tietenkin kun pojat ei raskineet ostaa ykkosluokan lippuja) (ovat ne kylla miltei kymmenen kertaa kalliimpiakin, ettei silla).

Me tapasimme eilen illalla myos vuosi sitten Andamaaneilla hankkimamme sukelluskaveri Amitin. Kavimme istahtamassa kahvilassa ja lahdimme siita ravintolaan syomaan jotain kevytta. Valittelimme siina hieman puolikuntoista oloamme ja vatsavaivoja, mika asiaintila valittyi puhelimitse myos Amitin serkulle, joka kehotti meita tulemaan mieluummin luokseen syomaan kunnollista kotiruokaa. Ajatus kotiruoasta ja myos kotiin (ihan kenen tahansa kotiin) paasemisesta kuulosti hyvalta, joten tartuimme tarjoukseen ja huristelimme serkkuhenkilon luokse autoriksalla. Kun on viittanyt viikkoja hotelleissa, tuntuu tosi mukavalta paasta oikeaan kotiin, varsinkin kun hotelleista monet ovat olleet halpoja eivatka erityisen viihtyisia, ja kyseinen koti puolestaan oli oikein mukava ja sieva. Istuskelimme sitten siina iltaa, soimme hiirenannokset hyvaa ruokaa (enempaa ei saa alas), jutustelimme sita sun tata, ja lopulta suuntasimme yhden aikaan taksilla hotellille ja nukkumaan. Ollessamme juuri taksissa matkalla Finnair muisti meita tekstiviestilla, joka ilmoitti etta lentajalakko on paattynyt. Ei siis saadakaan ylimaaraista Lontoon-lomaa, buhuu.

Tanaan kaytiin aamupaivasta saattamassa Linda ja Kimmo junalle, joka vei heidat toiselle junalle, joka vie heita kovaa kyytia kohti Keralaa ja Kochia. Melkein olisi tehnyt mieli hypata vaunuun mukaan ja jatkaa viela toisten kanssa matkaa eteenpain… Reilussa kahdessa kuukaudessa on jo ehtinyt tottua reissun paalla olemiseen eika ajatus toihin ja arkirutiiniin paluusta liiemmin houkuttele. Matka on ollut tosi mahtava, kenties jopa paras tahan mennessa, eika edes sairastelu ole liikaa hidastanut vauhtia (sita paitsi, kuuluuhan se asiaan taalla Intiassa). On siis aika haikea olo siita, etta matkaa on enaa vuorokauden verran jaljella. Mutta vaikka tuntuu surulliselta lahtea taalta, niin toisaalta ainakin Maijusta on myos ihanaa paasta kotiin – possuflunssan ja joulukraasan keskelle. Ah ihanuutta 😉

Mumbai, sweet Mumbai


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Onpa hyva olla taalla taas, varsinkin kun on hyvaa seuraa!

Hengitellaan siis keskiviikkoiltaan saakka sisuksiimme metropolin ilmapiiria. Suunnitelmissa on ainakin ankaraa shoppailua ja viela viimeisia Intian makuelamyksia. Tuttu ruoka- ja mehukojukatu ollaan jo tanaan katsastettu Lindan ja Kimmon kanssa, ja hyvaa seka halpaa oli.

Saas nahda paastaanko nyt sitten lakkoilevien lentajien johdosta kotiin asti, mutta Lontooseen saakka on sentaan BA:n lento.

Viimeista viedaan


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Hallo Baba, kuten taalla pain maailmaa Mikkoa monesti tervehditaan. On se ainakin hauskempi kuin Hello Sir.

Oltaisiin paivitelty kuulumisia jo eilen illalla, muttei onnistuttu yhdeksan maissa enaa loytamaan nettipaikkaa tai ainakaan aukiolevaa sellaista. Vahan hammentava probleema Mumbain kaltaisessa jattikaupungissa. Nyt kuitenkin osuttiin sopivasti koneelle. Tosin jalleen olimme vahalla kohdata odottamattomia esteita: tiskilla kirjauduttaessa olisi pitanyt olla jotakin henkilollisyystodistusta jota nayttaa. No, me olimme tietysti fiksuina jattaneet passit ja nakojaan muutkin henkilollisyystodistukset hotellille turvaan. Vaan eipa hataa, onneksi oli PADI Adventure Diver -kortti mukana. Onhan siina kuitenkin kuva ja nimi… Ihan hyvin kelpasi 🙂

Punen aamukuulumisten jalkeen vietetiin torstaina hurjaa shoppailupaivaa (aloitimmekin siis tuhlailun jo siella): kirjoja, leffoja ja pari levya seka Maijulle vahan Intia-soveliasta vaatetusta “kalliista” mutta laadukkaasta kaupasta. Hauskinta tietysti on, etta vaikka kuinka tulee muka tuhlattua, kotoisiin ostosreissuihin verrattuna ei rahaa edes juurikaan kulu. Shoppailuvillitysta tasapainotettiin iltapaivaretkella Punen elaintarhaan ja matelijapuistoon. Oli oikein mukavaa kapsytella puiden varjostamia reitteja mukavan lampoisena iltapaivana ja katsella elaimia. Nahtiin yksi tavallinen ja yksi valkoinen tiikeri seka joitain erilaisia peuratyyppisia elukoita. Matelijapuistossa oli kaarmeita, kilpikonnia ja krokodiileja. (Tiina ja Riku: ei, Mikko ei pyytanyt saada pitaa niita kadessa…) Elaintarha itsessaan oli oikein patevan oloinen, aitaukset olivat tosi isoja ja elaimilla oli hyvin tilaa liikkua. Paikalliset tarhassa kavijat eivat sen sijaan meidan mielesta osanneet oikein kayttaytya, koska he yrittivat epatoivoisesti herattaa elainten huomion moykkaamalla ja viheltelemalla tms., ja joitakin kaarmevitriineita he koputtelivat ja tarisyttelivat. Ei niin saa tehda! Kaarmeet vaikuttivat kylla aika piittaamattomilta ja flegmaattisilta, joko luonnostaan tai siksi etta ne oli kuulemamme mukaan kaikki huumattu 🙁

Elaintarhan rauhassa saimme hoidettua myos pari loppumatkan kannalta olennaista puhelua: saimme kiinni Havelockin-kaverimme, veljekset Amitin ja Anoopin. Edellinen asuu Mumbaissa, jalkimmainen Punessa ja molemmilla sattui onnellista kylla olemaan aikaa tavata meidat. Torstai-iltana nahtiin Anoop ja hanen vaimonsa Vitula (!) ja kaytiin heidan suosikkipaikassaan syomassa herkullista keralalaista ruokaa. Jalkiruokajuustokakut kaytiin nauttimassa kaupungin hienoimmassa hotellissa Le Meridienissa, koska se oli ainoa paikka joka sai pitaa ravintolansa auki pitempaan kuin puol kahteentoista. Oli varmasti hienoimpien hotellien joukossa missa on ikina vieraillut ja vessa kanssa aika vaikuttava 🙂 Ihan hauskaa sinansa, etta vaikka paikka oli tietysti takalaisittain tosi kallis, olisimme siella voineet syoda suunnilleen samaan hintaan kuin kaydessamme kotona ulkona syomassa… Ilta oli tosi hauska, juttelimme ja nauroimme paljon. Ihan erilaiselta tuntui tietysti viettaa iltaa mukavassa ja vielapa paikallisessa seurassa kuin aina vain toistemme tylsia naamoja tuijottaen 😀

Eilisaamuna lahdimme Punesta viimeiseen etappiimme eli Mumbaihin mukavasti ilmastoidussa istumavaunussa. Sopiva hotelli loytyi melko vaivattomasti pienen kiertelyn jalkeen. Se kustantaa meille huikeat parikymmenta euroa per yo, mutta huone ja vessa ovat siisteja, huoneessa on ikkuna ja sielta jopa jonkinlainen maisema (!) kattojen yli, toimiva ja melko hiljainen ilmastointi (!) (sita ei edes voi kayttaa kun tulee liika kylma) ja samoten toimiva TV jonka kuvassa ei ole hairioita. WOW.

Aloitimme matkamme Mumbai-osion kapsyttelemalla jokusen kilometrin matkan kohti Chor Bazaria eli varkaiden basaaria, josta nimesta huolimatta selvisimme pois kaiken omaisuutemme kanssa. Uuttakaan omaisuutta ei juuri kertynyt mukaan, silla tarjonta oli enemman … miten sen nyt natisti sanoisi … paikallista. Menomatkalla koimme jannan hetken, kun pari poikittain risteavaa kadunpatkaa oli taynna maton paalla istuvia muslimimiehia ja -poikia pitamassa rukoushetkea. Rukoushetken rauha oli varsin kaukana laheisten basaarikatujen pyorryttavasta ihmispaljoudesta ja kaaoksesta, jossa oli vahalla iskea orastava torikammo. Ihan hauskaa oli nahda ostosaluetta, joka on oikeasti suunnattu taalla asuville eika turisteille, kuten koko Colaban alue niemimaan etelakarjessa. Siellakin tuli eilen pyorahdettya ja samoin nk. Fashion Streetilla, jossa myydaan jos jonkinlaista vaatetta – turisteille tietysti mahdottomaan ylihintaan.

Aidille ja isille tiedoksi, etta kavimme kavelyreissullamme pyorahtamassa myos joulumatkan Mumbain-hotellimme aulassa vahan vakoilemassa paikkaa ja varmistamassa etta varauksemme on kunnossa. Ainakin meidan silmissa paikka oli tosi hieno! Huoneita emme kyllakaan pyytaneet nahda… Lahistolta sai onneksi ihan aitoja Intia-juttuja, kuten kookosmaitoa, chaita, mehuja ja samosaa – niin ettei tarvitse syoda hotellin kalliissa ravintolassa 😉

Eilen ja tanaan on ensimaista kertaa ihan oikeasti tykastynyt Mumbaihin ja alkanut loytaa taalta omia suosikkipaikkoja. Aiemmilla kerroilla se on tuntunut liian suurelta ja sekavalta, mutta nyt alkaa vahitellen hahmottaa missa mikakin paikka on ja tunnistaa rakennuksia ja risteyksia jne. Sekin tietysti parantaa kokemusta taalta. Chor Bazarille kavellessamme kuljimme myos ensimmaisen Intian-matkamme hotellin ohi, ja yllatyimme kun hotellille vievan tien varren hokkelit olivat kadonneet eika ihmisia enaa nakynyt asumassa tienpielessa. Tietamatta sen tarkemmin mita naille ihmisille on kaynyt, voi sanoa etta siistiytyminen teki ihan hyvan vaikutuksen. Kaiken kaikkiaan nyt tuntuu silta, etta aika loppuu ihan kesken ja etta Mumbaissa voisi sittenkin viettaa muutaman paivan pitempaan, vaikka aina aikaisemmin on tullut nopeasti kiire taalta pois. Kannatti nakojaan antaa kaupungille viela yksi mahdollisuus!

Viimeisen matkapaivan aiomme viettaa viela vahan ostoksia tehden, mutta paivan tarkein ohjelmanumero on Amitin tapaaminen. Lahdemmekin tasta kohta seikkailemaan sovittuun tapaamispaikkaamme keskustasta hieman pohjoiseen, noin puolivaliin parituntista matkaa hanen kotoaan tanne keskustaan. Saas nahda, kuinka tuskaisaa on menna paikallisjunalla, mutta eikohan siita selvia kun kyseessa on kuitenkin matkan viimeinen kokemus Intian julkisesta liikenteesta.

Parantelua sinne kaikille kipuloitsijoille! Talla kertaa ollaan selviydytty taalta ennennakemattoman vahaisella sairastelulla, mutta saadan tietysti hirmu flunssa heti kotona… Ai niin ja siella on kylmakin viela, ikavaa kun on juuri tottunut takalaiseen, talla hetkella mukavan lampimaan ilmanalaan. Mutta naista kurjista puolista huolimatta on silti ihan hauskaa paasta takaisin kotiin ja nakemaan teita kaikkia. Kiitos jalleen kerran uskolliselle lukijakunnalle mielenkiinnostanne ja ennen kaikkea kaikille kommentoijille, joiden ansiosta on tuntunut ettei sittenkaan olla niin hirvittavan kaukana kotoa…

PS. Hotelli Taj Mahalissakin oli hieno vessa, yllariyllari. Siella oli palvelijanainen kyselemassa kuulumisia ja ojentamassa kangasliinaa kasien kuivaamista varten. Eli on taalla muutakin kuin haisevia kolovessoja maanteiden varsien pysahdyspaikoissa…

Kotona ollaan!


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Viimeinen puolipäivää meni viimeisiä rahoja tuhlatessa ja vikaa kertaa rantaa katsellessa. Anjunasta lähdettiin taksilla Darbolimin lentokentälle josta lennettiin Mumbaihin. Lento meni ihan ok, mutta oli 1h 45min myohässä. Ei oikeastaan haitannut koska nyt oli vain vahemman odottelua Mumbain kentällä. Mumbain kentällä sitten siirryttiin shuttle bussilla international kentälle jossa odoteltiin ensin 3,5 tuntian check-iniä ja juotiin sika kallista kaljaa (iso kingfisher Rs 250!) ja sitten odoteltiin vielä kolmisen tuntia boardingia ja koneen lähtöä. Lento oli muuten ihan mukava mutta nukuttua ei jostain syystä oikeen saanut kun ei loytanyt hyvaa asentoa. Seitsemalta laskeuduttiin Lontooseen mutta jouduttiin odottelemaan tunti parkipaikkaa ja poliisien tuloa jotka halusivat antaa ilmoituksen koskien maanjäristystä ja sieltäpäin matkaavia. Kentällä oli taas reilu kolme tuntia aikaa odotella Helsingin konetta. Ei siinä juuri muuta sitten ollutkaan paitsi että Helsinki-Vantaan kentällä katosivat matkan ensimmäiset tavarat, kahdet sandaalit (toiset oli viela sellaiset intin släpärit). Matkatavarahihnalla kulkiessa meinaan Maijun reppu oli auki ja meidan pyykkipussi tuli siinä vieressa perässä. Sandaalipussi joka oli ollut siinä paalla oli tipotiessään. Ilmoitettiin siitä henkilokunnalle että reppu oli ollut auki kun se tuli hihnalla ja pitää soitella perään jos ne sieltä vaikka viela loytyisivat. Kotona lisäksi huomattiin että oli myos kolme kangaslyhtyä kadonnut niin ikään siitä repun yläosasta. Saas nähdä tuleeko enää takaisin. Kiitos kaikista kommenteista mutta nyt tämä matkapäiväkirja päättyy ennen kuin tulee aika avata seuraava =).

Viime Goan tunneilla Maiju joutui intialaisnaisten käsittelyyn

Viime Goan tunneilla Maiju joutui intialaisnaisten käsittelyyn

Ja tällainen oli tulos

Ja tällainen oli tulos

Ei ehkä ollutkaan niin hauska juttu

Ei ehkä ollutkaan niin hauska juttu

Mutta sitten jo vähän nauratti

Mutta sitten jo vähän nauratti

Varsinkin kun laittoi letit kiinni

Varsinkin kun laittoi letit kiinni

Viela Mumbaissa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Viela Mumbaissa. Tanaan on saadetty kulkuyhteyksia eteenpain. Joku travel agent -seta hommas meille junaliput Vadodaraan. Vahan saatamiseksi meni kun se osti ensin liput talle iltapaivalle ja joutui sitten viela lahtemaan niita vaihtamaan. Hassua. Paatettiin myos ostaa lentoliput Goalta Mumbaihin niin etta paastaan oikeastikin kotio. Lisaks ollaan kavelty uusilla sandaaleilla taas kilometritolkulla, ja jalat on ihan hajalla. Kaytiin paikallisessa WTC:ssa, jossa on kauppoja. Mukaan lahti vihreaa ainakin-luullakseni-silkkia, maksoi n. 3,60 e per metri. Nyt ollaan menossa kohti hotellia, haetaan ehka vahan mattoa paikallisesta McDonaldsista. Eilen jo testattiin paneer salsa wrappia, oli sikkehyvaa. Aika kallista, tai siis ei halvempaa kuin muu ravintolaruokailu (paneer wrap meal jotain 80 rupiaa, 1,5 e). Paikallista safkaa saa 20-40 rupialla, siihen ehka viela riisi paalle noin kympilla. Juoma samoin n. 10 rupiaa. Mutta jos haluaa ylikansallista roskaruokaa niin Makkeja ei enaa taideta muualta loytaa. Nyt siis syomaan, sitten hotellille ja vahan Kingfisheria…

Hökkelikylää hotellia vastapäätä

Hökkelikylää hotellia vastapäätä. Näitä jatkui tientoisella puolella kilometrin verran matkalla oikeille kaupunkimestoille.

Hökkelilapset olivat aika filmaattisia

Hökkelilapset olivat aika filmaattisia. Annettiin niille kyvät.

Mikko mäkkärin jonossa

Mikko mäkkärin jonossa. McAloo Tikki… om-nom-nom.

Jalat saivat hieman runtua sandaaleilla kävellessä

Jalat saivat hieman runtua sandaaleilla kävellessä. Sandaalit läksi roskiin.

Jatkoa Mumbaista


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Jatkoa.. Lampoa riittaa, varmaan reilu kolkyt astetta paivisin ja vahan vahemman yoaikaan (n. 25 astetta kun tultiin lentokentalle). Ilmastointi on kiva asia mutta siita lahtee kylla kauhea melu. Juomaa kuluu paljon kun hikoiluttaa niin hirmusti. Eksoottisin juoma tahan mennessa on ollu seetafal-milkshake. Tosi hyvaa oli myos vesimelonimehu. Yksinkertainen mutta toimiva juoma on lisaksi lime-vesi tai -sooda jota saa kaikkialta ja johon siis puristetaan tuoretta limea.

Juomat oli oikeasti parempia kuin ilme antaa ymmärtää

Juomat oli oikeasti parempia kuin ilme antaa ymmärtää

Gateway of India

Gateway of India. Aika tyhjillään tällä kertaa.

Pientä arvuuttelua seuraavista liikkeistä

Pientä arvuuttelua seuraavista liikkeistä Horniman Circlen puistossa

Tanaan on oltu ahkerasti ostoksilla ns. Fashion streetilla missa on kauheesti kaikenlaisia vaatekojuja. Tuhlattiin sinne jotain 30 euroa, saatiin siihen hintaan: miesten ja naisten nahkasandaalit, naisten slapari-mallin sandaalit, kaksi naisten puuvillapaitaa, yksi miesten paita ja yksi naisten asu jossa on housut ja paita. Kengista taidettiin maksaa ihan liikaa (n. 20 euroa kolmista), mutta ne olikin ekat ostokset eika viela paasty ihan tinkimisen makuun. Se on ylipaataan vahan turhauttavaa kun tavarat on kuitenkin tosi halpoja ja aikaa kuluu myos. Se huomattiin silti etta kaikesta pyydetaan kahdeksan tai kymmenenkin kertaa enemman kuin milla lopulta myydaan, eli pitaa aloitta itse niin alhaalta kuin kehtaa – tai ei kehtaa ;).

Huijari-kenkäkauppiaat

Huijari-kenkäkauppiaat. Ehkä oikeasti oli enempi omaa osaamattomuutta kuin huijausta. Tinkaa, tinkaa, tinkaa.

Ensimmäinen oikea inkkariateria

Ensimmäinen oikea inkkariateria. Oli ihan okei.

Matkatoimiston etsintää


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Nyt yritetaan viela kattella josko loydettais joku matkatoimiston tapainen josta voitais kysella jatkoyhteyksista ja muusta. Lisaksi pitais hankkia jo paluuliput Goalta Mumbaihin mista sitten tullaan parin kuukauden paasta kotio. Uudenvuoden seutu on taalla hirmu vilkasta matkustusaikaa eli pitaa olla ajoissa varaamassa lippuja jos meinaa paasta jonkun kulkuvalineen kyydissa. Mumbai on ihan symppis paikka mutta ei varmaan jaada kovin pitkaksi aikaa. Seuraava kiinnostuksen kohde intialainen juna, ja suunta kohti pohjoista!

Kriketti-peli kaupungin puistossa

Kriketti-peli kaupungin puistossa

Mumbai High Court

Mumbai High Court

Terveisia Mumbaista!


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Terveisia Mumbaista! Paastiin perille yheksan tunnin lennon jalkeen puolenyon maissa, ja hotellille tultiin kahden pintaan. Yllattavan vahan mitaan haslinkia siella kentalla muuten. Hotelli ei ole mikaan kovin huippu paikka mutta taysin pateva kuitenkin. Se ei ole turistialuella (ehka kolme kilometria keskusalueesta), ja naapurina on ennemmin ihmisia jotka asuu kadulla ja nukkuu autotien varressa. Ylipaataan on nahty joku kymmenen turistia koko paivana. Nyt tosin enenevissa maarin kun tultiin varsinaiselle turistialueelle. Taalta loytyi heti tama nettikahvilakin.

The tube, Maiju ja Crunchie

The tube, Maiju ja Crunchie. Kaikki mitä oikeastaan voikaan toivoa.

Mumbain katua

Mumbain katua