Tag Archives: Maropeng

Musta-valkoinen Johannesburg


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Perjantai-ilta oli jo ehtinyt hämärtyä, kun viimein ajoimme iltaruuhkassa kaupunkiin. Ehkei paras mahdollinen ajankohta totuttautua miljoonakaupungissa ajamiseen, mutta pienestä kuumotuksesta huolimatta Mikko selvisi kunnialla ja löysimme ilman harhailua bed&breakfastimme Pension Iduben. Naapurusto oli ilmiselvästi hyvin toimeentulevaa ja asuinrakennukset korkeiden aitojen ja lukittujen porttien suojissa. Katuvaloihin rahaa ei ollut liiemmälti tuhlattu joten melko pimeässä saimme etsiä oikeaa katunumeroa ja porttia. Hämärän keskeltä tavoitimme lopulta isäntämme Aubreyn, joka kertoi meille että B&B oli täynnä seattlelaisopiskelijoita joten hän oli joutunut siirtämään meidät toisaalle. Ei kuitenkaan hätää: uusi majapaikka oli saman kadun varrella sijaitseva ja kuulemma paljon hienompi Walton Manor.

Vaatimaton makuuhuoneemme

Vaatimaton makuuhuoneemme

Kartano oli suhteellisen osuva kuvaus Johannesburgin-asumuksellemme. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen meille osoitettiin Marokko-teemahuone kynttiläkruunuineen, punaisine verhoineen, valtavine sänkyineen ja yhtä valtavine kylpyammeineen. Lekker. Asiaan kuului luonnollisesti myös karahvillinen sherryä. Koko majoituslaitos oli sisustettu sekalaisella valikoimalla antiikkiesineitä ja -huonekaluja, ja etupihalla oli pari suihkulähdettä ja lämmitetty (!) uima-allas. Pakko oli pulahtaa myöhemmin illalla kuutamouinnille.

Hulppea kylpyhuoneemme

Hulppea kylpyhuoneemme

Emme juuri tienneet, millaisella alueella majoituimme, mutta uusi emäntämme Lana kertoi että Melville on turvallista seutua jossa voi huoletta kulkea jalan. Paljon erilaisia ravintoloita olisi kuulemma muutaman minuutin kävelymatkan päässä kuuluisalla (tosin meille tuntemattomalla) 7th Streetillä. Teimme siis työtä käskettyä ja suuntasimme sinne. Tarkoitus oli hakea jotain take awayta huoneelle, mutta puolivahingossa päädyimme ensin istahtamaan alas yhteen kuppiloista ja sitten vielä tilaamaan sieltä ruoka-annokset. Perjantai-illan jazzmusisoinnit olivat alkamassa, mutta me ehdimme kuulla vain soundcheckin verran, mikä oli ihan ok koska bändi olisi soittanut ihan korvan juuressa vaikka kyllä hyvin soittikin. Kaupunkielämän ilot venyttivät kotimatkaa, kun kävimme ottamassa oudot, sinisen väriset cocktailit ja tilaamassa illallisen täydennykseksi sushilajitelman mukaan huoneelle. Sen pitemmästi emme jaksaneet jäädä perjantai-iltaa viettämään, vaikka katu oli selvästi viikonvaihteen juhlistajien suosiossa. Hotellilla olleen opaskirjan mukaan Melvillen 7th Streetin tarjonta on muuttunut laadukkaista ravintoloista yhä baarivoittoisemmaksi. Vaikea sanoa, mutta ei kadunpätkä ensinäkemältä tehnyt valtaisaa vaikutusta, olipahan vain kätevän matkan päässä “kartanolta”.

Johannesburgin-viikonlopulle olimme ohjelmoineet matkan yleisestä luontoteemasta poiketen sekä esi- että lähihistoriaan liittyviä käyntikohteita. Lauantaiaamuna suuntasimme siis Cradle of Humankindiksi nimetylle laajalle alueelle, joka on saanut nimensä siellä tehdyistä merkittävistä arkeologisista löydöistä. Ne ulottuvat aina ihmislajin alkuhämäriin asti vuosimiljoonien taakse. Tärkeimpiä löytöjä ovat esi-isiemme esi-isien luurangot tai niiden palaset, joiden avulla ihmislajin kehitystä aiemmista muodoista on voitu selvittää. Ihmisten ja apinoiden yhteistä kantamuotoa arviolta 7 miljoonan vuoden takaa ei ole vielä löydetty, mutta etsinnät ja työ jatkuvat edelleen.

Kuulostaa jännältä, eikö? Turistin vierailukohteet ovat valitettavasti vähemmän kiehtovia kuin pohjatieto. Tarjolla on Maropengin museo tai tiedekeskus, joka valottaa elämän syntyä maapallolle ja ihmislajin kehitystä. Maropengissa on selvästi panostettu elämyksellisyyteen ja tiedon esillepanoon, mutta meistä tuntui, ettei kovin paljon uutta tietoa ollut tarjolla. Paikan pääasiallinen viesti oli että 1) ihmislaji on lähtöisin Afrikasta ja 2) kaikki ihmiset kuuluvat samaan lajiin ihonväriin ym. ulkoisiin piirteisiin katsomatta. Tätä viestiä toitotettiin jatkuvalla syötöllä, ja vaikkei viestin sisällössä ole nokan koputtamista niin tuntui että toiston ja painottamisen tärkeys kertoo oikeastaan jostain ihan muusta. Rivien välistä oli ainakin lukevinaan yrityksen kumota siirtomaa-ajan ja apartheidin vaikutuksia ja rakentaa tilalle (mustaa) afrikkalaista identiteettiä ja itsetuntoa.

Maropeng-museon veneajelu

Maropengistä jatkoimme samalla teemalla Sterkfonteinin luolille, joista eräät tärkeimmistä fossiililöydöistä on tehty. Odotimme luolilta aika paljon ja tajusimme vasta liian myöhään – odotettuamme yli tunnin opastetun kierroksen alkamista – ettei niissä tietenkään enää ole mitään nähtävää, koska kaikki löydöt on luonnollisesti viety pois eikä tilalle ole pantu jäljennöksiä tms. turistien iloksi. Tarjolla on siis pelkkä luolasto. Ihan komea sellainen, mutta kierros ison ja hitaan ryhmän kanssa oli vähän turhauttava kun nähtävää ei kovin pitkäksi aikaa riittänyt.

Luolien jälkeen vuorossa oli hyppy ajassa eteenpäin Etelä-Afrikan kivualiaaseen lähihistoriaan ja apartheidin perintöön. Ajoimme Sowetoon, pahamaineiseen townshipiin eli mustan väestön slummiin, joka on tosin viime vuosina siistiytynyt niin paljon että paikka on nykyään melko turvallinen turistien liikkua itsenäisesti ainakin tiettyjen nähtävyyksien lähistöllä. Yksi tienpätkä matkan varrella oli ihan tukossa ruuhkasta, ilmeisesti markkinoiden takia, joten pääsimme perille liian myöhään suunniteltua museovierailua ajatellen. Kävimme sen sijaan katsastamassa Orlando Towersit eli käytöstä poistuneen voimalaitoksen 100 metriä korkeat, kirkkain värein maalatut jäähdytystornit. Torneilla on nykyään tarjolla benji-hyppyjä ynnä muuta adrenaliinielämystä, mutta päätimme tällä kertaa jättää ekstremeilyt väliin. Olisimme käyneet hissillä tornien välisellä näköalatasanteella kuvaamassa Soweton näkymiä, mutta ylös ei kuulemma turvallisuussyistä (?) saanut ottaa mukaan kameraa, joten jätimme ylösnousun kokonaan väliin.

Soweton kuuluisat Orlando Towersit

Soweton kuuluisat Orlando Towersit

Soweton kehitystä kuvaa hyvin valtavan kokoinen Maponya Mall, jonne pistäydyimme sinne etsimään välipalaa ja kylpyvaahtoa. Ostoskeskuksessa käy kuulemma miljoona asiakasta kuukaudessa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni heistä on valkoihoisia. Oman visiittimme aikana ketään muuta valkoista ei näkynyt. Ei sillä että kukaan olisi tuntunut kiinnittävän asiaan yhtään minkäänlaista huomiota, mutta itse oli yhtäkkiä kalpeanaamaisuudestaan kovin tietoinen ja oli helppo asettautua tummaihoisten asemaan Suomessa (jos ei enää tänä päivänä niin vielä vähän aikaa sitten). Olimme panneet jo aiemmin merkille, että valkoisten ja mustien elämänpiirit vaikuttavat yhä edelleen aika erillisiltä Etelä-Afrikassa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaveriporukat ja pariskunnat olivat yleensä “yksivärisiä”. Varakkaampien alueiden kaupoissa tai ostoskeskuksissa näkyi välillä mustia asiakkaita, mutta enemmän heitä oli silti kassan takana ja muissa vastaavissa töissä (esim. parkkipaikalla päivystäjinä jotka auttoivat asiakkaita ajamaan ruudusta pois!). Samanlainen työnjako vallitsi myös majapaikoissamme, joissa bisneksen pyörittäminen oli valkoisilla ja siivouksesta huolehtiminen mustilla harteilla. Elintasoero mustan ja valkoisen väestön välillä on ilmeisesti aika hurja, mutta toki myös mustat vaurastuvat hiljalleen. Yhtenä ristiriitaisuudessaan aika pysäyttävänä esimerkkinä ovat köyhien asuinalueiden hökkelimäiset ja pienen näköiset tiilitönöt, joiden katolle on ripustettu lautasantenni ja kylkeen rakennettu rullaovinen autotalli.

Takaisin Melvillen hienostoalueella emme paljoa päätämme enää näillä mietteillä vaivanneet. Lauantai-illan iloksi kävimme tutulla 7th Streetillä syömässä ja parilla drinkillä kaksi yhden hinnalla -tarjouksen houkuttelemina. Tarjous oli kuulemma juuri loppumassa, joten tarjoilija usutti meitä tilaamaan toiset juomat jo ennakkoon. Vasta vähän päästä paljastui markkinointikikan oveluus: sillä sai kaksi kappaletta samaa drinkkiä, eli lopulta niitä kannettiin pöytään kaikkiaan kahdeksan. No, ainakaan ne eivät tällä kertaa olleet sinisiä.

Sunnuntaiaamuna vuorossa olivat Rosebankin ostoskeskuksen parkkihallin sunnuntaimarkkinat, joiden piti olla paikallistenkin eikä vain turistien suosiossa. Tuotevalikoiman kirjo oli tosiaan laajempi kuin samaisen ostoskeskuksen African Craft Marketilla, jossa myyjät yrittivät epätoivoisesti saada turistit katselemaan juuri oman kojunsa hienouksia, vaikka kaikilla oli kaupattavana käytännössä identtiset valikoimat. Kiertelimme markkinoilla aikamme ja valikoimme viimeisen illan kunniaksi mukaan palaset paria herkkujuustoa. Lisäksi Mikko tinkasi kotiintuomiseksi komean kokoisen feikkiantiikkisen puunaamion, jota pääsee jatkossa ihailemaan etnografiseen museokäytäväämme…

Ostosrupeaman jälkeen oli aika taas vakavoitua. Suuntasimme kehuttuun Apartheid Museumiin, joka sijaitsee aivan huvipuiston vieressä. Melko erikoinen yhdistelmä. Moderni museorakennus oli vaikuttava ja esillepano oli näyttävä, mutta näyttely oli vähän sekava eikä museo kokonaisuudessaan ollut niin iskevä kuin olisi voinut kuvitella vaan jätti yllättävän kylmäksi. On tietysti kauheaa ajatella, kuinka vähän aikaa on apartheid-järjestelmän murenemisesta ja Etelä-Afrikan demokratisoitumisesta. Mutta neuvostojärjestelmän romahtamisesta Itä-Euroopassa on melkein sama ajallinen etäisyys, joten kauheudet ovat muuallakin ihan nurkan takana lähimenneisyydessä. On kyllä helppo yhtyä paikan mottoon siitä, että apartheid on nyt siellä missä kuuluukin, eli museossa. Kiinnostavampaa oli silti tehdä havainnoida ihmisiä ja yhteiskuntaa sellaisena kuin se näyttäytyi matkamme varrella.

Vaikka Johannesburgista on tosiaan tullut yhä turvallisempi, kaupunki on silti liian iso ja paikoitellen liian vaarallinen kuljeskella jalan. Aika rajattuja saarekkeita kaupungista tuli siis nähtyä: tiettyjä kadunpätkiä Melvillessä sekä museoiden, muiden nähtävyyksien ja ostoskeskusten ympäristöä. Kaupunki ei ehkä sen takia onnistunut herättämään suurempaa ihastusta eikä varsinaisesti ollut haikeaa lähteä Johannesburgista. Ainoa vaan, että kohteena oli tällä kertaa koti ja kotona odottavat työt, jotka alkoivat vähitellen hiipiä pään perukoille. Viimeisen illan saatoimme kuitenkin vielä rentoutua ja nautiskella juustosta, viinistä ja vaahtokylvystä.

Zebra-ystävä

Zebra-ystävä

Goats who stare at men

Goats who stare at men

Lento kotiin lähti maanantaina vasta illasta, joten päiväksi piti keksiä jotain ajantappo-ohjelmaa. Päätimme lähteä turistilinjalle ja vierailla leijonapuistossa katsomaan vielä vähän eläimiä ennen paluuta koti-Suomen hieman ankeamman lajiston keskelle. Vaikea sanoa, onko tuollainen paikka eläinten itsensä kannalta hyvästä vai pahasta ja pitäisikö sellaista oikeastaan tukea vai ei, mutta puisto oli kieltämättä tosi hauska kokemus kun Krugerista oli jo niin pitkästi aikaa. Puistokäyntiin kuului ensin ajelu halki ison riistaeläinalueen, jossa oli seeproja, strutseja ja paria lajia antilooppeja sekä eksoottisia lintuja, jotka tottelevat latinankielistä nimeä Corvus corone cornix. Suomessa niitä kutsutaan yleensä variksiksi. Seuraavaksi sai ajaa useamman leijona-aitauksen läpi. Niissä oli sekä tavallisia että valkoisia leijonia, ja jälkimmäisiä oli tarjolla myös pentukoossa.

Leijona, tavallinen

Leijona, tavallinen

Aslan

Aslan

Vauva Aslaneita

Vauva Aslaneita

Olimme puistossa tietysti huonoimpaan aikaan eli keskipäivällä, joten leijonat pääasiassa vain pötköttivät maassa tai korkeintaan nousivat hetkeksi ja köllähtivät sitten takaisin pötkölleen. Toisaalta jokainen pienikin liike tuotti sitten riemastusta, ja viihdyttävää katseltavaa olivat nämä laiskatkin katit. Isojahan ne olivat ja autoihin niin tottuneita, että eivät juuri korvaansa lotkauttaneet ihan viereen pysähtyville autoille. Käsky pitää ikkunat kokonaan kiinni oli silti helppo ymmärtää.

Valkoisen leijonan haaremi

Afrikkalaista päähierontaa

Afrikkalaista päähierontaa

Puistokäynti huipentui vierailuun pentuaitauksessa, jossa sai silitellä leijonanpentua ja poseerata niiden kanssa. Se nyt oli varmasti vielä turhempaa ja turmiollisempaa eläinten kannalta, mutta meille hauskaa ja vähän jännää, pennut kun eivät olleet enää pikkuvauvoja ja olisivat kovasti halunneet näykkiä. Yhtä hupaisaa mutta vähän vähemmän omaatuntoa kolkuttelevaa hands-on-toimintaa oli kirahvin syöttäminen. 30 randilla (3 e) sai ostaa pussillisen kuivamuonapapanoita, joita sitten annettiin syöttökorokkeelta kirahville, joka tiesi hyvin mitä tuleman pitää ja ahneesti työnsi pitkää, karheaa, tummanpuhuvaa kieltään kohti papanapussia.

Myös gepardeja oli pari kappaletta

Myös gepardeja oli pari kappaletta

Gepardi suihkussa

Maiju ja kisumirri

Maiju ja kisumirri

Mikko syöttää tyystin kyltymätöntä kirahvia

Mikko syöttää tyystin kyltymätöntä kirahvia

Eläinilottelun jälkeen lähdimme kohti lentokenttää, vaikka oli vielä tosi aikaista. Ihan hyvä veto. Auton palautus oli pikainen prosessi ja heitimme hätäiset hyvästit Pololle, jonka jarrupalat olivat saattaneet hieman kulua yhteisellä 4800 kilometrin taipaleella. Laukkujen pakkailu oli vähän pitkällisempi ja useampivaiheinen operaatio. Ensin suoritimme raakapakkauksen parkkihallissa ja sitten jouduimme vielä siirtelemään tavaraa laukusta toiseen jotta molemmista tuli sopivan painoiset ruumaan. Virkailija kehotti tulemaan tasapainotuksen jälkeen suoraan takaisin tiskille jonottamatta, mikä aiheutti ilmeistä närää keski-ikäisissä jonottajissa. Tuijotuksen alta päästyämme kiertelimme vielä kentän lukuisissa kaupoissa tuhlaamassa aikaa (ja vähän rahaa), ja yhtäkkiä kello oli niin paljon että lennolle tuli jo viimeinen kuulutus kun saavuimme portille. Hupsis. Ehdimme silti vielä hyvin kyytiin ja kotimatka saattoi alkaa. Huikean hienon ja kokemuksista rikkaan kuukauden jälkeen jätimme siis hyvästit Afrikan avarille maisemille, kumpuileville kukkuloille ja korkealle taivaalle. Ensikosketus maanosaan oli niin onnistunut, että sinne saattaa hyvinkin joutua palaamaan takaisin!