Tag Archives: Lento

Jatkoa lennoille

Maanantaiaamu alkoi taas aikaisella herätyksellä. Oli aika jatkaa matkaa ja pyyhkiä Dubain hiekat skandaaleista.

Pienet pöpperöt on vielä silmissä taksimatkalla kentälle

Pienet pöpperöt on vielä silmissä taksimatkalla kentälle

Hotellista oli sanottu että pitäisi lähteä jo kello kuuden aikaan kentälle, mikä meistä tuntui ehkä hieman liioitellulta ottaen huomioon että lento oli lähdössä vasta hieman yli yhdeksän. Kompromissina lähdimme sitten huristelemaan hieman kuuden jälkeen, mikä oli ihan ok, kun matka ei kestänytkään kuin vartin. Samaten lentokentällä ei ollut pienintäkään muistoa siitä tulosuunnan jonotuksesta ja byrokratiasta. Tavarat saatiin ruumaan lähes jonottamatta eikä turvatarkastuksessakaan joutunut montaa minuuttia odottamaan. Kuten Maijulle sanoin, niin eihän se nyt niin tarkkaa ole että kuka ja mitä maasta lähtee, kunhan vain mitään rupuja ei tule maahan sisään. Meille jäi siis hyvin aikaa syödä eväitä ja kierrellä kentän kauppoja. Emiratesin koneet lähtenevät kaikki lentokentän “paremmalta puolelta” tai ainakin nämä terminaalit vaikuttivat huomattavasti tuloterminaalia överimmiltä (suihkulähdeseinämä näköalahissien takana jne.).

Koneeseen päästiin myös oikein kivasti, mutta siellä sitten ensin ilmoitettiin, että joudutaan odottamaan hieman jotta päästään liikkeelle, ja sitten perään, että myös lento tulisi olemaan melkein tunnin pidempi kuin oli aikataulussa. Tämä johtui siitä, että ei saatu lupaa Omanin ilmatilaan (ei olla ihan varmoja, mutta joku ilmatila kuitenkin) ja piti lentää Iranin, Pakistanin ja Intian kautta. Kivatsua. No, onneksi meillä oli kuitenkin hyvät paikat ensimmäisessä rivissä businessluokan jäkeen ja siten Eerolle kivasti leikki/riehumistilaa, kun ei ollut muita siinä rivissä. Nämä kiitos ystävämme Brendanin, joka on siis töissä Emiratesilla ja laittoi meille nuo paikat. Lento oli muutenkin kyllä melko tyhjä ja porukkaa veteli sikeitä pötköttäen tyhjillä penkkiriveillä.

Emiratesin ruoat näyttää ja maistuu hieman paremmalta kuin kotimaisella. Tuo suklaakakku oli oikeasti tosi hyvää.

Emiratesin ruoat näyttää ja maistuu hieman paremmalta kuin kotimaisella. Tuo suklaakakku oli oikeasti tosi hyvää.

Eero nukkuu eli on aikaa lasilliselle complimentary wine

Eero nukkuu eli on aikaa lasilliselle complimentary wine

Sri Lankaan saavuttiin lopulta noin tunnin myöhässä, mutta onneksi täällä “India done right” maassa viralliset muodollisuudet olivat vain tipo tiessään. Immigrationiin pystyi kävelemään tyhjälle tiskille suoraan. Matkatavaratkin tulivat ihan kohtuullisessa ajassa ja niin päästiin hyppäämään ennalta tilattuun minibussiin kohti Mirissaa ja ensimmäistä majapaikkaa. Matka kesti kutakuinkin tarkalleen luvatun kolmisen tuntia. Onneksi vain kolme tuntia sillä nyt pystyimme käyttämään pikatietä joka on avattu vasta 2011 ja osa vasta viime keväänä. Kuulemma on joskus matka kestänyt seitsemän tuntia tai enemmänkin.

Perillä pimeän jo tultua meitä vastassa oli emäntämme Mrs. Andy, kuten häntä täälläpäin kutsutaan. Mukava vanhempi brittinainen, joka on omistanut 2004 lähtien huvilansa ja sittemmin rakentanut omaan käyttöönsä toisen talon. Saimme ensin opastuksen erinäisiin käytännön asioihin ja sitten kutsun iltadrinkille hänen oman asuntonsa terassille, jossa kului hetki jos toinenkin jutustellessa. Pitkä matka kuitenkin alkoi vääjäämättä painaa kropassa ja meidän täytyi sanoa hyvästit emännällemme, sillä hän oli lähdössä seuraavana aamuna aikaisin kentälle ja takaisin britteihin. Onnellisesti hän kuitenkin palaa takaisin juuri ennen kuin me jatkamme eteenpäin ja voimme hyvästellä sitten uudemmankin kerran. Ennen nukkumaan menoa söimme vielä kodinhoitajaltamme tilatun makoisan ja monipuolisen ilta-aterian.

Paikan taloudenhoitajan valmistama tilausateria

Paikan taloudenhoitajan valmistama tilausateria sekä oman puutarhan hedelmiä

Ja viimeiseksi oli vielä pakko poiketa iltauinnille omaan altaaseemme, jonka vesi on muuten ii-haa-nan lämmintä.

Iltauinti omassa altaassa virkistää kummasti pitkän matkan jälkeen

Iltauinti omassa altaassa virkistää kummasti pitkän matkan jälkeen

Lennolla lastentarhan kanssa

Perjantaiaamu aloitettiin raikkaassa syyssäässä matkalla lentokentälle. Kello kuuden herätys aiheutti yllättävän vähän vastustusta Eerossa, huolimatta siitä että pojjaat olivat nukkua possutelleet koko viikon aamuisin ysin pintaan. Eihän se toki hauskaa aluksi ollut, mutta pitemmittä aamutoimitta hypättiin isovanhempien kyytiin kohti kenttää.

Kentällä sitten pistettiin kamat ruumaan ja hankkiuduttiin koneeseen. Jo siinä boarding vaiheessa huomasi että koneessa oli yllättävän paljon lapsiperheitä (ja loput eläkeläisiä). Perillä bongattiin Aurinkomatkojen kyltti odottamassa tulijoita mikä varmaan selittää asiaa. Liekö siis Dubaista tullut uusi Teneriffa? Lentoyhtiöt ilmeisesti tuppaavat ryhmittämään kaikki lapselliset samaan rykelmään, mikä sinänsä on ihan fiksua. Ei tarvitse ihan koko konetta antaa lasten terrorisoida. Ipanoita sitten olikin vähän joka puolella meidän ympärillä.

image

Itse lento meni kohtuu mukavasti ja Eerokin kun veti sellaiset reilun parin tunnin tirsat niin ei tarvinnut sitä koko matkaa paimentaa ja/tai viihdyttää. Liekö sitten lentolomalaisten osallisuus vai onko Finski tiukentanut yhä matkustamopolitiikkaansa, kun lennolla sai kyllä lämpimän aterian, mutta jopa vedestä olisi pitänyt maksaa mukaanlukien ruokajuoma. Jotenkin oli kuvitellut että ainakin virvokkeet olisi kuuluneet hintaan, mutta ei. Ateriakin oli samaa falafelia kuin joka kerta, eikä jostain kumman syystä edelleenkään kasvissyöjät saa kakkua jälkiruoaksi vaan tällä kertaa oli tyytyminen tyrni-appelsiinikeittoon. Ei sillä että keitto olisi ollut pahaa (ainakaan Mikon mielestä), mutta olisi se kakku ollut kanssa kiva. Onneksi meillä oli mukana aika hyvät varastot eväitä ja kentältä tiristettyä hanavettä pullossa.

Perillä päästiin sitten heti kokeilemaan arabialaista byrokratiaa, kun immigrationissa päästiin jonottamaan ihan tarpeeksi jotta oli jo kaikki niksit Eeron viihdyttämiseksi käytetty. Onneksi meidät ohjattiin muiden pikkuriiviöllisten kanssa fast track linjalle, sillä normijonot oli kyllä varmaan tuplakestoisia. No mutta, joka tapauksessa päästiin perille ja meitä vastassa oli kuin olikin meidän dubailaistunut intianystävämme muutaman vuoden takaa, vaikka joutuikin venailemaan reilun tunnin meidän exittiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään, on jo toinen tarina.