Tag Archives: Lennot

Krugerissa ollaan

Terveiset Krugerista!

Lennot menivat mukavasti, Turkish Airlines tarjosi taas kasittamattoman hyvaa ruokaa (lentokonesapuskoiksi), muodollisuudet Johannesburgin lentokentalla hoituivat vaivattomasti ja autonvuokraamosta saatiin allemme punainen Volkswagen Polo.

Muistattehan kaikki ne holmot, jotka luottavat sokeasti navigaattoriin ja lahtevat ajamaan taysin vaaraan suuntaan? No, kavi ilmi, etta vieraassa maassa oudolla autolla liikkeelle lahtiessa ei ole ihan helppoa tietaa, vieko navigaattorin ohjeistus oikeaan Nelspruitiin vai jonnekin muualle… (Vinkkina: samannimisia paikkoja nayttaa olevan taalla useita eri puolilla maata, siis muitakin kuin Nelspruiteja, mm. Belfast. Kannattaa siis tarkistaa KOKO reitti ennen kuin lahtee ajamaan.) Nelspruit oltiin valittu lahtohassakassa maaranpaaksi, kun laitteesta ei heti loytynyt oikeaa kohdetta eli Paul Kruger Gatea ja Skukuzan leiria. Nokian puhelin onneksi paljasti tilanteen, kun sen navigaattorista loytyi varsinainen maaranpaamme, joka oli jotakuinkin painvastaisessa suunnassa kuin minne olimme tunnin verran posotelleet.

Kun loydettiin oikeat koordinaatit, matka taittui hyvin, mutta ajettavaa oli niin paljon etta ajoimme pari tuntia pimeassa (aina suositeltavaa…) ja saavuimme Krugerin porteille vasta puoli kahdeksan aikaan. Portit olivat jo kiinni, mutta Skukuzasta tultiin meita erillista maksua vastaan noutamaan, eli seta tuli meita auton kanssa vastaan ja ohjasi perille. Leirissa paineltiin paria minuuttia vaille yhdeksan ravintolaan, joka meni tasalta kiinni, mutta siella tarjoiltiin meille viela ystavallisesti murkinaa. Ja hyvin ansaitut oluset. Meilla oli periaatteessa telttapaikka varattuna ja maksettuna, mutta meilla eika sen paremmin noutajallamme ollut mitaan tietoa siita, missa se varsinaisesti olisi ollut, joten hanen avustuksellaan etsittiin vain joku tyhja kolo johon mahduimme tapotaydessa leirissa pystyttamaan telttamme. Nukkumaan kaydessa illan luontoaanista vastasivat sirittavat sirkat, pari morahdysta pimeydesta (ehka norsuista?!) ja naapuriteltan kuorsaava mies…

Seuraavaksi suuntaamme syvemmalle puiston uumeniin ja mita suurimmalla todennakoisyydella netin kantamattomiin. Toivottavasti elaimia alkaa myos nakya eika vain kuulua! Alkaa siis ihmetelko jollei meista kuulu viikkoon mitaan, saatte sitten romaanin verran lueskeltavaa ensi kerralla.