Tag Archives: Kolkata

Namaste Kali


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Eilisilta jatkui tavallisesti ja ei tavallisesti. Nimittain taalla Kalkutassa on talla hetkelle meneillaan Kolkata 15th Film Festival ja paatimme kokeilla milta liikkuvan kuvan kulttuuri maistuu taalla pain.

Elokuvakokemus meinasi tosin tokata alkuunsa kun yritimme saada lippua eraalta monisaliselta teatterilta, mutta emme tosiaan paasseet porttia pidemmalle kun kameroita ei saa vieda sisalle teatteriin eika nahtavasti myoskaan edes lippukassalle. Emme antaneet sen kuitenkaan kovin masentaa tunnelmaamme vaan kokeilimme toisesta teatterista (festivaalin leffoja pyorii yhteensa kahdeksassa teatterissa ja kymmenessa salissa). Taalla arpaonni suosi ja saimme liput parin tunnin paasta alkavaan leffaan.

Itse elokuva sitten… noh… sanotaanko etta on joskus tullut vietettya pari tuntia paremminkin tassa maassa. Kyseessa oli brittilainen pienen budjetin elokuva Helen (http://www.imdb.com/title/tt1288589/) joka jaksoi viihdyttaa ainakin alkutekstien ajan. Tosiasiassa leffa vaikutti etta kun oli paasty puoleen valiin juonta niin rahat olikin loppu ja jatettiin toinen puoli filmaamatta. Sitten se vaikutti myos silta etta kyseessa olisi ollut lyhytelokuva joka olisi vain venytetty tayspitkaksi rainaksi ja tapahtumaa riittikin sitten sen mukaisesti. Aivan kasittamattoman tylsaa ja tapahtumarikatonta ajanvietetta. Oikeastaan ei voi sanoa etta se olisi ajanvietetta koska salissa istuessa ei tuntunut etta aika olisi viettanyt yhtaan mihinkaan suuntaan. Katsokaa jos uskallatte. Sampokaan ei varmaan tartte meidan sohvaa jotta saa unenpaasta kiinni. Aika on rahaa sanotaan, ja nyt parituntisen viettamiseksi taaksenojautuvissa tuoleissa (reclining seat.. mika se nyt onkaan suomeksi) – kylla leffateatterissa oli tuoleissa selkanojat jotka kaantyivat taakse ja samalla penkki meni hiukan eteenpain – hinnaksi tuli 40 rupiaa per nuppi eli hiukan yli euron meilta molemmilta yhteensa. Leffaan olisi saanut myos 70 rupian ja 10 rupian lippuja, joten leffailu ei ole hinnalla pilattu taalla suunnalla.

Karistaaksemme kurkuistamme leffan tylsyyden kavimme uudestaan paikallisessa instituutiossa Oly’s pubissa. Pari otettuamme olimme juuri tekemassa lahtoa kun bongasimme vanhat elokuvaystavamma istumassa laheisessa poydassa. Siina sitten turinoitiin jonkun aikaa ja kerrottiin missa ollaan oltu jne. Talla kertaa kommunikaatio oli hiukan vaikeampaa johtuen joko siita etta olimme itse juoneet liian vahan tai nuo toiset liikaa, mutta saimmepa kuitenkin kuulla eraan heista esittaman laulun bengaliksi vaeltavasta munkista, jonka saimme sitten simultaanitulkattuna englanniksi toisesta suusta. Varsin jannaa.

Aamu valkeni tanaan myohaan vaikka krapulaa ei parilla kaljalla saatukaan aikaiseksi, mutta myohaan meni kuitenkin eilen verrattuna viime aikaiseen “kahdeksalta nukkumaan viidelta ylos” rutiiniin. Ylos paastyamme suuntasimme croissanttien voimalla metroasemalle ja junailemalla Kalighatiin. Siella on Kali-temppeli, josta on ehka saanut nimensa koko Kalkutan kaupunki. Meita oltiin varoiteltu “papeista” jotka alkavat hairikoimaan ihan rehellisia turisteja jo matkan paasta ja saimmekin omamme jo mukaan heti metroasemalta. Teimme tosin harhautustempun ja jaimmekin juomaan teeta emmeka lahteneet sen mukana. Hahhaa. Tosin heti oli sitten seuraava niskassa kun saimme teet horpittya, joten se siita oveluudesta.

Itse temppelille paastyamme saimme taas vaihteeksi pienta elon tuntua noiden jopa tylsyyteen asti hartaiden buddhalaisluostarien jalkeen. Porukkaa oli kuin pipoa ja myohemmin joku sanoi etta olisi joku festivaali tai vastaava. Pyha viikonapaiva tai jotain. Ei tiedeta mika. Joka tapauksessa saimme ihan mukavan tuntuiselta kaverilta ohjeita etta niita kenkia ei tartte jattaa sinne mihin jengi yrittaa saada niita jattamaan. Menimmekin hanen perassaan eraan naisen kojulle ja jatimme kengat sinne ja ostimme parilla kympilla kasan kukkia, pari rengasta ja suitsukepaketit mieheen. Kuulemma temppeliin ei saa menna sisalle ilman uhrilahjaa. Sitten lahti sakramenttipyora pyorimaan. Ihan alkuun reput ja laukut piti kaantaa etupuolelle (tuskin mikaan rituaali, mutta kun oli kuulemma niin paljon porukkaa niin turvallisempaa tavaroiden suhteen). Sitten mentiin perassa Kalin kuvan luokse ja jatettiin ensimmainen uhri eli osa kukkia. Sitten mentiin elainuhrauspaikalle, johon laitettiin taas kukkia rukousten kera. Sitten kapsyteltiin jollekin patsaalle joka oli jotenkin tekemissa hedelmallisyyden tai aidin tai molempien kanssa ja sinne laitettiin kanssa kukkia. Sitten mentiin viela temppelin ulkopuolelle tekoaltaan luokse jossa oli Shivan patsas ja sille laitettiin vuorotellen (Mikko ensin, Maiju sitten) ekana ne kaksi rengasta roikkumaan – yksi isalle ja toinen aidille – ja loput kukat – siskoille, veljille, lapsille. Kun tati kuuli etta ei ole lapsia niin sanoi etta pitaa tulla uudestaan kun on. Lopuksi saimme eteemme “temppelikirjan” johon oli merkattu lahjoittajien nimet ja niiden summat. Siella oli tuhatta ja 500 rupiaa ja paljon enemmankin. Tiesimme etta ne on tekaistuja lukuja ja oikeat summat ovat 50 tienoilla. Laitoimme siihen siis sen. Ihan vinkkina jos joku joskus joutuu vastaavaan tilanteeseen niin kun siihen kirjaan laittaa 100 niin he sitten laittavat siihen nollan tai pari peraan, jotta seuraavalle voidaan nayttaa sitten tosi komeaa summaa. Kikkana estaaksi tuota voi summan kirjoittaa esim nain Rs50/- ilman valeja mihinkaan ja sitten ei voikaan enaa pistaa mitaan ylimaaraisia numeroita eteen saatika peraan.

Rituaalit tehtyamme jai kasiimme viela tukku kukkia ja paatimme lahtea kaymaan myos itse temppelin sisalla. Ensin oli pitka jono jota poliisit/vartijat pitivat linjassa ja sitten hirvea tungeksiminen temppelin sisalla. Tuli ihan viiden vuoden takaiset Taj Mahalin puskemiset mieleen. Sisalla joku pappishenkilo tms ihan rehellisesti veti meidat ihmismassan lapi temppelin pyhimpaan jossa sitten tehtiin loppujen kukkien kanssa jotakin rituaalija. Tietysti rituaalit tarkoittivat myos lahjoituksia ja pistimme sata rupiaa hanskaan. Siita alkoi hirvea pulina etta pitaisi antaa ainakin 500 per nuppi. Ei kylla oltu maksamassa niin paljoa ja lopulta se satanen sitten kelpasi ihan hyvin. Sitten ei enaa tarvinnut kuin kuin tunkea ulos ja paivan uhraukset olivat meidan osalta ohi. Kun menimme hakemaan kenkia, kuljimme uudestaan elainuhrauspaikan ohi jossa sai juuri pari vuohta varsin kirjaimellisen “out-of-the-body” kokemuksen ja aitauksen laitamille jai taas pari paatonta satkimaan viimeisia pihauksiaan. Ei tiedeta paljonko kyseisesta lystista pitaisi maksaa, mutta 10 rupian kukkauhri sai nyt riittaa meille.

Iltapaiva tarjosi sitten taas kulttuurielamyksia uudestaan liikkuvan kuvan valityksella. Talla kertaa elokuva antoi enemman eika unikaan painanut silmaa. Kyseessa oli unkarilainen rock’n’roll musikaali “Made in Hungaria” (http://www.imdb.com/title/tt1224369/). Todella ratkiriemukasta jopa paikoitellen. Voidaan suositella. Tama elokuvaelamys antoi myos eraan kokemuksen jota ei olisi uskonut nakevan kunniallisessa Intialaisessa elokuvateatterissa. Nimittain ihan melkein alkuminuuteilla ruudulla vilahti tissit! Jep. Ihan oikeat tissit eika mikaan millisekunnin valays vaan ihan ehti tajuta mita tapahtui. Lopulta tama paljas nahka jai ainoaksi vaikka elokuva tarjosikin valilla varsin jannittavia musiikkikohtauksia… katsokaa itse niin tiedatte.

Nyt ollaan sitten viimeista iltaa Kalkutassa talla haavaa ja yritetaan ottaa viela se irti mita saadaan. Maiju kaiveli opaskirjoista viela jotain paikkoja mista saataisiin Momoja – noita tiibetin kulinaristisia anteja muulle maailmalle. Talla matkalla meille on melkein paras ruokakokemus ollut juuri momot. Hammentavasti silloin Tiibetissa saamamme momot olivat todella surkeita, jopa pahoja (ainakin Maijun muistikuvan mukaan, Mikko ei oikein muista). Talla puolella Himalajan makiryhmaa ne ovat sen sijaan olleet erinomaisia. Eilen saatiin jo todella hyvia ja halpoja momoja kadulta, mutta nyt siis ihan oikeassa ravintolassa. Saas nahda jaako momojen viimeinen elamys karvaaksi vai makeaksi. Illalla saatetaan viela suunnata johonkin baariin paitsi jos unimatti tekee tepposet. Huomenna onkin sitten jo lento Mumbaihin ja viimeiset pyraykset edessa. Linda ja Kimmo ovatkin jo kivasti varanneet meille huoneen hotellistaan niin ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle.
Bombay par jalle!

P.S. Toivomme etta tamanpaivaiset uhraukset ja rituaalit menivat oikein kun Kali kuitenkin on melko vakivaltainen jumala. Eli jos joku sukulainen nyt sitten katkaisee jalkansa ja saa sikanuhan niin tiedatte sitten keta syyttaa. Tarkoitus oli ainakin pyytaa Kalilta onnea koko suvulle. Ties vaikka Kalin hirmuisuus onnistuisi jopa pelottamaan sikapossut nuhineen pois!

Terkut Kalkutasta, taas


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Paastiin eilen ei-niin-mukavasti pitkallisella jeeppiajelulla junalle ja sitten yon yli oikeinkin mukavasti junalla Kalkuttaan. Ollaan taalla tama ja huominen paiva, otetaan rennosti, kaydaan kirja- ja karttaostoksilla, nautitaan kahvila- ja ravintolatarjonnasta ja kenties osallistutaan parhaillaan kaynnissa oleville filmifestareille.

Still here


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Hahhaa.. eipas mentykaan.

Jaatiinkin viela paivaksi tanne Kalkuttaan Maijun pyynnosta, jotta ehditaan tehda jotain ilman byrokratian tai muun asianhoitamisen hotkyamista. Tosin, eipa nyt ihan laakereilla lepaamista ole tamakaan paiva ollut.

Heti aamusella (eli about 9 aikaan) huristeltiin metrolla pidemmalle kuin koskaan ennen – huimat 4 pysakinvalia (kaikenkaikkiaan pysakkeja on 21). Perilla kapsyttelimme pienta katua pitkin joka oli tosiaan jotain muuta kuin nuo majapaikan lahella olevat “turistihelvetit”. Pienta kojua, vedettavaa riksaa, teemyyjaa, pesulla olevia ukkoja ja muuten vaan jokapaivaista hommaansa tekevaa tallaajaa pitkin ja poikin. Aivan mahtaa lahioseutua.

Lopulta kuitenkin piti jattaa rauhaisa sivukatu sikseen ja paatya homologistiikan maximaaliseen kulminaatiopisteeseen – Haora Bridgelle. Sita pitkin tallaa suuntaan taikka toiseen taikka molempiin tai ei kumpaakaan abouttiarallaa 100.000 autoa, pyoraa, riksaa, lehmaa, ukkoa, akkaa ja mullikkaa joka ikinen paiva. Ei siis mikaan ihan pieni liikenne kaaos se. Kylla se hiukan siina alkoikin jo lihakset olemaan kovilla, kun jonkun matkaa yritettiin uida siina ihmisvirrassa ylajuoksua kohti. No, ei se kylla ihan niin paha ollut, mutta kylla siina saattaa jo pakokauhusempaa alkaa hirvittamaan.

Yksi sillan muista anneista on sen alla. Nimittain siella myydaan kukkia seka kaikkea muuta. Sillan kupeesta pystyi katsomaan alas, kuina sadat ihmiset vilisivat kukkameren keskella kukkawallahien yrittaessa myyda kukkanauhojaan. Hammentavaa oli tosin asiassa se etta siina vieressa oli sellainen kasa, joka suoraan sanottuna naytti etta se oli juurikin sita itteaan tai ainakin roskia. Tama nyt ei sinansakaan ole hammentavaa taalla maassa, mutta se etta ihmiset istuivat siina paalla ja tama kasa oli laikitetty kukkakasoilla siella taalla. Valilla joku kavi heittamassa sinne lajan kukkia ja istui siihen viereen. Tieda sitten oliko kukat aseteltu siihen myyntia vai mita varten, mutta melko jannaa se oli.

Ihmisvilinan katselu alkoi melko nopeasti pistamaan elaman kuivaksi ja haimme sille kostuketta etelampaa. Metro kohti kaukaista etela-Kolkataa vei meidat lahes 4 kilometrin paahan ja yhdelle suurimmista (ainakin kooltaan) nahtavyyksista Kolkatassa. Victoria Memorial on sen nimi ja se koostuu valtavasta pytingista (joka ehka nayttaa joltain jenkki kongressilta tai valkoiselta talolta, ei oikein muista kummalta eika jaksa tarkistaa) seka sita ymparoivasta puistosta tekojarvineen. Talon huipulla komeilee opaskirjan mukaan 5 metrinen patsas, jonka pitaisi alhaalta nayttaa pienemmalta kuin kuvittelisi. Ei tullut kovin katsottua, joten ehka se pitaa paikkansa. Sisalla oli ensin alhaalla maalauksia ja jotain esineita, mutta alakertaan oli laitettu varsin kattava plajays Kalkutan historiaan Brittien saapumisesta lahtien. Tekstia ja kuvia ja tauluja oli vaikka muille jakaa. Voi, jos vain olisi ollut jaksamista lukea. Jalat seka vasymys seka jano alkoivat tehda tuhoaan ja oli pakko vetaytya informaatiokeitaan aarelta. Maiju oli kylla oikein positiivisesti yllattynyt siita, miten informatiivisesti ja samalla mielenkiintoisesti kaupungin historia oli pantu nayttelyyn esille. Kavijaystavallisyys kun ei yleensa ole niin kovassa huudossa takalaisissa museoissa.

Nalka alkoi kurnia ja pistaydyimme lansimaan antimien aarille, samoille missa Maiju kavi viisi vuotta sitten, silloin yksin. Menimme siis Pizza Huttiin. Tama oikeastaan siksi kun Maiju sai eraasta liikkeesta sinne -20% alennuskupongin, joka tottakai pitaa kayttaa. Oli kylla silti hyvaa.

Maha taynna pistimme viela yhden kohteen taman paivan agendaan. Taksi New Marketille oli tosiasia. New Market on Kolkatan suurin ja komein ostoskeskus. Oikeastaan en sanoisi komein, mutta ainakin se on iso. En tieda onko jo tullut mainittua, mutta on sanottu etta sielta on aikanaan saattanut ostaa ihan mita tahansa. Vaikka elefantin. Nyt ei tosin nakynyt elefantteja mutta kaikkea muuta kylla. Siella vain on rasittavia “ostosavustajia” jotka kayskentelevat ostoskori kadessa ja auttavat sitten loytamaan mita kukin haluaa ja kantavat tavarat mukavasti korissaan. Ongelma oli vain se etta heidan kaaliin ei mene se etta emme halua mitaan. Onneksi otimme agenttimoodin kayttoon ja karistimme kannoilta seka korimiehet seka muut “hello, you sir, come looke here my shoppe” henkilot. Ei sinallaan mitaan pahaa aikomusta niilla varmaankaan ole mutta, mutta… about 30 tuhatta kertaa “en halua yhtaan shaalia, korua, hajusteita, mausteita, mita lie ratteja tai rihkamaa” ei tuota minkaanlaista tulosta. Minkas teet, Incredible India ja sellasta. Jep. Nyt sitten taalla netissa.

Niin.. tulipa tuosta viimeisesta mieleen se eilinen postilahetys rumba. Tosiaan posotimme siina seiskan jalkeen taksilla kassialmoina paapostille pakettia lahettamaan. Luulisi etta se on helppoa, eiko? Mennaan postiin ja sitten sielta ostetaan laatikko, tavarat sisaan, nimi paalle, lappu taskuun ja *tsum* posti vilahtaa kotimaahan. Vaarin. Skenaario voisi toimia jos paikalle tulee ennen kello kolmea eika vasta 20 yli seitseman kun posti menee kahdeksalta kiinni.

Postiseta onneksi osaa auttaa. Kertoo etta tama kaveri (joka seurasi meita ulkoa sisalle) antaa meille laatikon, pakkaa sen ja sen sellaista. Kuulostaa hiukan epailyttavalta, mutta ei ole muitakaan oljenkorsia kaytettavana. Pihalla kaveri kaivaa jostain ihmeen kolosta “Customs clearance” lapun seka jonkun toisen minka tarkoitus ei oikein meille selvinnyt koskaan. Ne pitaa tayttaa kay kasky. Sitten jostain loytyy kulahtanut pahvilaatikko (taisi olla Marie-kekseja siina aikaisemmin), joka nayttaa silta etta se levahtaa ihan nailla nappaimilla ja siihen pitaisi romppeet saada. Ei nayta silta etta mahtuu. No, sitten sanottiin etta kamat kantoon ja perassa ja suunnattiin postin takapihalle ja sielta konttorin sille puolle missa asiakkaiden ei ole tarkoitus olla. Siella sitten esiteltiin yksi tavara kerrallaan jollekin postihenkilolle joka sitten hyvaksyi, etta sen voi lahettaa. Jep, tama on kirja, joo, tamakin on kirja, ja tama… tuohon rataan. Samalla meidan pakkausapumies jo sulloi tavaroita pahvilaatikkoon, johon ne eivat todellakaan nayttaneet mahtuvan. Jollain ilveella se kuitenkin ne sinne tunki, tosin siten etta nostettiin reunat laatikosta ylos ja kaivettiin vahan lisaa laatikkoa toisesta laatikosta kanneksi. Nayttaa meeelko epailyttavalta.

Sitten vasta se pakkaaminen alkoi. Ensin narua paalle, sitten teipataan paketti yli ja ympari ja reunat kanssa. Sitten koko komeus kaarittiin kankaaseen, jonka tama paketoija sitten ompeli umpeen joka saumastaan neula viuhuen. Tassa vaiheessa han rupesi kyselemaan kelloa. Minuutin yli kahdeksan. Minuutin yli siis siita kun posti meni kiinni. Nou hata. Lisaa ompelua vain ja tupla nopeudella. Luulisi paketin olevan silla selva, mutta ei. Viimeiseksi paketin ompelusaumat sinetoitiin suunnilleen 30 sinetilla. Ilmiomaisen huolellista tyota. Saisi moni muukin ottaa oppia tasta kuinka tyo tehdaan perusteellisesti. Tassa valissa Maiju on hatapaissaan yrittanyt tayttaa lomakkeita mista ei ollut mitaan hajua mita niihin pitaisi laittaa. Lopulta tuli joku postivirkailija hotkyamaan paketin kanssa ja saatiin kirjoitettua oikeisiin kohtiin vaaditut asiat. Sitten ei muuta kuin tiskille paketin kanssa. Siis edelleen vaaralle puolelle tiskia eli konttorin virkamiespuolelle. Rahat vaihtaa omistajaa ja paketti lahtee teille tietamattomille. 22 yli kahdeksan oli paketti valmis eika kukaan ollut kovin moksiskaan etta tultiin nain vaivaamaan yliajalla. Vahan vaan kyseltiin kuinka lamminta Suomessa on ja lopuksi vitsailtiin koko tasta pakettihaslingista etta “Incredible India”. Sellaista se postitus taalla miljardin hengen maassa.

Siinapa se. Huomenna uusi yritys vaihtaa maata seka valuuttaa.

Ananasten vaarallisuudesta


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Koneen aaressa Kalkutan kuulumisia kirjoitteleepi Maiju, vahan niin kuin viime kerralla kaupungissa ollessa. Talla kertaa Mikko ei onneksi ole vuoteenomana, vaan katsastamassa intialaisten LP-levyjen tarjontaa eraassa musiikkikaupassa lahikadulla.

Kalkutan kaupunki on talla visiitilla tehnyt yllattavankin hyvan vaikutuksen. Ilmapiirissa on jotakin rennon rauhallista ja sympaattista, mika on hivenen hammentava piirre tallaisessa metropolissa. Ihmiset ovat tosi ystavallisia, kohteliaita (esim. antavat tieta seka meille etta toisilleen, mika on Intiassa jokseenkin poikkeuksellista) ja avuliaita (seka apua pyydettaessa etta ihan pyytamattakin). Liikennetta tietysti riittaa, ruuhkat seisovat ja torvet raikaavat, mutta silti saattaa keskella paivaa osua isolle tielle hetkella, jolloin mistaan suunnasta ei tule yhtaan ajoneuvoa – erikoista! Myos toimivia liikennevaloja ja suojateita loytyy ja niita kaytetaan ihan yleisesti. Jollakin tapaa Kalkutta tuntuu tutulta ja turvalliselta, jotenkin lansimaiselta. Tai tarkemmin sanottuna, intialaiselta kaupungilta lansimaisin maustein ja ehdottomasti niin, etta naiden lansimaisten mausteiden kohderyhmaa eivat ole turistit vaan takalaiset, alemmasta keskiluokasta eteenpain. Enka myoskaan tarkoita valttamatta pelkastaan lansimaisia ravintola- tai vaatekauppaketjuja, vaan ylipaataan kaupungin tunnelmaa ja toimintaa. Ehka kyse on vuosikymmenten takaa kumpuavasta brittilaisesta perinnosta, ehka kaupungin kultturellista ilmapiirista ja asukkaista, tai sitten niiden yhdistelmasta. Voi kuulostaa kliseiselta ja epauskottavalta, mutta Kalkutassa tosiaan tuntee ihan vaan yleisesta ilmapiirista olevansa kulttuurikaupungissa.

Samaan tapaan Mumbailla on oma tunnelmansa: se on taynna kimallusta ja glamouria, mutta samalla siina on myos tiettya kovuutta. Kalkutta sen sijaan tuntuu hieman nukkavierulta mutta kovin mukavalta ja viihtyisalta. Siita taitaa kovaa kyytia olla tulossa Maijun suosikki intialaisista metropoleista!

Tama edella mainittu intialaisuus lansimaisin maustein kylla tarkoittaa, muun muassa, loistavia shoppailumahdollisuuksia, mika on luonnollisesti ilahduttanut allekirjoittanutta. Kaikenlaista kivaa vaatetta sun muuta olisi tarjolla, ja edulliseen hintaan. Vahan taytyy tietysti hillita osteskelua tassa vaiheessa matkaa, mutta ollaan suuntaamassa tanaan paapostille, josta olisi tarkoitus lahettaa sukellusrompetta ynna muuta mukaan tarttunutta ylimaaraista kotiin pain.

Shoppailun lomassa ollaan ehditty kiitettavasti kiertelemaan siella sun taalla kaupungilla. Metrollakin on matkustettu, taalta kun loytyy kohtuu kateva ja ihan toimiva versio aiheesta. Huristeltiin silla muutama pysakinvali kaydaksemme Indian Coffee Houselle, josta viimetalvisella Keralan matkallamme ostettiin kotiin hyvaa kahvetta. Tama retki kasitti valtavan maaran edestakaisin ramppaamista, kun eksyskelimme ja etsiskelimme oikeaa sivukatua noin tunnin ajan mita erilaisimpia laaketieteellisia apuvalineita ja kylpyhuonekalusteita (jannittava yhdistelma) myyvien kauppojen reunustamalla tiella. Kahvila loytyi lopulta, mutta pahoittelut, kaikki kotona odottavat kahvihiiret: taalta ei saanut ostaa lainkaan kahvia ulos.

Kaupungin nahtavyyksista on katsastettu Indian Museum, South Park Street Cemetery ja Asiatic Society. Museo oli hauska sekamelska fossiileja (esim. jonkun mammutin ja norsun esi-isan jaanteet), luurankoja, taytettyja elaimia, formaldehydiin sailottyja kaloja, hyonteisia, kivia, antropologista aineistoa ja arkeologisia kokoelmia. Pakko sanoa (anteeksi humanistiystavat) etta luurangot veivat voiton ihmistieteellisista kokoelmista kiinnostavuudessa. Hautausmaa puolestaan oli tunnelmaltaan erikoinen pikku paikka. Se on peraisin 1700-luvun loppupuolelta, ja haudattuna on tietysti britteja. Heille on sitten pystytetty erikokoisia rapistuvia hautakivia ja -muistomerkkeja, jotka tata nykya ovat sammalen ja osa etanoidenkin peitossa. Opaskirjan mukaan haudattuna on mm. nainen, joka kuoli syotyaan liian paljon ananaksia. Me emme tosin loytaneet kyseista hautaa, kun emme jaksaneet tihrustaa niita tarpeeksi tarkkaan.

Suurin Asiatic Societyn tarjoama elamys oli visiitin vaatima byrokratia. Rakennuksen eri kerroksissa piti kirjoittaa vieraskirjaan nimet, yhteystiedot, kaynnin tarkoitus jne. Toimistokerroksessa piti menna jonkun sedan huoneeseen, esittaa hanelle henkilollisyystodistukset ja odottaa hetki ennen kuin saatiin lupa vierailullemme. Tassa vaiheessa saimme astua sisaan kirjastoon, missa piti viela kirjastonhoitajalta hankkia lupalippulappunen, jotta saimme katsella kirjaston kokoelmia kortistosta… Kaynnin lopuksi sai viela vierailla pienella museo-osastolla, missa esiteltiin paikan varsinaisia aarteita eli eri puolilta Aasiaa peraisin olevia harvinaisia vanhoja ja uudempia kasikirjoituksia. Naytteilla oli myos kiveen hakattu Asokan edikti. Arkistomaisella, byrokratian tayttamalla, vanhoja asiakirjoja sisaltavalla ymparistolla oli selvasti rauhoittava vaikutus Maijun vatsaan (joka on vahan oikutellut viime paivina), silla ennen kayntia siihen sattui kovasti muttei enaa sen jalkeen.

Byrokratiaa on koettu myos Bangladeshin viisumien hakemisen tiimoilta. Ollaan kayty lahetystolla kertaalleen eilen (viemassa hakemukset), kerran tanaan (lahettilaan “haastattelussa”, jossa ei tosin kysytty yhtaan kysymysta, katsottiin vain hakemukset lapi ja pyydettiin rahat) ja viela pitaisi lahtea lahetystolle hakemaan valmiit viisumit. Huoh. Mutta nailla nakymin otetaan heti huomenna suunta kohti Bangladeshia. Ihan jannaa nahda miten maa eroaa Intiasta, vai eroaako mitenkaan. Vahan surullista lahtea Kalkutasta, mutta lompakko taitaa olla tasta kehityssuunnasta ihan iloinen!

Mantereella taas


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Moi. Nyt ollaan päästy oikeaan kaupunkiin ja oikeiden nettiyhteyksien päähän. Tänään saavuttiin aamusella Kalkuttaan ja ollaan päästy majoittumaankin.

Otetaanpa pari askelta ajassa taaksepäin. Torstaina aloitettiin syväsukelluskurssi parilla sukelluksella. Ei mitään hurjaa, kaksi lähes samanlaista sukellusta 30 metriin. Tosin nyt meidän piti itse suunnitella sukellukset; päättää kuinka syvälle mennään, kauanko siellä ollaan jne. Huolimatta siitä, että sukellukset olivat aika pitkälti mittareiden katselua ja arvojen ylöskirjoittamista, näimme kuitenkin paljon kaloja pieniä ja isoja mm. Great Groperin joka oli tooodella iso. Hauskaa oli myös että pääsimme sukeltamaan viimevuotisen pääkouluttajamme Vikas “the Combat Fighterin” kanssa. Vikas on ollut tosi kiireinen koko sen ajan mitä ollaan täällä oltu. On ollut kursseja ja laitesukelluskokeiluja ja vaikka mitä. Mutta nyt päästiin jee. Sukellukset meni hyvin ja suunnitelman mukaan.

Loppupäivä meni ostosten parissa, mutta niistä sitten kotona lisää 😉 Illalla nähtiin myös paikan mysteerimies, omistaja Vinnie, joka lähes kaikille (myös meille) on vain nimi maileissa. Todella mukava kaveri kyllä myös luonnossa. Paikalle oli tullut myös “Doc” eli tohtori Partha, joka Port Blairissa olevassa laivaston tukikohdassa lääkärinä. Siinä se ilta sitten meni rupatellessa ja maistellessa tohtorin rommikolaa, mutta vain kohtuullisesti sillä seuraavana päivänä oli meillä kaikilla syvälle sukeltamista. Kuultiin tohtorilta, että hän on pistämässä Port Blairiin pystyyn paineentasauskammiota, jota käytetään sukeltajantaudin hoitoon. Todella hyvä juttu, sillä tämä saariryhmä on aika musta aukko noiden kammioiden suhteen ja aina kuitenkin sukeltamisessa on sukeltajantaudin riski olemassa. Lähin kammio tällä hetkellä on Thaimaassa Phuketissa eikä tiedä onko edes mahdollista päästä täältä sinne. Kammion pitäisi olla toimintavalmiina jo joulukuussa ja Docin sanoin “Diving in the Andamans will not be unsafe anymore”. Ei sillä että tarkoitus olisi että kammioita ikinä käytettäisiin, mutta aina sitä voi sattua ja tapahtua vaikka olisi kuinka tarkkana.

Perjantai ja viimeinen sukelluspäivä. Päivä aloitettiin oikein, oikein syvällä sukelluksella ja tällä kertaa Vinnien kanssa. Hän lähti meitä viemään 40 metrin syvyyteen Vikasin sijaaan, sillä Vikas oli taas vaihteeksi varattu muihin hommiin ja Vinnie erikoistunut juuri syviin ja teknisiin sukelluksiin. Sukelluksessa ei oikeastaan ollut juuri mitään uutta ja erilaista muuta kuin se syvyys ja että siellä syvällä voi olla vain ihan muutaman minuutin. Noin syvällä pitäisi tuntua jo selkeästi myös typpinarkoosi, mutta emme varmaan osanneet sitä tunnistaa, koska ei oikein tuntunut miltään. Ei siellä syvällä oikein ollut mitään nähtävääkään, kun korallit käytännössä täällä päin loppuvat siinä 30 metrin hujakoilla. Suurin osa sukelluksesta oltiin tosin 20 ja 10 metrin välissä ja siellä nähtiin vaikka mitä, mm. keltainen ja mustapilkullinen laatikkokala (boxfish). Tohtorin piti kanssa sukeltaa, mutta rommikola taisi tehdä tepposet eikä hänellä tullut korvien paineentasauksesta mitään.

Toisella sukelluksella käytiin pienellä hylyllä. Tai ainakin meille oltiin sanottu, että “no se nyt on vaan sellainen ihan pieni hylky”. Vielä mitä, ihan kunnon kokoinen rahtipaattihan se on. Päästiin jopa käymään siellä hylyn sisällä mikä oli vähän jännää. Aluksi oltiin harjoiteltu hieman erilaisia liikkumistapoja joita tarvitaan esim. juurikin hylkysukelluksissa kun tilaa siellä on yleensä vähän. Maiju oli omasta mielestään tosi huono ja nauroi vain koko ajan mitä siellä oltiin. Mikko oli tosin vähän huolissaan siitä, että oliko se sittenkin itkua, mutta onneksi ei.

Illalla käytiin vielä yhdellä sukelluksella, toisella yösukelluksella tällä kertaa. Se oli ihan jännä ja hyvä lopetus tälle sukelluslomalle. Jokaisella yösukelluksella näkee aina jotain erilaista eikä ole kahta samanlaista sukellusta.

Viimeinen päivä vietettiin lähinnä moikkailemalla kaikille, jotka jäivät tänne taakse, sekä pakkaamiseen. Otettiin hieman aikaisempi lautta tällä kertaa, jotta ehdittäisiin hieman käydä kattomassa Port Blairiakin. Tosin kun päästiin sitten lauttamatkan jälkeen hotelliin niin alkoi olla jo hämärää. Lähdimme kuitenin käymään Cellular Jail -nimisessä paikassa. Paikkaa on ainakin käytetty Brittien aikana vankilana “hankalille” vangeille, itsenäisyystaistelijoille, sekä toisen maailmansodan aikana Japanin miehityksen alla sotavankilana. Siellä järjestetään musiikki- ja valoshow aina pari kertaa illassa. Valitettavasti juuri tuona päivänä ei ollut kuin hindinkielisiä esityksiä. Lippusetä tarjosi meille tosin mahdollisuuden mennä katsomaan ilmaiseksi juuri meneillään olevan esityksen puolikas, jos haluttaisiin. Mehän tartuttiin tilaisuuteen ja siellä sitten pimeässä toljotettiin puolisen tuntia erivärisiä valoja vankilan seinämillä ja kuunneltiin hindinkielistä sepostusta. Esityksen jälkeen tavattiin porukka uusia intialaisia sukelluskavereita, jotka tulivat kanssamme samalla lautalla takaisin Havelockilta. Ilta meni sitten heidän kanssaan rupatellessa ja syömisessä.

Yöllä ei meinannut saada nukuttua (varsinkaan Maiju) kun hyttyset tai jotkin muuta önnimönniäiset tekivät hyökkäyksiään ja paukamiaan pitkin poikin kehoa. Lopulta saatiin kuitenkin ihan kohtuulliset kolmen tunnin yöunet ennen aikaista herätystä kentälle menoa varten.

Nyt tosiaan ollaan täällä Kalkutassa ja tarkoitus olisi olla ainakin pari-kolme päivää. Niistä tapahtumista sitten lisää. Nyt on taas nälkä ja mennään syömään. Miksiköhän sitä aina on nälkä kun kirjottelee näitä juttuja? Kumma homma.

P.S. Tuossa kadulla huomasin sellaisen seinään liimatun julisteen jossa luki “Sound making crackers BANNED”. Tuon tekstin alla luki sitten “(above 90 decibels)”. Melko tyypillistä Intiaa, että alle 90 desibelin melua ei pidetä edes äänenä.

Back in business


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Iso M paassyt siis sairaalasta eilen aamulla. Laakari kysyi etta koska halutaan lahtea. Sanoin etta vaikka heti aamiaisen jalkeen. Siihen laakari etta huomenna voidaan menna. Oltiin vahan etta MITA? No sitten se kysy etta halutaanko lahtea jo tanaan. No tottakai. Sanoi siihen vaan etta OK, menkaa vaan. Helppoa kuin mika. Pakkauduttiin kasaan ja haivyttiin akkia sairaalasta. Otettiin eka taksi kohti rautatieasemaa ja sielta otettiin liput ekaan junaan (joka lahti 20min paasta) kohti Bhubaneswaria. Junamatka hieman alle 9h ja niin lyhyella varoitusajalla sai vaan second class lippuja, eli mentiin siella. Taas yhta “mukavan” ahdasta ja kuumaa kuin ennenkin. Mikko tunki ittensa hattuhyllylle, Maiju istui alkumatkan (4 h) repun paalla kaytavalla kunnes sai ikkunapaikan, joka taytyi tietenkin jakaa vahintaan yhden muun matkustajan kanssa. Ylapankolla oli varmaan enempi tilaakin, paitsi etta jalkoja ei saanu mihinkaan (aivan jumissa perilla). Tosi puuduttava matka siis, kirjaimellisesti, ja paatettiin etta se on vika matka kakkosluokassa jos vaan mahdollista. Onhan se tietysti elamys… kannattaa siis kokeilla, tosin aivan lyhyilla matkoilla. Suomessa ei yksikaan juna vois ikina olla yhta tayteen ahdettu, ainoa kaukaisesti samanlainen kokemus voi olla muinoin Ankkarockiin suuntaavissa lahijunissa (ajatelkaa siis itse matkustavanne silla 9h =).

Tämmöistä siellä Kalkutassa olis ollu

Tämmöistä siellä Kalkutassa olis ollu

Taksissa kohti juna-asemaa

Taksissa kohti juna-asemaa. Joku muukin taksi oli liikenteessä.

Paiva viisi sairaalassa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Eilettain laakariseta kertoi etta ainoa mita ne on loytaneet verikokeista oli joku tauti nimelta x jota levittaa bedbugit ja muut otokat. Iu. Mutta antibioottien pitas tehota siihen. Jos/kun (saa luvan olla kun!) Mikolla ei tanaan enaa ole kuumetta (eilen noin 37 astetta eli hyvalta nayttaa) ja jos aamuinen verikoe on ok, niin paastaan huomenna pois! JEEE. Onhan tata sairaalassa lojumista jo ihan riittamiin ollutkin. Mikko tosin hyodynsi vakuutustaan koko rahan edesta: se onnistui repimaan oikeasta keskisormestaan kynnen vieresta ihoa silleen etta lopputuloksena sormi paisui ja naytti vahan tulehtuneelta. No Singh the superlaakari tuli ja teki siihen veitsella viillon, puristi jotain valkosta monjaa ulos ja sanoi etta kylla se siita paranee. Etta nain meilla. Eilen oli vahan masennus paiva mutta tanaan jo parempi mieli kun nayttaa silta etta paastaan pois. Saattaapi olla etta suunnistetaan heti rautatieasemalle ja otetaan eka juna jolla paastaan jonnekin etelaan pain. Mietittiin lentojakin mutta se tulis vahan tyyriiksi, joten se ei oo ainaskaan eka vaihtis. Niin joo ja ostin askettain meille ison villahuovan junamatkojen varalle. Eikohan sen kanssa jo tarkene!

Tätä mieltä potilas on sairaalahoidosta

Tätä mieltä potilas on sairaalahoidosta. Oikeasti se vain esittelee tulehtunutta sormeaan.

Ja tässä se tulehtunut sormi

Ja tässä se tulehtunut sormi

Sillä välin Maiju on ehtinyt käydä ostoksilla

Sillä välin Maiju on ehtinyt käydä ostoksilla

Maailman tylsistyneimmat terveiset sairaalaan teljetylta ja hanen seuralaiseltaan


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Aletaan pahemman kerran kyllastya makoiluun ja telkkarin tuijottamiseen. Mieliala vahan maassa.. Haluttaisiin pois. Eihan me tanne Intiaan tultu lohoamaan ja kattomaan leffoja tai vanhoja komediasarjojen jaksoja. Sita vois teha kotonakin ihan ilmatteeks. Vakuutusyhtiolta oli tanaan tullu laakarille vahvistus etta kaikki ok. Ei siis ainaskaan tuhlata omia rahoja. Matkapaivia sen sijaan tuhraantuu ihan turhaan, se meita eniten harmittaa. Tylsista tylsinta! Mutta parannellaan tietenkin rauhassa vaan, ei kai tassa muukaan auta. Illalla kuullaan vahan lisaa tuloksia ja laakari tulee meidan kanssa juttelemaan. Sen mielesta Mikolla on ollu lievaa ihottumaa, jota meista kumpikaan ei kylla osaa huomata, mutta tanaan aamulla se oli kuulemma jo parempi. Valoa nakyvissa? Tuntuu tuo laitoshoito ja vuodelepo vahan ylimitoitetulta toimenpiteelta, kun tarkoitus oli kuitenkin vaan paasta laakarintarkastukseen ja saada jotain laaketta. Mulla sentaan vahan iloa niista konditorioista (ihanaa sitruunaleivosta) ja shoppailusta. Tanaan ostin parit sandaalit (toiset on maailman ihanimmat) noin 12 eurolla. Kaupungilla kuljeskelu on toisaalta vahan ikavaa kun kaikki miehet tuijottaa jatkuvasti. Kukaan ei ilmeisesti ole maininnut etta se on hirmu rumaa kaytosta.

Sairaalaruoka on ihan mainiota

Sairaalaruoka on ihan mainiota

Eikun ei se ollukaan potilaalle

Eikun ei se ollukaan potilaalle. Olis varmaan hyvää.

Potilas saa tätä

Potilas saa tätä. Intialaista ruokaa mauttomana laitosversiona. Yuk.

Maailman ihanimmat sandaalit

Maailman ihanimmat sandaalit

Vuodelepoon


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Suunniteltu parin paivan pysahdys Kalkutassa on muuttunu Mikon osalta maaraamattoman mittaiseksi 24/7-vuodelevoksi paikallisessa yksityissairaalassa. Aitihenkiloille ja muille heti karkeen: ei tartte huolestua. Mikon suurin terveysriski talla hetkella on aareton tylsistyminen… Perjantai meni ihan lepaillessa mutta Mikon kuume nousi kuitenkin illalla yli 39 asteeseen ja paatettiin ottaa yhteys laakariin. Oltiin saatu joltain brittituristilta kortti laakarille joka kuulemma oli hyva ja mukava. Hotellin respasta soitettiin sinne ja laakari lupas tulla seuraavana, eli lauantaiaamuna. Tohtori Singh (tosi omaperainen nimi) tuli sitten aamusella ja pyysi meidat omalle vastaanotolleen. Siella se tutki Mikon paallisin puolin, soitti vakuutusyhtiolle selvittaaksen raha-asiat ja ehdotti sitten etta lahdettaisiin pariksi paivaksi sairaalaan kunnon testeja varten. No mitapa me muutakaan. Laakari jarjesti onneksi niin etta saadaan molemmat majailla samassa huoneessa, se on ehdottomasti hienoin asumus talla matkalla. Iso ja viilea ja puhdas, ikkunasta nakyy vesiallas ja isoja palmuja. Vessa/kylppari kiiltelee puhtauttaan (ja haisee desinfiointiaineelle) ja suihkusta tulee LAMMINTA vetta. Niin ja sitten on tietenkin viela telkkari, jonka kanavia on toistaiseksi saatu surffailtua lapi noin 80 kpl. Mikolta on otettu verikokeita ja virtsanayte ja nielunviljely, lisaksi sen piti myos kakkia purkkiin. Eilinen ulostenayte valitettavasti myohastyi kun laboratorio oli ilmeisesti menny kiinni (mista aikarajasta kukaan ei viitsinyt mainita potilaalle). Tana aamuna sitten ilmestyi topakka hoitajatati ja kaski Mikon vessaan purkin kanssa. Silla oli vahan hammennys kun ei olis ollu varsinaisesti yhtaan hata, mutta tati ei kuunnellu mukinoita. Ilmeisesti ne ajattelee etta on vatsavaivoja jollei se toimi aina haluttaessa. No joo. Laakari on kayny pariin otteeseen meita moikkaamassa. Eilen se kertoi etta malariaa ei ole ja etta maksa ja munuaiset on kans taysin kunnossa. Tanaan ei aamulla ollu viela uusia tuloksia, kuulemma jossain verikokeissa ja nielunviljelyssa kestaa kolme (3) paivaa ennen ku tulokset saa. Huomenna viela lisaa virtsa- ja verikokeita. Valkosolut on kuulemma matalalla (mutta nain kasittaakseni aina kun on kipeena). Laakari haluaa tietaa miten Mikolle annetut antibiootit vaikuttaa. Ne on kuulemma samoja mita se on saanut armeijassa ja jotka silloin tehosivat heti. Taytyy kylla sanoa etta missaan en ole nahnyt yhta perusteellista ja huolellista tutkimusta, ei taitais kotona terveyskeskuksessa ikina kayda nain etta kuumepotilas passitetaan kaikkiin mahdollisiin testeihin ja vuodelepoon sairaalaan. Tosi hyva tietenkin, etta saadaan varmistettua ettei ole mitaan vakavampaa hatana ennen kuin jatketaan matkaa. Sairaalasta paasee sitten vasta kun on 24 tuntia ollut ilman kuumetta. Mukavampi sitten taas olla tien paalla kun ei tarvitse enaa olla huolissaan taudin luonteesta ja parhaasta hoidosta. Selvittakoot vaan perinpohjin mista on kyse (laakari epailee jotain virustautia. Tai sitten se on oikeesti vaan sitkea flunssa.), vakuutusyhtio maksaa… Ongelmana on tosiaan vain etta Mikolla on tosi tylsaa sairaalassa, sen olo on jokseenkin terve ja vasymyskin on menny ohi kun ei edes saa tehda muuta kuin levata. Ma voin sentaan lahtea sairaalasta ulos valilla, mutta ei kauheasti tee mieli kuljeskella yksinaan pitkin poikin intialaista suurkaupunkia, nain naisena ainaskaan. Ihan sympaattinen kaupunki kuitenkin, ihmiset ystavallisen oloisia ja tosi sivistyneita (Kalkutta on perinteisesti ollu maan alyllinen keskus). Nettiyhteydet on melko kaukana sairaalalta, joten en tieda jaksanko joka paiva raahautua tanne asti, mutta ilmoitellaan tietenkin heti jos/kun kuullaan jotain uutta Mikon tilasta. Lohdullista mulle, sairaalan laheisella kadulla on vieri vieressa ihania konditorioita. Eilen suklaakakkua, tanaan ehka omenapiirakkaa tai sitruunatorttua… Herkuista huolimatta meidan molempien tekis kovasti mieli paasta jatkamaan matkaa. Yksi suunnitelma olis vierailla laheisessa wildlife sanctuaryssa, joka on rannikolla Intian ja Bangladeshin rajalla, sinne saattais paasta jarjestetylla retkella taalta Kalkutasta. Mullahan ei oo muuta kun aikaa selvitella vaihtoehtoja.. Varsinaisesti aiotaan kuitenkin suunnata kohti etelaa, varmaankin Bangaloren kautta Keralaan ennen kuin Goa kutsuu ensi kuun puolivalissa. Tulee siis toivottavasti viela pari antoisaa reissuviikkoa ennen loppulomailua Goan rannoilla. Mutta alkaa huolehtiko, ei olla lahdossa yhtaan minnekaan ennen kuin laakariseta antaa luvan! Niin joo sairaalan nettisivut loytyy osoitteesta www.bellevueclinic.com.

Näkymät hotelli... eikun ... sairaalahuoneesta

Näkymät hotelli… eikun … sairaalahuoneesta

Meidän pieni kaksio

Meidän pieni kaksio

The stool box

The stool box. Tähän kakitaan.

Potilas innosta piukeena

Potilas innosta piukeena

Kiertoreitille


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Temppelikierroksen jalkeen lahdettiin selvittelemaan jatkoyhteyksia eteenpain itarannikolle, mutta kavikin ilmi, etta juna jota oltiin mietitty oli tosi buukattu ja oltaisiin jouduttu jonotuslistalle. Meille loytyi kuitenkin junayhteys Mahobasta Kalkuttaan, seuraavalle aamulle. Khajurahosta oli lahdossa bussi Mahobaan puolentoista tunnin paasta, joten paatettiin jattaa turistinahtavyydet lopullisesti taaksemme ja lahtea saman tien. Bussimatka kesti nelisen tuntia, kilometrimaara Khajurahon ja Mahoban valilla on noin 70. Hidasta menoa siis, Mikko laski etta pysahdyttiin reilut kaksikymmenta kertaa matkan varrella. Perilla Mahobassa kaikki riksakuskit ois halunneet vieda meidat juna-asemalle, ilmeisesti suurin osa kaupunkiin tulijoista jatkaa suoraan junalla kohti Varanasia. Me haluttiin kuitenkin majapaikka yoksi, ja lopulta meidat karrattiin (ehkapa paikan ainoaan hotelliin) Tourist Bungalowhun josta saatiin kelpo huone ja herkullista dhalia eli linssikastiketta. Aamulla sitten lahdettiin kohti juna-asemaa, ensin pyorariksalla joka heitti meidat autoriksalle joka otti meidat, ja kaikki muutkin (mukaan lukien 20-30 pyoreaa kivi- tai betonirinkulaa) matkan varrelta kyytiinsa. Paastiin kuitenkin asemalle hyvissa ajoin, silla juna oli 1,5 tuntia myohassa. Junassa sitten kokotettiin seuraavat 19 tuntia (reilun 1000 km:n matka). Matka meni ihan mukavasti, ainoat ongelmat oli yolla kun jaadyttiin ilman kunnollisia peittoja. Kalkuttaan paastiin aamulla puoli kahdeksalta, otettiin taksi turistialueelle ja etsittiin sopiva hotelli. Tassa on lyhyen kadunpatkan varrella paljon hotelleja, ravintoloita, nettipaikkoja (hyva ja halpa meidan hotellin alakerrassa) ja matkatoimistoja (yhdesta varasin meille junaliput sunnuntaille, joudutaan maksamaan ylihintaa mutta saastytaan lippujen hakemisen vaivalta). Myos kirjakoju ja vaatekauppa loytyy. Voi hyvin olla etta meidan kuva Kalkutasta jaa tan kadun ja taksimatkojen varaan. Taidetaan ihan vaan levata ja olla tekematta mitaan, silla Mikko on taas vahan kipeana. Tauti ei ollutkaan viela kunnolla hellittanyt, ja junamatka taisi herattaa sen taas. Lepo tekee varmasti hyvaa molemmille, kulunut viikko on ollut melko raskas kun ollaan liikuttu niin nopeasti paikasta toiseen. Ollaan silti tosi tyytyvaisia, etta on paasty etenemaan niin hyvin. Nyt on saatu turistikohteet katsastettua ja voidaan etsia jokin mukava paikka johon jaada taas vahan pitemmaksi aikaa.

Sleeper-juna kalkuttaan

Sleeper-juna kalkuttaan. On se kylmä kun pitää ikkunat auki.

Pientä kuumetta ilmassa

Pientä kuumetta ilmassa

Kalkutta - suurkaupunki ja suurkaupungin luksukset

Kalkutta – suurkaupunki ja suurkaupungin luksukset

Pönttö ja kaikki

Pönttö ja kaikki