Tag Archives: Ko Tao

Kilpparisaaren loppu

Viimeista iltaa viedaan taalla Taolla. Reput jo koko lailla pakattu ja vene/bussiliput huomiselle varattu.

Eilen oltiin viela kahdella sukelluksella. Ensimmainen oli syvasukellus eli laskeuduttiin n. 30 metrin syvyyteen. Ei sita kylla ees huomannu menevansa sen syvemmalle kuin jo kayty 18 m. Tosin mita syvemmalle menee, niin sita todennakoisempaa on etta tulee typpihumalaan, joka vastaa normi humalatilaa taikka hiprakkaa; ajatus ei toimi ihan niin nopeasti ja koordinaatio alkaa reistailla. Tama ilmio tosin alkaa yleensa siina kolmenkymmenen metrin jalkeen eika taidettu kovin sekaisin ollakaan. Pienta vaikutusta saattoi olla mutta vaikea arvioida. Joka tapauksessa (tai ehka juuri siksi?) sukellus oli ainakin Maijun mielesta paras kaikista. Koralli- ja kivimuodostelmat olivat hienoja, kaloja oli runsaasti ja nakyvyys oli todella hyva.

Toinen sukellus oli meidan osalta nosteen huippuhallintaa. Kaytannossa kuitenkin dyykin actionista ja dramatiikasta vastasivat Trigger fishit. Ne ovat ilkeita ja arhakoita pirulaisia, jotka puolustavat aggressiivisesti reviiriaan. Sukellussuunnitelma meni uusiksi heti laskeutumisen jalkeen kun kouluttajamme hetken pyorittyaan huomasi meidan olevan oikeassa Trigger fish sopassa, niita oli melkein muutaman metrin valein. Katja-kouluttaja joutui jopa hieman taistelemaan yhden kanssa, kun se kavi paalle. Kala ei muutamasta rapylaniskusta viela ymmartanyt vetaytya vaan nappasi palan Katjan liivinnarusta. Me muut seurasimme vieressa hieman saikahtaneina ja ihmeissamme siita, etta mita oikeastaan tapahtuu. Me emme meinaan heti oikein ymmartaneet, etta ne kalat siina ymparilla olivat kaikki naita “pikku” pirulaisia. Poistuttiin nopeasti takavasemmalle ja yritettiin palyilla sen verran ettei tormata suoraan uusien triggereiden reviireille. Loppusukellus sujui sitten nosteenhallinnan harjoittelussa kuten paikallaan leijumisessa istuallaan tai paa alaspain.

Sukellusgaiffarit Maikki ja Markus

Sukellusgaiffarit Maikki ja Markus

Maijun mielesta jai syvyyssukelluksen jalkeen ensimmaista kertaa sellainen olo, etta haluaa/on pakko viela paasta uudestaan pinnan alle. Ehkapa siis ihan hyva sauma lopettaa taman reissun osalta ja palata asiaan uudestaan joko taalla tai muissa maisemissa ennen pitkaa…

Snorklailemaan menossa

Snorklailemaan menossa

Mikko pysytteli suosiolla matalammassa vedessä

Mikko pysytteli suosiolla matalammassa vedessä

Tanaan emme siis enaa sukeltaneet vaan pidimme lepopaivan. Kaloja piti kuitenkin viela menna katselemaan ja kavimmekin kurssikavereiden kanssa bungalowiemme edustan pikku poukamassa snorklailemassa. Lahti oikein kuhisi elamaa ja ihan uusiakin, tosi isoja kaloja bongattiin. Lopputulos oli kuitenkin paljon palanutta nahkaa selkapuolella. Aurinkorasvaa olisi pitanyt lisata HIEMAN useammin ja reilummin. Onneksi mahallaan on mukava nukkua ja kaupasta saa aloe vera monjaa joka auttaa kuulemma heti. Ehka seuraavat paivat eivat olekaan niin tuskaisia kuin voisivat.

Kivat rusketusrajat sai snorklatessa

Kivat rusketusrajat sai snorklatessa

Maijulla rajat oli ehkä hieman enempi rapumaisia

Maijulla rajat oli ehkä hieman enempi rapumaisia

PS. Tassa linkki sivulle missa on kuva Trigger fishista:
http://www.liddiard.demon.co.uk/photoix/trigger/trigger.htm

Pohjakannit

Nyt ollaan sitten Adventure Divereita! Kolmekymppiä on nyt käyty ja oli kyllä paras sukellus kaikista. Vai meneeköhän typpihumalan piikkiin.. =)

Suunnistusta silmat sikkurassa

Nyt sitten tosiaan ollaan virallisesti PADI Open Water Divereita, mika tarkoittaa, etta SAADAAN sukeltaa kahdestaan missa vain. Tanaan viela 18 metriin ja huomisen jalkeen jopa 30 metriin. Ohjaaja on tosin edelleen kiva olla mukana ja lisaa luonnollisesti myos turvallisuusfaktoria. Matkan jalkeen mahdollisesti tekemamme sukellukset ovat luultavimmin yha opetus sukelluksia, joilla saisimme Advanced Open Water Diver plakaatit. Nailla nakymin jatkamme enaa kahden sukelluksen verran ja tyydymme Adventure Diverin titteleihin. Sunnuntaina olisi mukava pitaa lepopaiva ennen matkaa takaisin Bangokiin, jonne on lahto maanantaina.

Tuoreet PADI OWD sukeltajat

Tuoreet PADI OWD sukeltajat. Jos olisi tajunnut avata tuon vihkon niin olisi näkynyt ne väliaikaiset kortitkin.

Tanaan aamulla silmat sikkurassa raahauduttiin alkeiskurssin viimeiselle sukellukselle. Se oli kaytannossa taysi hupisukellus eli kalojen ja korallien katselua, nyt vain syvemmalla kuin aiemmilla kerroilla eli 16,7 metrissa. Paikkana oli ehka yksi parhaimpia saaren paikkoja joihin meidat on kuulemma turvallista vieda ja siella sitten niita kaloja riittikin. Angelfisheja, parrotfisheja, yksi masked porcupine fish ja pirusti wrasseja 🙂

Toinen sukellus olikin jo jatko-opintoja ja oli sisalloltaan vedenalaista suunnistusta (kylla, Maijukin suunnisti siella ja tosi hyvin vielapa). Uitiin potkumittoja edestakaisin ja sitten viela nelion muotoisesti. Silmat oli niin tiiviisti kompassissa ettei kaloja ehtinyt bongata juuri lainkaan. Siella kuulemma oli ollut yksi Trigger fish, joka on tosi arhakka hyokkaamaan ja sita saa kuulemma oikeen pelatakin hiukan. Emme sita itse nahneet, mutta ohjaaja olikin hieman kierrattanyt meita pois sen luota, kun sen bongasi. Huomenna nahdaan hyvalla tuurilla whale sharkeja (pituus n. 8 m per laite)! Alkaa huoliko omaiset, ne syovat pelkkaa planktonia 🙂 Niiden nakeminen on myos melko epatodennakoista vaikka niita on siella viimeaikoina bongattukin, silla esimerkiksi meidan ohjaajamme ei viela ole koskaan sellaista nahnyt. Mutta olisipa hieno lopetus taman reissun sukellusosiolle!

Juhlintaa italialaisella ruualla

Juhlintaa italialaisella ruualla

PS. Suurkiitos jo tassa vaiheessa Paasin veljeksille (jos tata lukevat) mahtavasta elamyksesta. Ja aina yhta karsivalliselle Katjalle joka vastasi lahjan kaytannon toteutuksesta 😀

Kortit plakkarissa

Terveiset tuoreilta Open Water Divereilta! Kurssin vika sukellus meni leppoisasti kaloja katsellen ja päälle jatkokurssin suunnistussukellus. Nyt ruokaa!

Silmaongelmia

Morjens.

Tanaan olikin sitten “lepopaiva”, silla ei voitukaan menna sukeltamaan viimeista kurssisukellusta, koska Mikolla oli silma niin artynyt piilareista. Eilisiltana sita yritti ottaa ensin itse puolisentoista tuntia tuloksetta ja mietittiin jo laakarille lahtoa kunnes Maiju-hoitsu sen sitten saikin ronkittua pois Mikon jo punertavasta ja hieman kipeastakin silmasta. No, aamulla melkein sama homma ja piilari ei vaan mennyt silmaan ja sitten piti tehda paatos, etta ei sukelleta. Ilmoitettiin coachille, etta nyt ei voi menna ja sitten vedettiin pienet tirsat ennen kuin lahdettiin ostamaan Mikolle maskia vahvuuksilla.

Paria kauppaa vertaillessa hyva maski loytyikin ja siihen viela linssitkin. Hintaa koko hommalle tuli 3500 BHT eli n. 70e, mutta nyt voi sitten sukeltaa taas. Heti mentiinkin niita testailemaan yhteen hyvaan snorklailupaikkaan nimeltaan Jansom Bay. Se on semmoinen yksityinen ranta jonne paasee myos resortin ulkopuoliset pulikoimaan sadan bahtin hintaan. Kannattavaa on silla paikassa voi nahda parin metrin syvyisessa vedessa kymmenia eri kalalajeja ja paljon korallia, seka viela lisaksi silla paasymaksusta hyvitetaan rantabaarissa 80 bahtia syomaa ja juomaa (20 bahtia menee suihkun ja WC:n kayttomaksuun).

Matka Jansom Bayllle oli seikkailuja täynnä. Tai ainakin puitteet sille oli.

Matka Jansom Bayllle oli seikkailuja täynnä. Tai ainakin puitteet sille oli.

Niin, eilen Maijun korvasta meidan opettaja Katja onki semmoisen vaikkumadon, kun oli korva “vahan” tukossa ja oli vaikea sukeltaa ja tasata painetta. Eilen ostettiin viela opetskin suosittelemaa korva mohmaa seka semmoinen truutti jolla ruiskutettiin vetta korvaan. Ei niilla ollut kovinkaan vaikutusta. Ehkei osattu niita kayttaa, silla askettain kaytiin viela varmistamassa ettei Maijun korvassa vain ole mitaan haikkaa ja on turvallista sukeltaa. Tama siksi silla yksi meidan alkuperaisesta kuuden hengen ryhmasta ei voinut niin ikaan sukeltaa tanaan silla hanella oli eilen ollut korvakipua ja laakari oli sanonut ettei saa enaa sukeltaa. Oli kuulemma tarykalvo ollut melko aarirajoillaan ja olisi voinut puhjeta. Parempi siis katsoa kuin katua. Laakarihan sinne korvaan katsoi ja loysi vain vaikkua jotka lahtivat suunnilleen samaisilla vehkeilla kuin oli ostettukin. Pitaa siis harjoitella niita esim. Mikon vaikkukorvilla.

Nyt siis kaikki viimeisen paalle kunnossa kurssin vikaa sukelluskertaa varten. Ja kun kerran jo vesilla ollaan niin pitaa varmaan jatkaa heti suunnistussukelluksella. Kattoo nyt vaikka saatais viela jatkokurssin sukellukset kokoon.

Jatkoa seuraa…

Vasynytta pulikoijaa

Taalla totaalinen vasymys. Ei kylla uskois etta pelkasta vedessa lilluttamisesta voi tulla nain vasyneeksi ja myos tyhmaksi (esim. normaali yhteenlasku on hankalaa sukelluksen jalkeen kun yrittaa tehda sukellusprofiilia).

Eilen tosiaan tempaistiin ensimmaiset “allassukellukset” (jotka tosin tehtiin meressa) ja ensimmainen varsinainen avovesisukellus. Normaalisti allasharjoitukset tehdaan suurimmalta osin semmoisessa matalassa vedessa, jossa voi jopa nousta seisomaan paa pinnalla. No, me tehtiin ne reteesti viidessa metrissa Gulf of Thailandissa 🙂 Veden alla otettiin maskeja pois ja laitettiin takaisin ja tyhjennettiin vedesta ja muulloin katseltiin kalojakin (meilla oli piilarit niin pidettiin simmut kiinni kun oli maski pois). Nahtiin mm. makrilleja ja “kakkakaloja” (jotka syo roskia ja jopa kakkaa). Aamulla oli aikainen lahto ja tultiin takaisin vasta illansuussa ja kamojen pesun ja purun jalkeen maittoi seka ruoka etta uni. Aika rankka paiva siis. Ainakin Maiju luuli ettei enaa pysty selviytymaan toisesta samanlaisesta paivasta. Tai no, ehka hammasta purren.

Tanaan lahdettiin hieman myohemmin ja hoidettiin loput “allasharjoitteet” pois seka pari avovesisukellusta. Eiliseen verrattuna pystyi jo vahan kontrolloimaan omaa liikkumista (esim. nousua ja laskua ja vedessa leijailua) ja kiinnittamaan enemman huomiota ymparilleen. Tuli bongattua ehka enempi kaloja ja muita juttuja mita siella pohjalla oli ja valivedessa lillui. Oli siis monin tavoin jo mukavampi ja antoisampi sukelluspaiva. (Vaikka Maiju ei viela olekaan vakuuttunut uudesta lempiharrastuksesta.. viela (huomauttaa Mikko).. Jannaa silti.)

Huomenna on enaa yksi pakollinen sukellus ennen PADI-latkan saamista seka mahdollisuus toiseen sukellukseen, joka onkin sitten jo jatkokurssia tai vaan hupisukellus. Jaanee nahtavaksi oliko tama tuoreiden Wuokkojen sukellusharrastuksen paa vai jatkuuko tarina ensi jaksossa…

Ensimmäinen tuntuu parhaalta?

Ekat sukellukset onnellisesti ja (Maijun osalta joten kuten) kunnialla ohi (Mikon mielestä Maiju oli tosi hyvä). Nähtiin mm. makrilliparvi ja pikkukaloja.

Märkäpuvuista jää kivat rusketusraidat

Märkäpuvuista jää kivat rusketusraidat

Teoriakoe ja muutto

Hei kotivaki (ja toiset matkalaiset)! Meilla taalla loma jatkuu entiseen malliin. Tanaan saatiin kunnialla lapaistya sukelluskurssin huisin vaikea teoriaosuus loppukokeineen paivineen (tehtiin koe kaikkien kuuden kurssilaisen kanssa yhteistyona, on kuulemma sallittua :). Jaljella on enaa vesiosuudet “altaassa” eli matalassa vedessa ja avovesisukellukset 12-18 metrissa. Huomenna aamulla lahto klo 7:30 ja tavoitteena viettaa melkolailla koko paiva vedessa. Vahan jannittaa (Maijua), mutta tulee varmasti kiva paiva. Ilmasailio painaa kylla ihan epareilun paljon. Tytolle. Ja painaa se kylla pojillekin. Pienille.

Meidän uusi ranta bungalow

Meidän uusi ranta bungalow

Majoitusongelmatkin ratkesi tanaan vaikka Maijulla oli jo loppunu usko kun taalla on kaikki paikat niin taynna koko aika. Mikko sai kuitenkin aamulla hommattua meille oman rantamokin, vaikka se eilen oli kuulemma jo buukattu toisille. Tanaan he eivat olleet ilmestyneet paikalle ja sitten se oli meidan. Vihdoinkin merinakoala! Muuten mokki on kohtuu karu mutta ihan suht siisti ja mukava. Sita paitsi hinta on vaan 400 BHT / vajaa 9 e, kun edellinen maksoi 700 bhatia. Aamupaivalla oli kylla aika kiire muutto, kun mokin saaminen selvis klo 11:40 ja sitten viela Maijun piti kayda se tsekkaamassa ja kirjottautumassa sisaan, minka jalkeen pakattiin kaikki kamppeet (jotka oli ihan levallaan edellisessa paikkaa), maksettiin ittemme edellisesta majasta ulos ja hankkiuduttiin sukelluskoululle puoleksipaivaksi. Nyt voitas loppuaika pysytella tuolla. Maijulle tuli heti pesanrakennusvietti ja sen oli pakko jarjestaa kaikki tavarat siististi omille paikoilleen. Siella kulkee muuten pienia tosi sopoja (Maijun mielesta) liskoja seinilla, Jesh!

Sisältä se on ehkä hieman pelkistetty

Sisältä se on ehkä hieman pelkistetty

Näkymät bungalowin terassilta

Näkymät bungalowin terassilta

Tanaan olis tarkoitus menna ravinteliin syomaan ja kattelemaan semmoista vanhaa rainaa kuin Pirates of the Caribbean – Dead mans chest.. Ootte varmaan huomannu etta se on mennyt siella teilla leffateattereissa jo viikon. Kerrotaan sitten, etta kannattaako kayda kattomassa. No, okei se on semmonen tosi “laillisen” oloinen versio. Nuo yhdet kurssilaiset olivat jotain leffaa kattoneet toisessa ravintolassa ja siella oli elokuvan alalaita vilissyt paita ja muita. Siis oikea leffateatteri tunnelma 😀

BTW. Taalla on (mm edellisen majapaikan pihamaalla) semmoiseia Maijun kammenen kokoisia sammakoita, joista tulee mieleen etta oltaisiin jo Intiassa, kun ne molisee kuin lehmalauma. Melkoista alamoloa siis. Meilla on kuvia niista (yllari kun tuo Mikkokin on mukana). Niin ja tanaan nahtiin semmoinen Mikon kammenen kokoinen hamahakki (siis koko mitattuna jalat levallaan) ja siitakin on kuvia 😉

Hämä-hämä-häkki

Hämä-hämä-häkki

Valiaikaisyhteystiedot

Sita viela, etta jos haluatte lahettaa meille tekstiviesteja niin ne tulevat varmimmin perille ja nopeimmin luettua meidan bloginpaivitys-liittymasta, jonka numero on

050-3240124

Sinne siis jos on jotain akuuttia asiaa. Muutoin vaikka maililla.

PS. Alisalle erityishaleja 🙂 Juokaahan paljon teeta kaikki joilta on aani lahtenyt. Niin mekin teimme.

Vuorikiipeilya ja lekottelua

Heipsan taas ja kiitos kaikista terveisista! Taalla on niin rauhallista ettei esim. Mumbain ikavia uutisia oltu viela kuultukaan.. Luettiin omalta blogilta ekan kerran. Eli siis nauilla sivuillahan on vallan informaatioarvoa! Yritetaan kylla olla varovaisia kunhan matka etenee. Pitaa toivoa etta kaikki lento-onnettomuus- ja pommi-iskukiintiot olisivat jo vahaksi aikaa taynna. Ja Pakistanin seuduillahan on ollut rauhallisempaa nytten. Eli siis ehka meidan matkareitti onkin lopulta turvallisempi kuin tavallisemmat suurkaupunkien kautta kulkevat reitit?!

Maijun tyylinäyte minigolffissa

Maijun tyylinäyte minigolffissa

Mikon tyyli ei ole ihan yhtä fiksun näköistä

Mikon tyyli ei ole ihan yhtä fiksun näköistä

Voittajan on helppo irvistää

Voittajan on helppo irvistää

Mutta sitten Koh Taon uutisiin.. Kaytiin juuri minigolffaamassa missa Maiju kukisti Mikon aivan kuus-nolla (yhdella pisteella, mutta Mikko voitti vain yhden reian). Eilen kiivettiin hiki paassa melkein Everestia hipoviin korkeuksiin, Ko Taon toiseksi korkeimman nyppylan laen tuntumaan huimaan 290m korkeuteen. Varsinainen alppileiri siis. Ja ilman lisahappea!! Sukelluskurssi tosiaan alkaa illalla, mutta vasta videoiden katselulla ym. teorialla. Ei siis suinpain kalojen ruuaksi ja huomennakin polskitaan altaassa.

Kiipeämässä mäelle

Kiipeämässä mäelle

Mikko pakotti Maijun vielä kiipeämään oksalle nököttämään

Mikko pakotti Maijun vielä kiipeämään oksalle nököttämään

Näkymiä mäeltä

Näkymiä mäeltä. Alhaalla kaukana Sairee Village.

Sunnuntaina on jo meidan valloittamalla maella isommat pippalot ja maanantaina on sukelluskoulu sen takia kiinni 🙂 Bileita taalla muuten on ilmeisesti jossain joka paiva, isompia tai pienempia. Vierekkaiset ravintolat pitavat niita vuorotellen ja ovat myos vuorotellen suljettuina (ei bile-paivina).

Rantakadulta voi ostaa pannukakkuja eri täytteillä

Rantakadulta voi ostaa pannukakkuja eri täytteillä

Rantabaari, me ja Sam Song -bucket

Rantabaari, me ja Sam Song -bucket

Valipaivaa pukkaa siis maanantaille, voidaan silloin henkisesti orientoitua oikeisiin sukelluksiin.. HUI! Eli ne sitten tiistaina ja keskiviikkoaamuna on enaa loppukoe ja PADI-lapyska kourassa. Saatiin jo kotilaksya, piti selailla kurssin oppikirjoja kuin yla-asteella ikaan. Maijua alkoi hirmusti pelottaa jo pelkka kirjan lukeminen kun se ei tajunnut mitaan mita siina selitettiin, toivottavasti tositoimet on vahemman panikoivia. (Mikkoa pelotti myos se kirjan lukeminen silla onhan hanen tosi opintokirjojen luvusta jo reilut kuusi vuotta aikaa).

Mikon vatsa normalisoitunut, outous johtui tosiaan huonosti balansoidusta ja vaaranlaisesta ruoka- ja juomavaliosta. Eli taalla vaan kamala ruoan possutus kaynnissa kun halpaa ja hyvaa saa. Majapaikkatilanne valitettavasti ennallaan, kaikki paikat tuntuvat olevan tosi taynna. Voi tylsyys! Ihan mukavasti ollaan silti asettauduttu nykyiseenkin mokkiin, erityisesti kun Mikko pystytti ison riippumaton terassille kalustukseen kuuluvan lisaksi. Ostettiin siis oma ja nyt on molemmille oma vaikka tuohon uuteen mahduttaisiin molemmatkin. Lohoily on mukavaa! Lomalla on mukavaa! Hih.

Oma hammokki on aika kiva

Oma hammokki on aika kiva