Tag Archives: Kilpikonna

Kolmesti Koggalassa / Three trips to Koggala


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Useampaan otteeseen käytiin Mirissasta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Koggalassa, koska siellä asuu tutuntuttuja. Sri Lankassa paljon aikaa viettäneen Maijun opettajan/kollegan Panun kautta olimme saaneet yhteyden Koggalassa asuvaan Vishakaan ja hänen perheeseensä. Vishakasta tekee täkäläisittäin melko poikkeuksellisen se, että hän puhuu erinomaista suomea, koska on asunut suomalaisten ”kummiensa” luona Lievestuoreella.

Harjaleikit / Playing with the broom

Harjaleikit / Playing with the broom

Ensimmäinen visiitti tehtiin heti maanantaisen tulomme jälkeisenä keskiviikkona. Silloin Vishaka tarjosi lounasta ja esitteli taloa ja perhettään. He pyörittävät kotinsa vieressä liikettä, jossa myydään matonkuteita (ja valmiita räsymattoja). Keskiviikko oli kiireinen päivä, kun räsyjä oli tullut tehtaalta hirmu läjä lajiteltavaksi. Perheen tyttö Yenushi oli vaatinut saada jäädä koulusta kotiin ja oli siksi paikalla leikittämässä ja syöttämässä Eeroa.

IMG_0154

Toisen kerran käytiin Koggalassa seuraavana maanantaina, jolloin Vishaka ja hänen miehensä Prijantha käyttivät meitä venesafarilla Koggala-järvellä. Rannat ja järven keskellä olevat saaret ovat vehreän kasvillisuuden peitossa, ja järvivesikin liplattaa vihreänä.

Koggala-järvi / Koggala lake

Koggala-järvi / Koggala lake

Safarin pysähdyspisteet itsessään olivat jo Intian-reissuilta tuttuja, vähän väkinäisiä turistiaktiviteetteja. Yhdellä saarella esiteltiin pikaisesti kanelipuun käsittelyä, tarjottiin teet ja tuotiin tarjolle ostettavaksi (tyyristä) kanelia eri olomuodoissaan.

Eero & Vishaka

Eero & Vishaka

Kanelin käsittelyä / Cinnamon-making

Kanelin käsittelyä / Cinnamon-making

Seuraavalla kierrätettiin ylimalkaisesti halki maustekasveja täynnä olevan puutarhan, tarjottiin teet ja johdatettiin myymälään, jossa oli jos jonkinlaista yrttirohdosta ilmeiseen turisti- eli ylihintaan (esim. supermarketista ostettu 475 millilitran sitruunaruohoöljy hyttysten karkottamiseen Rs 340 VS spice gardenin 100 ml puteli hintaan Rs 700). Kun kuitenkin oli tarvetta sekä kanelille että neem-puun öljylle Eeron saamien hyttysenpaukamien hoitoon, niin pidettiin mekin osaltamme tätä turistitaloutta.

Safarin tuoreimpana oli vetonaulana kala-jalkakylpylä, jossa sai n. kahdella eurolla lilluttaa / kutituttaa jalkojaan vartin ajan (ken tahtoi). Pikkurahjojahan nämä ovat, mutta ei voi olla tuntematta oloaan aina yhtä höynäytetyksi, kun kulkee kuin pässi narussa kohti exit through the gift shoppia…

Kalakylpylä / Fish spa

Kalakylpylä / Fish spa

Järvisafarin jälkeen vierailtiin vielä paikallisessa kilpikonnahautomossa. Nämä kilpparifarmitkin ovat turisteihin nojaava elinkeino, jota harjoitetaan eri puolilla rannikkoa. Paikka oli vähän surullinen paikka pienine betonialtaineen (verrattuna siihen, kun on sukelluksilla nähnyt kilpikonnia avomeressä), mutta pyrkimyksenä on suojella kilpparinpoikasia munien kuoriutumisesta siihen saakka, että ne voidaan vapauttaa mereen.

Vastasyntynyt "kimmuuki" tai "kilppi" / A newborn turtle

Vastasyntynyt “kimmuuki” tai “kilppi” / A newborn turtle

Osaa Sri Lankan kilpikonnahautomoista pidetään nykyään ei-niin-pyyteettömin tarkoitusperin, koska niillä voi tienata turisteilta helppoa rahaa. Uskotaan kuitenkin sinisilmäisesti ettei oma käyntikohteemme kuulu niihin. Ainakin meitä opastanut tyttönen oli luottamusta herättävän suloinen.

Eero & Prijantha

Eero & Prijantha

Oli käyntikohteista mitä mieltä tahansa, meillä oli oikein hauska retkipäivä hyvässä seurassa. Retkellä Eero otti kaverikseen erityisesti Prijanthan. Lisäksi Vishakan talolla oli taas leikkikaverina Yenushi ja tarjolla jälleen herkullinen lounas. Paljon safaria kiinnostavampi kokemus olikin se, että pääsi kylään paikallisten ihmisten kotiin ja kurkistamaan vähän heidän arkeensa.

Innokas museovieras / An excited museum visitor

Innokas museovieras / An excited museum visitor

Wickramasinghen kiesikokoelma / The carriage at the Wickramasinghe

Wickramasinghen kiesikokoelma / The carriage at the Wickramasinghe

Seuraavana perjantaina Vishaka halusi vielä järjestää meille läksiäisillallisen ennen kuin jatkamme matkaa rannikkoa pitkin vähän pohjoisemmas. Iltapäivä Koggalassa käynnistyi visiitillä Martin Wickramasinghe Folk Museumissa. Kuten meidän opaskirjakin toteaa, kyseessä on yllättävän mielenkiintoinen kansatieteellinen museo. Jännimpiä olivat värikkäät naamiot (mm. erilaisia demoneita ja esim. poliiseja, sotilaita, partureita ym. ammattien tai kansanryhmien ilmeikkäitä edustajia), perinneasut eri puolilta Sri Lankaa ja isot kokoelmat erilaisia rattaita ja veneitä. Paikalla oli myös pari koululaisryhmää, mutta oppilaille taisi museokäynnistä jäädä päällimmäiseksi mieleen Eero. Museo oli selvästi suunnattu ennemmin paikallisille kuin turisteille (toisin kuin järvisafarin käyntikohteet), ja oli senkin puoleen kiva käyntikohde. Voidaan kyllä suositella kaikille jotka sattuvat liikkumaan näillä main.

Eero & ihailijat / Eero with his fan club

Eero & ihailijat / Eero with his fan club

Exit through the book shop

Exit through the book shop

Kun palattiin Vishakan luo, oli illallinen jo hyvällä mallilla tekeytymässä. Työnjako oli se, että Vishaka valmisti, me tarjosimme. Ihan reilua varmaan, mutta pakko sanoa että illallinen tuli melko tyyriiksi jopa täkäläisellä hintatasolla. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä riitti monelle. Lisäksi diiliin kuului Eeron viihdyttäminen niin että saatiin itse syödä rauhassa, kerrankin 🙂

Kookosraastetta / Scraping the coconut

Kookosraastetta / Scraping the coconut

Isäntäväen kanssa / Us with our hosts

Isäntäväen kanssa / Us with our hosts

We visited Koggala, 20 km from Mirissa, three times because of friends of a friend who live there. They prepared lovely meals for us and showed us some local sights. The Koggala lake safari was a bit of a disappointment with touristy visits to a cinnamon farm, spice garden and fish spa, whose main point was exiting through the gift shop. Also the Koggala turtle hatchery was a little gloomy, but let’s hope they are in it not for the money but for the conservation of turtles. The Martin Wickramasinghe Folk Museum, on the other hand, was an interesting place to visit and is highly recommended. And of course, it was great to be able to visit a local home and get a glimpse of Sri Lankan everyday life.

Sukeltelua Sodwana Bayssa


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Swazimaasta otettiin suuntima takaisin Etelä-Afrikkaan, maan kaakkoiskulman rannikolle sukeltajien suosiossa olevaan Sodwana Bayhin. Tiedossa oli suhteellisen pitkä ajomatka, ja parista aiemmasta pitkänmatkanajosta viisastuneina halusimme tällä kertaa päästä mieluummin liikkeelle kuin perille pimeän aikaan. Starttasimme siis Mlilwanesta heti viiden jälkeen aamulla itään ja etelään kohti raja-asemaa. Sen ylittäminen oli jos mahdollista vielä mutkattomampaa kuin Swazimaahan tullessa, ja jälleen kerran kohtasimme sellaisen ihmeen kuin vitsailevan tullivirkailijan. Piti vain pistäytyä parissa rakennuksessa, ja yhtäkkiä olimme taas Etelä-Afrikan puolella.

Slug

Slug

Rajanjälkeinen aamupalatuokio typistyi harmittavasti, kun huomattiin että “party bread” jonka olimme ostaneet sisälsikin salakavalasti kinkkupaloja, mutta vain leivän sisäpuolella. Tästä vimmastuneina päätimme painella yksin tein suoraan Sodwana Bayhin. Perille pääsy vaati hieman reitin arvailua, sillä aivan heti emme hoksanneet että viimeinen kilometri Triton Dive Lodgelle olisikin hiekkatietä. Harmaita hiuksia aiheutti myös tienhaara, jossa toisen tien ylle oli laitettu kyltti “2-vetoiset ajakaa tätä tietä” ja toinen oli osoitettu nelivetopeleille. Pidemmittä pohdinnoitta lähdimme kuitenkin ajamaan tätä 2-vetoisten tietä, joka sekin tosin muodostui kahdesta kohtuullisen maastoajokuntoisesta rengasurasta. Huolimatta muutamasta väistämättömästä mahakosketuksesta hiekkaan pääsimme lopulta perille hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Triton Dive Lodgella meitä osattiinkin jo odottaa. Paikkojen esittelyjen sekä pikaisen mökkiin asettautumisen jälkeen meillä oli tiedossa kertaussukellus jonka olimme varanneet jo etukäteen.

Diamond Ray

Diamond Ray. Meidän eka rausku, ikinä.

Manta Ray

Manta Ray. Meidän toka rausku, ikinä.

Kertaus tuli ihan tarpeeseen, edellisestä varsinaisesta sukelluksesta kun oli jo yli kaksi vuotta aikaa. Etsimme sopivan kokoiset varusteet ja sitten saimmekin jo hypätä altaaseen. Harjoittelimme opettajan johdolla altaassa perustaitoja kuten maskin tyhjennystä ja pudonneen regulaattorin etsimistä. Pienen alkuhätäilyn jälkeen hommat menivät kohtuu kivasti huolimatta altaan kylmänpuoleisesta (+22 astetta) vedestä. Meressä lupailtiin onneksi olevan lämpimämpää. Allasharjoitteiden jälkeen käväisimme rannassa katsomassa, mistä seuraavana päivänä oikein lähdettäisiin varsinaisille sukelluksille, lähtöpaikalle kun pitää täällä hankkiutua itse. Pyörimme rannassa vähän siellä täällä emmekä olleet ihan varmoja oikeasta paikasta, mutta eiköhän se saataisi tarkennettua illalla. Illaksi nimittäin olisi jotain pientä juhlantynkää tiedossa lodgella, sillä seuraavana päivänä olisi yhden (ilmeisesti, ketään ei kylläkään meille sen tarkemmin esitelty) pääopettajan 40-vuotissyntymäpäivä. Palailimme siis takaisin leiriin ja otimme hieman välileppoa, jollaista emme oikeastaan olleet ehtineet vielä pitää viimeisen parin viikon aikana. Illanistujaisiinkin osallistuminen jäi väsähdyksen takia melko lyhykäiseksi, mutta saatiin vaihdettua jokunen sana sukelluskoulun porukoiden kanssa ja selvitettyä tarkemmat ajo-ohjeet seuraavalle aamulle.

Puffer

Puffer

Sunnuntaiaamuna lähdimme hyvissä ajoin taas rantaan, jonne vähitellen kerääntyi myös muita edellisillalta tuttuja naamoja. Panimme sukelluslaitteet kuntoon ja ahtauduimme märkäpukuihin, joiden täytyy täällä olla suhteellisen vilakan eli noin 24-asteisen meriveden takia kokopitkiä ja 7 mm paksuja. Laitteet kannettiin puolestamme kumiveneeseen, joka veisi meidät sukelluspaikalle. Vene vedettiin yhteisvoimin vesille ja sitten hypätiin kyytiin. Jalat veneen pohjan kiinnitysremmeihin ja käsillä ote laidan köysistä ja ei kun viilettämään aaltoja pitkin etäisyytensä mukaan Two mile reefiksi nimetylle koralliriutalle.

Yksi kilpikonnista

Yksi monista kilpikonnista

Ensimmäinen sukelluspaikka ei onnistunut vakuuttamaan meitä Sodwana Bayn hienoudesta, se ei nimittäin tarjonnut oikein mitään mitä emme olisi nähneet Thaimaassa tai Intiassa sukellellessamme. Mainitsemisen arvoinen oli oikeastaan vain kilpikonna, jonka näimme sukelluksen lopuksi ja joka ei ujostellut meitä yhtään vaan antoi ihastella itseään kaikessa rauhassa kunnes meidän oli aika nousta takaisin pintaan. Harmillista kyllä, olimme joutuneet jättämään kameran pois ekalta sukellukselta koska sen suojakotelo oli niin pahasti huurussa. Meille vakuutettiin kuitenkin että kilpikonnia ja niiden kuvausmahdollisuuksia tarjoutuisi täällä vielä lisää. Niinpä kävikin, nimittäin heti seuraavalla sukelluksella! Se oli kivaa, koska kilpparit kuuluivat bongaustoivelistamme kärkeen. Lisäksi olimme dive masteriltamme Anitalta toivoneet rauskuja, koska emme olleet sellaisia koskaan aikaisemmin nähneet. Tämäkin toive täyttyi heti kakkossukelluksella, jolla vastaan tuli peräti neljä halkaisijaltaan yli metrin mittaista diamond rayta, mitä ikinä ne sitten ovatkaan suomeksi.

Maiju ja kilpikonna

Maiju ja kilpikonna. Nämä kaverit eivät paljoa häiriintyneet yleisöstä, jos olivat nakertamassa korallia.

Kolmas pulahdus Sodwana Bayn vesiin seuraavana aamuna pani melkeinpä vielä paremmaksi. Tällä kertaa meille näyttäytyi manta ray eli paholaisrausku, jonka leijailu vedessä on komeaa katsottavaa. Tietysti joka sukelluspaikalla on ollut myös sekalainen valikoima erilaisia koralleja sekä värikkäitä tai muuten erikoisen näköisiä kaloja. Kilpikonnat ja rauskut ovat vain olleet niitä kaikkein jännittävämpiä juttuja, suuri osa muista merenelävistä kun on ollut tuttua kauraa jo aiemmista sukelluskohteistamme, vaikka kalojen nimitykset ja niistä pinnan alla käytetyt käsimerkit vähän vaihtelevatkin.

Kalaparvia ei ollut kovin montaa

Kalaparvia ei ollut kovin montaa, mutta ihan kivoja oli ne harvat

Juvenile Emperor

Juvenile Emperor on ihan nätti yksikseenkin

Illalla meiltä kyseltiin sukelluskoululla seuraavan päivän suunnitelmista ja annettiin rivien välistä ymmärtää, että sääennusteet näyttivät sensuuntaisilta ettei välttämättä kannattanut lähteä sukeltamaan. Aioimme joka tapauksessa olla sukeltamatta yhtenä täällä viettämästämme neljästä päivästä, joten pidettiin “vapaapäivä” sitten tässä välissä. Ohjelmanumeroksi valittiin retki False Bayhin, joka on tämän Sodwana Bayn tapaan osa laajaa iSimangalison rämeikköalueen luonnonpuistoa. Siellä saattaisi nähdä muun muassa flamingoja ja pelikaaneja, ja paikan piti tarjota muutenkin hyviä lintubongausmahdollisuuksia sekä upeita maisemia. No jaa. Nyt ei ollut flamingo- tai pelikaanisesonki, ja tuntui siltä että melkein kaikki muutkin linnut nisäkkäistä puhumattakaan olivat laittautuneet talviteloille pakoon hiljaista sesonkia. Käveltiin puistossa parituntinen luontopolku, mutta sen varrella ei juuri ollut mitään nähtävää. Muutamat seeprat ja pieni pahkasika onnistuttiin säikäyttämään, mutta siinäpä se. Luultiin ensin olevamme päivän ainoat vieraat koko puistossa, mutta kotimatkalle lähtiessä vastaan tuli pari muutakin autollista. Ei siis mikään varsinainen turistirysä ainakaan tähän aikaan vuodesta, ymmärrettävää kyllä. Ei kannata Suomesta lähteä Etelä-Afrikkaan vain tätä varten, kun yhtä hyvin voi mennä katsomaan lähintä järven- tai merenrantaa lyhyemmän matkan takana.

Mikko swims with the fishes

Mikko swims with the fishes

Mikon toinen tyylinäyte sukeltamisesta

Mikon toinen tyylinäyte sukeltamisesta

Viimeinen päivä Sodwana Bayssa sujui taas sukeltamisen merkeissä. Jälleen kaksi hienoa sukellusta, joista molemmilla saatiin ihailla rauskuja ja kilpikonnia kaiken muun hyvän lisäksi. Toivomuslistaltamme jäivät bongaamatta vain sinivalaat, joita vähän vitsillä pyydettiin dive masterilta. Täällä tosin voisi päästä katselemaan myös jonkin sortin valaita, mutta ei vain oikein tähän aikaan vuodesta. Paljon Sodwana Bayn sukelluskohteita jäi tietysti näkemättä, mutta olimme tyytyväisiä kuuteen sukellukseemme ja valmiita jatkamaan matkaa taas eteenpäin.

Grilli-ilta 9 mile reefillä oli tuulinen

Grilli-ilta 9 mile reefillä oli tuulinen

Ihan hyvistä sukelluspaikoista huolimatta Sodwana Bay ei onnistunut täysin vakuuttamaan meitä. Täällä on selvästi aika hiljainen kausi meneillään juuri nyt. Useinhan sesongin ulkopuolella on kaikkein mukavinta: vähemmän väkeä ja ruuhkaa sukelluksilla ja leppoisampaa meininkiä sukelluskoululla. Nyt ei Tritonissa ollut oikein mitään meininkiä vaan saimme olla aika pitkälti keskenämme. Meidät kyllä otettiin ystävällisesti vastaan ja pyydettiin mukaan illanistuijaisiin ja otettiin kyytiin 9 mile reefin (nimen logiikka lienee helppo arvata) rantaan suuntautuneelle braai- eli grillailuretkelle. Oikein mukavaa kyllä, mutta mukaan kutsumiseen efortti sitten jäikin, ja sukelluskoulun väki viihtyi enemmän omassa porukassaan kuin meidän kanssamme jutustellen. No vikaa on tietysti meissäkin kun ei sitten jaksettu tehdä itseämme kovin kauheasti tykö. Ehkä olisi ollut vähän erilaista jos emme olisi olleet käytännössä ainoita asiakkaita, vaan olisimme saaneet seuraa muista sukeltajista.

Katkarapu

Katkarapu. Nuo valkoiset viikset on sen ravun... viiksiä.

Lievä apatia ja innottomuus tuntui vaivaavan myös itse sukellustoimintaa. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä sukelsimme itse asiassa Tritonin eli varsinaisen sukelluskoulumme kanssa, ja kahtena muuna päivänä meidät lähetettiin sukeltamaan toisten koulujen kanssa, ensin Reef Teachin ja sitten Sodwana Bay Lodgen. Käytäntö on kyllä täällä ihan normaali, eli hiljaisena päivänä asiakkaat lähetetään sen koulun matkaan jolla on enemmän lähtijöitä. Ihan järkeenkäypää ja kustannustehokasta tietysti, mutta vähän sekavaa oli kun joka sukellus tehtiin eri dive masterin johdolla ja meistä ja varusteistamme huolehtinut henkilö vaihtui koko ajan. Meistä oli myös vähän outoa, kun joka aamu ensimmäisen sukelluksen jälkeen melkein ihmetellen kysyttiin, aiommeko lähteä vielä toiselle sukellukselle. No eikös me juuri sitä ole tultu tänne tekemään… Mutta melkein tuli sellainen olo, että olimme vain lepolomailun tiellä ja aiheutimme vaivaa. Sukelluskoulun “oikeat” ja vähän varttuneemmat työntekijät olivat aika vetäytyväisiä eikä heitä paljoa näkynyt kuin ohimennen aamulla tai illalla, ja sukelluksista ja niiden valmisteluista huolehtivat käytännössä koulun nuoret sukelluspummit (ainakin luulemme heidän olleen sellaisia) eli koululla sekalaisia hommia tekevät keskenkasvuiset wannabe-sukelluskouluttajat. He olivat kyllä periaatteessa ihan herttaisia ja yrittivät parhaansa, mutta eivät ehkä vielä olleet saaneet kovin paljoa asiakas- tai elämänkokemusta. Vähän kaikessa tekemisessä paistoi kokemattomuus ja huoleton jos ei aivan hällä väliä -asenne, josta seurasi esim. kadonnut maskikotelo ja yhdeltä sukellukselta puuttuneet neopreenitossut (minkä takia meidän piti käydä vuokraamassa rannalta räpylät joihin tossuja ei tarvinnut, tosin koulun laskuun). Ei mitään elämää suurempaa, mutta pikkuvikaa oli vähän siellä täällä.

Sodwana Bayn lähellä oli myös tämmöinen kauppa

"I love shoes" - Sodwana Bayn lähellä oli myös tämmöinen kauppa

Ihan kivaa oli päästä sukeltamaan uusiin vesiin, mutta kolme päivää riitti meille tällä erää mainiosti. Sodwana Baysta ei varmaan tule meille mitään sukellusmekkaa. Voidaan silti suositella pulahdusta näihin vesiin jos sattuu olemaan täällä päin jo muuten. Pelkkää sukeltamista varten ei ainakaan itse lähdettäisi tänne, sillä parempia paikkoja löytyy niin lähempää kuin kauempaakin kotoa. So long siis Sodwana ja kohti uusia maisemia ja toivon mukaan matkan loppuhuipennusta!

Sodwana Bayn rannalla saattaa olla kaikennäköistä mönkijää

Sodwana Bayn rannalla saattaa olla kaikennäköistä mönkijää