Perjantaiaamu aloitettiin raikkaassa syyssäässä matkalla lentokentälle. Kello kuuden herätys aiheutti yllättävän vähän vastustusta Eerossa, huolimatta siitä että pojjaat olivat nukkua possutelleet koko viikon aamuisin ysin pintaan. Eihän se toki hauskaa aluksi ollut, mutta pitemmittä aamutoimitta hypättiin isovanhempien kyytiin kohti kenttää.
Kentällä sitten pistettiin kamat ruumaan ja hankkiuduttiin koneeseen. Jo siinä boarding vaiheessa huomasi että koneessa oli yllättävän paljon lapsiperheitä (ja loput eläkeläisiä). Perillä bongattiin Aurinkomatkojen kyltti odottamassa tulijoita mikä varmaan selittää asiaa. Liekö siis Dubaista tullut uusi Teneriffa? Lentoyhtiöt ilmeisesti tuppaavat ryhmittämään kaikki lapselliset samaan rykelmään, mikä sinänsä on ihan fiksua. Ei tarvitse ihan koko konetta antaa lasten terrorisoida. Ipanoita sitten olikin vähän joka puolella meidän ympärillä.
Itse lento meni kohtuu mukavasti ja Eerokin kun veti sellaiset reilun parin tunnin tirsat niin ei tarvinnut sitä koko matkaa paimentaa ja/tai viihdyttää. Liekö sitten lentolomalaisten osallisuus vai onko Finski tiukentanut yhä matkustamopolitiikkaansa, kun lennolla sai kyllä lämpimän aterian, mutta jopa vedestä olisi pitänyt maksaa mukaanlukien ruokajuoma. Jotenkin oli kuvitellut että ainakin virvokkeet olisi kuuluneet hintaan, mutta ei. Ateriakin oli samaa falafelia kuin joka kerta, eikä jostain kumman syystä edelleenkään kasvissyöjät saa kakkua jälkiruoaksi vaan tällä kertaa oli tyytyminen tyrni-appelsiinikeittoon. Ei sillä että keitto olisi ollut pahaa (ainakaan Mikon mielestä), mutta olisi se kakku ollut kanssa kiva. Onneksi meillä oli mukana aika hyvät varastot eväitä ja kentältä tiristettyä hanavettä pullossa.
Perillä päästiin sitten heti kokeilemaan arabialaista byrokratiaa, kun immigrationissa päästiin jonottamaan ihan tarpeeksi jotta oli jo kaikki niksit Eeron viihdyttämiseksi käytetty. Onneksi meidät ohjattiin muiden pikkuriiviöllisten kanssa fast track linjalle, sillä normijonot oli kyllä varmaan tuplakestoisia. No mutta, joka tapauksessa päästiin perille ja meitä vastassa oli kuin olikin meidän dubailaistunut intianystävämme muutaman vuoden takaa, vaikka joutuikin venailemaan reilun tunnin meidän exittiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään, on jo toinen tarina.