Tag Archives: Dhaka

The Rickshaw Driver Strikes Back

Jalleen lisaa liikenne-elamyksia taskussa. (Kaytiin kattomassa myos ruman pinkkia palatsia, mutta ei edelleenkaan mitaan mainitsemisen arvoista Dhakan nahtavyyksista. Niin ja Hindu Streetia, opaskirjan mukaan Dhakaa kuvauksellisimmillaan. Mika tahansa kadunpatka missa tahansa Intiassa voittaa 6-0 varikkyydessa ja kiinnostavuudessa.)

Tanaan ollaan jo ajeltu kahdella uudella liikennevalineella, paatilla ja riksalla. Paatti oli pieni puukanootti oikeastaan, hiukan leveampi sellainen. Silla huristeltiin pitkin Brahmaputraa etta suhina kavi kun rahtilaivat vetivat vieresta urku auki.

Riksa eli riksa tai rikshaw tai tuk-tuk tai kuten taalla sanotaan CNG tai “green baby-taxi”. Hiukan pistaa mietityttamaan miksi tuollaiselle universaaleille sanoille kuin tuk-tuk tai rikshaw pitaa keksia jokin uusi sana joka ei kerro mika se on. Meinaan itse ainakin luulin etta nuo vauvataksit on jotain ihan oikeita autoja vain pienia sellaisia. Tanaan sitten selvisi etta eikun ne onkin noita teiden turmioita, jotka tekevat leijonanosan kaikista kolareista 60 pituuspiirin tallapuolen (menikohan se oikeinpain), eli tuk-tukeja. Ne vain taalla kulkevat kaasulla mista nimitys CNG. “Green Baby Taxi” on ihan mysteeri vaikka ne onkin vihreita. Takseja niista ei saa vaikka kuinka yrittaisi kasvattaa.

Erityismaininta riksoista: taalla koulukyydit hoidetaan polkupyorariksoilla joiden taakse on laitettu metallihakki, jossa lapset kivasti lukkojen taakse laitettuna saavat riehua koko koulumatkan ilman pelkoa etta lentelevat pitkin poikin teita tai mantuja. Eilen nahtiin myos sellainen kun lapset olivat pitkin mantuja kun kouluriksa oli nurinniskoin kumollaan tiella ja lapset tokkuroissaan vieressa. Ei kuintenkaan henkilovahinkoja. Syy: rengas irti. Todellinen syy: ADHD-lapsia kyydissa (tai ainakin niin Mikko luulee).

Hop, hop, nyt menoks juna-asemalle.

Riksoja siella, riksoja taalla

Tervehdys Dhakasta, Bangladeshin jokseenkin kaoottisesta paakaupungista.

Kokemuksemme taalta on ollut hyvin liikennevalinepainotteinen. Se on kasittanyt paljon polkupyorariksoissa istumista, alituisissa ruuhkissa jumittamista, bussien vaistelya katuja ylitettaessa, kuuroutumista torvien raikaamisesta, pienia kolareita edella ajaviin tormailtaessa, varikkaiden riksojen ja kuorma-autojen ihastelemista, uteliaiden kanssakulkijoiden tervehtimista ja kotimaan ilmoittamista jokaiselle kysymaan uskaltautuvalle (joita on monta, liian monta)… Jne. jne.

Ollaan kayty paria nahtavyyttakin katsomassa, mutta ei niissa ole paljon kerrottavaa. Todellinen Dhakan-elamys on nimenomaan liikenne. Tieda sitten onko se hyva vai huono. Aika jannaa olis kylla nahda, mita taalla tapahtuis jos talvi yllattaisi ja sataisi lunta. Voisiko olla viela enemman kaaos? Vaikea uskoa.