Tag Archives: Bundi

Let’s off road again

Tervehdys kaikki valtion leivissa olevat seka muutkin joilla on aikaa lukea meidan jorinoita.

Kuume laskee ja matkakuume nousee vai miten se Maiju sen laittoikaan? Ehkapa juuri noin. Nyt ei sniikattu langattomaan nettiin joten joudutte karsimaan kirjainten a ja a seka o ja o erottelusokeudesta. Harh, harh..

Tana aamuna zero kuumetta, vahan porua eli viela se eilinen “energiajuoma” jaksaa potkia sisuskaluja. Asken kaytiin tosin hakemassa nappeja joilla lahti kolme vuotta sitten Maijun vuoristopahoinvointikin suitsait ja tamanhetkisesta olosta ne ovat paatellen toimivat myos minulle 🙂

Eilinen viimeinen ilta oli mukavanleppoisaa lepoilua ja hengailua pihassa ja puutarhassa kera satunnaisesti portista rymistelevien lehmien (ne osaavat oikeasti tulla siita metalliportista ihan omin nokkinensta) ja Rajin kitaranrampytysten. Pelailtiin peleja ja kuunneltiin musiikkia, kun oltiin vihdoin saatu minilaparille imutettua oikeat softat. Esiteltiin sivussa Rajille meidan reittiakin, mutta ei se oikein malttanut kuunnella mika on aika tyypillista takalaisille. Kysyvat ensin jotain ja sitten kun alkaa kertoa niin ei jaksakaan kuunnella ja rupeaa tekemaan jotain muuta. Naiset varmaan huomaavat tata samaa tosin meilla kotimaassakin, eiko? 😉

Hassua on myos se, etta miten tietamys asioista vaihtelee henkilosta toiseen tai sen mukaan onko kyseessa oman maan vai ulkomaan asia. Toisinaan tuntuu, etta ihmiset eivat tunne ollenkaan milta maailma nayttaa oman maan rajojen ulkopuolella tai edes sen oman kylan. Siis nain geografisesti. Jotkut taasen tuntevat oikein hyvin missa esim Suomi on, jos se nyt on jokin meriitti. Oman maankaan tuntemus ei valilla tunnu hatkahdyttavan, esim ihan sellaiset perustiedot etta missa on Kalkutta, Delhi, jne. Tosin koulutustaso ei varmaan ole myoskaan mikaan paatahuimaava vaikka taalla mennaan Rajin mukaan kouluun jo kaksivuotiaana. Ainakin heidan esikoisensa on nain tehnyt ja lukeekin jo ilmeisen sujuvasti ja kirjoittaneekin. Ei oikein selvinnyt onko kyseessa ns. “oikea” koulu vai esim esikoulu tai tarha, mutta ilmeisesti siella jotain opetusta kuitenkin on. Vai kuinka paljon on Suomessa 5 vuotiailla tai hiukan nuoremmilla kotilaksyja? Tama kyseinen prinsessa on taalla oloaikamme aikana muistaakseni jokapaiva tehnyt jotain laksyja ja lueskellut aapista tai vastaavaa aaneen. Eilen tosin oli ollut kait jotain pienta vastentahtoa ilmassa ja han oli kuulemma jo aamusta sanonut “en halua menna tanaan kouluun” ja niin edes pain.

Se nayttaisi patevan taallakin etta naisten, jotka haluavat menestya elamassa, tulee olla koulutettuja ja fiksuja. Tai ainakin yrittaa kovasti. Tassa meidan kyseisessa isantataloudessa nayttaisi tama ainakin toteutuvan silla vaikuttaisi etta Neema tuntee paljon enemman asioita kuin Raj. Esim Rajilla ei ollut mitaan hajua etta missa tai mita ovat Andamaanien saaret eika se tuntunut menevan perille etta “joo, ne ovat Intiaa” vaikka pariin kertaan sanottiin. Neema sen sijaan tiesi jopa sen etta sinne tarvittiin lupa, jotta paasee kaymaan. Ensimmaisena paivana taidettiin kuulla myos etta neema on kaynyt tietokone-kursseilla jonkun aikaa. Hiukan hamaraksi jai oliko kyseessa kuinka pitka opetus, mutta ainakin jossain vaiheessa puhuttiin 3 kuukaudesta ja siita etta olisi menossa jatkossakin. Ehkapa Elepant Stablella on jossain vaiheessa ihka oikeat nettisivut 🙂 Muutenkin on tuntunut etta Neema puhuisi varmasti oikein hyvaa englantia jos vain saisi useammin tilaisuuden puhua. Tosin eilisiltana minun mentya jo lepuuttelemaan Maiju oli yrittanyt vastailla Neeman kysymykseen “paaseeko Suomesta junalla Bundiin?” mutta ei oikein ollut muistanut miten ja missa se reitti kulkee.

Illan hienoin juttu – aika varmasti ainakin Maijun mielesta – oli kun Neema piirsi taas hennatatuoinnin Maijun kateen. Siina se nyt sitten nokottaa pari seuraavaa viikkoa ja mikas on nokottaessa kun on niin komea.

Siinapa se ilta kutakuinkin oli. Nyt on aika lahtea pakkaamaan ja Maiju menikin jo. Juna lahtee 10 vaille kuusi. Hei hei.

P.S. Ville, et varmaan noin arkistohemmona ole osannut jo kaivaa Bundin Fortista enempaa tietoa mutta tasta sita kuitenkin loytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Taragarh_Fort ja http://www.royalorienttrain.com/rajasthan/forts-palaces/taragarh-fort.html

P.P.S. Niille jotka jaivat miettimaan sita kysymysta, etta paaseeko Bundiin junalla Suomesta. Vastus on kylla. Viimeinen patka itaisessa Iranissa Bamista Zehedaniin saatiin valmiiksi viime kesakuussa, mutta ilmeisesti matkustajaliikenne ei ole viela alkanut vaikka olisi jo pitanyt. Matka-aika semmoiset pari-kolme viikkoa. Silla sitten ensikerralla 🙂

Perinteistä Bundia

Tervehdys taas!

Kuten Mikko jo pari päivää sitten kirjoittelikin, täällä Bundissa kaikki on kuin ennenkin. Ollaan nautittu Neeman maailman parhaasta ruoasta ja chaista, hikoiltu mäen päälle linnoitukseen kivutessa ja siellä kierrellessä, istuttu iltaa isäntä-Rajin ja ”brother-cousin” J.P.:n kanssa (Mikko on taas käynyt jälkimmäisen kanssa kauppaa musta, tällä kertaa vaihdokkina kameli), juotu äidin joulukakun taikinalle maistuvaa herkkulassia ja tehty varovaista tuttavuutta 5-vuotiaan Ayushin (eli isäntäväen tyttären kanssa, joka viimeksi oli juuri tuloillaan) kanssa. Niin ja käyty lääkärissä, luonnollisesti.

Mikko on perinteiseen tapaan kuumeessa, ilmeisesti se on joku juttu täällä Bundissa. Lämpöä on onneksi ollut enimmillään 38,5 joten ei suurempaa hätää. Viimekertaisesta (5 päivää sairaalassa Kalkutassa, kun kuumeilua oli jatkunut pari viikkoa) viisastuneena päristeltiin heti tänään aamusella Rajin ja Neeman veljen, Bindun motskarikyydillä lääkäriin. Siellä ei kauaa nokka tuhissut, kun lääkärisetä kysyi muutaman kysymyksen, katsoi kieltä ja kuunteli keuhkoja. Sitten vaan apteekista läjä (ei tosin mitenkään Tiibetin-lääkitykseen verrattava) lääkkeitä ja kipulointiin soveltuvia nesteitä. Yksissä juomatörpöissä on mm. tauriinia, elektrolyyttejä ja potaskaa (eli kaliumia). Se näköjään röyhtäyttää kovin. (Joo. Yksi purkki oli ok, toisen kun veti niin meni ihan hapoille. Niin hapokasta, niin hapokasta ja vieläkin on vähän paha olo.)

Tarkoitus oli jatkaa huomenna matkaa parin pysähdyspaikan kautta Kalkuttaan, josta meillä on lennot Andamaaneille torstaiaamuna. Katsotaan nyt vielä, mikä on vointi ja tietysti myös, meneekö täältä Kalkuttaan järjellisiä suoria yhteyksiä myöhemmin. Jo ennen Mikon kuumeilua erityisesti J.P. keksi kyllä valtavan määrän syitä, miksi emme voi mitenkään lähteä täältä niin pian. Ensi viikolla vietetään kuulemma hänen synttäreitään ja kuukauden päästä häitä, joihin molempiin meidän on välttämättä osallistuttava. Viime kerralla piti meidän lähtöä seuraavalla viikolla olla samaisen henkilön kihlajaiset, joten suhtaudumme juttuihin hienoisella varauksella. Ei sillä, etteikö itsekin mielellään viipyisi pitempään, täällä on kyllä oikein mukava olla. Mutta kunhan oikea kuume laskee, niin matkakuume varmaan taas nousee, ja alkaa tehdä mieli päästä taas eteenpäin.

Paljon olisi myös sellaista nähtävää, joka jäi väliin viime kerralla ja taitaa jäädä nytkin. Kaupungin lähistöllä (n. 70 km säteellä) olisi vaikka mitä enemmän tai vähemmän kiintoisaa. Tänään oli tarkoitus lähteä katsomaan mm. vesiputousta ja muinaisia kalliomaalauksia (jotka ovat löytyneet sitten viime visiittimme), mutta tulikin sitten lepopäivä. Ihan hyvä ehkä jättää nähtävää seuraavallekin kerralle…

Eilen illalla päästiin sentään retkelle kaupungin ulkopuolelle, kun lähdettiin 15 km päähän apinatemppelille. Matkat huristettiin Rajin ja Bindun moottoripyörien kyydissä. Välillä vähän hirvitti, kun turvallisuusnäkökohdat ovat täällä vähän mitä ovat (esim. harva näyttää kuulleen kypärien olemassaolosta), mutta onneksi tiet olivat hyvässä kunnossa ja kuskit turvallisia. Temppelin kutsumanimi tulee luonnollisesti sitä kansoittavista apinoista. Ne eivät onneksi olleet hyökkäilevimmästä päästä, mutta yrittivät kyllä rohkeasti ottaa kontaktia kun huomasivat että mukana oli syötävää. Osa siitä oli tarkoitettukin apinoille (täkäläinen tapa, jota ei voi oikein ymmärtää… Ensin annetaan apinoille pähkinöitä ja sitten ihmetellään että miksi niistä tulee röyhkeitä. Hmm.), osa sen sijaan uhrattavaksi kukkien ja suitsukkeiden kera. Apinoiden lisäksi temppelillä olivat erityistä luonnon kiveen muovaamat jumalkuvat, ainakin Ganesh ja ilmeisesti myös Shiva, sekä pienen kiven onkalon sisällä roikkuvat ”utareet” (olivat ainakin aidon malliset), joista on kuulemma tullut maitoa.

Paluumatkalla jänskätti välillä vielä vähän enemmän kuin mennessä, sillä alkoi jo melko nopeasti pimentyä. Onneksi paikalliset lehmät ovat suurimmaksi osaksi valkoisia ja näkyvät siksi hyvissä etuvaloissa, ne kun olivat jo kasaantuneet tai kasaantumassa tien pieleen yötä viettämään. Lopuksi vielä vedettiin joku ihme kaupunkikiertoajelu (jonka funktio jäi meille epäselväksi) pitkin kaupungin kapeita kujia. Se oli melkein kuin yhdestä päristely-Bollywood-leffasta eli Dhoomista, eli kohtuullisen vauhdikasta mutta hauskaa.

Sananen vielä linnoituksesta, joka vartioi ylhäältä kukkulalta kaupunkia. Kuten jo viimeksi ihmettelimme, hiljalleen rapistuvassa, laajassa linnoituksessa saa kiipeillä ja kuljeskella täysin vapaasti. Seuraa saa apinoista ja lepakoista. Pitäisi ehkä historioitsijana olla surullinen siitä, ettei linnoitusta ole juuri kunnostettu eikä siitä pidetä parempaa huolta, mutta täysin itsekkäästi (tulevista sukupolvista piittaamatta) täytyy sanoa että paikka on hurjan kiinnostava ja jännittävä juuri tuollaisenaan. Eikä siellä pääsisi puoleenkaan niistä paikoista joissa nyt voi yksin seikkailla, jos siitä tehtäisiin tavanomainen turistinähtävyys. (Voidaan Villen kanssa joskus jatkaa pohdintaa aiheesta syvällisemmin 😉

Tällaista nyt tältä erää, tiedotellaan lisää joko pitkällä kaavalla tai sitten lyhyemmillä kännykkäviesteillä. Ei tarvinne olla huolissaan meidän voinnista, tämähän on ihan tuttua jo! Ja yleensä on riittänyt yksi sairastaminen per matka, joten ihan hyvä että tauti iski heti näin kärkeen. Sitä paitsi, vasta tässä normaalissa Intian-olotilassa – eli siinä että Mikko sairastaa ja Maiju on muuten vaan tuskastunut kuumuuteen ja hikoiluun (heh) – aletaan vihdoin tajuta että ollaan taas reissussa.

PS. Tekstissä on ääkköset koska nettipaikasta löytyi langaton yhteys, jota tässä hyödynnetään omalla miniläppärillä.

It’s good to be back at home!

Viiden vuoden jalkeen kaikki on yha niin kuin ennenkin. Tai ei kaikki, mutta kaikki oleellinen on. On kuin kotiin olisi tullut.

Aamuisesta junasta selviydyttyamme etsimme kasiimme majapaikkamme isannan joka loytyi – mistas muualta – elefanttien parkkipaikalta. Pihassa meita oli vastassa isantamme Raj ja hanen vaimonsa Neema, jotka yha viiden vuoden jalkeenkin muistivat meidat. Teemme naemma aika lahtemattomia vaikutuksia 😉 Neema muisti viela Mikon nimenkin ja sen etta olimme Suomesta. Raj viela kaivoi vanhoja kuvia jotka olimme heille lahettaneet. Ai, ai, kylla siina kelpasi juoda Neeman luultavasti ehka maailman parasta chaita.

Teekupposten ja jutustelun jalkeen paastiin suihkuun sitten maanantain. Hiukka oli paassyt hikea tarttumaankin tuossa parin paivan aikana. Ei kylla ollut pollonpaa paasta myos omaan vessaan nain vaihtelun vuoksi 🙂 Myos sanky oli paivalepiin aika kova juttu ja hampaiden pesukin oli aika kiva kokemus.

Pienen siistiytymis tauon jalkeen saatiin pienta valipalaa eli Aloo Parathaa Neeman tekemana. Voin muuten sanoa etta oli hyvaa. Ei ihan ne pakastelatyt mita oli viime lauantainakin tarjolla paase tahan. Jotenkin varmaan nyt pitaa keksia jokin ovela juoni miten ei sita ruokaa tarjottaisi ihan nyt niiin sika paljon sitten illalla. Ei sita voi jattaa syomattakaan kun on niin hyvaa. Ei voi, ei.

Ruokailun jalkeen lahdettiin katselemaan onko se kyla viela saman nakoinen, mutta ihan aluksi poikettiin ottamaan yhdet legendaarisen hyvat Sathi Lassit, saframi-pistaasi-kardemumma-jne-lassit. Hyvaa oli ja se muuten on semmoista tavaraa etta pitaa oikeastaan lusikoida. Ei tuu pillista lapi se. Ja se kylakin naytti ihan entiseltaan, mita nyt joitain cafe/ravintolaa ja pari nettipaikkaa on tullut ja sellasta. Bazaarilla kaytiin pyorahtamassa ja katsahtamassa sellaista tankkia. Ei siis mitaan tankki-tankkia (joku voi nyt sitten laittaa sen tankki-vitsin tahan valiin niin ei tartte itse) ja tank niin kuin vesitankki joka on siis iso allas.

Eilisillasta viela sen verran, etta blogpostauksen jalkeen lahdettiin kapsimaan asemalla, mika varmasti on juuri sita mita kaikissa opaskirjoissa suositellaan; pimeassa, yksin, tuntemattomassa paikassa… Lopulta otettiin sitten kuitenkin polkupyorariksa parille viimeiselle kilometrille kun noiden riksakuskien ahdistelu alkoi kayda jo hiukka vaaralliseksi kun ajoivat melkein pain. Ihan vaan houkutellakseen kyytiin tai jotain. Yrita siina sitten kavella kun tulee mopo- ja polkupyorariksaa molemmista puolista pahki. Ei sielta ois kylla vahan matkan paasta ilman kyytia paasytkaan, kun tosiaan sita vetta siella tuli ja yksi sillanalus oli sillanalusen sijaan jarvi. Asemalla sitten vietettiin aikaa teeta siemaillen kahvilassa, joka bongattiin ja sen jalkeen laiturilla nokottaen. Pelattiin jatsia ja unoakin, siihen asti kunnes nuokahtelu alkoi hairita pelia. Ei toki hairinnyt ne about 20 ukkoa jotka kokoontu siihen meidan ymparille toljottamaan hulluja ulkomaalaisia jotka pelaavat korttia. Niin… parin viime yon kolmen-neljan tunnin younet alkavat pikkuhiljaa potkia takaisinpain.

Ja Anna-Maijalle tiedoksi, slabarit on ostettu. Ainakin jonkinmoiset kun taalta ei oikein saanut kunnollisia. Otetaan sitten myohemmin toiset paremmat.

Tassa talla kertaa tammoista. Nyt pitaa lahtea ettei Maiju syo kaikkea mun illallista 😀

Terveisin,

Once again lapsykkamies, Mikko

Happy Diwali

Happy Diwali. Eilen oli Diwalin ensimmainen ilta/paiva ja ilotulituksia ja pamauksia oli joka paikassa. Yolla valilla heras (ja aamullla) siihen etta jossain pamahteli. Naa pommit mita nailla on ei todellakaan oo mitaan perus kiinareita tai tykareita vaan ihan kunnon tavaraa. Esmes tuossa kaveltiin tiella ja joku laittoi sellaisen muutaman tikkuaskin kokoisen paketin maahan ja sytytti. Oltiin 15-20 metrin paassa kun se rajahti. Tuntui sellainen mukava paineaalto selassa. Ihan mukavan kokoisia siis. Meilla oli tuolla pihalla “juhlat”, jotka oli lopulta vahan laimeat, mutta silti ihan mukavaa. Ei oo ollu yhta mukavia ihmisia taalla enaa kun nuo Miriam ja Mor lahti poies. Paikalliset on tosin yhta mukavia kuin aikasemminkin. Isannalla oli varattuna hyva laja pommeja meille kaikille ja jokaisen kayda niita posauttelemassa. Oli sellaisia patoja ja pari kukkaispommia ja pari rakettia. Sitten oli monta “Coco firea”. Sellaisia pieneen saviruukkuun valettuja ruuti hommia. Lahti sellaiset 7m lieskat. Kuvakin on. Tanaan kun oltiin tulossa tuosta pihasta nettiin niin jouduttiin taas keskelle paikallista hoykytysta eli vastapaiseen taloon vierailulle. Tosin nyt synttaripaikan viereiseen taloon. Siella saatiin chaita ja snakseja ja diwali makeisia (niita tarjotaan vahan joka paikassa). Maiju sai uuden hennatatuoinnin (nyt oikeaan kateen) naapurin tytolta. Se on hieno. Vanha olikin jo haalistunut. Saatiin siina pihalla jo pari sellaista puolmetrista sokeriruokokeppia matkaevaaksi. Sita kuuluu pureskella ja imea se sokeriliemi sielta sisalta ja sylkea pois. Ehka junassa sitten tata =). Kaiken tan jalkeen ne oli tosi otettuja etta kaytiin siella (siis ihan ilmaseks noi kaikki, tietty). Tosi vieraanvaraista. Kohta pitaa lahtea pois taalta. Onneksi on jo kaikki (melkein) paikat nahty. Eilen nahtiin loppu linnotuksesta ja tanaan Chitrasala jossa oli hienoja maalauksia (free entry). Neljan jalkeen sitten pitaa lahtea juna-asemalle. Juna on sama jolla tultiin ja silloin se oli tassa klo 18 mutta lipussa lukee etta 17:15 ja aseman seinassa 19:30. Hmmm. Taytyy ottaa siis varman paalle ja olla jo viidelta siella. Huomenna saavutaan Fatehpur Sikriin n. klo 6-7 aamulla. On vietetty mukava viikko taalla Bundissa, mutta nyt on taas voimia jatkaa matkaa ja ollaan innostuneita paasemaan eteenpain uusiin paikkoihin.

Bundin palatsi

Bundin palatsi

Bundin palatsin sisällä on tämännäköistä

Bundin palatsin sisällä on tämännäköistä

Kyllä vähän kuumeessakin nyt puuhun jaksaa kiivetä

Kyllä vähän kuumeessakin nyt puuhun jaksaa kiivetä

Maiju linnoituksen muurilla

Maiju linnoituksen muurilla

Pikkutemppeli linnoituksella vähän syrjemmällä

Pikkutemppeli linnoituksella vähän syrjemmällä

COCO FIRE!!

COCO FIRE!!

Näyttää ihan turvalliselta eikö?

Näyttää ihan turvalliselta eikö? Onneksi kaikilla on suojalasit päällä 😉

Maiju sai vielä toisenkin hennatatuoinnin

Maiju sai vielä toisenkin hennatatuoinnin

Naapurin vanha pariskunta ja mainiot pakorat

Naapurin vanha pariskunta ja mainiot pakorat

Lähdön hetkillä

Lähdön hetkillä. Vasemmalta oikealle on Mikko, Raj, Neema, Maiju ja Rajin “brother-cousin” JayPee.

Heip taas

Heip taas. Hengissa siis viela. Lampo/kuume mennyt ohi ja nyt jokseenkin normi olo. Pitaa viela ottaa vahan iisimmin ja kivuta tuonne vuorelle ehkapa vasta lauantaina jos jaksaa sillonkaan. Puolet linnoituksesta on meinaan viela nakematta. Eilinen meni lepitellessa huoneessa paitti etta Maiju kavi Miriamin kanssa tuossa vieressa palatsissa. Ihan hieno oli. Tanaan “aamulla” eli siis tuossa puol yhden aikaan haettiin meidan isannan Rajin kanssa liput asemalta etiapain. Oli ihan simppelia loppujen lopuks, mutta oli ihan hyva, etta se oli siella backuppina. Sita kun ei koskaan tieda. Nyt osataan varmaan itekin tayttaa sellainen lomake jolla niita junalippuja “anotaan” (enquire). Lahto on lauantaina, joten viikko tulee taalla tasan tayteen, kun se on sama juna jolla tultiin tanne Chittorista viime lauantaina. Ja Agraan siis mennaan. Tai siis sinne suuntaan ja tarkemmin aavekaupunkiin nimelta Fatehpur Sikri (40km Agrasta). Siita alkaa meidan must-see nahtavyysputki, sisaltaen mm. Taj Mahalin ja kuuluisia viidakkotemppeleita. Toivotaan etta nahdaan viikossa nelja paikkaa (onneksi aika lahella toisiaan), sitten suunnataan uusiin seikkailuihin pois tavallisimmilta turistireiteilta. Ylipaataan suurin osa ulkomaalaisista tuntuu olevan taalla Rajasthanissa. Huomenna alkaa hindujen uusvuos, Diwali, joka kestaa miehekkaat 14 paivaa. Tammoisia siis meillekin lisaa. Joulu, uusvuos ja juhannnus kuukauden mittasiks kaikki, vai mita? Paikalliseen juhlintaan taman Diwalin tiimoilla liittyy alyttomasti valoja (vastaavat suunnilleen meidan jouluvaloja, ainakin jotkut, useimmat hienompia ja niita on enempi) – esim. meidan huoneen ovelle on ripustettu vilkkuvalot ja KRISTALLIKRUUNU (valaistu) – ja ilotulitteita (tietysti). Pauke on alkanut jo noin viikko sitten random pamauksilla, mutta on pikku hiljaa tihentynyt. Huomenna siis varmaan jotain isoa. Ja sen voisi mainita, jos ette ole jo arvanneet, etta taalla ei paljon ole sellaisia ilotulitteita rajoittavia lakeja ja saadoksia. Eli suunnilleen mita vaan saa pamautella ja missa vaan. Kuulostaa aika mukavalta meisingilta. Sanomalehtijuttua/-kuvaa ei muuten ole viela loudetty, mutta naa takalaiset on luvannu kertoa, jos sita nakyy. No.. nyt mennaan varmaan vuokraamaan Jet Lin Shaolin Temple tuosta vieresta ja sita tapittamaan huoneeseen (tuolla huoneessa on siis telkkari ja sitten sellainen DVD/VCD/MP3-soitin). Nuo levyt nayttaa niin piraattikamalta kuin voi vaan nayttaa (ja laatu on sen nakosta kanssa), mutta tarkemmin katsellessa ne nayttaa olevan luultavimmin ihan laillisia levyja. Ainakin sertifikaatit ja hologrammit ja sellasta, mutta ei sita tieda. Mutta samapa tuo.

Illallista elefanttitallin pihassa. Meidän lisäksi pöydässä israelilainen Mor.

Illallista elefanttitallin pihassa. Meidän lisäksi pöydässä israelilainen Mor.

Neema tekee Maijulle hennatatuointia

Neema tekee Maijulle hennatatuointia

Mikko kipeänä huoneella

Mikko kipeänä huoneella. Kuume pyörinyt 37-39,7 asteen välillä.

Bussi lastattu intian tapaan

Bussi lastattu intian tapaan

Pihakoristelua Diwalia varten

Pihakoristelua Diwalia varten. Meidän huoneen ovi on tuo vasemman puoleinen.

Halojaa taas Bundista!

Halojaa taas Bundista! Taalla edelleen, eika edes tee mieli jatkaa kovin kiireella. Aivan uskomattoman ihana paikka, melkein oma maailmansa irrallaan kaikesta muusta… Viime paivat ollaan kierretty nahtavyyksia kaupungissa ja tanaan vahan kauempanakin. Meidan pihalta nakyy palatsille ja linnoitukselle, joista jalkimmaisessa on vasta kayty. Linnoitus on iso ja vanha ja vahan ransistynyt mutta siella saa seikkailla ympariinsa ihan vapaasti, aika jannaa. Ja hirmusti apinoita kaikkialla! Lisaksi kaupungissa on tekojarvi jossa on puoliksi uponnut veden jumalan temppeli. Veden pinnalla on jotain vihreaa tohnaa. Aika eksoottisen nakoista. Kiivettiin eilen Mordi Cenotaphille, sellainen pyorean huvimajan nakoinen juttu. Oli vahan kapuamista mutta hauska reissu silti. Itavaltalaistytto, Miriam, oli siella meidan kanssa. Tanaan kaytiin kolmistaan pitemmalla retkella kaupungin ulkopuolella. Meinattiin lahtea seikkailemaan paikallisbussilla mutta oli sen verran saatoa etta otettiin riksa, yhteensa 400 rupiaa. Oli taysin hintansa vaarti. Ajettiin lapi intialaisen maaseudun noin tunti 15 minuuttia suuntaansa toyssyisia teita (oli aika ihme ettei riksa kaatunut missaan vaiheessa). Matkalla ohitettiin mm. kamelilauma josta yksi kameli lahti juoksemaan kilpaa meidan riksan kanssa. Perilla odotti jotain tosi hienoa: upea vesiputous (30-40 metria pudotusta), sen alla pieni jarvi ja palanen “viidakkoa”. Ylhaalla, minne riksalla ajettiin, oli melko tasaista kivimaata ja vetta. Seka apinoita! Alas jarvelle ja metsikolle paasi kavelemaan helposti, istuttiin siella jonkun aikaa ihailemassa putousta. Matka oli vahan vasyttava joten Mikko meni lepuuttamaan, se on tainnut vahan vilustua. Taalla on oikeasti aika kylma iltaisin, vahan kuin Suomen kesaillat. Eilen meilla oli pihalla pieni nuotio, sen aaressa oli kiva istua ja lammitella. Israelilaispoika Mor lahti aamulla, Miriam kait huomenna. Ma en viela malttais lahtea kun taalla on niin ihanaa (pienoiskoossa kaikki mita halusin Intiassa kokea…), ja perjantaina alkais paikallinen juhla nimelta Diwali. Siita alkaa ainakin bisnesmaailmassa uusi vuosi, mutta taalla juhlitaan myos lansimaista uutta vuotta. Ilotulitteita ynna muuta. Ois kiva viettaa sita taalla, mutta pitaisi toisaalta rientaa myos eteenpain, paljon viela nahtavaa. Enka tiia onko taalla enaa yhta upeaa kun meidan seuralaiset lahtee. Tanaan tuli tosin englantilaispariskunta mutta ne ei juurikaan halunneet kommunikoida. Kattellaan siis missa vaiheessa eteenpain. Ainakin tanaan ja huomenna viela Rajin vaimon herkkuruokaa ja maailman parasta chaita. Ai niin, hassu juttu kavi eilen kun kaveltiin kaupungilla. Pari miesta pysaytti Mikon ja halusi ottaa kuvan sen tukasta paikalliseen sanomalehteen! Ihmiset oli tanaan jopa entista kiinnostuneempia sen hiuksista joten ehka kuva on julkaistu. Pitaa yrittaa ettia. Paikallinen julkkis siis 😉

Raj ja Neema - paikan isännät

Raj ja Neema – paikan isännät

Nawal Sagar, temppeli ja vihreätä juttua

Nawal Sagar, temppeli ja vihreätä juttua

Näkymiä linnoitukselta alas Bundiin

Näkymiä linnoitukselta alas Bundiin. Vastapäisellä mäellä väkyy Mordi Cenotaph.

Bundin linnoitusta

Bundin linnoitusta. Tämä on sitä paremmassa kunnossa olevaa osaa. Takana myös tv tms masto, jonne ei kylläkään päässyt.

Apinat ilta-auringossa

Apinat ilta-auringossa

Me ja Miriam Mordi Cenotaphilla

Me ja Miriam Mordi Cenotaphilla

Elephant Stablesien kilppari

Elephant Stablesien kilppari

Vesiputous pompputien päässä

Vesiputous pompputien päässä

Paikallisbussilla

Lahdettiin siis Udaipurin turistimailta pois eilen aamulla paikallisella bussilla. Oppaissa oli sanottu, etta olisi pomppuista ja tuskaista, mutta ei se nyt oikeestaan ollut. Vahan ahasta penkilla, kun yksi paikallinen kaveri vei joku melkein puolet kolmen hengen penkista, mutta muuten OK. Saavuttiin perille siina puol kahdentoista maissa. Lahdettiin tsiigailemaan hotelleja ja kapsimaan rautatieasemalle tutkimaan jatkoreittia. No.. paadyttiinkin sitten sellaiseen suunnitelmaan, etta oltiinkin vain pari tuntia Chittorissa ja jatkettiin siita sitten suoraan Bundiin, kun sielta lahti parin tunnin paasta sellainen “passenger train”, josta myos slow nimea kaytetaan (Chittor ei vaikuttanut kovin siistilta paikalta, vaikkakin nahtiin sellainen paikallinen rasta-aija joka hymyili meille ja heilutteli rastojaan, ilmeisesti viitaten naihin mun rastanpoikasiin). Silla junalla sitten huristeltiin 3,5 tuntia afrikan savannimaaston lapi (silta ainakin naytti) kakkosluokassa. Tuo 2nd class (=halvin) ei okeastaan ole hassumpi. Sellaiset puupenkit ja sitten semmoisia yla peti/istuma/tavaratasoja niiden ylapuolella ja avonaiset ikkunat (ne kylla saisi kiinnikin), joista naki kivasti maisemia. Chair Car:n ikkunat, jossa mentiin Mumbaista Vadodaraan, oli levottoman likaiset eika juuri mitaan nahnyt ja viela tummennetut, mika ei auttanut nakemista. Tasan kuudelta saavuttiin Bundin asemalle ja otettiin riksa kaupungin keskustan Char Buri -temppelille. Kerettiin kapsytella noin parisataa metria kunnes meidat bongasi tammonen Raj Singh kaveri joka kyseli etta tarvitaanko yopaikkaa ja esitteli meille omaa guest houseaan. Se oli todella kivan nakoinen paikka (ja hintaa olisi silla huoneella, jossa oma vessa, ollut 80/- eli n 1,5e per yo). Sitten han halusi esitella uutta projektiaan vahan matkan paassa. Se osoittautui kaupungin linnoituksen seinamassa olevaksi pihaksi jossa oli yhteensa kolme huonetta. Yhdessa oli israelilainen mies ja siina sen seurana itavaltalais nainen. Huone oli todella mukavan nakoinen, seinilla hienoja maalauksia ja piha kerrassaan loistava. Otettiin se (hintaa 150/- tosin paikallisella wc:lla eli ns. kolopontolla) ja lahdettiin tayttamaan lomakkeita edelliseen paikkaan. Siella tavattiin Rajin perhetta ja juotiin chaita. Oltais oltu menossa huoneeseen lepaamaan, mutta pihan portilla Raj kaski meidan “piipahtaa” vastapaiseen taloon missa vietettiin naapurin pojan 12-vuotissynttareita. Me ja nuo toiset turistit oltiin sitten siella kunniavieraina joita passattiin. Saatiin kakkua ja naposteltavaa, ja tytot pakotti meidat tanssimaan niitten kanssa paikallisen popin tahtiin. Otsaan saatiin punaset merkit onnea tuottamaan. Meinattiin jossain valissa jo lahtea pois, mutta meidat kaskettiinkin viela istumaan, koska paivansankarin sisko oli kokannut meille illallista. Oli hyvaa! Lopulta sitten ohjelma loppui ja mentiin yopuulle. Aamulla sitten istuskeltiin pihassa, juotiin mielettoman hyvaa chaita itavaltalaistyton kanssa (se muutti kans “meidan” pihaan aamulla jostain kalliista hotellista) ja juteltiin mukavia. Mielettoman rento tunnelma. Yhtakkia pihaan ajoi pitkapartainen miekkonen moottoripyorallaan (on tainnut kiertaa Intiaa vahan pitempaan), toivotti huomenet ja pykas teltan pystyyn muurin seinustalle (itavaltalaisnainen oli meinaan ottanut viimeisen huoneen joka on sama jossa tama pratkakaveri kuulemma yleensa asustaa). Joukkomme kasvaa siis. Taa on kylla varmaan maailman paras paikka. Mukavaa ja rentoa, ja ihmiset uskomattoman ystavallisia. Kadulla kun kavelee niin monet haluaa katella ja tervehtia tai vaihtaa pari sanaa. Lapset ei kerjaa rahaa vaan kyselee kynia (Hallo one pen). Tietenkin kaiken kukkurana oli ne eiliset synttarit ja se kohtelu siella. Tuo meidan piha (josta tulee Rajin suunnitelmien mukaan ihan mielettoman hieno, vaikka mun mielesta on ehka siisteinta olla taalla nyt kun paikka on viela noin pienimuotoinen ja vaiheessa), nimeltaan Elephant Garden, on aivan ihana pakopaikka jonne vois jaada ihan ikuisesti. En tahdo pois. Siella muuten asustaa sellainen 40cm kilpikonna, jonka Raj loysi jostain viidakosta. Ja aidalla hyppi apinoita. Lisaksi taalla on villisikoja ja kileja jotka hyppelehtii menemaan pitkin muureja (siis kilit ei villisiat =). Nyt lassille!”

Chittorgarhin asemalla oli kaikenlaista matkustajaa

Chittorgarhin asemalla oli kaikenlaista matkustajaa

Kakkosluokassa on paremmat maisemat kun näkee ulos

Kakkosluokassa on paremmat maisemat kun näkee ulos

Kuivaa intian tasankoa

Kuivaa intian tasankoa

Ihan kuin länkkäreissä

Ihan kuin länkkäreissä. Huomatkaa nuo pari kurkkivaa päätä oviaukossa.

Synttärijuhlilla

Synttärijuhlilla. Juhlasankari on selkä kameraan päin.

Isovanhemmat

Isovanhemmat

Tyttöjen tanssiesitys

Tyttöjen tanssiesitys

Meidän havelin huoneen seinäkoristeita

Meidän havelin huoneen seinäkoristeita