Etelänokka – The Southernmost Point

Mirissan rantalomakohteesta tehtiin meidän ensimmäinen varsinainen retki Sri Lankan eteläisimpään paikkaan, Dondraan. Siellä on nähtävyyksiä lähinnä kaksi: majakka aivan eteläkärjessä sekä temppeli jossa on kaksi norsua pihamaalla.

Our first proper day excursion took us to Dondra, the Southernmost point of Sri Lanka, where you can visit a lighthouse and a temple with two live elephants.

Dondran majakka / Dondra lighthouse

Dondran majakka / Dondra lighthouse

Koska matka ei ollut kovin pitkä, niin lähdimme reissuun tuk-tukilla tutun kuskin matkassa. Ensimmäisenä ajettiin majakalle. Majakka oli ihan hieno. Sinne päästiin kipuamaan huipulle kun maksettiin 500 rupiaa per nuppi. Kipuamista laitteiden anturien mukaan oli n. 40 metriä kapeahkoa kierreporrasta pitkin.

As the trip was not that long, we went with a tuk-tuk. First we stopped at the 40 meter high lighthouse at the very end of the Southernmost tip of Sri Lanka. For a 500 rupee fee we got to climb the winding stairs to the top.

Eero näki tuota tuttua tuk-tuk kuskia sen verta monta kertaa, että alkoi olla ihan jo kavereita sen kanssa / Eero saw our tuk-tuk driver so many times that they started to be friends

Eero näki tuota tuttua tuk-tuk kuskia sen verta monta kertaa, että alkoi olla ihan jo kavereita sen kanssa / Eero saw our tuk-tuk driver so many times that they started to become friends

Lopun portaat oli melko jyrkät ja kapeat / The final stairs were quite steep and narrow

Lopun portaat oli melko jyrkät ja kapeat / The final stairs were quite steep and narrow

Huipulta voitiin ihastella maisemia aina Mirissaan asti, sekä tiirailla aavalle merelle jonnekin Indonesian, Australian ja Antartiksen suuntaan. Voitiin myös kuunnella saksalaisturistien sepostuksia, jotka sattuivat olemaan siellä samaan aikaan. Aika nopeasti kyllä nähty se.

From the top you could see all the way to Mirissa and look into the horizon towards Indonesia, Australia or Antarctic. Not much else to do though.

Kiva oli tiirailla huipulta / Apparently it was fun to look around from the top

Kiva oli tiirailla huipulta / Apparently it was fun to look around from the top

Näymä majakalta Mataran ja Mirissan suuntaan / The view towards Matara and Mirissa

Näymä majakalta Mataran ja Mirissan suuntaan / The view towards Matara and Mirissa

Perhepotretti eteläkärjessä / Family portrait at the very South

Perhepotretti eteläkärjessä / Family portrait in the very South of SL

Sitten ajeltiin Devinuwaran temppelille. Siellä siis – ainakin aika monen länkkärituristin – pääkohteena on kaksi temppelinorsua, jotka majailevat pihamailla. Meidän sinne saapuessa toinen niistä oli juuri pesulla ja toinen rouskutti (vähän ahdistuneesti?) päätään heilutellen heinää. Eero tykkäsi kyllä kovasti ja aika lujaa lähti juoksemaan norsuille päin kun huomasi ne. Niitä on myös melkein lasi nenässä tarkkailtu niinä parina muuna kertana kun ollaan ajeltu ohi. Toivottavasti nämä norsut eivät siis jää reissun viimeisiksi.

Next we headed for the Devinuwara temple, which – for tourists at least – is famous for the two elephants they have on the yard. One of them was just being washed as Eero first spotted them. And quickly took a sprint towards them. Apparently he liked the live elephants 🙂 Hopefully these were not the last ones on this trip.

Eero ja norsut / Eero and the elephants

Eero ja norsut / Eero and the elephants

Toki temppelissä on muutakin kuin nämä kaksi kärsäkästä. Sieltä löytyy melko iso Buddha-patsas sekä pari temppelirakennusta, joissa ei kyllä sen kummemin vierailtu. Isoa Buddhaa kyllä tarkkailtiin joku tovi.

In addition to the elephants, there is quite a big Buddha statue and couple of smaller temple buildings on the premises.

Devinuwara temppelin iso buddha patsas / The big buddha statue of the Devinuwara temple

Devinuwara temppelin iso Buddha-patsas ja presidentinvaalimainos / The big Buddha statue of the Devinuwara temple and a presidential election advertisement

 

Kolmesti Koggalassa / Three trips to Koggala

Useampaan otteeseen käytiin Mirissasta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Koggalassa, koska siellä asuu tutuntuttuja. Sri Lankassa paljon aikaa viettäneen Maijun opettajan/kollegan Panun kautta olimme saaneet yhteyden Koggalassa asuvaan Vishakaan ja hänen perheeseensä. Vishakasta tekee täkäläisittäin melko poikkeuksellisen se, että hän puhuu erinomaista suomea, koska on asunut suomalaisten ”kummiensa” luona Lievestuoreella.

Harjaleikit / Playing with the broom

Harjaleikit / Playing with the broom

Ensimmäinen visiitti tehtiin heti maanantaisen tulomme jälkeisenä keskiviikkona. Silloin Vishaka tarjosi lounasta ja esitteli taloa ja perhettään. He pyörittävät kotinsa vieressä liikettä, jossa myydään matonkuteita (ja valmiita räsymattoja). Keskiviikko oli kiireinen päivä, kun räsyjä oli tullut tehtaalta hirmu läjä lajiteltavaksi. Perheen tyttö Yenushi oli vaatinut saada jäädä koulusta kotiin ja oli siksi paikalla leikittämässä ja syöttämässä Eeroa.

IMG_0154

Toisen kerran käytiin Koggalassa seuraavana maanantaina, jolloin Vishaka ja hänen miehensä Prijantha käyttivät meitä venesafarilla Koggala-järvellä. Rannat ja järven keskellä olevat saaret ovat vehreän kasvillisuuden peitossa, ja järvivesikin liplattaa vihreänä.

Koggala-järvi / Koggala lake

Koggala-järvi / Koggala lake

Safarin pysähdyspisteet itsessään olivat jo Intian-reissuilta tuttuja, vähän väkinäisiä turistiaktiviteetteja. Yhdellä saarella esiteltiin pikaisesti kanelipuun käsittelyä, tarjottiin teet ja tuotiin tarjolle ostettavaksi (tyyristä) kanelia eri olomuodoissaan.

Eero & Vishaka

Eero & Vishaka

Kanelin käsittelyä / Cinnamon-making

Kanelin käsittelyä / Cinnamon-making

Seuraavalla kierrätettiin ylimalkaisesti halki maustekasveja täynnä olevan puutarhan, tarjottiin teet ja johdatettiin myymälään, jossa oli jos jonkinlaista yrttirohdosta ilmeiseen turisti- eli ylihintaan (esim. supermarketista ostettu 475 millilitran sitruunaruohoöljy hyttysten karkottamiseen Rs 340 VS spice gardenin 100 ml puteli hintaan Rs 700). Kun kuitenkin oli tarvetta sekä kanelille että neem-puun öljylle Eeron saamien hyttysenpaukamien hoitoon, niin pidettiin mekin osaltamme tätä turistitaloutta.

Safarin tuoreimpana oli vetonaulana kala-jalkakylpylä, jossa sai n. kahdella eurolla lilluttaa / kutituttaa jalkojaan vartin ajan (ken tahtoi). Pikkurahjojahan nämä ovat, mutta ei voi olla tuntematta oloaan aina yhtä höynäytetyksi, kun kulkee kuin pässi narussa kohti exit through the gift shoppia…

Kalakylpylä / Fish spa

Kalakylpylä / Fish spa

Järvisafarin jälkeen vierailtiin vielä paikallisessa kilpikonnahautomossa. Nämä kilpparifarmitkin ovat turisteihin nojaava elinkeino, jota harjoitetaan eri puolilla rannikkoa. Paikka oli vähän surullinen paikka pienine betonialtaineen (verrattuna siihen, kun on sukelluksilla nähnyt kilpikonnia avomeressä), mutta pyrkimyksenä on suojella kilpparinpoikasia munien kuoriutumisesta siihen saakka, että ne voidaan vapauttaa mereen.

Vastasyntynyt "kimmuuki" tai "kilppi" / A newborn turtle

Vastasyntynyt “kimmuuki” tai “kilppi” / A newborn turtle

Osaa Sri Lankan kilpikonnahautomoista pidetään nykyään ei-niin-pyyteettömin tarkoitusperin, koska niillä voi tienata turisteilta helppoa rahaa. Uskotaan kuitenkin sinisilmäisesti ettei oma käyntikohteemme kuulu niihin. Ainakin meitä opastanut tyttönen oli luottamusta herättävän suloinen.

Eero & Prijantha

Eero & Prijantha

Oli käyntikohteista mitä mieltä tahansa, meillä oli oikein hauska retkipäivä hyvässä seurassa. Retkellä Eero otti kaverikseen erityisesti Prijanthan. Lisäksi Vishakan talolla oli taas leikkikaverina Yenushi ja tarjolla jälleen herkullinen lounas. Paljon safaria kiinnostavampi kokemus olikin se, että pääsi kylään paikallisten ihmisten kotiin ja kurkistamaan vähän heidän arkeensa.

Innokas museovieras / An excited museum visitor

Innokas museovieras / An excited museum visitor

Wickramasinghen kiesikokoelma / The carriage at the Wickramasinghe

Wickramasinghen kiesikokoelma / The carriage at the Wickramasinghe

Seuraavana perjantaina Vishaka halusi vielä järjestää meille läksiäisillallisen ennen kuin jatkamme matkaa rannikkoa pitkin vähän pohjoisemmas. Iltapäivä Koggalassa käynnistyi visiitillä Martin Wickramasinghe Folk Museumissa. Kuten meidän opaskirjakin toteaa, kyseessä on yllättävän mielenkiintoinen kansatieteellinen museo. Jännimpiä olivat värikkäät naamiot (mm. erilaisia demoneita ja esim. poliiseja, sotilaita, partureita ym. ammattien tai kansanryhmien ilmeikkäitä edustajia), perinneasut eri puolilta Sri Lankaa ja isot kokoelmat erilaisia rattaita ja veneitä. Paikalla oli myös pari koululaisryhmää, mutta oppilaille taisi museokäynnistä jäädä päällimmäiseksi mieleen Eero. Museo oli selvästi suunnattu ennemmin paikallisille kuin turisteille (toisin kuin järvisafarin käyntikohteet), ja oli senkin puoleen kiva käyntikohde. Voidaan kyllä suositella kaikille jotka sattuvat liikkumaan näillä main.

Eero & ihailijat / Eero with his fan club

Eero & ihailijat / Eero with his fan club

Exit through the book shop

Exit through the book shop

Kun palattiin Vishakan luo, oli illallinen jo hyvällä mallilla tekeytymässä. Työnjako oli se, että Vishaka valmisti, me tarjosimme. Ihan reilua varmaan, mutta pakko sanoa että illallinen tuli melko tyyriiksi jopa täkäläisellä hintatasolla. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä riitti monelle. Lisäksi diiliin kuului Eeron viihdyttäminen niin että saatiin itse syödä rauhassa, kerrankin 🙂

Kookosraastetta / Scraping the coconut

Kookosraastetta / Scraping the coconut

Isäntäväen kanssa / Us with our hosts

Isäntäväen kanssa / Us with our hosts

We visited Koggala, 20 km from Mirissa, three times because of friends of a friend who live there. They prepared lovely meals for us and showed us some local sights. The Koggala lake safari was a bit of a disappointment with touristy visits to a cinnamon farm, spice garden and fish spa, whose main point was exiting through the gift shop. Also the Koggala turtle hatchery was a little gloomy, but let’s hope they are in it not for the money but for the conservation of turtles. The Martin Wickramasinghe Folk Museum, on the other hand, was an interesting place to visit and is highly recommended. And of course, it was great to be able to visit a local home and get a glimpse of Sri Lankan everyday life.

Poikien retkiä osa 1

Pojat on poikien retkillä ja tytöt on … tekemässä töitä.

Me (Mikko + Eero) ollaan käyty seikkailemassa siellä sun täällä, kun Maiju on jäänyt kotio tekemään töitä. Lähinnä siis oltu poissa jaloista 😉 On kyllä ollut ihan oikeasti tosi kivaa käydä seikkailemassa. Ollaan käyty käpsyttelemässä rantaa pitkin niin Mirissan keskustan suuntaan kuin toiseenkin, samoin tietä pitkin kylille ja toiseen suuntaan temppelille. Ollaan käyty myös kaukomatkailemassa pari kertaa Matarassa (isompi kaupunki) ja Weligamassa (vähän pienempi kaupunki). Aika paljon kaikkee ollaan nähty – on rapuja (Eeron lemppareita), rekkoja, lehmiä, korallia, kiviä, kaloja, munkkeja, poliisisetiä, kalastajia, vihannestori, veneitä, koiria, kissoja ja vaikka mitä muuta. Kuvista varmaan näkee ainakin osan niistä.

Tämmöinen perhonen nähtiin tien varressa ihan kotipaikan lähellä

Tämmöinen perhonen nähtiin tien varressa ihan kotipaikan lähellä

Rapu!

Rapu!

Lähitemppelin iso buddha-patsas

Lähitemppelin iso buddha-patsas

Lähitemppelin stupa ja itse temppeli takana. Eero pääsi täällä munkkipojan syliin.

Lähitemppelin stupa ja itse temppeli takana. Eero pääsi täällä munkkipojan syliin.

Matarasta ostettiin tällaisia jänniä raa'an mangon palasia joihin on laitettu sitä jotain mystistä mausteseosta jota täälläpäin maailmaa laitetaan kaikkien katuhedelmäpalojen päälle.

Matarasta ostettiin tällaisia jänniä raa’an mangon palasia joihin on laitettu sitä jotain mystistä mausteseosta jota täälläpäin maailmaa laitetaan kaikissa katukojuissa hedelmäpalojen päälle.

Eerollekin maistui maustemango. Tai ainakin imeskeli ne mausteet siitä päältä pois.

Eerollekin maistui maustemango. Tai ainakin se imeskeli ne mausteet päältä pois.

Mataran vihannestorilla riitti ihmeteltävää

Mataran vihannestorilla riitti ihmeteltävää

Tällainen lounas oli meillä Matarassa tarjolla. Hintaa 75 rupiaa.

Tällainen lounas oli meillä Matarassa tarjolla. Hintaa 75 rupiaa.

Maitoakin sai. Ja ihastelua.

Maitoakin sai. Ja ihastelua.

Vihdoinkin sai vadaita! Sitä kun oli himotellut siitä asti kun luki, että niitä täältäkin, Eerolla suussa tavallinen ja Mikolla uutuusmaku, jossa on välissä chilisoossia. Tajuttoman hyvää.

Vihdoinkin sai vadaita! Se kun oli himotellut siitä asti kun luki, että niitä saa täältäkin. Eerolla on suussa tavallinen ja Mikolla uutuusmaku, jossa on välissä chilisoossia. Tajuttoman hyvää.

Weligaman rannasta löytyi seepravene.

Weligaman rannasta löytyi seepravene (“iippa”).

Eero sai parit setit banglesejä tästä putiikista. Niitä on pidelty vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Eero sai parit setit banglesejä tästä putiikista. Niitä on pidetty kädessä vähän vaihtelevalla menestyksellä ja heitelty ympäriinsä vakioinnolla.

Tällainen lounas löytyi Weligamasta. Pääsi maistamaan hoppereita ja woodapple juomaa. Nuo plain hopperit oli vähän niinkuin lettuja oikeastaan, varsinkin kun niille laitettiin sokeria päälle. Takana oleva teesetti oli jonkun muun.

Tällainen lounas löytyi Weligamasta. Pääsi maistamaan hoppereita ja woodapple juomaa. Nuo plain hopperit oli vähän niinkuin lettuja oikeastaan, varsinkin kun niille laitettiin sokeria päälle. Takana oleva teesetti oli jonkun muun.

Eerolla on kädessä "akku" eli raksu. Geneerisesti raksuva syötävä. Sai sen tuolta poliisisedältä, joka istuu tuolla takana.

Eerolla on kädessä “akku” eli raksu. Geneerisesti raksuva syötävä. Eero sai sen poliisisedältä, joka istuu tuolla takana.

Poliisisedän raksu putosi maahan ja ostettiin uusia. Nämä tosin oli vähän mausteisia eikä oikein sitten maistunutkaan.

Poliisisedän raksu putosi maahan ja ostettiin uusia. Nämä tosin oli vähän mausteisia eikä oikein sitten maistunutkaan.

Hyvän seikkailuretken jälkeen hyvät unet kotimatkalla.

Hyvän seikkailuretken jälkeen kunnon unet kotimatkalla.

Miniretkellä lähirannassa

Miniretkellä lähirannassa

Jos Mirissan keskustaan meni rantaa pitkin, niin näkymät oli tällaisia. Mirissa on tuolla takana heti kuvan keskellä olevan saaren jälkeen.

Jos Mirissan keskustaan meni rantaa pitkin, niin näkymät oli tällaisia. Mirissa on tuolla takana heti kuvan keskellä olevan saaren jälkeen.

Rannan tuntumassa voi nähdä siellä täällä snorklaajia, jotka saalistaa kalmaria tai hummereita

Rannan tuntumassa voi nähdä siellä täällä snorklaajia, jotka saalistaa kalmaria tai hummereita

Väliranta Mirissa Beachin ja meidän (Thalaramba) beachin välissä

Väliranta Mirissa Beachin ja meidän (Thalaramba) beachin välissä

Tällaisia hienoja gekkoja (kait) näkyy toisinaan

Tällaisia hienoja gekkoja (kait) näkyy toisinaan

Näköalakallio Mirissa beachin toisessa päässä

Näköalakallio Mirissa beachin toisessa päässä

Seikkailumatka ei olisi mikään seikkailumatka ilman pientä vaaraa, eihän?

Seikkailumatka ei olisi mikään seikkailumatka ilman pientä vaaraa, eihän?

Näkymä näköalakalliolta meidän asunnon suuntaan. Meidän ranta on tuon viimeisen näkyvän niemennokan jälkeisessä poukamassa

Näkymä näköalakalliolta meidän asunnon suuntaan. Meidän ranta on tuon viimeisen näkyvän niemennokan jälkeisessä poukamassa

Ja toiseen suuntaan näkyy varsinainen Mirissa Beach

Ja toiseen suuntaan näkyy varsinainen Mirissa Beach

Kotitouhuja / In & around the house

Kotitouhuja eli näköjään kuvien perusteella kaikkea mitä Eero tekee. On tuolla jokunen kuva muistakin.

Here are some pictures of the things we do at home. They are mostly about Eero but you can spot an odd other person too.

Korttipelejä. Tosin kortit eivät olleeet meidän eikä niilä paljoa pelattu. Lähinnä heiteltiin. Meni takavarikkoon.

Korttipelejä. Tosin kortit eivät olleeet meidän eikä niilä paljoa pelattu. Lähinnä heiteltiin. Meni takavarikkoon.

Ötökkäpurkki on ollut muutaman kerran käytössä. Tässä sinne kyllä menee lähinnä risukkoa ja korallia.

Ötökkäpurkki on ollut muutaman kerran käytössä. Tässä sinne kyllä menee lähinnä risukkoa ja korallia.

Omalla rannalla. Aika vähän tullut käytettyä, kun on toi allas. Eikä Eero ollut siitä ainakaan aluksi kovin innostunut. Aallot on varmaan aika pelottavia.

Omalla rannalla. Aika vähän tullut käytettyä, kun on toi allas. Eikä Eero ollut merestä ainakaan aluksi kovin innostunut. Aallot on varmaan aika pelottavia.

Eeron salapaikka pation pöydän alla. Sieltä on hyvä nakella koralleja joka suuntaan.

Eeron salapaikka pation pöydän alla. Sieltä on hyvä nakella koralleja joka suuntaan.

Aika monta kertaa on epeli heilunu harjan varressa. Paljoa ei ole hiekat liiku, mutta yritystä on.

Aika monta kertaa on epeli heilunut harjan varressa. Paljoa ei ole hiekat liiku, mutta yritystä on.

Päikkärit

Päikkärit

Coral inspector @ salapaikka

Coral inspector @ salapaikka

Tommonen joku outo hedelmä tahi sen tyyppinen mätkähti alas puusta. Pari kertaa on kookospähkinäkin pudonnut.

Tommonen joku outo hedelmä tahi sen tyyppinen mätkähti alas puusta. Pari kertaa on kookospähkinäkin pudonnut.

Upasenan perhettä tulee melkein päivittäin tervehtimään, kun hänen pojilla on kalastusveneet meidän aidan takana ja ne usein siinä huseeraa. Eero tosin ei oikein oo päässy vielä sinuiksi muuten kuin Upasenan kanssa.

Upasenan perhettä tulee melkein päivittäin tervehtimään, kun hänen pojillaan on kalastusveneet meidän aidan takana ja ne usein siinä huseeraa. Eero tosin ei oikein oo päässyt vielä sinuiksi muiden kuin Upasenan kanssa.

Das koiratunneli Natürlich.

Das koiratunneli. Natürlich.

Pojat ehtii viettää laatuaikaa, kun Maiju tekee töitä.

Pojat ehtii viettää laatuaikaa, kun Maiju tekee töitä.

Sängyllä riehumisesta on tullut jo vähän ongelma. Varsinkin nyt kun tuo apina oppi kiipeemään sinne ite.

Sängyllä riehumisesta on tullut jo vähän ongelma. Varsinkin nyt kun tuo apina oppi kiipeemään sinne ite.

Välillä Maiju on siirtänyt työpisteensä alakertaan. Ei huono sekään.

Välillä Maiju on siirtänyt työpisteensä alakertaan. Ei huono sekään.

Sen lisäksi että Eero osaa erottaa simpukan ja korallin ja auton ja bussin, niin myös tuk-tukin tunnistaminen onnistuu tätä nykyä.

Sen lisäksi että Eero osaa erottaa simpukan ja korallin ja auton ja bussin, niin myös tuk-tukin tunnistaminen onnistuu tätä nykyä.

Perus iltaleikit. Nino, kanga ja tuut-tuut. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Perus iltaleikit. Nino, kanga ja tuut-tuut. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Kokeiltiin uudestaan talon edustan rantaa. Siinä on laskuveden aikaan tuommoinen "rock pool". Se oli Eeron mielestä tällä kertaa vähän okei, ej-okei, okei, e-okei.

Kokeiltiin uudestaan talon edustan rantaa. Siinä on laskuveden aikaan tuommoinen “rock pool”. Se oli Eeron mielestä tällä kertaa vähän okei, ej-okei, okei, e-okei.

Nyt on vedetty jo sen veta paljon ilmaa snorkkelin väärästä päästä, että alkanee olla jo päiväunien aika.

Nyt on vedetty jo sen verta paljon ilmaa snorkkelin väärästä päästä, että alkanee olla jo päiväunien aika.

At the Cococabana

The hottest spot south of Colombo… (noin Barrya varioiden)

Tällä hetkellä majaillaan Cococabanassa, vaan ei Copacabanassa, Mirissassa. Varsinaisesti meidän asunto ei ole Mirissassa vaan reilun kilometrin sen itäpuolella Thalaramban kylän alueella. Spotti on aika kiva, vaikka matka keskustaan syömään tai kauppaan on vähän ärsyttävän pitkä kävellä varsinkin illalla säkkipimeässä pitkin vilkasliikenteistä Galle Roadia (ei tietty raaskita millään tuk-tukilla mennä) (tai oikeasti viitsitä, kun matkaa on kuitenkin vain 1,5-2 km ja kiva on välillä vähän jaloitellakin).

We are now staying at Cococabana Beach House in Mirissa. Or actually some 1,5 km outside the village – still a walkable distance away.

Tilukset. Tuo taaempi on meidän talo. Oikealla on omistajan oma. Ja etualalla on meidän uima-allas.

Tilukset. Taaempana on meidän talo. Oikealla on omistajan oma. Ja etualalla uima-allas.

Tiluksilla on kaksi asuntoa joista toinen on vuokrattavissa ja toinen emäntämme Mrs Andyn oma majapaikka. Tällä hetkellä hän ei tosin ole paikalla, mutta palaa vielä samana päivänä kun me lähdemme eteenpäin. Meidän asuntomme on parikerroksinen 4 huonetta + keittiö + rt -henkinen ratkaisu. Tosin yksi huone – se missä Eero nukkuu – on varsinaisesti vain ikkunallinen vaatehuone. Ihan hyvin sinne kuitenkin pinnasänky mahtuu. Lisäksi on ylhäällä iso parveke ja alhaalla vielä isompi patio, joka sekin on (Eeron suhteen hiukan haasteellisesti) parissa eri tasossa. Tuosta videosta varmaan näkee ehkä paremmin.

There are two houses on the property, the owner’s own and the rental one. Ours is on two floors and has 4 rooms + kitchen + dining room. One room is just a wardrobe, but it acts currently as Eero’s room. In addition, there is a balcony and a nice patio on two levels.

Meidän talo ja etupihaa. Keittiö ja olohuone löytyy alakerrasta ja kylpyhuone, makuuhuone ja vaatehuone/lastenhuone yläkerrasta.

Meidän talo ja etupihaa. Keittiö ja olohuone löytyy alakerrasta ja kylpyhuone, makuuhuone ja vaatehuone/lastenhuone yläkerrasta.

Pihaa on reilusti, ja rannan puolella se on lähinnä hiekkaa. Siellä vilistelee erakkorapuja ja pieniä taskurapuja, joita Eero tykkää käydä tiirailemassa. Oraviakin juoksentelee ja jokunen gekko on nähty. Kuulemma piikkisikakin voisi täällä pyöriä, mutta ei ole nähty. Muualla on sitten nurmikkoa ja pihan takaosa on puutarhaa, jossa on sekä kukkia että hyötykasveja kuten kookospalmuja ja banaanipuita.

There is plenty of space outside. The front yard on the beach side is mostly sand, but the backyard has a nice garden with coconuts, bananas and flowers etc. There is some wild life on the property and you can spot hermit crabs, squirrels and gekkos.

Talon takapiha sisäänajoväylän suunnalta. Tuossa kasvaa kookospalmuja ja kukkia. On myös jotain muita tuntemattomia puita.

Talon takapiha sisäänajoväylän suunnalta. Pihalla kasvaa kookospalmuja, kukkia ja jotain muita tuntemattomia puita.

Tilusten puutarha. Siellä on monenlaista kukkaa ja sitten hyötykasveina kookosta ja banaania.

Puutarha, jossa on monenlaisia kukkia ja hyötykasveina mm. kookosta, papaijaa ja banaania.

Pihagekko

Pihagekko

Löytyy täältä uima-allaskin ihan vaan meidän käyttöön. Allas on ihan kohtuu iso ja kätsästi sen syvyinen että pää yltää pinnalle joka kohdassa. Vesi on varsin lämmintä, vaikka se on uusien sateiden myötä viilennyt.

Last but not least, we also have a private pool. It is spacious enough and the depth is convenient so that you can reach the bottom anywhere in the pool. Water is nice and warm, though recent rains have cooled it down a bit.

Itsellä kun ylettää yhtäaikaa jalat pohjaan ja pää pinnalle joka kohdassa niin on kätsää mennä Eeron kanssa pulikoiden.

Itsellä kun ylettää yhtä aikaa jalat pohjaan ja pää pinnalle joka kohdassa niin on kätsää pulikoida  Eeron kanssa.

Tämä majoitus tulee henkilökunnan kera, joten ei tarvitse ihan itekseen palloilla. Joka päivä paikalla pyöriskelee Jayasena – puutarhuri ja yleismies – joka pitää huolta pihasta ja korjailee mitä kaikkea nyt onkaan korjailtavaa. Sitten on Malani – taloudenhoitaja – joka käy useimpina päivinä ja lakaisee patiot hiekasta ja tyhjentelee roskat sekä vaihtaa tarvittaessa lakanat. Tosin vähän on hämärän peitossa se mikä olisi oikea proseduuri, kun tuntuu että jos ei satuta itse pyytämään tai olemaan paikalla niin sisältä ei voi käydä viemässä edes biojätettä pois (ja sitä tulee aika paljon hedelmäkuorista yms.). Malanilta saa myös tilattua illaksi paikallista ruokaa ja hän onkin varsin etevä kokki. Jokusen kerran ollaankin käytetty tätä optiota “syödä sisällä”. Lisäksi vielä allaspoika käy pari kertaa viikossa putsaamassa altaan.

The house staff consists of Jayasena (handyman and gardener), Malani (the housekeeper) and Upasena (the nightwatch). So we do not have to take care of the house by ourselves. We can even order some dinner from Malani, who is – according to our first hand experience – an excellent cook. A good option for us to “eat in”.

Yövahti Upasena ja Eero. Enenemissä määrin uskaltaa olla uusien ihmisten kanssa.

Yövahti Upasena ja Eero. Eero viihtyy alun ujostelun jälkeen enenevissä määrin uusien ihmisten kanssa.

Sitten on vielä Upasena, joka asuu omassa talossaan aivan tämän tiluksen portilla ja toimii eräänlaisena vahtina. Hän käy sammuttamassa pihavalot illalla ja tsekkaa että kaikki on ok. Varsinaisen yövahtimisen hoitanee 4 koiraa (kolme isoa ja yksi pentu), jotka asustaa alueella. Ne kyllä haukkuu jos ulkona kulkee joku outo.

We also have four dogs wandering in the yard. The dogs are all taken care of by the staff. They do the actual night watch, since they will bark at anyone on the property or its near vicinity. Not too often, luckily 🙂

Vasemmalta oikealle: Rice, Felicity/Curry, Sammy, Eero ja Mikko. Kuvasta puuttuu neljäs koira joka on vasta pentu.

Vasemmalta oikealle: Rice, Felicity/Curry, Sammy, Eero ja Mikko. Kuvasta puuttuu neljäs koira joka on vasta pentu.

Asunto on aivan meren rannalla ja tuossa ihan meidän talon edessä on rannalla kymmenisen pientä kalastajavenettä sekä muutama “stick fishing” eli sellaisia kepukoita joiden nokassa kalastellaan niinkuin niissä postikorttikuvissa mitä voipi olla nähnyt. Ei tosin olla kuin muutaman kerran nähty niissä joku onkimassa, mutta kalastajaveneet lähtee kyllä varmaan kaikki joka päivä ainakin kerran.

The house is practically on the beach and there are a couple of traditional fishing boats harbored just outside the fence. A little further you can see a couple of “stick fishing” poles, which are the same you might have seen in those picturesque images from this neck of the woods.

Piha-aidan takana näyttää tältä. Kalastajaveneet on tosiaan aivan siinä takana ja ranta samaten. Tarkkasilmäiset löytää Jayasenan vahtimassa kalastajien puuhia.

Kalastajaveneitä on heti aidan takana ja ranta samaten. Tarkkasilmäiset löytää kuvasta Jayasenan vahtimassa kalastajien puuhia.

Tämmöisessä paikassa siis asustellaan. Hyvin ollaan viihdytty 🙂

This kind of a place we inhabit currently and have been quite happy here 🙂

Sri Lanka working holiday

Nyt on siis lomailut ja minibreikkailut ohi. Edessä on vain rankkaa duunia. Tai ainakin jollekin, eli Maijulle. Tai ainakin osan aikaa. Jos ei kaikilla vielä ollut tiedossa matkan pointti, niin homma lähti siitä, että nyt kun Mikko koti-isäilee ja Maijulla on semi-flexiibeli työaikataulu, niin alettiin laskeskelemaan yksi ynnä yksi. Huomattiin siis hyvä rako lähteä lököilemään/tekemään töitä jonnekin muualle kuin pohjolan ihanan harmaaseen ja pimeään loppusyksyyn (Facebookin perusteella siellä ilmeisesti tosin on jo tullut vähän lunta).

Jutun juoni on siis se, että Maijun pääasiallinen agenda on kirjoitella väikkäriään ja saada jonkinlaista draftia viimeisestä parista luvusta aikaiseksi ennen kuin palataan. Pojat nyt viihdyttää sitten itseään miten parhaaksi katsookaan – tekee hiekkakakkuja, ui uima-altaassa, ajelee tuk-tukilla ja syö egg rollseja. Mitä näitä nyt onkaan.

Työpöytä näköalalla / Desk with a view

Työpöytä näköalalla / Desk with a view

We were able to come here for two months because Mikko is on parental leave at the moment and Maiju’s work is where her laptop is. Mikko and Eero are probably going to spend most of the time swimming in our pool and playing in the sand. For Maiju, this is actually (supposed to be) a working holiday. She is working on the final two chapters of her Ph.D. thesis and is trying to get as much writing done during the trip as possible. At least the environment is much more inspiring and motivating than Helsinki in November!

Kun oltiin huomattu että nyt olis sekä tsäänssi että mahdollisuus niin ruvettiin arvuuttelemaan, että minne mentäisiin – vaihtiksina oli varmaan joko thaikut tms. tai sitten juurikin tämä Sri Lanka. Tänne meidän piti alun perin tulla jo 2006, mutta kuten jo edellisessä postauksessa mainittiin niin se jäi sitten erinäisistä syistä toiseen kertaan. Joka on siis nyt. Sitten oikeastaan arvuuteltiin sitä, että kuinkas kauan oltaiskaan matkalla. Ensin lähdettiin ajatuksesta, että olis kuukausi töitä ja ehkä vähän reissaamista päälle joululomanomaisesti. Lopulta päädyttiin sitten jotakuinkin kahteen kuukauteen. Pääpiirteittäin suunnitelma on olla täällä rannikolla parissa paikassa ensimmäinen kuukausi ja sitten tuolla sisämaassa toinen. Mitään varsinaista kiertomatkailua ei ole luvassa, mutta tehdään sekä päivä- että yönylireissuja lähi- ja kauemmillekin seutuville kustakin paikasta.

Sri Lanka has been on our travel destinations wish list since we were planning our honeymoon almost ten years ago but hasn’t really fit in our itineraries earlier. This time, however, Sri Lanka was a perfect destination: sunny, warm, and small enough for us to travel around a little and go sightseeing on Maiju’s spare time.

Seuraavalla kerralla kerrotaan vähän tästä paikasta missä ollaan ja mitä siellä ollaan tehty. Ehkä jo huomenna 🙂

In the next post we’ll promise to actually tell something about the place we are staying at and about the things we have done so far 🙂

Jatkoa lennoille

Maanantaiaamu alkoi taas aikaisella herätyksellä. Oli aika jatkaa matkaa ja pyyhkiä Dubain hiekat skandaaleista.

Pienet pöpperöt on vielä silmissä taksimatkalla kentälle

Pienet pöpperöt on vielä silmissä taksimatkalla kentälle

Hotellista oli sanottu että pitäisi lähteä jo kello kuuden aikaan kentälle, mikä meistä tuntui ehkä hieman liioitellulta ottaen huomioon että lento oli lähdössä vasta hieman yli yhdeksän. Kompromissina lähdimme sitten huristelemaan hieman kuuden jälkeen, mikä oli ihan ok, kun matka ei kestänytkään kuin vartin. Samaten lentokentällä ei ollut pienintäkään muistoa siitä tulosuunnan jonotuksesta ja byrokratiasta. Tavarat saatiin ruumaan lähes jonottamatta eikä turvatarkastuksessakaan joutunut montaa minuuttia odottamaan. Kuten Maijulle sanoin, niin eihän se nyt niin tarkkaa ole että kuka ja mitä maasta lähtee, kunhan vain mitään rupuja ei tule maahan sisään. Meille jäi siis hyvin aikaa syödä eväitä ja kierrellä kentän kauppoja. Emiratesin koneet lähtenevät kaikki lentokentän “paremmalta puolelta” tai ainakin nämä terminaalit vaikuttivat huomattavasti tuloterminaalia överimmiltä (suihkulähdeseinämä näköalahissien takana jne.).

Koneeseen päästiin myös oikein kivasti, mutta siellä sitten ensin ilmoitettiin, että joudutaan odottamaan hieman jotta päästään liikkeelle, ja sitten perään, että myös lento tulisi olemaan melkein tunnin pidempi kuin oli aikataulussa. Tämä johtui siitä, että ei saatu lupaa Omanin ilmatilaan (ei olla ihan varmoja, mutta joku ilmatila kuitenkin) ja piti lentää Iranin, Pakistanin ja Intian kautta. Kivatsua. No, onneksi meillä oli kuitenkin hyvät paikat ensimmäisessä rivissä businessluokan jäkeen ja siten Eerolle kivasti leikki/riehumistilaa, kun ei ollut muita siinä rivissä. Nämä kiitos ystävämme Brendanin, joka on siis töissä Emiratesilla ja laittoi meille nuo paikat. Lento oli muutenkin kyllä melko tyhjä ja porukkaa veteli sikeitä pötköttäen tyhjillä penkkiriveillä.

Emiratesin ruoat näyttää ja maistuu hieman paremmalta kuin kotimaisella. Tuo suklaakakku oli oikeasti tosi hyvää.

Emiratesin ruoat näyttää ja maistuu hieman paremmalta kuin kotimaisella. Tuo suklaakakku oli oikeasti tosi hyvää.

Eero nukkuu eli on aikaa lasilliselle complimentary wine

Eero nukkuu eli on aikaa lasilliselle complimentary wine

Sri Lankaan saavuttiin lopulta noin tunnin myöhässä, mutta onneksi täällä “India done right” maassa viralliset muodollisuudet olivat vain tipo tiessään. Immigrationiin pystyi kävelemään tyhjälle tiskille suoraan. Matkatavaratkin tulivat ihan kohtuullisessa ajassa ja niin päästiin hyppäämään ennalta tilattuun minibussiin kohti Mirissaa ja ensimmäistä majapaikkaa. Matka kesti kutakuinkin tarkalleen luvatun kolmisen tuntia. Onneksi vain kolme tuntia sillä nyt pystyimme käyttämään pikatietä joka on avattu vasta 2011 ja osa vasta viime keväänä. Kuulemma on joskus matka kestänyt seitsemän tuntia tai enemmänkin.

Perillä pimeän jo tultua meitä vastassa oli emäntämme Mrs. Andy, kuten häntä täälläpäin kutsutaan. Mukava vanhempi brittinainen, joka on omistanut 2004 lähtien huvilansa ja sittemmin rakentanut omaan käyttöönsä toisen talon. Saimme ensin opastuksen erinäisiin käytännön asioihin ja sitten kutsun iltadrinkille hänen oman asuntonsa terassille, jossa kului hetki jos toinenkin jutustellessa. Pitkä matka kuitenkin alkoi vääjäämättä painaa kropassa ja meidän täytyi sanoa hyvästit emännällemme, sillä hän oli lähdössä seuraavana aamuna aikaisin kentälle ja takaisin britteihin. Onnellisesti hän kuitenkin palaa takaisin juuri ennen kuin me jatkamme eteenpäin ja voimme hyvästellä sitten uudemmankin kerran. Ennen nukkumaan menoa söimme vielä kodinhoitajaltamme tilatun makoisan ja monipuolisen ilta-aterian.

Paikan taloudenhoitajan valmistama tilausateria

Paikan taloudenhoitajan valmistama tilausateria sekä oman puutarhan hedelmiä

Ja viimeiseksi oli vielä pakko poiketa iltauinnille omaan altaaseemme, jonka vesi on muuten ii-haa-nan lämmintä.

Iltauinti omassa altaassa virkistää kummasti pitkän matkan jälkeen

Iltauinti omassa altaassa virkistää kummasti pitkän matkan jälkeen

Dubain tuntuma – Dubai impressions

Ensimmäiset näkymät Dubaista lentokoneesta katsottuna näytti melkoisen ruskeilta. Kapeahkolla rantakaistaleella oli taloja – pieniä ja isoja – ja niiden ulkopuolella sitten hiekkaa ja lisää hiekkaa. Jännästi kyllä oli siellä täällä keskellä hiekkamerta aivan julmetun kokoisia kartanoita suurine pihoineen ja puutarhoineen. Kenen ne sitten lieneekään.

Dubain maisemaa hotellin katolta päiväsaikaan

Dubain maisemaa hotellin katolta päiväsaikaan / View from our hotel rooftop in the daytime

Seen from the aeroplane, the city looks brown. Hardly surprisingly, since it is built in the middle of desert. However, after dark the place lights up, quite literally.

Illalla taasen maisema muuttui tyystin. Pimeää oli siellä missä ei ollut taloja, mutta siellä missä oli ne kylpivät valomeressä. Tämä koski ainakin isoimpia pilvenpiirtäjiä, pienemmät talopahaset näyttivät noudattavan hieman maltillisempaa valaistuspolitiikkaa.

Dubain maisemaa hotellin katolta ilta-aikaan

Dubain maisemaa hotellin katolta ilta-aikaan / View from our hotel rooftop in the evening

Meitä oli kentällä vastassa ystävämme Brendan, joka tavattiin useampi vuosi sitten Andamaaneilla. Yhdessä sitten raijasimme kamaläjämme heidän autolleen jossa odotteli myös hänen vaimonsa ja kaksi lastaan. Ihan varmoja emme olleet että oliko lapsia yksi vai kaksi niin olimme ottaneet tuliaisiksi varuilta kaksi pussia Angry Birds -karkkeja. Lukumäärä meni siis nappiin. Siitä ajelimme tovin hotelliimme ja navigaattorin avulla jopa löysimme sen lopulta. Me jäimme kirjautumaan sisään samalla kun isäntämme parkkeerasivat autonsa viereen. Hotellin henkilökunta oli melkoisen mukavaa ja kaappasivat Eeron heti tiskin toiselle puolelle ja aulapoika kävi jostain löytämässä Eerolle oman matkapuhelimen, jolla ei tosin pysty soittamaan, mutta parista napista voi turskauttaa ilmaa saaden sisällä olevan miniakvaarion kalikat leijailemaan. Superia. Sitten paitojen vaihto ja menoksi.

 

Ajelua Creekillä abra-veneellä

Ajelua Creekillä abra-veneellä / Cruising on the Creek with an abra boat

 

Brendan oli kuin tilauksesta suunnitellut pientä ohjelmaa aivan viereisen Dubai Creekin ympärillä. Aluksi oli tosin omaa menoa, kun piti käydä löytämässä mystinen kauppa johon olin tilannut noudettavaksi uuden kameran rungon, jotta saadaan matkalta kunnollisia kuvia. Edellinen alkoi jo olla aika kirjaimellisesti “reissussa rähjääntynyt”.

Sitten viralliseen ohjelmaan ja ensin luonnollisesti ajettiin auto parkkihalliin (Dubaissa kaikkialle mennään autolla). Sieltä käveltiin lyhyt matka Creekin rannalle josta otettiin abra-vene lahdenpoukaman toiselle puolelle. Ne ovat sellaisia taksiveneitä ja matka ei maksa juuri mitään. Vastarannalla käveltiin hetki mauste souqilla ja palattiin samaa tietä takaisin. Seuraavaksi ajeltiin taasen autolla etsien epätoivoisesti parkkipaikkaa. Perjantai-ilta on kuulemma kaikkein ruuhkaisin päivä olla ns. ulkona. Lopulta Brendan jäi parkkeeraamaan ja me kävelimme läheiseen ravintolaan etsimään istumapaikkaa. Emme saaneeet poukamanpuoleista pöytää, mutta kadun varresta oli Eeron kätevämpääkin lähteä käpsimään milloin minnekin suuntaan, useimmiten joko viereiselle vanhalle metalliovelle tai sisälle ravintolaan katsomaan akvaariota. Brendan tilasi meille sapuskat jotka oli sellaista lähi-itämäistä juttua. Tilasipa myös Brendan myös yhden shisha-piipun, jota sitten pöristeltiin. Ei oikein osannut käyttää.

Me ja Brendan perheineen

Me ja Brendan perheineen / Us with Brendan and his family

Lopulta oli aika mennä nukkuilemaan hotellille ja hyvästellä ystävämme ja toivoa että ei mene taas viittä vuotta välissä kun törmäillään taas. Ehkä jopa Suomessa joku päivä, kukaties.

We were warmly welcomed by friends, Brendan (who we first met on a previous trip to India) and his family. They drove us around, took us on an abra boat ride across the Dubai Creek, and treated us a delicious meal on the waterfront.

Seuraava aamu aloitettiin laiskasti ja käytettiin meidän ennakkoon hankkima hotelliaamupala. Sieltä löytyi lisää lähi-idän herkkuja, mutta mikä hauskinta niin varmaan puolet buffasta olikin intialaista ruokaa. Ja kahvin ja normiteen lisäksi oli saatavilla myös chaita! Hotellin henkilökunta oli edelleen aivan ihastuksissaan Eerosta ja aamiaisellakin yksi heistä vei Eeroa useammankin kerran leikkimään jonnekin jotta saatiin itse syödä rauhassa.

Eero pääsi kuivattelemaan allaspojan syliin

Eero pääsi kuivattelemaan allaspojan syliin / Eero in the lap of a pool boy

In addition to friends proper, other people were very friendly too. Coming from good old grumpy Finland, friendliness is always surprising. Especially the staff at our hotel were lovely. They were very excited about Eero, and people in general seem to adore kids (or him at least).

Aamupalan jälkeen käytiin kattoterassilla uimassa. Eero näytti todella tykästyneen veteen ja hyppeli estotta ihan suorin vartaloin altaaseen. Me oltiin tietty siellä ottamassa kiinni, mutta vähän rupesi mietityttämään että miten niiden meidän seuraavien paikkojen uima-altaiden kanssa pitää oikein tehdä… Virkistävän uinnin jälkeen oli vuorossa pikainen laittautuminen huoneella ja väliruoka ennen lähtöä kohti oikeita nähtävyyksiä. Tässä on pieni kierros meidän hotellihuoneessa.

Iltapäivällä matkamme vei maailman suurimpaan ostoskeskukseen – Dubai Malliin. Ja se on muuten iso. Jopa yhdyskäytävä metrolta itse kauppakeskukseen oli toivottaman pitkä. Itse keskuksesta me kiersimme ehkä yhden kolmanneksen, kun se oli levittäytynyt ainakin neljään kerrokseen ja tuntui rönsyilevän vähän joka suuntaan.

Pieni pätkä Dubai Mallin käytäviä

Pieni pätkä Dubai Mallin käytäviä / A small section of Dubai Mall

Keskuksessa olisi voinut myös luistella ihan oikealla jäällä, mutta sen sijaan me suuntasimme kauppakeskuksessa olevaan akvaarioon ja vedenalaiseen eläintarhaan. Joo, ihan oikeasti. Yläkerrassa oli sellainen Sealifen kaltainen juttu, jossa tosin oli myös isoja merirapuja ja pari isoa krokotiiliakin. Eero luonnollisesti oli ihan täpinöissään.

Eero ja jättiläisrapu / Eero and the giant crab

Eero ja jättiläisrapu / Eero and the giant crab

Kompleksiin kuului myös parin alimman kerroksen korkuinen (!) akvaario jonka ali pystyi kulkemaan tunnelissa. Akvaariossa järjestetään myös sukelluskokeiluja. Moni on varmaan Barceloonassakin käynyt vastaavassa, mutta oli ihan siistiä käydä tommosessa kauppakeskuksen sisällä. Ehkä Ison Omenan laajennukseenkin tulee sitten tommoinen.

Hui hai / Up close with sharks

Hui hai / Up close with sharks

Dubai Mallin akvaario on ISO!

Dubai Mallin akvaario on ISO! / Dubai Mall aquarium is BIG!

Ostoksia ja sukeltamista / Shopping and diving

Ostoksia ja sukeltamista / Shopping and diving

Päivän pimetessä käytiin sitten katsomassa ns. tanssivaa suihkulähdettä joka löytyi kauppakeskuksen vierestä. Melkoinen tungos oli siellä puolen tunnin välein kun satamäärin porukkaa yritti ottaa kuvia selfiekeppien päästä. Itse tyydyttiin takarivin kuviin, kun samalla sai kivasti syötettyä Eeron, joka toljotti vesipatsaita. Win-Win.

Dubai Mallin suihkulähde iltashowssa

Dubai Mallin suihkulähde iltashowssa / Dubai Mall fountain evening show

Lopuksi suuntasimme ostoskeskuksen kylkeen rakennettuun Burj Khalifaan, maailman tällä hetkellä korkeimpaan rakennukseen. Ennakkoon ostetuilla lipuilla pääsi kivasti lippukassan ohi vaikkain joutui silti jonottelemaan parissakin eri kohdassa pääsyä hissiin, joka  vei 124. kerrokseen. Ihan oli kyllä komiat maisemat, mutta aika nopeasti oli nähty tuo homma kuitenkin. Onko sitten sen vajaan kolmenkympin arvoinen juttu niin vaikea sanoa. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ei. Hommaa olisi parantuanut varmasti paljon se, jos olis päässyt vielä korkeammalle 148. kerrokseen, mutta kun asiaa kyselimme niin siitä oliskin pitänyt pulittaa big bucks eli jotakin sadan euron luokkaa. En usko että olisi ollut ihan sen väärti. Jos ylimääräistä pikkurahaa on niin miksei. Näillä tunnelmilla lähdettiin joka tapauksessa kotio ja nukkumaan.

Näkymää Burj Khalifan näköalatasanteelta

Näkymää Burj Khalifan näköalatasanteelta / View from the Burj Khalifa 124. floor

We spent most of Saturday in Dubai Mall and managed to cover perhaps one third of the place. In addition to shopping for pretty much anything you might want or need, you can go skating or diving inside the mall. The mall is also connected to Burj Khalifa, the world’s tallest building (828 meters), but you only get to visit floor 124 at around 450 meters unless you’re willing to pay big bucks (which we weren’t). And this is only one of Dubai’s several huge shopping centres.

Sunnuntai aloitettiin taas laiskasti. Aamu-uinnille ei ehtinyt, kun kiiruhdettiin hotellin shuttle bussiin Jumeirah beachille. Meillä ei nyt mikään varsinainen tarkoitus ollut mennä sinne rannalle, mutta kuvitelma oli että se olisi aivan lähellä Dubai Marinan aluetta johon meidän oli tarkoitus mennä. Lopulta kartta kertoi karun totuuden että sinne olikin vielä semmoiset yksitoista kilometriä matkaa. Ei siinä paljon muu auttanut kuin pistää tossua toisen eteen. Tosin tarkoituksena oli vain päästä johonkin sellaiseen kohtaan mistä sitten napata taksi eteenpäin. Matkalle osuikin varsin näppärästi lopulta leikkipuisto jossa vietimme hetken ja taksikin saatiin siitä sitten vierestä.

Leikkipuistossa Burj Al-Arabin lähellä

Leikkipuistossa Burj Al-Arabin lähellä

Dubai is surprisingly big and the sights are spread out. Distances that look short on the map can actually be several kilometres, as we found out. So you need to use public transport and taxis to get around. No wonder the city is packed with cars!

Perille päästyämme oltiinkin sitten pilvenpiirtäjien keskellä. Tämä ehkä näytti siltä Dubailta miltä sen olikin kuvitellut näyttävän. Selkeästi nyt oltiin myös isojen rahojen luona, minkä huomasi vaikka siitä että rannat olivat täynnä kohtuullisen hienohkoja huvipursia. Sinällään alueella ei ole mitään nähtävää muuta kuin juuri nämä korkeat talot ja ohi ajavat hienot autot. Toki sielläkin on ranta jossa oli varsin paljon porukkaa paistattelemassa päivää ja ravintoloitakin oli jos jonkinmoisia.

Dubai Marina

Dubai Marina

Marinan pilvenpiirtäjiä

Marinan pilvenpiirtäjiä / Marina scyscrapers

Marinan kupeesta pystyi tirkistelemään myös niitä kuuluisia “palmurantoja” eli keinotekoisia saaria joita on viritelty Dubain edustalle suurella rahalla ja vaivalla. Suoraan sanottuna ne, eivätkä Jumeirahin kohdalla ollut “The World”, saarirykelmä näyttäneet rannalta juuri miltään. Kanntaakin katsella niitä ennemmin Google Earhistä kuin vaivautua paikan päälle niitä varten.

Off the coast, they have man-made islands in the shape of a palm, a little boringly, or the world map, more imaginatively. But to be honest, they don’t look like much if you don’t get to see them from the air (which we didn’t).

Illalla vielä käpsyttelimme intialaiskorttelien läpi Dubain museoon. Se ei ehkä ollut aivan huikaisevin mitä on, mutta oli siellä kuitenkin varsin kivasti esitelty alueen asioita havainnollisin life-size lavastuksin ja vajaan euron hinnalla se oli varmasti vähintäänkin hintansa väärti. Kaiken kaikkiaan Dubaista jäi kohtuu positiivinen mielikuva. Ei ehkä sitten kuitenkaan se paikka johon itse tultaisiin ranta-kaupunkiloma-yhdistelmälle, mutta näin parin päivän stop-ovet kohteena varsin mainio. Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta ei ehkä mitään myöskään sellaista minkä takia olisi pakko tulla uudestaan. Silti voinee suositella, jos ei viikon matkaa, niin ainakin parin päivän visiittiä muillekin. Ainakin siihen asti kun Saudi-Arabian kilometrin korkuinen rakennus saadaan valmiiksi 😉

We didn’t really have any expectations since Dubai was just a convenient stop-over but the city left a positive impression. Everything is very neat and tidy and pretty well-organized. The people are friendly and the weather is pleasant. There’s a lot more interesting things to see and do in Dubai than we were able to cover in two full days. That said, we’re not sure if we would return just for visiting Dubai. A great place, yes, but perhaps not exactly our cup of tea..?

Lennolla lastentarhan kanssa

Perjantaiaamu aloitettiin raikkaassa syyssäässä matkalla lentokentälle. Kello kuuden herätys aiheutti yllättävän vähän vastustusta Eerossa, huolimatta siitä että pojjaat olivat nukkua possutelleet koko viikon aamuisin ysin pintaan. Eihän se toki hauskaa aluksi ollut, mutta pitemmittä aamutoimitta hypättiin isovanhempien kyytiin kohti kenttää.

Kentällä sitten pistettiin kamat ruumaan ja hankkiuduttiin koneeseen. Jo siinä boarding vaiheessa huomasi että koneessa oli yllättävän paljon lapsiperheitä (ja loput eläkeläisiä). Perillä bongattiin Aurinkomatkojen kyltti odottamassa tulijoita mikä varmaan selittää asiaa. Liekö siis Dubaista tullut uusi Teneriffa? Lentoyhtiöt ilmeisesti tuppaavat ryhmittämään kaikki lapselliset samaan rykelmään, mikä sinänsä on ihan fiksua. Ei tarvitse ihan koko konetta antaa lasten terrorisoida. Ipanoita sitten olikin vähän joka puolella meidän ympärillä.

image

Itse lento meni kohtuu mukavasti ja Eerokin kun veti sellaiset reilun parin tunnin tirsat niin ei tarvinnut sitä koko matkaa paimentaa ja/tai viihdyttää. Liekö sitten lentolomalaisten osallisuus vai onko Finski tiukentanut yhä matkustamopolitiikkaansa, kun lennolla sai kyllä lämpimän aterian, mutta jopa vedestä olisi pitänyt maksaa mukaanlukien ruokajuoma. Jotenkin oli kuvitellut että ainakin virvokkeet olisi kuuluneet hintaan, mutta ei. Ateriakin oli samaa falafelia kuin joka kerta, eikä jostain kumman syystä edelleenkään kasvissyöjät saa kakkua jälkiruoaksi vaan tällä kertaa oli tyytyminen tyrni-appelsiinikeittoon. Ei sillä että keitto olisi ollut pahaa (ainakaan Mikon mielestä), mutta olisi se kakku ollut kanssa kiva. Onneksi meillä oli mukana aika hyvät varastot eväitä ja kentältä tiristettyä hanavettä pullossa.

Perillä päästiin sitten heti kokeilemaan arabialaista byrokratiaa, kun immigrationissa päästiin jonottamaan ihan tarpeeksi jotta oli jo kaikki niksit Eeron viihdyttämiseksi käytetty. Onneksi meidät ohjattiin muiden pikkuriiviöllisten kanssa fast track linjalle, sillä normijonot oli kyllä varmaan tuplakestoisia. No mutta, joka tapauksessa päästiin perille ja meitä vastassa oli kuin olikin meidän dubailaistunut intianystävämme muutaman vuoden takaa, vaikka joutuikin venailemaan reilun tunnin meidän exittiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään, on jo toinen tarina.

Sinne missä pippuri kasvaa

Pitkästä aikaa tulee taas lähdettyä pidemmäksi aikaa reissuun. Pari kuukautta on just hyvä aika olla paossa. Pääasiallisena matkakohteena on jo lähes kymmenen vuotta ajatuksissa ollut Sri Lanka. Pääasiallisena siksi että menomatkalla pidetään lyhyt stopover Dubaissa.

Sri Lanka oli meillä matka suunnitelmissa jo 2006, mutta silloinen levoton tilanne ja lisäksi lentojen ongelmat siirsivät sen suunnitelman kulkemaan sittenkin maailman katon halki. Tällä matkalla on vanhan reissaamiskärpäsen lisäksi myös paljon uusia: uusi maa, uusi lentoyhtiö, uusi vuosi ja ehkä merkittävimpänä se että matkalla on myös uusi perhe. Saamme siis kokeilla miltä “travellaus” maistuu pienen lapsen kanssa. No, totta puhuen ei kyllä voi ihan hirveästi puhua travellauksesta kun ei hirveästi reppureissata ympäriinsä vaan lähinnä tehdään päiväretkiä muutamasta tukikohdasta käsin. Jotta jotain reppumeininkiä kuitenkin saadaan niin kaikki kamat on pakattu reppuihin ja niitä onkin sitten mukana kaikenkaikkiaan viitisen kappaletta.

image

Tämä nyt oli tämmöinen iltahämärien saatossa pienissä glögipäissään (pitää tuhota ettei mee pilalle avatut) kirjoitettu alustus. Lisää on tulossa parin kuukauden ajan ja jatkossa ehkä hieman enempi tolkulla ja järkevällä sisällöllä. Diu diu.