Kun sateet lopulta väistyivät, päästiin neljän seinän sisältä ulos katselemaan Kandyn ja lähialueiden nähtävyyksiä. Eerolla jatkui tietysti myös kotitouhuilut.
When the rain finally ended, we were able to go sightseeing in and around Kandy. Eero naturally carried along with his own chores.
During the constant downpour of more than two weeks, quite a few things of ours gathered mold. Here’s our shoes drying out in the sun after a Dettol treatment.
We visited the Royal Botanical Gardens (or Peradeniya Gardens) with our new Slovenian friends. It was quite nice a place to just stroll around and Eero had plenty of opportunities to play with sticks – or with “kepukka” as he says.
The gardens had quite a range of different speciments of plants. Including more than ten types of different grasses.
One interesting looking flower in the garden.
On a hot day, the ice cream was just the perfect thing to have. Only that Eero wanted to have it all.
Would you buy anything from a man who has balloons as a hairdo?
Eero relaxing on the balcony.
Eero having a splash on our balcony just before sunset. The last few days were blessed with good weather and we could take the pool outside instead of the gloomy bathroom.
Ready steady go!
A woman lighting yet another sacrificial candle.
Eero and Maiju admiring the offering candles at the Temple of the Tooth. Having this many burning, they generated quite a lot of heat and you could not be there too long.
Sri Dalada Maligawan eli Temple of the Toothin joka iltainen seremonia oli melko äänekästä kuultavaa. Vaikka vietettiinkin hyvä tovi siellä, niin ei nähty vilaustakaan siitä itse laatikosta jossa sitä hammasta pidetään.
The Temple of the Tooth daily ceremony was rather loud spectacle. Despite we spent a good moment there wandering around, we did not see a single peek of the container supposed to hold the tooth relic itself.
Pattirippuwa or Octagon at the sacred Sri Dalada Maligawa or Temple of the Tooth as it is ofter referred.
Myöhemmin Eero esitti oman versionsa rummutuksesta.
Later Eero played his version of the drumming.
A full moon as seen from our house. Not too often can you see the moon this bright back home.
Embekke Devale is an old hindu temple made mostly out of wood. It is especially famous for the carvings on the pillars around the complex. Here’s a picture of a lion and an elephant.
A splash of colour at the back of the temple.
A beatiful lock and a handle at the Embekka Devale. We thought of bringing something like these home, but they were rather expensive and would have been quite difficult to install to our home door.
Eero was an enthusiastic temple visitor.
Eero having a meditative moment at a pond inside an old temple complex.
The biggest walking Buddha statue! Almost reaching for the sky.
One of the few sunsets we saw from our Kandy house. Most of the days it was too cloudy or raining or we just happened to be out of the house during the magical sunset hours.
That is our home hill – Primrose Gardens. Our apartment, though, is on the other side of the hill.
The former president Rajapaksa had posters like these all over the place and through out the country. Unfortunately for him, even with such appealing ads he lost the election.
One of the voting posts. An official allowed us to take the picture, but was careful not to be shown in the picture himself as it was not apparently allowed.
“We want you to vote!” Two ladies coming back from the voting booth liked Eero. He’s looks, though, do not really say the feeling was mutual.
Lopulta kuin lopultakin pääsimme matkustamaan Sri Lankan vuoristojunalla. Jossain vaiheessa näytti jo huonolta, kun maanvyöryt olivat rikkoneet radan. Ihan emme purematta nielleet selitystä, että “trains are not running” ja se tosiaankin piti vain puolittain paikkansa. Tarkoituksenamme oli majapaikkamme (kts aikaisempi postaus) läheltä Ohiyan asemalta Kandyyn. Junat eivät kyllä kulkeneet kyseiseltä asemalta, mutta kulkivat Nanu Oyan asemalta, joka on muutama pysähdys lähempänä Kandyä. Näiden välillä rata tosiaan oli poikki kuten näistä kuvista varmaan hyvin huomaa.
Hieman asiaa pohdittuamme lähdimme matkaan yhdessä toisten majapaikan vieraiden kanssa Nuwara Eliyaan, jonka läheltä nuo junat sitten kulkivat. Tarjoteltiin kyllä kyytiä aina Kandyyn asti 7000 rupian hintaan (n. 44€), mutta onneksi valitsimme kuitenkin sekä vihreän vehreät teeviljemämaisemat sekä kukkarolle sopivan 300 rupian junalipun hinnan.
Mediareportaasi alla.
On our way back “home” from Ohiya, where we spent the New Year, we took a train from Nanu Oya to Kandy. A tea plantation prettiness overdose at the price of just rs 150!
Pojat ovat taas retkeilleet. Nyt laitetaankin koko Kandyn aika yhteen pakettiin, vaikka alun pitäen piti tulla parissa osassa. Parin ekan viikon jälkeen säiden parantuessa on ollut sen verran aktiviteetteja että ei oikein ole ehtinyt kirjoitella. Myös väliin sijoittuneet retket sekä “kaatosadepäivät” ovat jonkin verran rajoittaneet seikkailupäivien määrää.
Tosiaan reilut pari ekaa viikkoa (pois lukien pari ensimmäistä päivää) Kandyssä on saatu tepastella seikkailemassa melko lailla sateessa joka päivä. Enempi tai vähempi on tihutellut tai sadellut kuin saavista, mutta siitä huolimatta ollaan saatu jos jonkin moista retkeä aikaiseksi. Aika paljon on tullut tepasteltua ja kartoitettua tätä meidän lähikukkulaa eli Primrose Hillsiä ihan vain siitä syystä, että ei kovin hirveässä sateessa ole viitsinyt kauemmas lähteä. Vaikka ollaan käyty myös kotimäkeä kauempana, niin ei bussiretkiä sitten ole tullut kuin oikeastaan yksi. Tuk-tukilla ollaan kuitenkin seikkailtu edes jokunen kerta. Lähinnä tosin vain kävelty.
Kävely lähi kukkulalla onkin ollut varsin hyvää kuntoilua kun parhaimmillaan on tullut melkein pari sataa korkeuserometriä alimman ja ylimmän kohdan välillä ja useasti on tullut sahailtua alas ja ylös teitä. Alla yhden päivän kävelyretken reitti ja profiili.
Monen moista on seikkailut taas tarjonneet, monissa temppeleissä on käyty ja luontoakin nähty varsin mukavasti. Taas on alla iso läjä kuvia ja videoita joista saanee kuvan millaisia seikkailuja on Kandyn ympäristö meille tarjonnut.
Perusvarustus päiväkävelyllä
Primrosen alue oli paikoitellen varsin jyrkkää. Reidet sai ihan hyvää treeniä kun kulki ylös ja alas.
Vain osa alueen teistä oli hyvää asfalttipinnoitettua. Loput olivat joko betonia tai soraa. Tässä yhtä pätkää ollaan päällystämässä pikitieksi.
Mäen läpi kulki yksi tunneli joka lyhentää matkaa varmaan parilla kilometrillä. Siis jos sattuu olemaan menemässä juuri vastapuolelle. Tunneli oli myös maanvyöryn takia muutaman päivän suljettuna joulupyhien aikaan.
Yhden pidemmälle vieneen seikkailuretken kohokohta oli maailman isoimman kävelevän buddha-patsaan näkeminen. Tuolta se näytti.
Ison buddhan perässä kulki monen monta seuraajaa.
Maailman isoimman kävelevän buddhan ympärillä oli sellainen buddhapolku, jonka varrella oli erilaisia tapahtumia kuvailtu patsain. Tässä yksi jännimmistä. Yhtään ei oikein tiedä mitä niissä kuvattiin, kun kaikki oli sinhaleesiksi kirjoitettu.
Osa polusta oli jopa ihan seikkailullista
Apinoita bongattiin aika monta kertaa
Näkymiä retkiltä Primrose Gardenin ympärillä. Tässä olikin verrattain hyvä sää.
Bussiretkellä päädyttiin myös tänne “Highway Museum Complexiin”. Siellä esiteltiin vanhoja tienrakennuskalustoja. Ei maksanut mitään ja saatiin vieläpä opastuskierros vaikka vettä tihuttikin koko ajan.
Eero vetelee wadea lounaaksi reissun keskellä
Lounasta. Hoppers alla ja wade (tai vadai) päällä.
Yksi monista temppeleistä joista tuli käytyä täälläkin
Näinkin jännät istuimet voi löytyä täkäläisistä bussipysäkeistä
Joulun ajan sateet aiheutti paljon pieniä maanvyörymiä myös Kandyssä. Eeroa kiinnosti ehkä eniten tuo traktori.
Eero ja Kandyä sen yläpuolelta vartioiva suuri Buddha
Näkymä harmaan sateiseen Kandyn keskustaan
Ollaan hakemassa lounasta kotiin “dosa” paikasta. Dosa on sellaista täytettyä lettua tavallaan.
Ja lisää apinoita
Kandyssa olisi ollut näin hieno ja iso leikkipuistokin, mutta sateella se pysyi visusti kiinni eikä sitten lopulta ehditty käydä kertaakaan.
Yritettiin mennä tuonne Dunumadalawa metsikköön. Sinne ei näemmä sitten saakaan mennä. Tosin alakulmassa olevan auton mies sanoi, että voisivat kuskata tuonne puiston läpi ja takaisin, mutta nyt ei voi kun on armeijan paikalla 🙂
Metsikön sijaan käveltiin sitten tämmöistä reittiä sen reunaa pitkin. Oli iilimatojakin.
Tässä megafooneilla töräyttelevä kulkupeli olikin lukeamattomien vaalipropaganda-autojen sijaan munkit mobiilissa temppelissä.
Tulvinutta Mahavelia käytiin parikin kertaa katsomassa.
Taas yksi “mukka” lisää nähty.
Matkoilla nähtiin tämmöisiä jänniä postilaatikoita
Snack on the go
Eero ja vesiputous
Erään hienostohotellin kupeessa voitiin ihailla bussin pesua
Ensimmäiset aurinkoiset päivät veivät Kandyn keskustan vieressä olevaan Udawattakelen metsikköön. Osa siitä on hieman rämeikköistä ja täältäkin löytyy oma osansa iilimatoja.
Jättiläisbambua, jonka Eero ihan oikein tietää olevan pandan suurta herkkua.
Myös Udawattakele oli armeijan kansoittama. Kuvassa ei oikein näy tämän sotilaan telttamajoite tienpenkan takana, mutta niistä päätellen he pitivät ihan oikeasti majaa metsän keskellä.
Runsaat sateet näkyivät yhä puistossa. Veden poikki näkee kulkevan sillan kaiteet, kun itse silta on veden peitossa. Kuvasta voi myös bongata metsäsian raadon sillankaiteisiin tarttuneena.
Kuumat päivät toivat myös syyn vierailla jätskillä. Tämä paikka olikin hyvällä varsin täynnä. Erikoista paikassa on se että sieltä saa vain soijasta tehtyä ruokaa. Jätskikin on siis soijajäätelöä.
Toka retki kulttuurikolmion alueelle onnistui paremmin. Tällä kertaa säät suosivat ja päästiin kiertämään Anuradhapuran ja Polonnaruwan nähtävyyksiä hellesäässä. Pari pitkää päivää riitti pikakierrokseen, paljon enemmänkin olisi saanut aikaa kulumaan.
Our second attempt was more successful than the first and we were able to visit the main sights of Anuradhapura and Polonnaruwa in two long but rewarding days.
Avukanassa käytiin katsomassa 400-luvulta peräisin olevaa, 12-metristä Buddha-patsasta. Sille ollaan parhaillaan rakentamassa katosta, mikä vähän tärveli paikan muutoin rauhaisaa tunnelmaa.
The 12-meter tall Avukana Buddha statue originates from the 5th century. The tranquility of the place was somewhat lessened by the ongoing construction of a roof for the statue.
Avukana Buddha statue
Ajanlaskun alun aikainen pääkaupunki Anuradhapura on kuuluisa yli 2000 vuotta vanhasta boddhi-puusta. Sen kerrotaan kasvaneen sen puun pistokkaista jonka alla Buddha saavutti valaistumisen. Lisäksi siellä on suuria stupia, jotka on restauroitu raunioista vanhaan loistoonsa. Tulvien jäljiltä paikalla oli melko vähän turisteja. Tunnelma oli seesteinen ja harras.
The ancient capital Anuradhapura is known for the more than 2000 years old Bodhi tree. It has supposedly grown out of a sapling from the original tree under which Buddha achieved enlightenment. There are also huge stupas, or dagobas, carefully restored to their former glory. The atmosphere in Anuradhapura was serene and devout.
Jetavanarama Dagoba (or Stupa) from the 3rd century, when it was the third tallest building in the world after two Egyptian pyramids
Ruvanvelisaya Dagoba
Prayer at Ruvanvelisaya
THE Boddhi Tree. Oldest surviving sapling of the original one.
Sunset at Abhayagiri Dagoba. It was one of the few sunsets we saw during the latter part of the trip. We missed most sunsets because it was either raining or we were walking or driving home from somewhere.
After a long, hot day of travelling and sight-seeing, we splurged and took a room in the upscale Avasta resort, which had a refreshing pool
Mihintalea pidetään Sri Lankan buddhalaisuuden syntysijana. Korkean mäen rinteillä on ikivanhan luostarikompleksin rauniot ja huipulta komeat näkymät.
Mihintale is considered to be the cradle of Buddhism in Sri Lanka. Nowadays, there is the ruins of an ancient monastery complex and great views from the top of a hill.
1840 steps to Mihintale rock temple
Rules and regulations for the monks, inscribed originally on stone slabs more than 1000 years ago
Ambastala Dagoba in the front with Maha Stupa in the background
Meditation rock on the way to the top of the hill. It looks a scarier than it really was 🙂
From the Maha Stupa, you could see the big stupas of Anuradhapura in the distance
Polonnaruwassa on valtavan keskiaikaisen pääkaupungin rauniot. 1000 vuotta sitten Polonnaruwa oli silloisen kaupunkisuunnittelun taidonnäyte.
Polonnaruwa was the medieval capital of Sri Lanka. Back in the day, a thousand years ago, the city was a masterpiece of urban planning.
Lion throne and the council chamber of King Nissankamalla, 12th century
Roar
Another council chamber
Royal bathing pond
Royal palace, which is said to have been seven storeys high
Atadage, temple of tooth. Here they kept the tooth relic of Buddha.
Hatadage, where the tooth relic was later moved
Vatadage, an impressive-looking circular structure housing four Buddha images
Four separate entrances lead to the four Buddhas
Shiva Devale stands out from the other buildings and shows Indian influences
Stone book. Paper seems to be a more user-friendly material for books.
Gal Vihara consists of four images of Buddha, all cut from a single slab of granite
Head of the 14-meter long reclining Buddha
Lotus pond
Statue of a king or sage
We didn’t have time to visit Minneriya National Park to see some elephants. Luckily, we were able to see some next to the Polonnaruwa-Habarana road!
Sri Lankalla ja ilmeisesti koko Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kärsittiin poikkeuksellisen huonosta säästä vuoden 2014 viimeiset pari viikkoa. Täällä on uutisten mukaan ollut huonoin sää sitten vuoden 1957, yli miljoona ihmistä on joutunut evakkoon kodeistaan ja nelisenkymmentä on kuollut tulvissa ja maanvyörymissä.
Meidän kannalta huono sää on ollut lähinnä tylsä juttu: on pitänyt olla paljon neljän seinän sisällä ja jättää väliin tai lykätä retkiä tuonnemmaksi. Ei siis mitään isompaa vahinkoa, mutta harmillinen tuuri kuitenkin.
Uudeksivuodeksi oltiin järkätty uusi retki Hill Countryyn eli Sri Lankan korkeimmille seuduille. Sääennusteet antoivat johdonmukaisesti toiveita siitä, että sää paranisi vuodenvaihteessa. Epäonnisen kulttuurikolmion retken jälkeen epäiltiin silti viimeiseen saakka, mahdetaanko päästä perille vai ei.
Uudenvuoden aatonaatto valkeni kuin valkenikin melkein sateettomana, ja päästiin lähtemään matkaan. Tie nousee Kandysta vähitellen ylemmäs, ja maisemaa alkavat hallita teepensaiden peittämät kukkulat. Päivä oli sateettomuudesta huolimatta sumuinen/pilvinen, joten kovin paljon ei vielä päästy teeplantaaseja ihailemaan. Ne ovat nimittäin tosi sieviä, vaikka ehkä edustavatkin ongelmallista monokulttuuria. Pysähdyttiin ilmeisesti kaikkien muiden tätä tietä matkaavien turistien tapaan Blue Field Tea Gardenissa. Siellä oli iso kahvila (tai teelä?!) ja kauppa, mutta lisäksi sai piipahtaa teetehtaassa, jossa kerrottiin perustiedot teen valmistusprosessista ja eri teelaaduista.
Vähän pidempi tauko pidettiin Nuwara Eliyan kaupungissa, jota kutsutaan ilmastonsa takia myös pikku-Englanniksi. Se on erityisesti paikallisten turistien suosima lomakohde “eksoottisen” ilmastonsa takia (vrt. palmurantaeksotiikka meille). Jaloiteltiin vähän aikaa Victoria Parkissa, jonka leikkipuistossa päästiin myös pienelle juna-ajelulle. Lisäksi haukattiin lounasta kiireisessä masala dosa -paikassa, hankittiin vähän uudenvuodenviinä ja ostettiin Eerolle uudet sandaalit jalasta putoilevien Crocsien tilalle. Vähän myöhemmin kävi ilmi, että ne ovat tyypilliset aasialaiset lastenkengät, joista lähtee vinkunaa kun niillä kävelee.
Toy train at Victoria Park, Nuwara Eliya
Viinillä ja vinkukengillä varustautuneina päästiin jatkamaan vielä loppuetappi syrjäiseen Ohiyan kylään 1774 metrin korkeudessa. Aika kapeaa ja mutkikasta tietä oli loppumatka, ja viimeiset 750 metriä majapaikalle piti kävellä jalan, kun tie näytti turhan hankalalta meidän kuskille ja minibussille. Päästiin perille vähän ennen pimeän tuloa ja ehdittiin vakuuttua siitä, että Hill Safari Eco Lodgen sijainti oli ihan vaivan arvoinen. Niin syrjässä oltiin, ettei ollut kännykkä- tai edes sähköverkkoa (pimeän valoa ja sähköä surruutti dieselgeneraattori), mutta vastineeksi saatiin kirkas tähtitaivas.
Sri Lanka (like most of South and South-East Asia) suffered from exceptionally bad weather for the latter two weeks of December 2014. More than a million people have been evacuated, and around forty have been killed in flash floods and mudslides. For us, the weather has only been a bore, something that has prevented us from sightseeing etc. So we can’t really complain – we’ve just had a bit of bad luck weather-wise.
Toward the end of the year, the weather got better and we were able to go on our New Year trip in the Hill Country as planned. Along the way, we stopped briefly in Nuwara Eliya and took a stroll and a toy train ride in Victoria Park. Just before sunset, we reached the Hill Safari Eco Lodge in a remote village called Ohiya at the altitude of 1774 meters above sea level.
Approaching Hill Safari Eco Lodge in Ohiya
Hill Safari Eco Lodge has spectacular location
Orion’s belt clearly visible in the starry sky
Uudenvuodenaattoaamuna hypättiin tuktukin kyytiin ja huristeltiin Horton Plainsin kansallispuistoon. Puisto sijaitsee nimensä mukaisesti reilun kahden kilometrin korkeudessa tasaisella ylängöllä. Siellä käpsyteltiin yhdeksän kilometrin lenkki melko afrikkalaishenkisissä maisemissa. Saatiin vaihtelun vuoksi vaatteet kastumaan hiestä eikä sateesta.
Eero learning the tricks of tuktuk trade
Pretty landscape at Horton Plains
The scenery at Horton Plains was quite Africanesque
Puiston päänähtävyys on World’s End, joka oli meidän mielestä osuva paikka lopettaa vuosi. World’s End on melkein 900 metriä korkea jyrkänne, joka jatkuu loivempana alamäkenä aina rannikolle asti. Oikein kirkkaalla säällä ylhäältä voi kuulemma nähdä Dondran majakan. Onneksi oltiin jo nähty se ihan vierestä, niin ettei haitannut vaikkei nyt näkynyt 🙂
First view of the World’s End
Well of course it’s dangerous, it’s the end of the world!
Guess which way we took?!
Naturally, the more adventurous one!
World’s End, the valley below, and the quickly approaching clouds
Oltiin itse paikalla täsmälleen oikealla hetkellä. Ehdittiin vielä hyvin kuikkia alas laaksoon, mutta muutamaa minuuttia myöhemmin alhaalta vyöryvät pilvet peittivät näkymän kokonaan. Tällä perusteella maailmanloppu vaikuttaa siis varsin pilviseltä?!?
The clouds about to swallow the view
Kävelylenkin varrella oli myös 20-metrinen vesiputous Baker’s Falls. Sateiden jäljiltä putous oli ihan pirteässä kunnossa, toisin kuin me, joten jatkettiin takaisin puiston sisäänkäynnille syömään vähän evästä. Eero pääsi syöttämään eväsleipää myös parkkipaikalle ilmestyneelle sambarille.
Baker’s Falls is 20 meters high
Eero determined to walk by himself
Farr Inn visitor centre is former hunting lodge (as hinted by the decor)
If you’re lucky, you might be able to spot a sambar deer in the distance…
… or up close
Palatessa hypättiin tuktukin kyydistä kesken matkan ja lähdettiin kävelemään Lodgelle pitkin teeplantaasien läpi kulkevaa reittiä. Pituutta piti olla seitsemän kilometriä, mutta arvio taisi olla vähän alakanttiin. Ei tiedetä tarkkaan, kun Mikon puhelin sen ja gps-jäljitys hyytyivät kesken matkan. Näkymät olisivat olleet upeita, mutta sakea sumu heikensi elämystä ja hämäsi suuntavaistoa, niin että välillä epäiltiin taivalletaanko lainkaan oikeaan suuntaan. Oltiin melkein jo luovuttu toivosta, kun majapaikan tuttu risteys ilmestyi sumun keskeltä.
Tea Plantation Loop
Spooky but scenic
A long and winding road (eventually took us back to Hill Safari Eco Lodge)
Lost at tea
Abandoned tea factory
The boys were curious about each other
Loppuilta lepuuteltiin päivän kävelyretkistä rasittuneita jalkoja, pidettiin rankkasadetta (joka siis iski vielä viimeisen kerran ennen vuodenvaihdetta) ja jutusteltiin majapaikan toisten vieraiden, slovenialaisten Boriksen ja Spelan kanssa. Aattoillan kunniaksi meille tarjottiin ei-erityisen-juhlava nuudeli-illallinen. Ihan hyvää oli kuitenkin.
Kun Eero oli saatu lopulta taintumaan, me jatkettiin vielä illanviettoa Boriksen ja Spelan kanssa. Pelattiin carromia nelinpelinä, juotiin meidän tuoma viini ja tuktuk-kuskin sateen läpi kuskaamat oluset, sinniteltiin väsymyksestä huolimatta puolilleöin ja räjäytettiin kahdeltatoista muutama Mikon ostama paukku. Varsin rauhallinen mutta ikimuistoinen vuodenvaihde ainutlaatuisessa paikassa!
Fire cracker spectacle
On New Year’s Eve, we went for a hike in the Horton Plains National Park. The main attraction there is World’s End, an escarpment that plunges down almost 900 meters. On a very clear day, you’re supposed to see all the way to the coast from the top. We were there just in time to see the valley far below, before everything was covered in clouds. On the way back to the lodge, we did the Tea Plantation Loop and walked around 10 kilometres through misty but beautiful tea estates.
Back at the lodge we had a nice and relaxed New Year’s Eve with a lovely Slovenian couple, Boris and Spela. Some carrom, beer & wine, and fire crackers made it a very peaceful but memorable New Year at a unique location.
This is how Maiju’s typical work day goes here in Sri Lanka.
At the Kandy House, the day begins with sweeping the floor upstairs from gecko droppings. I try to take this as a meditation exercise inspired by Japanese monks who rake the gravel in their rock gardens every day.
After breakfast, it’s time for some concentration exercises with Eero as my personal trainer. While I try to write, he keeps yelling, getting into trouble and tugging at my sleeve for attention. This he does, of course, lovingly and in the best intention. He is only trying to help me build concentration skills so rock solid that the sky could fall without me noticing.
My ghost writer. Am I going to get in trouble if University of Helsinki finds out?
In the fornoon, the boys leave for one of their trips and I usually get a generous couple of hours undisturbed work time only disrupted by some Facebooking, random internet browsing (e.g. Googling for tips on how to get rid of mildew on EVERYTHING), writing emails and our travel blog, etc., etc.
When the boys return, it’s already time for a lunch break and after that, weather allowing, for an afternoon stroll. You can’t just stay inside all the time and work, can you? And while you’re already out of the house, it’s only sensible to be on the move until the dusk and dinner time. After returning home in the evening it’s too late to work anymore so it’s time for relaxation and quality time with the the boys.
Nap time, work time!
Quite amazingly, I have been able to get some writing done on this trip. But small streams make big rivers, and I have been working at least a little most days, including Christmas. So I will return home with chapter 7 written (it’s nearly ready and I still have one week left), with chapter 8 (the last one!) well planned, and with a lot of ideas for introduction and conclusions. I guess that’s an okay accomplishment given the sometimes challenging working conditions and all the interesting things to see and do that lure me away from my writing.
Kandyn kaupunki sijaitsee kätevästi ylänköseutujen ja ns. kulttuurikolmion (joka pitää sisällään Sri Lankan UNESCO-kohteet) rajalla. Sieltä on suhteellisen lyhyt matka moneen turisteille “pakolliseen” käyntikohteeseen. Meilläkin on aikomus tehdä Kandysta käsin jokunen vähän pitempi retki.
Joulunaluspäiville oltiin järjestetty kahden yön ja kolmen päivän reissu kulttuurikolmion ihmeisiin: Dambullan luolatemppeliin, Sigiriyan kalliolinnoitukseen sekä Polonnaruwan ja Anuradhapuran muinaisiin kaupunkeihin. Retki alkoi lupaavasti kuskin ilmoituksella, että Polonnaruwaan ei välttämättä pääse rankkasateiden aiheuttamien tulvien takia. Seuraava hyvä enne tuli noin tunnin ajomatkan jälkeen, kun Eero oksensi autoon.
Sääennusteet olivat kieltämättä näyttäneet vähän heikoilta jo edellisiltana: niissä povattiin rankkasadetta kaikkiin käyntikohteisiin tai oikeastaan koko saarelle. Päätettiin kuitenkin pitäytyä suunnitelmissa ja toivoa hyvää tuuria, säästä ja sääennusteista kun ei ikinä tiedä.
Unfortunately, weather forecasts were right and it started raining while we visited Dambulla
Eero explaining that there’s a big and a small “toot toot” [elephant]
Eero has learnt that you take photos of interesting things you see. Now he yells “kuva, kuva” [picture, picture] whenever something catches his eye.
Ensimmäiseksi vierailtiin Dambullan luolatemppelillä. Yli 2000 vuotta vanha temppelikompleksi sijaitsee ison mäen päällä ja pitää sisällään luolia, joissa on erilaisia ja eri kokoisia Buddha-patsaita ja kattomaalauksia. Dambullassa satoi kaatamalla juuri sen aikaa, kun kierrettiin luolia. Auringostakin ehdittiin silti nähdä vilaus ekaa kertaa viikkoon.
Dambulla temple
View from Dambulla
The Dambulla caves are lined with Buddha statues
The caves had Buddha statues in different shapes and sizes.
A lot of Mukkas
Tästä rohkaistuneena jatkettiin matkaa Sigiriyaan. Siellä saa rapsakat $30 pulittamalla tutustua 400-luvun lopulta peräisin olevan, korkean kivennyppylän päälle rakennetun linnoituksen raunioihin. Mäen alla on aikanaan ollut laaja puutarha, josta on jäljellä muureja, pengermiä ja lammikoita.
Mikko and Eero at the beginning of Sigiriya water world experience, still dry at this point
Walls in the lower garden
Termites have built their own palaces within the fortress
Ylös kiivetään jyrkkiä portaikkoja pitkin. Suunnilleen puolivälissä matkaa pääsi katsomaan vähäpukeisia neitokaisia esittäviä seinämaalauksia kallion kyljessä. Ovat ilmeisesti kuuluisia taideaarteita, mutta ei osattu ihan arvostaa niitä, kun restaurointi on taidettu tehdä vähän tökerösti. Kuten opaskirja toteaa, maalaukset näyttävät paremmilta postikorteissa kuin livenä. Tunnelmia latisti myös alhaalla alkanut ja koko ajan voimistunut sade.
The climb takes you through boulder arches
Through the mist, you could see that the view must be beautiful in good weather
Sigiriya on kaikkein kuuluisin leijonaportaikostaan. Mäen huipulle ja varsinaisille linnoituksen raunioille kuljetaan portaista, jonka molemmin puolin on valtavan kokoiset leijonan käpälät. Arvellaan, että aikanaan leijona olisi ollut kokonainen, ja ylös päästäkseen olisi pitänyt siis uskaltaa astua leijonan kitaan. Nyt piti uskaltautua vain sateesta tulvehtiville portaille.
The famous Lion Gate
Lion’s paw up close
Hyvällä säällä ylhäältä olisi varmasti hienot maisemat. Nyt näkyi lähinnä harmaata pilvimassaa, sen verran mitä ennätettiin kurkkia ennen kuin taivas repesi.
Maiju the already not-so-happy camper on top of Sigiriya rock moments before the downpour
Kun päästiin takaisin alas ja yhytettiin kuskimme/isäntämme Nimal, kuultiin että lisää teitä on joutunut tulvan alle. Polonnaruwaan ja Anuradhapuraan ei kumpaankaan olisi menemistä. Hetki siinä pähkättiin mutta tehtiin sitten suosiolla päätös keskeyttää Cultural Triangle Grand Tour ja kääntyä takaisin Kandyyn.
Retki vähän lässähti kasaan mutta päätös taisi olla oikea. Kotosalla lueskeltiin uutisista, että tulvien takia on evakuoitu tuhansia ja että autoja on turvallisuussyistä kielletty menemästä Anuradhapuraan. Toivottavasti tulva hellittää pian, ensisijaisesti tietenkin kodeistaan evakuoitujen takia mutta myös siksi, että me voitaisiin yrittää retkeä paremmalla onnella uudestaan 🙂
We had planned a little pre-Christmas trip: a grand tour of the Cultural Triangle sights, including Dambulla, Sigiriya, Polonnaruwa, and Anuradhapura. We were supposed to be on the road for two nights & three days but only got to see Dambulla and Sigiriya. The heavy rains have caused floods and Polonnaruwa and Anuradhapura were off limits so we had to cut the grand tour short. If the weather gets better we’ll give it a second try!
Missä olemme?
Mikon SPOT dataa missä oikein ollaan. Saattaa olla että ei toimi Afrikassa, joten silloin siellä ei näy mitään :( Kannattaa kuitenkin kokeilla!
![Eero telling that there's a big and a small "toot toot" [elephant]](http://travel.wuokko.org/wp-content/uploads/2014/12/IMG_1307.jpg)
![Eero has learned that you take photos of interesting things you see. Now he yells "kuva, kuva" [picture, picture] whenever something catches his eye.](http://travel.wuokko.org/wp-content/uploads/2014/12/IMG_1282.jpg)
