Zulu ei oo pulu

Kyllähän sen jo piinaavasti päähän soimaan jäävä lastenlaulu tietää: zulu ei oo pulu, vaan hän on afrikkalainen. Oikeammin sanottuna eteläafrikkalainen, ja vielä tarkemmin ilmaistuna suurinta osaa zuluista voitaisiin kutsua kwazulunatalilaisiksi asuinprovinssinsa mukaan. Annettakoon moinen epätäsmällisyys laulun sanoittajalle anteeksi. Riimiparien ontuvuudesta päätellen hänellä ei nimittäin ole muutenkaan juuri siunaantunut kummoisia lahjoja lastenlaululyriikan saralla.

Oli miten oli, suuntaamme jo tulevana torstaina Etelä-Afrikkaan ottamaan tarkemmin selkoa tämän zulu–pulu-sekaannuksen alkujuuresta. Matkalla ollaan kokonainen kuukausi, jonka aikana aikomuksenamme on kiertää maan itäisissä osissa kaikkiaan noin 3500 kilometrin lenkki. Edellä esitellyn Kwazulu-Natalin provinssin lisäksi reissaamme Mpumalangassa, Limpopossa (niiltä osin kuin Krugerin kansallispuisto sijaitsee ko. provinssissa) ja pistäydymme lopuksi myös Free Staten puolella. Lisäksi matkareitille osuu Etelä-Afrikan keskellä sijaitseva Swazimaa, ja jalkapatikassa piipahdetaan varmaan myös Lesothon puolella.

Ainakaan ennakkokäsitysten ja mielikuvien perusteella Etelä-Afrikka ei kuulu ”mustaan Afrikkaan”, paitsi synkän lähihistoriansa ja rikostilastojensa puolesta. Mutta muuten tuntuu, että maa tarjoaa pehmeän laskun Afrikkaan, meille ennestään tuntemattomaan maanosaan. Matkailua helpottaa esimerkiksi englannin kielen asema yhtenä maan virallisista kielistä. Mielenkiintoista on nähdä, vastaako mielikuva suhteellisesta vauraudesta ja länsimaisuudesta todellisuutta, vai iskeekö paikan päällä kulttuurishokki vaikkapa hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta mustan ja valkoisen väestönosan välillä.

Matkan yhteiskunnallispoliittisten mietteiden synkkyysaste jää nähtäväksi, mutta taivaan ei ainakaan pitäisi olla toukokuussa kovin mustanpuhuva, sikäläistä talvea kohti kun ilmat vain kirkastuvat kirkastumistaan. Vastapainoksi tietysti tulevat näin suomalaisittain kylmän koleat yöt. Vai mitenkä se nyt olikaan? Jos yöllä on vaivaiset 15 astetta, niin onhan se nyt aika kylmää…

Olipa kulttuurin ja säätilan eksoottisuusaste mikä hyvänsä, niin ainakin matkan luontoelämyksiin kohdistuu korkeat odotukset! Reissu on luonteeltaan pääasiassa luonto- ym. aktiivimatkailua: ohjelmasta löytyy muun muassa safareita, sukellusta, patikointia, kalliokiipeilyä, vaijeriliuku- ja luolaseikkailuja…

Jo muutaman päivän päästä laiva lastataan siis zuluilla, puluilla ja matkus-Wuokoilla. Faktisesti ottaen laivana tosin toimii ensi alkuun Turkish Airlinesin jumbojetti. Paikan päälläkään meitä ei odota laiva, ei edes mikään teiden Titanic eli Ameriikan sellainen, vaan Aviksesta vuorattu Volkswagen Poloinen. Tai vastaava, kuten vuokrakuitissa lukee. Sellaisella purkilla sitten reissataan seuraavan kuukauden päivät pitkin itäistä Etelä-Afrikkaa. Kuulumisia tien päältä luvassa nettiyhteyksistä riippuen mutta toivon mukaan tiheään!