Daily Archives: 2011/11/15

Kehitys kehittyy

Uskokaa tai älkää, mutta Intiassa asiat näköjään edistyvät parissa vuodessa. Tällaisen tulkinnan ainakin teimme erinäisistä tämänpäiväisistä havainnoista.

Suurimman vaikutuksen tekivät automaattiportit, jollaiset on asennettu Kalkutan metroasemille sitten viime käyntimme. Lipunmyynti- (eli ”Booking”) luukulta ojennetaan kertalipun vastineena musta, pyöreä muovinen poletti, sellainen pelimerkin näköinen. Ei tajuttu ensin yhtään, mitä muovilätkällä oli tarkoitus tehdä, nimittäin vielä viime kerralla homma toimi paperisilla lippulappusilla, eikä heti uskottu että täällä oltaisiin näin edistyksellisiä… Henkilökunnan ja omien hoksottimien avulla saatiin kuitenkin pian juonenpäästä kiinni. Mitä ilmeisimmin poletin sisällä on niinkin korkeaa teknologiaa kuin jonkin sortin mikrosiru. Lähtöaseman portista pääsee laiturille polettia vilauttamalla ja pääteasemalla portista pääsee ulos tiputtamalla sen polettislotista kerääjään. Jäljelle jää enää kysymys, miten ihmeessä vastaavanlaista systeemiä ei onnistuta tuomaan Helsingin metroon. Ei voi Suomessa mitenkään toimia tällainen. Ei, vaikka Intiassakin toimii. Ja VÄHÄN eri käyttäjämäärillä, ilman että portit siltikään ruuhkautuivat. Mahtaako kyseessä olla työpaikkojensa puolesta pelkäävien tarkastajien salaliitto???

Toinen seikka, jonka tulkitsimme ”edistyksen” symbolina, oli mahdottomuus löytää varvassandaaleja mallia kehitysmaa, eli kavereiden kesken keharisläbäreitä, New Marketilta josta löytää oikeasti mitä vaan. Ei toki koluttu koko valtavaa aluetta, mutta kenkäkojuilla ei ainakaan tärpännyt. Ehkäpä paikallinen elintaso on kohentunut sen verran ja/tai sandaalien tuotantokustannukset ovat laskeneet niin paljon, että kannattaa myydä vain stylempiä ”merkki”tuotteita. Aikaisemmin nämä päältä valkoiset, remmeistä ja pohjasta siniset perussandaalit ovat kyllä kuuluneet jokaisen itseään kunnioittavan kenkäkaupustelijan valikoimaan. Myöhemmin onneksi löysimme halutunlaiset sandaalit tarkkojen silmiemme ansiosta vähän syrjäisemmältä seudulta, mutta eivät ne siinäkään kojussa olleet mitään sisäänheittotuotteita vaan piilossa muiden, tuotekehittelyssä vähän pitemmälle vietyjen kenkien alla.

Kolmas ihmetystä aiheuttanut elämys oli paikallinen hyväntekeväisyystyö. Kaupungin keskeisen ostoskadun suuressa kirjakaupassa pyydettiin ujosti käymään kaupan yläkertaan järjestetyssä valokuvanäyttelyssä. Näyttely oli paikallisen Pelastakaa lapset -järjestön pystyttämä ja liittyi heidän kampanjaansa lasten oikeuksien edistämiseksi. Valokuvien katsastamisen jälkeen pyydettiin vielä täyttämään aiheeseen liittyvä tietovisailulappunen. Ja mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Pyydettiin rahalahjoitusta? Ei suinkaan. Päinvastoin meille tultiin tuomaan kiitokseksi kampanjaan osallistumisesta järjestön promokynät ja T-paidat. Oltaisiin kyllä voitu antaakin rahaa, mutta sitä ei missään vaiheessa ollut edes tilaisuutta antaa, saatikka että olisi pyydetty antamaan. Ei ihan tiedetä, minkä verran koko touhu nyt sitten pelasti lapsia tai edisti lasten oikeuksia, vai kävikö nyt niin, että lapset köyhtyivät ja me rikastuimme parin paidan verran.

Tällainen oli Kalkutta tällä kertaa. Huomenna suuntaamme aikaisella päiväjunalla Patnaan, jossa opaskirjan mukaan ei ole turvallista kävellä ulkona pimeällä. Pöh.

PS. Hotellihuoneasia ratkesi onnellisesti, kun meidät siirrettiin aamulla hienompaan huoneeseen. Se ei kyllä edelleenkään ole se joka piti olla meille varattuna, mutta nyt on kuitenkin kunnollista. Pylvässänky ja kaikki.