Namaste Kali


Warning: mysql_get_server_info(): No such file or directory in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Warning: mysql_get_server_info(): A link to the server could not be established in /home/paakari/travel.wuokko.org/public/wp-content/plugins/xml-google-maps/xmlgooglemaps_dbfunctions.php on line 10

Eilisilta jatkui tavallisesti ja ei tavallisesti. Nimittain taalla Kalkutassa on talla hetkelle meneillaan Kolkata 15th Film Festival ja paatimme kokeilla milta liikkuvan kuvan kulttuuri maistuu taalla pain.

Elokuvakokemus meinasi tosin tokata alkuunsa kun yritimme saada lippua eraalta monisaliselta teatterilta, mutta emme tosiaan paasseet porttia pidemmalle kun kameroita ei saa vieda sisalle teatteriin eika nahtavasti myoskaan edes lippukassalle. Emme antaneet sen kuitenkaan kovin masentaa tunnelmaamme vaan kokeilimme toisesta teatterista (festivaalin leffoja pyorii yhteensa kahdeksassa teatterissa ja kymmenessa salissa). Taalla arpaonni suosi ja saimme liput parin tunnin paasta alkavaan leffaan.

Itse elokuva sitten… noh… sanotaanko etta on joskus tullut vietettya pari tuntia paremminkin tassa maassa. Kyseessa oli brittilainen pienen budjetin elokuva Helen (http://www.imdb.com/title/tt1288589/) joka jaksoi viihdyttaa ainakin alkutekstien ajan. Tosiasiassa leffa vaikutti etta kun oli paasty puoleen valiin juonta niin rahat olikin loppu ja jatettiin toinen puoli filmaamatta. Sitten se vaikutti myos silta etta kyseessa olisi ollut lyhytelokuva joka olisi vain venytetty tayspitkaksi rainaksi ja tapahtumaa riittikin sitten sen mukaisesti. Aivan kasittamattoman tylsaa ja tapahtumarikatonta ajanvietetta. Oikeastaan ei voi sanoa etta se olisi ajanvietetta koska salissa istuessa ei tuntunut etta aika olisi viettanyt yhtaan mihinkaan suuntaan. Katsokaa jos uskallatte. Sampokaan ei varmaan tartte meidan sohvaa jotta saa unenpaasta kiinni. Aika on rahaa sanotaan, ja nyt parituntisen viettamiseksi taaksenojautuvissa tuoleissa (reclining seat.. mika se nyt onkaan suomeksi) – kylla leffateatterissa oli tuoleissa selkanojat jotka kaantyivat taakse ja samalla penkki meni hiukan eteenpain – hinnaksi tuli 40 rupiaa per nuppi eli hiukan yli euron meilta molemmilta yhteensa. Leffaan olisi saanut myos 70 rupian ja 10 rupian lippuja, joten leffailu ei ole hinnalla pilattu taalla suunnalla.

Karistaaksemme kurkuistamme leffan tylsyyden kavimme uudestaan paikallisessa instituutiossa Oly’s pubissa. Pari otettuamme olimme juuri tekemassa lahtoa kun bongasimme vanhat elokuvaystavamma istumassa laheisessa poydassa. Siina sitten turinoitiin jonkun aikaa ja kerrottiin missa ollaan oltu jne. Talla kertaa kommunikaatio oli hiukan vaikeampaa johtuen joko siita etta olimme itse juoneet liian vahan tai nuo toiset liikaa, mutta saimmepa kuitenkin kuulla eraan heista esittaman laulun bengaliksi vaeltavasta munkista, jonka saimme sitten simultaanitulkattuna englanniksi toisesta suusta. Varsin jannaa.

Aamu valkeni tanaan myohaan vaikka krapulaa ei parilla kaljalla saatukaan aikaiseksi, mutta myohaan meni kuitenkin eilen verrattuna viime aikaiseen “kahdeksalta nukkumaan viidelta ylos” rutiiniin. Ylos paastyamme suuntasimme croissanttien voimalla metroasemalle ja junailemalla Kalighatiin. Siella on Kali-temppeli, josta on ehka saanut nimensa koko Kalkutan kaupunki. Meita oltiin varoiteltu “papeista” jotka alkavat hairikoimaan ihan rehellisia turisteja jo matkan paasta ja saimmekin omamme jo mukaan heti metroasemalta. Teimme tosin harhautustempun ja jaimmekin juomaan teeta emmeka lahteneet sen mukana. Hahhaa. Tosin heti oli sitten seuraava niskassa kun saimme teet horpittya, joten se siita oveluudesta.

Itse temppelille paastyamme saimme taas vaihteeksi pienta elon tuntua noiden jopa tylsyyteen asti hartaiden buddhalaisluostarien jalkeen. Porukkaa oli kuin pipoa ja myohemmin joku sanoi etta olisi joku festivaali tai vastaava. Pyha viikonapaiva tai jotain. Ei tiedeta mika. Joka tapauksessa saimme ihan mukavan tuntuiselta kaverilta ohjeita etta niita kenkia ei tartte jattaa sinne mihin jengi yrittaa saada niita jattamaan. Menimmekin hanen perassaan eraan naisen kojulle ja jatimme kengat sinne ja ostimme parilla kympilla kasan kukkia, pari rengasta ja suitsukepaketit mieheen. Kuulemma temppeliin ei saa menna sisalle ilman uhrilahjaa. Sitten lahti sakramenttipyora pyorimaan. Ihan alkuun reput ja laukut piti kaantaa etupuolelle (tuskin mikaan rituaali, mutta kun oli kuulemma niin paljon porukkaa niin turvallisempaa tavaroiden suhteen). Sitten mentiin perassa Kalin kuvan luokse ja jatettiin ensimmainen uhri eli osa kukkia. Sitten mentiin elainuhrauspaikalle, johon laitettiin taas kukkia rukousten kera. Sitten kapsyteltiin jollekin patsaalle joka oli jotenkin tekemissa hedelmallisyyden tai aidin tai molempien kanssa ja sinne laitettiin kanssa kukkia. Sitten mentiin viela temppelin ulkopuolelle tekoaltaan luokse jossa oli Shivan patsas ja sille laitettiin vuorotellen (Mikko ensin, Maiju sitten) ekana ne kaksi rengasta roikkumaan – yksi isalle ja toinen aidille – ja loput kukat – siskoille, veljille, lapsille. Kun tati kuuli etta ei ole lapsia niin sanoi etta pitaa tulla uudestaan kun on. Lopuksi saimme eteemme “temppelikirjan” johon oli merkattu lahjoittajien nimet ja niiden summat. Siella oli tuhatta ja 500 rupiaa ja paljon enemmankin. Tiesimme etta ne on tekaistuja lukuja ja oikeat summat ovat 50 tienoilla. Laitoimme siihen siis sen. Ihan vinkkina jos joku joskus joutuu vastaavaan tilanteeseen niin kun siihen kirjaan laittaa 100 niin he sitten laittavat siihen nollan tai pari peraan, jotta seuraavalle voidaan nayttaa sitten tosi komeaa summaa. Kikkana estaaksi tuota voi summan kirjoittaa esim nain Rs50/- ilman valeja mihinkaan ja sitten ei voikaan enaa pistaa mitaan ylimaaraisia numeroita eteen saatika peraan.

Rituaalit tehtyamme jai kasiimme viela tukku kukkia ja paatimme lahtea kaymaan myos itse temppelin sisalla. Ensin oli pitka jono jota poliisit/vartijat pitivat linjassa ja sitten hirvea tungeksiminen temppelin sisalla. Tuli ihan viiden vuoden takaiset Taj Mahalin puskemiset mieleen. Sisalla joku pappishenkilo tms ihan rehellisesti veti meidat ihmismassan lapi temppelin pyhimpaan jossa sitten tehtiin loppujen kukkien kanssa jotakin rituaalija. Tietysti rituaalit tarkoittivat myos lahjoituksia ja pistimme sata rupiaa hanskaan. Siita alkoi hirvea pulina etta pitaisi antaa ainakin 500 per nuppi. Ei kylla oltu maksamassa niin paljoa ja lopulta se satanen sitten kelpasi ihan hyvin. Sitten ei enaa tarvinnut kuin kuin tunkea ulos ja paivan uhraukset olivat meidan osalta ohi. Kun menimme hakemaan kenkia, kuljimme uudestaan elainuhrauspaikan ohi jossa sai juuri pari vuohta varsin kirjaimellisen “out-of-the-body” kokemuksen ja aitauksen laitamille jai taas pari paatonta satkimaan viimeisia pihauksiaan. Ei tiedeta paljonko kyseisesta lystista pitaisi maksaa, mutta 10 rupian kukkauhri sai nyt riittaa meille.

Iltapaiva tarjosi sitten taas kulttuurielamyksia uudestaan liikkuvan kuvan valityksella. Talla kertaa elokuva antoi enemman eika unikaan painanut silmaa. Kyseessa oli unkarilainen rock’n’roll musikaali “Made in Hungaria” (http://www.imdb.com/title/tt1224369/). Todella ratkiriemukasta jopa paikoitellen. Voidaan suositella. Tama elokuvaelamys antoi myos eraan kokemuksen jota ei olisi uskonut nakevan kunniallisessa Intialaisessa elokuvateatterissa. Nimittain ihan melkein alkuminuuteilla ruudulla vilahti tissit! Jep. Ihan oikeat tissit eika mikaan millisekunnin valays vaan ihan ehti tajuta mita tapahtui. Lopulta tama paljas nahka jai ainoaksi vaikka elokuva tarjosikin valilla varsin jannittavia musiikkikohtauksia… katsokaa itse niin tiedatte.

Nyt ollaan sitten viimeista iltaa Kalkutassa talla haavaa ja yritetaan ottaa viela se irti mita saadaan. Maiju kaiveli opaskirjoista viela jotain paikkoja mista saataisiin Momoja – noita tiibetin kulinaristisia anteja muulle maailmalle. Talla matkalla meille on melkein paras ruokakokemus ollut juuri momot. Hammentavasti silloin Tiibetissa saamamme momot olivat todella surkeita, jopa pahoja (ainakin Maijun muistikuvan mukaan, Mikko ei oikein muista). Talla puolella Himalajan makiryhmaa ne ovat sen sijaan olleet erinomaisia. Eilen saatiin jo todella hyvia ja halpoja momoja kadulta, mutta nyt siis ihan oikeassa ravintolassa. Saas nahda jaako momojen viimeinen elamys karvaaksi vai makeaksi. Illalla saatetaan viela suunnata johonkin baariin paitsi jos unimatti tekee tepposet. Huomenna onkin sitten jo lento Mumbaihin ja viimeiset pyraykset edessa. Linda ja Kimmo ovatkin jo kivasti varanneet meille huoneen hotellistaan niin ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle.
Bombay par jalle!

P.S. Toivomme etta tamanpaivaiset uhraukset ja rituaalit menivat oikein kun Kali kuitenkin on melko vakivaltainen jumala. Eli jos joku sukulainen nyt sitten katkaisee jalkansa ja saa sikanuhan niin tiedatte sitten keta syyttaa. Tarkoitus oli ainakin pyytaa Kalilta onnea koko suvulle. Ties vaikka Kalin hirmuisuus onnistuisi jopa pelottamaan sikapossut nuhineen pois!