(luetaan oikein hiljaisella aanella)
Hiljaa, hiljaa hiivitaan, kohta Sundarbaanin yossa. On viidakkokansa potkollaan, vain kalastajat raataa tyossa. Jos tuuri on, niin kohdataan, ei turha reissu varmaankaan. Hei, tiikerit, delfiinit, krokot ja mangrovet – Mikko ja Maiju ja Sundarbans!
Tultiin aamulla Khulnaan takaisin. Suunnitelmana oli lahtea huomenna Sundarbansin kansallispuistoon retkelle, mutta heti kun astuimme taasen Guide Toursin toimistoon alkoivat salamat ja suunnitelmat sinkoilla paattomasti. Vaihdettiin paivia ja retkea ja lauttaa ja vaikka mita ja nyt lahdetaankin jo tana iltana. Tasta illasta lahtien on mita luultavammin radio- ja nettihiljaisuus aina ensi viikon tiistaihin saakka. Vaikka ei sita tieda mita kaikkea tuolla viidakossa on. Ehkapa siella on tiikkereita pitamassa nettikahvilaa jossain niemennokassa.
Palataan. Tiistaina. Pitakaa. Peukkuja. Tiikereita. Varten.