Tervehdys Dhakasta, Bangladeshin jokseenkin kaoottisesta paakaupungista.
Kokemuksemme taalta on ollut hyvin liikennevalinepainotteinen. Se on kasittanyt paljon polkupyorariksoissa istumista, alituisissa ruuhkissa jumittamista, bussien vaistelya katuja ylitettaessa, kuuroutumista torvien raikaamisesta, pienia kolareita edella ajaviin tormailtaessa, varikkaiden riksojen ja kuorma-autojen ihastelemista, uteliaiden kanssakulkijoiden tervehtimista ja kotimaan ilmoittamista jokaiselle kysymaan uskaltautuvalle (joita on monta, liian monta)… Jne. jne.
Ollaan kayty paria nahtavyyttakin katsomassa, mutta ei niissa ole paljon kerrottavaa. Todellinen Dhakan-elamys on nimenomaan liikenne. Tieda sitten onko se hyva vai huono. Aika jannaa olis kylla nahda, mita taalla tapahtuis jos talvi yllattaisi ja sataisi lunta. Voisiko olla viela enemman kaaos? Vaikea uskoa.