Daily Archives: 2009/09/22

No… ainakin parille paivalle. Paatettiin nimittain lahtea pariksi paivaksi Long Islandille joka on parin-kolmen tunnin paattimatkan paassa. Ekaksi meinattiin lahtea Neil Islandille joka on tuossa ihan vieressa, mutta Tourist Centerin mies sanoi, etta kandee menna mieluummin tonne toiselle jos on jo ollut Havelockilla. Kuulemma aika samaa kuin taalla eika oikein tatakaan jaksaisi kun ei voi sukeltaakaan. Tai mina voisin, mutta ei se oo niin kivaa jos yksin menee.

Long Islandilla on vain yksi yksityinen majapaikka missa olla. Ei siis mitaan kauheata turistitungosta voi olla. Ottaen huomioon etta siella ainoassa paikassakin oli ilmeisesti ihan reilusti tilaa, mika voi siis tarkoittaa etta siella ei ole ketaan. Turistimestan ukko soitteli meidan puolesta sinne ja pyys pistaa bookkauksen johonkin tonoon. Itse saarella ei myoskaan pitaisi olla juurikaan mitaan. Siella asuu n. 600 ihmista ja siella on on koulu ja poliisiasema ja jotain kauppakojuja. On siella myos jokin vaneritehdas. Voidaan vaikka lahettaa teille ajankuluksi pari kuutiota jos ei muutakaan keksita 😉 Saas nahda miten saadaan pari paivaa kulumaan. Otetaan kylla kaikki mahdollinen viihdyke mukaan mita meilla on; lukemista, lappari, musaa, opaskirja, snorklauskamat. Ehka niilla saa ajan kulumaan jos se on todellakin niin tylsa mesta kuin milta kuulostaa. Snorklauksen pitaisi olla siella todella hyvaa ja Maijukin saa menna veteen huolimatta haavasta korvassa, kunhan vain pitaa korvatulppaa. Siella saarella on netti, mutta ei tieda toimiiko se yhtaan sen paremmin kuin taallakaan mika ei ole kovin paljoa. Kannykkakaan ei mulla meinaa toimia, joten lisaa juttua tullee seuraavan kerran sitten perjantaina. Tai viimestaan silloin. Perjantaina kaydaan myos uudestaan laakarin pakeilla ja katsotaan jatkosuunnitelmat sitten uudestaan.

Niin… Jossain vaiheessa piti mainita noita saajuttuja. Saat ovat todella suosineet talla kertaa. Parin ekan paivan aikana tuli jotain kuuroja, mutta sittemmin on ollut lahes pelkkaa auringonpaistetta. Valilla kylla kuulee ukkosen jyrahtelevan jossain kauempana. Ei siis ole (ainakaan viela) tarvinnut karsia viimevuotisista kaatosateista tahi lammikoista pihamaalla. Monsuunin pitaisikin loppua syyskuun puolivalissa ennen kuin tulee toinen monsuuni joskus loka-marraskuussa.

Ei ole mennyt tosiaan tama saariloma nyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta eikohan tama tasta.

Iltapaivaa.

Taalla viela tylsistytaan saarella. Terveydentilassa on ollut parannusta ja huononnusta. Maijulla ei enaa ole lampoa, aani on palannut, kurkku ei ole kipea, mutta uusia ongelmia on ilmennyt korvan kanssa. Eilen illalla kavimme varmuudeksi terveysasemalla tarkastuttamassa korvat, kun paivemmalla valui toisesta korvasta jotain punertavaa mommoa. Eilen sattui viela olemaan jokin paikallinen tai vahemman paikallinen juhlapyha ja melkein joka paikka oli kiinni ja laakari samaten jossain muualla. Hoitaja oli paikalla kuitenkin ja kurkki korvaan. Sanoi etta siella on jokin haava ja etta pitaa tulla huomenna laakarille. Ei siis sukelluksia, buu.

Aamusella painelimme yhdeksan tienoilla terveyskeskukselle ja istuimme jonottamaan. Ei oikein ollut hajua miten ko. jarjestelma toimii, mutta vahitellen kavi selvaksi etta laakarin oven molemmin puolin oli jonot (naisille ja miehille omansa) ja “jonotusnumeroksi” laitettiin jokin tavara. Missasimme muutaman paikan kun ei tuota tiennyt. Laakarin saavuttua ihmiset sitten ryntasivat omalle “numerolleen” jonoon. Vastaanotolle otettiin sitten natisti vuorotellen seuraava potilas miesten ja naisten jonoista. Laakarin luona selvisi, etta asemalle tultaessa (tai jossain vaiheessa ylipaataan) olisi pitanyt tehda jokin rekisterointi tms kaytavan toisessa paassa. SInne siis. Saimme mukaamme parerilapun johon oli kirjoitettu Maijun nimi, ika ja paivamaara. Mitaan naita tietoja ei otettu mihinkaan heidan omiin kirjasiinsa kuitenkaan. Varsinainen rekisterointi siis. Lapun kanssa painelimme jono karkeen, kun laakari sanoi ettei tarvitse jonottaa uudestaan ja paasimme vain muutamalla pahalla silmalla takaisin laakarain pakeille. Laakari kurkki taskulampulla korvaan, maarasi tukun laakkeita (tippoja ja tabletteja) , kaski pitaa korvatulppaa jos ui. Ei siis sukelluksia ainakaan muutamaan paivaan =( Kaynti laakarilla, laakkeinen paivineen, oli muuten taysin ilmainen. Ainoastaan yksi laake oli loppu ja taytyi hakea kylan apteekista huimaan 25 rupian hintaan. Luulisi korvan tuolla nipuilla laakkeita parantuvan, mutta tosin joukossa on myos antiflatulenssi-tabletteja joten ei tieda onko muutkaan laakkeet tuon enempaa tasmahoitoa korvaan. No, “aukko kuin aukko”, sanoo Mikko…

Nyt mietitaan mita tehdaan. Perjantaina pitaisi kayda uudestaan laakarin pakeilla, mutta jos joutuisi vaikkapa viela viikon odottelemaan etta paasee sukeltamaan, niin ei ehka ole jarkea viettaa sita taalla. Saarella on suorastaan jarkyttavan tylsaa jos ei sukella. Outoa kylla, paljon turisteja tulee tanne vain lohoilemaan ja olemaan tekematta mitaan. Itsella aika kay t-o-d-e-l-l-a pitkaksi jo parissa paivassa, vaikka skootteri auttaakin asiaa ja mahdollistaa retkeilyn siella taalla. Tosin siella ja taalla ei sisalla kovin montaa paikka eika niissa ole myoskaan mitaan nahtavaa tai tekemista. Mutta mietiskelemme tassa vahan vaihtoehtoja ja kerromme sitten mitka ovat uudet koordinaatit vai pysyvatko ne kenties samoina.