… meditoitiin, valaistuttiin … vai miten se biisi meni?
Siina missa eilen saimme tuhdin annoksen mogulikulttuuria, paadyimme tanaan saattamaan itsemme nirvanaan. Tai ainakin sinnepain. Vierailimme nimittain meditaation alkulahteella, paikassa jossa Buddha koki valaistumisen. Paikalla kasvoi melkein se oikea ja alkuperainen puu. Oikea on kaadettu kolmesti ja nykyinen – eli neljas – on tuotu Sri Lankalta johon vietiin aikanaan ihan alkuperaisesta puusta otettu pistokas.
Paikka on siis Bodh Gaya, pieni kylapahanen isoveljensa Gayan kupeessa. Vahan samaan tapaan kuin ensimmaisena paivana kaydyt Mathura ja Vrindavan. Tempotkin kulkivat samalla viisiin niiden valilla. Taalla ei temppeleiden lisaksi ole ilmeisesti kovin paljon nahtavaa, mutta niita on ihan tarpeeksi, ainakin yhdelle paivalle. Paatemppelin lisaksi kavimme 7 muussa buddhalaistemppelissa, joita eri buddhismia harjoittavat maat ovat tanne pykanneet. Hienoja olivat ja tuntui kuin kavisivat keskenaista taistoa siita kenella on isoin ja komein temppeli. Oikeasti jotkut olivat hyvinkin simppeleita, tosin toiset sitten vahemman. Meidan suosikki oli bhutanilainen versio aiheesta. Siella oli samaan tapaan kuin muissakin Buddhan elamasta tai muusta buddhajutusta kertovia kuvia, mutta taallapa ne olivat kolmiulotteisia ja vielapa ilman 3D-laseja!
Paatemppelissa repaisimme ja otimme ensimmaista kertaa matkoillamme oppaan. Ajatelkaa. Nyt on varmaan lahtenyt ne viimeisetkin aivosolujen rippeet taalla Intian karyissa. Eilen kauppakierros ja tanaan opas. Mitahan huomenna? 3 tahden hotelli? No ei nyt ehka sentaan siihen olla viela menty 😉 Opastus oli kylla ihan informatiivinen ja siita sai jopa selvaa. Valilla takalaisten oppaiden (joita olemme sivukorvalla muiden laskuun kuunnelleet) puheesta ei saa juurikaan mitaan tolkkua, mita viela hankaloittaa hindulaisuuteen ja siten myos temppeleihin liittyva outo sanasto ja ne 300 miljoonaa jumalannimea joita ei todellakaan voi muistaa. Joo, niita on oikeasti 300 miljoonaa eli nain monta nollaa 00000000 ja kolmonen eteen. Tuo buddhalaistouhu on jotenkin selkeampaa ja helmpommin ymmarrettavaa eika temppelikaytannot tunnu yhta kaoottisilta huutamisilta ja molyamisilta.
Se Buddha muuten on aika kova jatka ollut. Ette varmaan itse pysty ensin valaistumaan viikossa, sitten tuijottamaan puuta silmia rapayttamatta toista viikkoa, sitten kavelemaan edestakaisin viela viikkoa tuottaen joka askeleella lotuskukan, suoltaa sisuksista viikon ajan erivarisia valoja jotka ovatkin jalokivia, meditoida sateessa kobra sateenvarjona viela viikkoa ja tehda viela pariviikkoa sellaisia ihan vaan pikku vahapatoisia ihmemiesjuttuja. Sellainen kaveri se.
Kaikesta tasta vaikuttuneena Mikko taydensi vaatevarastoaan buddhalaispaidoilla (vaikka oikeasti ne olivat vain halpoja) joten Om mani padme hum teille vaan sinne. Saas nahda muuttuuko Mikko vallan buddhaksi ja sitten saatte kuulla tuota joka paiva kun se on kalju buddhisti.
Kaikki muut kuin Kimmo lopettavat lukemisen tahan ja katsovat vaikka wikipediasta lisaa mantroja ja kuulette sitten lisaa seuraavassa jaksossa.
Pissst. Kimmo. Salaisuus vain sulle. Ala kerro muille, mutta tanaan junaillaan Kalkuttaan ja huomenna mennaan Andamaaneille.