Lähtöä odotellessa

Koska Finnair lentää tällä hetkellä Mumbaihin kätevästi yön yli, pystyimme ahkerina ja lojaaleina työmyyrinä antamaan armaille työllistäjillemme vielä täyden (?) työpanoksen ennen vaihtoa vapaalle. Vähän väsyttää, kun tavarat saatiin sullottua reppuihin – todella epäjärjestelmällisesti – joskus lähempänä yhtä yöllä, ja kuuden aikaan soi aamulla kello, mutta ehtiihän sitä sitten koneessa nukkua. Ja junassa, koska heti perjantaina päästään yli vuorokauden mittaiselle junamatkalle Mumbaista (länsirannikolla) Chennaihin (itärannikolla). Tavaraa taisi kertyä mukaan poikkeuksellisen paljon, kun reppujen yhteispaino oli kotikonstein mitattuna n. 18 kg. Maijukin otti järkyttävät seitsemän (7) paitaa mukaan ja miettii edelleen, pitäisikö osa vielä jättää pois… Syytämme ylimääräisestä painosta joogamattoja, maskeja, sukellusoppikirjaa ja kameran jalustaa. Sekä sitä että otimme nyt ensi kertaa (!) molemmille omat pyyhkeet mukaan. Ehkä nyt silti jotenkuten selviämme musertumatta tämän taakan alla.

Jostakin kumman syystä on viime päivinä soinut päässä Mika Waltarin tekstiin tehty Don Huonojen kappale Sininen yö… “Ja minä tiedän, että ainoa kotini on jyrisevä asemahalli juuri ennen pikajunan lähtöä ja että minua odottaa aurinko ja meri!” HEIJEE!