Heipa hei taalta kuumasta Haridwarista. Yritetaan tappaa aikaa odotellessa junan lahtoa. Nelisen tuntia viela 🙂 Nettikahvilassa on ilmastointi, jaateloa ja kylmia juomia, joten saatte pikapaivityksen jo tanaan.
Eilen kaytiin katsomassa paikallista iltamenoa paa-ghatilla, jota kutsutaan nimella Hari-ki-Pairi. Meno oli kaoottista ja aarimmaisen meluisaa. (katsokaa kuva tapahtumasta http://en.wikipedia.org/wiki/Haridwar ). Lahjoitusten kerailijat huudattivat ihmisia, jarjestysmiehet puhalsivat pilleihinsa, musiikki raikasi kova-aanisista ja taaksemme jumittui vanha nainen helistamaan symbaaleja ja raakymaan sen tahdissa. Temppeleiden edustalla heiluteltiin valtavalla liekilla palavia tuliastioita, ja koko tapahtuman paatarkoituksena oli paivan pimetessa laskea Gangesin vietavaksi palamaan sytytettyja kukkaveneita. Tunnelma oli ihan mielenkiintoinen, mutta tosi kaukana Amritsarin Kultaisen temppelin hartaudesta ja rauhallisuudesta.
Uskonnollispainotteiset elamykset ovat jatkuneet myos tanaan. Vierailimme kukkulalla olevassa Mansa Devin temppelissa. Tosiasiassa meita ei kiinnostanut niinkaan itse temppeli, vaan koysirata jolla kukkulalle paasi. Melkein kuin huvipuistossa olisi ollut 🙂 Hauska ajelu, jonka ainoa puute oli, etta se oli liian lyhyt. Temppeli itsessaan oli taynna seka ihmisia etta savua jostain uhraushaslingeista. Alhaalla pikkupojat olivat yrittaneet myyda meillekin hieman kyseenalaisia uhrilahjapussukoita; sisalla oli ainakin kookospahkina (ilmeisesti poltettavaksi) ja jonkinlaista nauhajuttua jolla tehtiin mitalie (joillakin pikkulapsilla sita oli paassa).
Lisaksi kavelimme joen vartta auringon paahtaessa katsomaan Shiva-patsasta kaupungin toisella laidalla. Patsas osoittautui suunnattomaksi pettymykseksi (se naytti hienommalta kauempaa). Takaisintulomatkalla Mikko joutui uskonnollisen hurmoksen valtaan ja loikkasi pyhaan Gangaan peseytymaan. Pitihan sita kokeilla hindujenkin pyhaa vetta… eihan se viela taalla ylavirroilla ole niin paskaista kuin varsinaisessa kylpylakaupungissa Varanasissa. Kylvylla ei nayta olleen kummempia vaikutuksia sen paremmin hyvassa kuin pahassakaan. Paitsi, etta se oli varsin virkistavaa, vesi meinaan oli tosi vilpoista. Maiju oli harmissaan ja kuumissaan kun ei voinut pulahtaa itsekin. Tai olisi voinut, mutta naisilla on tosiaan taalla tapana kylpea taysissa pukeissa. Ei niin mukavaa. Ja Mikollakin oli bokserit jalassa ja sitten niita kuivateltiin ja lopulta kaveltiin persus markana kun ei jaksettu enempaa ilmakuivattaa. Seuraavaa uimakohdetta saakin sitten jo miettia, silla pyhat vedet olivat meidan tietaaksemme tassa. Ehdotuksia?
Tassapa tama raportti talta eraa. Hetken paasta hyppaamme junaan ja huristamme kohti uusia seikkailuja.