Dalai Lama – ei sittenkaan

Terve taas.

Aluksi pitaa paivittaa hieman edellisia tapahtumia.

Dharamsalassa yritettiin sniikata Dalain kamppaan, mutta ne akkasivat meidan sissimeinigit heti ja jo porttia nakematta meidat huidottiin muualle. Ei se siella varmaan kylla ees ois ollu.

Hmm.. ei kun piru vie.. sehan jopa tais ollakin siella silla sen ukon omien sivujen mukaan se aloitti 14.8. viiden paivan erikoisopettamis session 200 hengen korealaisryhman (!) pyynnosta. Jotain juttua siella temppelissa oli meneillaan sillon, mutta ei sitten viititty kayda kattomassa kun kuulosti tylsalta jorinalta ulkopuolelle. Se siita sitten..

Niin ja sitten taalla Manalissa.. Unohtui kertoa, etta saatiin heti taas kotielain asuntoomme. Talla kertaa oli taasen reilunpuoleinen hamis kyseessa, semmoinen samanmoinen kuin siella Thaimaassa. Heti karkeen oli Mikko sontinut pytyn tayteen ja ryhtyi sita vetamaan, ei toiminut. No ei muuta kuin pytyn kansi auki ja tutkimaan. Meinasi posliinikansi kirvota kun sielta luikertelikin semmoinen reilun kammenenkokoinen hamis. Siella se juoksenteli sitten pesualtaan alle. Lopulta se kohtasi tiensa paan vessaharjan toimesta.

Taalta varsinaisesti ei ole mitaan muuta kerrottavaa, kuin etta ylihuomenna pitaisi lahtea kahdenpaivan mittaiselle bussimatkalle Lehiin. Muuten vaan lohkataan ja jumitetaan kun ei taalla muutakaan tekemista ole.

Ai niin se viela, etta Maijun vatsa alkaa olla ihan Intia-kunnossa. Pari paivaa vasta ripulointia tosin, ja Imodiumien nauttiminen saattaa jopa auttaa. Ei siis isompaa hataa, kunhan vaan selvitaan kunnialla bussimatkasta..

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *