Yobussin mukavuuksia

Hallojaa. Ollaan edetty paikkaan nimelta Manali. Dharamsalan turistikadut oli pian koluttu lapi, eika kaakutkaan enaa maistuneet alkuinnostuksen jalkeen yhta hyvilta. Myoskaan olutta ei osattu yrityksista huolimatta oikein juoda (otettava sitten kotona takaisin tama vahinko, sanoo Mikko). Oli siis aika ottaa yobussi eteenpain.

Bussimatka oli epamukava, koska muka-luksus-yobussin istuimia ei millaan saanut kunnolla kaannettya ala-asentoon, vaikka muiden matkalaisten penkit nayttivat toimivan aivan hyvin – varsinkin juuri edessamme istuvien… Aikaisin aamulla kuitenkin saavuttiin perille Manaliin. Otettiin laiskasti taksi sedalta, joka lupasi vieda meidat edulliseen (150 rupiaa/yo) guesthouseen. Ihme kylla, lupauksessa ei nahtavasti ollut mitaan kommervenkkeja taustalla. Majapaikka on mukava ja rauhallinen, ihan kylan perukoilla, ja huoneen ikkunasta nakyy omenapuita taynna punaisia omenoita seka vehreita vuorenrinteita. Ei hassumpaa! Turisteja on riittamiin, mutta pahin sesonki on onneksemme jo ohi ja tunnelma kohtuu miellyttava. Kaikkialta saa jalleen kakkuja (yhta pahoja kuin edellisessa paikassa, mutta pakkohan niita on kokeilla kun kerran saa) seka italialaista ruokaa. Ja israelilaista, niita imperialisteja on tamakin paikka taynna. Menisivat Libanoniin. Kaiken kaikkiaan paikkaa voisi kuvailla pikku-Goaksi, tunnelma on samanhenkinen ja vaatekauppojenkin valikoima lahes yksi yhteen. Maisemat ovat kuitenkin komeat ja saa mukavan viilea, joten viihtynemme muutaman paivan. Seuraavaksi suunnataan varmaankin kohti pohjoista Lehin kaupunkia. Lisainfoa taas kunhan kerrottavaa ilmenee.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *