Taalla totaalinen vasymys. Ei kylla uskois etta pelkasta vedessa lilluttamisesta voi tulla nain vasyneeksi ja myos tyhmaksi (esim. normaali yhteenlasku on hankalaa sukelluksen jalkeen kun yrittaa tehda sukellusprofiilia).
Eilen tosiaan tempaistiin ensimmaiset “allassukellukset” (jotka tosin tehtiin meressa) ja ensimmainen varsinainen avovesisukellus. Normaalisti allasharjoitukset tehdaan suurimmalta osin semmoisessa matalassa vedessa, jossa voi jopa nousta seisomaan paa pinnalla. No, me tehtiin ne reteesti viidessa metrissa Gulf of Thailandissa 🙂 Veden alla otettiin maskeja pois ja laitettiin takaisin ja tyhjennettiin vedesta ja muulloin katseltiin kalojakin (meilla oli piilarit niin pidettiin simmut kiinni kun oli maski pois). Nahtiin mm. makrilleja ja “kakkakaloja” (jotka syo roskia ja jopa kakkaa). Aamulla oli aikainen lahto ja tultiin takaisin vasta illansuussa ja kamojen pesun ja purun jalkeen maittoi seka ruoka etta uni. Aika rankka paiva siis. Ainakin Maiju luuli ettei enaa pysty selviytymaan toisesta samanlaisesta paivasta. Tai no, ehka hammasta purren.
Tanaan lahdettiin hieman myohemmin ja hoidettiin loput “allasharjoitteet” pois seka pari avovesisukellusta. Eiliseen verrattuna pystyi jo vahan kontrolloimaan omaa liikkumista (esim. nousua ja laskua ja vedessa leijailua) ja kiinnittamaan enemman huomiota ymparilleen. Tuli bongattua ehka enempi kaloja ja muita juttuja mita siella pohjalla oli ja valivedessa lillui. Oli siis monin tavoin jo mukavampi ja antoisampi sukelluspaiva. (Vaikka Maiju ei viela olekaan vakuuttunut uudesta lempiharrastuksesta.. viela (huomauttaa Mikko).. Jannaa silti.)
Huomenna on enaa yksi pakollinen sukellus ennen PADI-latkan saamista seka mahdollisuus toiseen sukellukseen, joka onkin sitten jo jatkokurssia tai vaan hupisukellus. Jaanee nahtavaksi oliko tama tuoreiden Wuokkojen sukellusharrastuksen paa vai jatkuuko tarina ensi jaksossa…