Monthly Archives: July 2006

Korkeanalan kavelyretki

Pikainen viesti viela ennen nukkumaanmenoa, ettette vallan huolestu 🙂 Olo on jo aika lailla normalisoitunut, periaatteessa… Tanaan kuitenkin lahdettiin “pikku” kavelylenkille Drepung Monasteryyn, silla ensisijainen retkikohteemme, Potala Palace, oli talta paivalta loppuunmyyty(!?). Matkaa kertyikin sitten 9,5 kilometria ja perilla vahan vasytti. Maiju oli rikkipoikki ja Mikolta paloi otsa, kun hatun lippa paasti petollisesti kaiken poltteen lapi. (Ei vissiin saisi valittaa auringonpaisteesta, mutta se on ihan kasittamattoman lapitunkevaa naissa korkeuksissa.)

Itse luostari oli kylla (melkein?) kaiken karsimyksen arvoinen – valtava luostarikompleksi, jossa kierrettiin toinen toistaan korkeammalla sijaitsevia, upeasti koristeltuja temppeleita/kappeleita uskomattoman hienoissa vuoristomaisemissa. Jollette ole jo sisaistaneet niin niita taalla riittaa 😉

Muuten ollaan kylla otettu kohtuu rauhallisesti, juotu ja lepailty paljon. Ei ole mihinkaan kiire, silla viivymme Lhasassa ensi torstaihin saakka. Torstaiaamuna sitten lahdemme landcruiserin kyydissa huristelemaan kohti Mount Everestia ja Nepalin rajaa. Varasimme viikon mittaisen tourin, joten etenemistahti lienee sopivan rauhallinen (yleisin pituus on 5 vrk). Aika jannittavaa!

Sympaattinen Lhasa

Ei pollompaa taalla Tiibetissa. Kelpais varmaan teillekin 🙂

Lhasa tuntuu sympaattiselta “pikku”kaupungilta, erityisesti Barkhorin tiibetilaisalueen kujilla on hauska kuljeskella. Kauppaa ja myyntikorua on toinen toisensa peraan, myyntiartikkeleinaan kaikkea mahdollista maan (vaelluskengat) ja taivaan (rukousliput) valilla. Valilla nakyy pyhiinvaeltajia, jotka taivaltavat kohti temppelia rukoillen ja maahan asti makuulle heittaytyen joka askeleella tai noin metrin valein. Nain he matkaavat kymmenia tai satoja kilometreja vain tullakseen rukoilemaan pyhaan kaupunkiin.

Ihmiset ovat tosi ystavallisia ja hymyilevaisia. Lapset ovat innoissaan meista lankkareista ja huutelevat helouhelou tai muita alahdyksia, kun kuljemme ohi. Kaduilla vaeltaa tai istuskelee toki myos paljon paikallisia ihmisia seka jopa munkkeja, jotka pyytavat rahaa suorasukaisesti. Heti lentokenttabussista noustuamme yksi munkki tarttui tiukasti Maijuun kiinni ja toisteli etta “I am sorry give me money” eika meinannut paastaa irti.

Kaupungin (syystakin) tunnetuin maamerkki Potala Palace on juuri niin vaikuttavan kokoinen ja nakoinen kuin kuvissakin, tai jopa enemman. Muutoin kaupunki ei ehka ole aivan vastannut niita kuvitelmia mita meilla oli Lhasasta, se ei olekaan simppeli “tuppukyla” vaan oikea lantisen Kiinan metropoli. Ostoskadulta loytyy mm. Vero Moda, Only ja Jack & Jones…

Loppukaneettina mainittakoon, etta vuoristotauti on hieman pukannut paalle (varsinkin tuossa aamu/iltapaivalla). Oli todella uupunut ja vasynyt olo, paata pakotti ja Maijulla oli viela hieman oksettava olokin. Unen ja sapuskan jalkeen se on hieman helpottanut, mutta nyt varmaan vaivaa pienehko auringonpistos, kun kavelimme tuolla kaduilla auringon paahteessa muutaman tunnin. Taas paata jomottaa. Vetta vain ja unta palloon.

Korkealla

Lhasa, Tiibet, 3606 m. Tai oikeestaan lentokenttä vasta. Vuoristomaisemat on mahtavat! Vielä ei vuoristotaudin oireita… Raportoidaan myöhemmin lisää.

Tofu ahky

Justiin saatiin selville, etta Lhasan lento menee huomenna aamulla klo 7:40 ja kyyti lentokentalle lahtee klo 5:30. Nyt siis aika pikaseen pakkaamaan ja unten maille. Tai no jos pari paikallista olusta viela nautitaan niin sitten…

Oltiin tanaan aamulla siella pandatarhassa. Kaynti oli vahan pettymys, nyt on nimittain niin kuuma etta jattilaispandat ovat sisalla ilmastoiduissa hakeissaan. Eivatka ulkona, missa ne saisivat temmeltaa kohtuu vapaasti melko isoissa aitauksissa. Nyt oli melkoisen ikava kahtella niiden riutumista ja bambun jaystamista kalterien lapi. Vaikka olivathan ne silti hellyyttavia ja suloisia ja oli kiva nahda ihka elavia pandoja. Mutta kalteripandoja kumminkin 🙁 Pikkupandat (ne punaiset joita on myos Korkeasaaressa) olivat sentaan vahan aktiivisempia ja juoksentelivat seka kiipeilivat ulkoilma-aitauksessaan.

Iltapaivaa vietettiin Wenshu Monasteryssa majapaikan lahella. Hienoja rakennuksia, oranssikaapuisia munkkeja, paikallisten suosimia teehuoneita ja jannia patsaita. Parhaita ehka olivat kuitenkin muutamat vesialtaat, jotka suorastaan kuhisivat kilpikonnia, kymmenia ja kymmenia konnia uiskentelemassa vihreassa vedessa. Vierailtiin myos temppelialueen kasvisravintolassa, jossa oli jarkyttavan isot ruoka-annokset joita viela erehdyttiin tilaamaan reilulla kadella kun olivat niin edullisia. Ravintolassa ei ilmeisesti hinta merkannut parempia tai kalliimpia raaka-aineita tai makua, vaan korreloi ruoan maaraa, silla kaksi kertaa kalliimpaa sapuskaa oli suunnilleen kolme kertaa enemman kuin muita. Saimme siis syotya kylliksemme ja vielakin on vatsat taynna.

Jatketaan Tiibetista 🙂

Kiina korkattu

No nyt ollaan Kiinassa!

Eilen tosiaan kerettiin (ja jaksettiin) menna siihen kasvohoitoon. Ilmeisesti se on kovinkin edullista (Mikko ei oikein tieda noista) silla se maksoi 400 bahtia meilta molemmilta eli semmoiset 9 euroa. Tuli kylla hirmu pehmoinen iho (ja Mikko oli hiukan pollahtanyt jalkeenpain). Sitten pitikin jo kiirehtia nukkumaan koska oli aikainen heratys.

Aamulla lahdettiin kohti lentokenttaa, otettiin reteesti taksi koska – hammentavaa kylla – siita pyydettiin sama hinta kuin julkinen lentokenttabussi olisi maksanut meilta kahdelta. Nyt se maksoi vain 200 bahtia, kun kentalta pois olisi saanut pulittaa kolme-nelja kertaa enemman.

Lento oli vain parituntinen ja meni mukavasti. Chengdun kentalla kaikki sujui tosi sutjakkaasti, oltiin vartissa paasty ulos ja istuttiin jo autossa matkalla majapaikkaan. Ei siis todellakaan mitaan byrokraattista hasellysta ja viivyttelya, vaikka olisi voinut tallaisesta maasta uskoa. Thaimaassa kesti moninverroin pitempaan seka saapuessa etta lahtiessa.

Välillä Chengdussa on tällaista

Välillä Chengdussa on tällaista

tai tällaista

tai tällaista

Kaupunki nayttaa tosi modernilta ja lansimaiselta (kun vertaa Thaimaan tai Intia AASIALAISIIN kaupunkeihin). Korkeita pilvenpiirtajia (tai no ainakin 20-30 kerroksisia) ja leveita monikaistaisia katuja kuin Pietarissa ikaan. Valilla tosin eteen saattaa tupsahtaa peruskiinalaisia punaisia paperilyhtyja ja kayria kattoja…

Ja sitten sivukadulla on tällaista

Ja sitten sivukadulla on tällaista

Tai jopa tällaista

Tai jopa tällaista

Majapaikka on tosi luksusta aiempaan majoitustasoon verrattuna ja kuitenkin edullinen. Meilla on siisti ja tilava huone, jossa on telkkari, dvd-soitin ja ILMASTOINTI. Vuoteessa on lakanat joita VAIHDETAAN ja pyyhkeet joita myos VAIHDETAAN. Joko pyydettaessa tai kolmen paivan valein JA myos aina kun ASIAKAS VAIHTUU. Tama se vasta on ylellista!!! Tasta ei varmaan tosin menna kuin alaspain Tiibetista Nepalin kautta Intian niin mukavaan hygeniakehtoon.

Sim's Cozy Guest Housen piha

Sim’s Cozy Guest Housen piha

Sisäpihalla on myös vesiallas ja putous

Sisäpihalla on myös vesiallas ja putous

Maksettiin jo lennot Lhasaan perjantaille, joten varmaa on, etta sinne mennaan. Ja huomenna mennaan luokkaretkelle Panda-tarhaan. (eika ikina pois… jne. 😉 Lahto on niin aikaisin aamulla, ettei ravintolasta saa viela aamupalaa. Ei hataa, silla saimme evaaksi pillimehut (oikeasti maito-teet) ja keksipaketit! Vahanko lapsettaa, mennaan katsomaan pandoja ja otetaan evaat mukaan. HIHHII 🙂

Ma Po Tofu ja vihreetä teetä

Ma Po Tofu ja vihreetä teetä

Bangkokien kiertelya

Heipparallaa kotivaki! Ei oo viela Kiinan-uutisia kun ollaan vasta Bangkokissa. Edelleen. Huomenna aamulla lahtee lento Kiinan Chengduun.

Matkaevääksi otettiin merilevää

Matkaevääksi otettiin merilevää

Ja hyvin upposi

Ja hyvin upposi

Samoin kuin vihreä tee -kakku

Samoin kuin vihreä tee -kakku

Eilinen paiva meni aika lailla paatissa ja bussissa kokottaessa. Lahto Koh Taolta oli kymmenelta aamupaivalla ja oltiin perilla Bangkokissa kahdeksan jalkeen illalla. Etsittiin majapaikka, haettiin syotavaa ja tutustuttiin pikaisesti takalaiseen (alku)yoelamaan.

Ravintolassa oli riisi mallattu nallekarhuksi

Ravintolassa oli riisi mallattu nallekarhuksi

Wat Phra Kaew

Wat Phra Kaew

Wat Rakhang

Wat Rakhang

Tanaan ollaan puserrettu yhden paivan aikana hyva yleiskatsaus muutamaan tarkeimmista kaupungin nahtavyyksista. On siis nahty Smaragdi-Buddha ja Makaava Buddha. Ensimmainen oli tosi pieni ja niin korkealla ettei sita juuri edes nahnyt kun sai vaan kaukaa tuijotella. Mutta Maijusta oli hirmu ilahduttavaa etta silla on eri asuja mita vaihdetaan vuodenajan mukaan. Nyt silla oli paalla sadekauden asu. Ei sentaan keltasta sadetakkia ja saappaita… Hih. Jalkimmainen taas oli HIRMU iso. Vaikuttavan kokoinen suorastaan. Ei olis arvannu. Kun yleensa nahtavyydet nayttaa livena pienemmilta kun kuvissa tai toisten kertomuksissa.

Wat Pho ja makaava Buddha

Wat Pho ja makaava Buddha

Wat Arun

Wat Arun

Makaavan Buddhan temppelin alueella on perinteikas hierontakoulu, kaytiin siella kokeilemassa thaihierontaa. Aika mielenkiintoinen kokemus, vahan hammensi ensin kaikki naksauttelu ja vetaminen ja painaminen mutta ihan virkistavaa loppujen lopuksi. Nyt illalla aateltiin viela menna kahdeksanvaiheiseen kasvohoitoon jos vaan jaksetaan rahtautua.

Mikko sai pussikolaa

Mikko sai pussikolaa. On muuten tosi kätsää kuumalla säällä.

Maiju sai jätskiä

Maiju sai jätskiä. Swensen’s.

Tallaisia kuuluu meille nain paallisin puolin. Huomenna sitten kohti uusia seikkailuja! Jannaa!

Kilpparisaaren loppu

Viimeista iltaa viedaan taalla Taolla. Reput jo koko lailla pakattu ja vene/bussiliput huomiselle varattu.

Eilen oltiin viela kahdella sukelluksella. Ensimmainen oli syvasukellus eli laskeuduttiin n. 30 metrin syvyyteen. Ei sita kylla ees huomannu menevansa sen syvemmalle kuin jo kayty 18 m. Tosin mita syvemmalle menee, niin sita todennakoisempaa on etta tulee typpihumalaan, joka vastaa normi humalatilaa taikka hiprakkaa; ajatus ei toimi ihan niin nopeasti ja koordinaatio alkaa reistailla. Tama ilmio tosin alkaa yleensa siina kolmenkymmenen metrin jalkeen eika taidettu kovin sekaisin ollakaan. Pienta vaikutusta saattoi olla mutta vaikea arvioida. Joka tapauksessa (tai ehka juuri siksi?) sukellus oli ainakin Maijun mielesta paras kaikista. Koralli- ja kivimuodostelmat olivat hienoja, kaloja oli runsaasti ja nakyvyys oli todella hyva.

Toinen sukellus oli meidan osalta nosteen huippuhallintaa. Kaytannossa kuitenkin dyykin actionista ja dramatiikasta vastasivat Trigger fishit. Ne ovat ilkeita ja arhakoita pirulaisia, jotka puolustavat aggressiivisesti reviiriaan. Sukellussuunnitelma meni uusiksi heti laskeutumisen jalkeen kun kouluttajamme hetken pyorittyaan huomasi meidan olevan oikeassa Trigger fish sopassa, niita oli melkein muutaman metrin valein. Katja-kouluttaja joutui jopa hieman taistelemaan yhden kanssa, kun se kavi paalle. Kala ei muutamasta rapylaniskusta viela ymmartanyt vetaytya vaan nappasi palan Katjan liivinnarusta. Me muut seurasimme vieressa hieman saikahtaneina ja ihmeissamme siita, etta mita oikeastaan tapahtuu. Me emme meinaan heti oikein ymmartaneet, etta ne kalat siina ymparilla olivat kaikki naita “pikku” pirulaisia. Poistuttiin nopeasti takavasemmalle ja yritettiin palyilla sen verran ettei tormata suoraan uusien triggereiden reviireille. Loppusukellus sujui sitten nosteenhallinnan harjoittelussa kuten paikallaan leijumisessa istuallaan tai paa alaspain.

Sukellusgaiffarit Maikki ja Markus

Sukellusgaiffarit Maikki ja Markus

Maijun mielesta jai syvyyssukelluksen jalkeen ensimmaista kertaa sellainen olo, etta haluaa/on pakko viela paasta uudestaan pinnan alle. Ehkapa siis ihan hyva sauma lopettaa taman reissun osalta ja palata asiaan uudestaan joko taalla tai muissa maisemissa ennen pitkaa…

Snorklailemaan menossa

Snorklailemaan menossa

Mikko pysytteli suosiolla matalammassa vedessä

Mikko pysytteli suosiolla matalammassa vedessä

Tanaan emme siis enaa sukeltaneet vaan pidimme lepopaivan. Kaloja piti kuitenkin viela menna katselemaan ja kavimmekin kurssikavereiden kanssa bungalowiemme edustan pikku poukamassa snorklailemassa. Lahti oikein kuhisi elamaa ja ihan uusiakin, tosi isoja kaloja bongattiin. Lopputulos oli kuitenkin paljon palanutta nahkaa selkapuolella. Aurinkorasvaa olisi pitanyt lisata HIEMAN useammin ja reilummin. Onneksi mahallaan on mukava nukkua ja kaupasta saa aloe vera monjaa joka auttaa kuulemma heti. Ehka seuraavat paivat eivat olekaan niin tuskaisia kuin voisivat.

Kivat rusketusrajat sai snorklatessa

Kivat rusketusrajat sai snorklatessa

Maijulla rajat oli ehkä hieman enempi rapumaisia

Maijulla rajat oli ehkä hieman enempi rapumaisia

PS. Tassa linkki sivulle missa on kuva Trigger fishista:
http://www.liddiard.demon.co.uk/photoix/trigger/trigger.htm

Pohjakannit

Nyt ollaan sitten Adventure Divereita! Kolmekymppiä on nyt käyty ja oli kyllä paras sukellus kaikista. Vai meneeköhän typpihumalan piikkiin.. =)

Suunnistusta silmat sikkurassa

Nyt sitten tosiaan ollaan virallisesti PADI Open Water Divereita, mika tarkoittaa, etta SAADAAN sukeltaa kahdestaan missa vain. Tanaan viela 18 metriin ja huomisen jalkeen jopa 30 metriin. Ohjaaja on tosin edelleen kiva olla mukana ja lisaa luonnollisesti myos turvallisuusfaktoria. Matkan jalkeen mahdollisesti tekemamme sukellukset ovat luultavimmin yha opetus sukelluksia, joilla saisimme Advanced Open Water Diver plakaatit. Nailla nakymin jatkamme enaa kahden sukelluksen verran ja tyydymme Adventure Diverin titteleihin. Sunnuntaina olisi mukava pitaa lepopaiva ennen matkaa takaisin Bangokiin, jonne on lahto maanantaina.

Tuoreet PADI OWD sukeltajat

Tuoreet PADI OWD sukeltajat. Jos olisi tajunnut avata tuon vihkon niin olisi näkynyt ne väliaikaiset kortitkin.

Tanaan aamulla silmat sikkurassa raahauduttiin alkeiskurssin viimeiselle sukellukselle. Se oli kaytannossa taysi hupisukellus eli kalojen ja korallien katselua, nyt vain syvemmalla kuin aiemmilla kerroilla eli 16,7 metrissa. Paikkana oli ehka yksi parhaimpia saaren paikkoja joihin meidat on kuulemma turvallista vieda ja siella sitten niita kaloja riittikin. Angelfisheja, parrotfisheja, yksi masked porcupine fish ja pirusti wrasseja 🙂

Toinen sukellus olikin jo jatko-opintoja ja oli sisalloltaan vedenalaista suunnistusta (kylla, Maijukin suunnisti siella ja tosi hyvin vielapa). Uitiin potkumittoja edestakaisin ja sitten viela nelion muotoisesti. Silmat oli niin tiiviisti kompassissa ettei kaloja ehtinyt bongata juuri lainkaan. Siella kuulemma oli ollut yksi Trigger fish, joka on tosi arhakka hyokkaamaan ja sita saa kuulemma oikeen pelatakin hiukan. Emme sita itse nahneet, mutta ohjaaja olikin hieman kierrattanyt meita pois sen luota, kun sen bongasi. Huomenna nahdaan hyvalla tuurilla whale sharkeja (pituus n. 8 m per laite)! Alkaa huoliko omaiset, ne syovat pelkkaa planktonia 🙂 Niiden nakeminen on myos melko epatodennakoista vaikka niita on siella viimeaikoina bongattukin, silla esimerkiksi meidan ohjaajamme ei viela ole koskaan sellaista nahnyt. Mutta olisipa hieno lopetus taman reissun sukellusosiolle!

Juhlintaa italialaisella ruualla

Juhlintaa italialaisella ruualla

PS. Suurkiitos jo tassa vaiheessa Paasin veljeksille (jos tata lukevat) mahtavasta elamyksesta. Ja aina yhta karsivalliselle Katjalle joka vastasi lahjan kaytannon toteutuksesta 😀

Kortit plakkarissa

Terveiset tuoreilta Open Water Divereilta! Kurssin vika sukellus meni leppoisasti kaloja katsellen ja päälle jatkokurssin suunnistussukellus. Nyt ruokaa!