Kochin miellyttavassa, mutta turistien (no, kanssamatkaajista tuskin paastaan enaa eroon Goalla…) tayttamassa pikkukaupungissa jalleen paivan verran. Munnarista hurjasteltiin eilen aamulla takaisin. Valilla oli sen verran vauhdikasta ja mutkaista etta oli vaikeuksia pysya pystyssa edes istuallaan. Perille paastiin kuitenkin turvallisesti ja sitten taas lautalla yli tanne Fort Kochin puolelle. On otettu ihan rennosti, kapsytelty vahan lahistolla ja tingattu paidoista ja rihkamasta. Yhdessa kaupassa seta halusi nahda meidan kannykat kun kuuli etta oltiin Nokia-maasta, ja kysyi ihan tosissaan etta eiko me voida antaa puhelinta sille. Kerrottiin etta niilla on kuitenkin vahan hintaa meillapain (ja taitaa olla taallakin oikeestaan samoissa hinnoissa). Hammennys! Maiju kavi myos kauneushoitolassa laittautumassa rantakuntoon leg waxingin merkeissa, hintaa 65 rupiaa, sisaltaen lyhyen jalkahieronnan. Tanaan aamulla saatiin ihanaa hedelma-aamupalaa (banaania, melonia, papaijaa, ananasta, appelsiinia ja jotain ihmehedelmaa jossa hirmusti siemenia). Sen voimin viela tapetaan aikaa, iltapaivalla suunnataan juna-asemalle ja kohti Goaa – viimeinen junamatka ja junayo edessa. Hotellivaraus on vasta maanantaille joten ei tiedeta minne paastaan sunnuntai-maanantaiyoksi, mutta se selvinnee aikanaan. Niin.. niista kuvista. Ne nyt sitten on mennytta sielta vuoristoreissulta. Kaiken lisaksi tuo retki vuoren huipulle pilvien keskella taisi jopa pistaa paskaksi koko muistikortin. Todennakoisesti johtuu kosteudesta, silla pilvethan tunnetusti ovat lahinna sita itseaan. Maijun mielesta on epareilua, kun kamera ei varoita, etta kohta tulee kosteusvaurio. Onneksi on kuitenkin satakunta kuvaa Munnarista, tosin noista maisemista ei kovin montaa =(. Tama siis muille varoituksena, jos aiotte menna kuvaamaan yli 2000 metrin korkeuteen digikameralla. Kannattanee harkita.
Tämä herra on myrtsi kun pitää lähteä pois Keralasta
Aika kiva hedelmäaamupala
Lihaleikkaamossa oli käytetty elukat tarkkaan
Tätä kassia Maiju ei antanut ostaa. En ymmärrä miksi.
Kyllä sitä tavaraa on näemmä jo vähän kertynyt