Monthly Archives: December 2004

Kotona ollaan!

Viimeinen puolipäivää meni viimeisiä rahoja tuhlatessa ja vikaa kertaa rantaa katsellessa. Anjunasta lähdettiin taksilla Darbolimin lentokentälle josta lennettiin Mumbaihin. Lento meni ihan ok, mutta oli 1h 45min myohässä. Ei oikeastaan haitannut koska nyt oli vain vahemman odottelua Mumbain kentällä. Mumbain kentällä sitten siirryttiin shuttle bussilla international kentälle jossa odoteltiin ensin 3,5 tuntian check-iniä ja juotiin sika kallista kaljaa (iso kingfisher Rs 250!) ja sitten odoteltiin vielä kolmisen tuntia boardingia ja koneen lähtöä. Lento oli muuten ihan mukava mutta nukuttua ei jostain syystä oikeen saanut kun ei loytanyt hyvaa asentoa. Seitsemalta laskeuduttiin Lontooseen mutta jouduttiin odottelemaan tunti parkipaikkaa ja poliisien tuloa jotka halusivat antaa ilmoituksen koskien maanjäristystä ja sieltäpäin matkaavia. Kentällä oli taas reilu kolme tuntia aikaa odotella Helsingin konetta. Ei siinä juuri muuta sitten ollutkaan paitsi että Helsinki-Vantaan kentällä katosivat matkan ensimmäiset tavarat, kahdet sandaalit (toiset oli viela sellaiset intin släpärit). Matkatavarahihnalla kulkiessa meinaan Maijun reppu oli auki ja meidan pyykkipussi tuli siinä vieressa perässä. Sandaalipussi joka oli ollut siinä paalla oli tipotiessään. Ilmoitettiin siitä henkilokunnalle että reppu oli ollut auki kun se tuli hihnalla ja pitää soitella perään jos ne sieltä vaikka viela loytyisivat. Kotona lisäksi huomattiin että oli myos kolme kangaslyhtyä kadonnut niin ikään siitä repun yläosasta. Saas nähdä tuleeko enää takaisin. Kiitos kaikista kommenteista mutta nyt tämä matkapäiväkirja päättyy ennen kuin tulee aika avata seuraava =).

Viime Goan tunneilla Maiju joutui intialaisnaisten käsittelyyn

Viime Goan tunneilla Maiju joutui intialaisnaisten käsittelyyn

Ja tällainen oli tulos

Ja tällainen oli tulos

Ei ehkä ollutkaan niin hauska juttu

Ei ehkä ollutkaan niin hauska juttu

Mutta sitten jo vähän nauratti

Mutta sitten jo vähän nauratti

Varsinkin kun laittoi letit kiinni

Varsinkin kun laittoi letit kiinni

Viimeisia viedaan

Viimeisia viedaan… Taitaa olla ihan hyva aika lahtea kotiinpain kun taallapain maailmaa alkaa jo talotkin kadota jalkojen alta.. No onneksi ei nyt ihan taalla eli hengissa ollaan ja ei taalla kukaan ollut kuullut mitaan jaristyksesta kun ne ei katso telkkaria paivisin. Tuolla itarannikolla sita oisi ollutkin aika kaaos. Eilinen meni taas rannalla kokkiessa ja naatiskellessa viinia huoneessa. Tanaan aika samanlaista lotkiskelya. Huomenna pitaisi lahtea paluumatkalle ja pakatakin viela taytyy. Asken kaytiin syomassa ehka huonointa ruokaa koko matkan aikana ja ainakin Goalla, kermasienipastaa, joka ei maistunut miltaan ja vege-fajitas, joka sekaan (yllatys, yllatys) ei maistunut miltaan. Lisaksi nuo olivat viela torkeen kalliita. Saattaa olla etta haetaan viela hiukopalaa jotta jaksetaan sitten ahkerasti pakkailla. Ai niin se oli kylla ihan hauskaa ravintolassa etta nahtiin Vesku eli Vesa-Matti Loiri, joka oli muutamien suomalaisten kanssa, jotka ollaan jo nahty muutaman kerran aikaisemmin. Saattanevat olla sukua keskenaan tai jotain. Jeps. Kuittailemme sitten kotoa kunhan paastaan sinne asti, ja nahdaan asap!

Rantamisu

Rantamisu

Ja kaljajellona

Ja kaljajellona

Kantapää alkaa olla jo vähän hapero

Kantapää alkaa olla jo vähän hapero

Vielä ehdittiin kävellä rannalla

Vielä ehdittiin kävellä rannalla

Ja katsella aurinhonlaskua

Ja katsella aurinhonlaskua

HYVAA JOULUA GOALTA!

Olipa eksoottista viettaa joulu palelematta ja ilman lunta ja joulukuusia. Tai jouluruokia! Jouluaatto sujui oikeastaan samaan tapaan kuin kaikki muutkin paivat taalla. Talla viikolla ollaan jatkettu skootterilla huristelua ja tehty viela pienia ostosreissuja. Vagatorista Anjunan pohjoispuolelta loydettiin myos hieno ranta, jossa kaytiin myos uiskentelemassa “hurjassa” aallokossa. Oli hauskaa! Joissakin pirskeissa on pariin otteeseen piipahdettu mutta ei ole edelleenkaan loydetty kovin kummoista menoa. Hotellilta on onneksi saatu seuraa brittituristeista, ihan hauskaa porukkaa. Tanaan altaalla luvassa joulubuffetti ja jopa joulupukki tulee kaymaan. Kaytiin myos ostamassa kaupasta viinia ja juustoja, ja Maijulle loytyi Fazerin sinista suklaata (jossa oli ehka mato mutta ei se mitaan), ja sitten pari seurapelia niin etta kylla tasta viela perinteinen joulupaiva kehkeytyy: lohoilya ja herkuttelua, herkuttelua ja lohoilya…

Mikko kokeili temppuilua. Ei osannut.

Mikko kokeili temppuilua. Ei osannut.

Vagatorissa oli tällainen kätevä liikku raha-automaatti

Vagatorissa oli tällainen kätevä liikku raha-automaatti

Vagatorin ranta

Vagatorin ranta

Pieni intialainen huvipuisto

Pieni intialainen huvipuisto

Momoja

Momoja. Höyrytettyjä ja paistettuja. Ei oikein osattu tykätä.

Pastakaan ei ollut ihan huippua

Pastakaan ei ollut ihan huippua

Oltiin rannalla hiukan viihteellä

Oltiin rannalla hiukan viihteellä. Tuo ei siis ole ruskettunut Mikko vaan uusi intialainen ystävämme.

Oltiin bileissä ehkä hieman liian aikaisin

Oltiin bileissä ehkä hieman liian aikaisin

Hill Top ja ruokakoju

Hill Top ja ruokakoju

Joulupäivänä tuli pukkikin kylään

Joulupäivänä tuli pukkikin kylään

Saatiin joululahjat hotellilta

Saatiin joululahjat hotellilta

Goa kuittaa taas

Eipa kuulu kovin kummoisia, joulunodottelua taalla tropiikissa vaan. Tasan viikko aikaa kotimatkaan. Eli siis porrataan ympariinsa skootterilla (paitsi tanaan, kun oli krapula)(Mikolla), tehdaan viimeiset ostokset huomisilta markkinoilta, lokoillaan altaalla ja rannalla, yritetaan loytaa sopivia ja viihdyttavia pirskeita. Sunnuntai-iltana kaytiin Hill Top -nimisessa paikassa jossa pidetaan aika usein bileita, ihan hauska ulkoilmapaikka, jossa puunrungot oli maalattu uv-varein ja sai istuskella matolla ja naukkailla teeta jollei jaksanut olla tanssilattialla (ei jaksettu). Mutta ylipaatansa tanne kuuluu aika vahan mitaan erityisempaa, pikkuhiljaa aletaan henkisesti valmistautua siihen etta pitaa palata kylmaan koti-Suomeen. Maanantaina kaytiin uudestaan Mapusassa ja ostettiin toinen, isompi trolley ja muutaman kilon verran paikallisia terasastioita. Taitaa siis tulla aikamoista rahtautumista. No, lentokone kantaa, sano suomenpoika… Ja huomenna viedaan ylimaaraset matkavaatteet hyvantekevaisyysjarjestolle joka sitten jakaa ne koyhille lapsille. Niin etta mahtuu muut roinat paremmin sitten mukaan. No ei kylla oikeesti olla viela niin lahtotunnelmissa kuin milta kuulostaa. Eilen oltiin tosiaan vahan rannalla ryyppaamassa ja tanaan oli krapula ja nukuttiin pitkaan ja voitiin pahoin (siis mina iso-M) rannalla. Kuulumisia viela jonkun kerran ennen kotiintuloa, vaikkei taalla tosiaan mitaan varsinaisesti tapahdu, muuta kuin laiskottelua ja lomailua.

Hill Top bileet

Hill Top bileet

Hill Topissa sai ruokaa tällaisista kojuista eli matolta hiekalla

Hill Topissa sai ruokaa tällaisista kojuista eli matolta hiekalla

Hotellilla oli live-bändi

Hotellilla oli live-bändi. Ei ihan hirveä jättimenestys.

Ihka aito Goan kävijä

Ihka aito Goan kävijä

Rannalla on kyllä ihan kiva tallustella

Rannalla on kyllä ihan kiva tallustella

Ensimmäinen rantalomaviikko

Halojaa taasen! Akkia on eka rantalomaviikko vierahtanyt, vaikka ensin tuntui etta meilla on taalla aikaa vaikka kuinka paljon. Onneksi ei silti ihan viela tarvitse alkaa laukkuja pakkaamaan.. Ostettiin kylla meille ylimaarainen trolley lentsikkaan, kun halvalla saatiin Mapusan torilta (hinta n. 12 euroa). Viime paivina ollaa harrastettu altaalla loikoilua, rannalla istuskelua ja syomista. Perjantaina kaytiin Mapusan markkinoilla joita suositeltiin aidompina ja paikallisempina kuin Anjunan keskiviikkomarkkinoita, mutta ilmeisesti suositus oli suunnattu niille jotka eivat ole muualla Intiassa vierailleet. Turisteille suunnattuja markkinoita on useampana paivana eri paikoissa, esim. eilen illalla naapurikylassa Bagassa. Samaa tavaraa ja samat myyjat kuin muuallakin, mutta ihan hauska tunnelma kun oli paljon ruokakojuja ja live-musiikkia. Pari paivaa on nyt paasty paremmin liikkumaan, kun vuokrattiin hotellilta skootteri 150 rupialla/paiva. Paristellaan silla Anjunassa ja lahialueilla reilun 20 kilometrin tuntivauhtia. Ei siis syyta huoleen. Mutta tosi hauskaa se kylla on! Nyt ollaan visiitilla etelaisemmassa Calangutessa. Kaytiin rannalla ja huomattiin tulleemme KreikkaEspanjaan jollekin perus aurinkorannalle. (Ei oikein ymmarreta miksi kukaan maksaisi kauheita summia tullakseen tanne lomalle kun saman voi saada paljon halvemmalla Euroopastakin.) Niin etta ollaan oikein tyytyvaisia vahan syrjaisempaan mutta tunnelmaltaan paljon parempaan Anjunaan.

Iltamätöt

Iltamätöt Oasis-ravintolassa. Se on parhaimpia ruokapaikkoja mitä ollaan Goalla kokeiltu.

Mikko huristelemassa vuokraskootterilla

Mikko huristelemassa vuokraskootterilla

Maijukin ajoi

Maijukin ajoi. No ei oikeasti, mutta melkein olisi voinut.

Norsu ja rahaa huijaavat ukot

Norsu ja rahaa huijaavat ukot

Tämä norsu sen sijaan oli ihan oikeassa työssä

Tämä norsu sen sijaan oli ihan oikeassa työssä

Mukavan rauhaisa Calanguten ranta

Mukavan rauhaisa Calanguten ranta

Yha Goalla

Taalla viela Goalla (yllari yllari, ei olla lahdettykaan Nepaliin trekkaamaan extempore tms). Eilen oli keskiviikon Flea Market tuolla toisessa paassa rantaa. Siella oli aivan tolkuttoman paljon kojuja (mm kaikki ne turistisalakraasavaate-kauppiaat, jotka vaanii ympari kylaa teiden varsilla samanlaisissa kojuissa) ja paikoitellen soi teknopoppis cdeita myyvista kojuista. Myos satunnaisia korvankaivelijoita kulki tarjoamassa palveluitaan. Paljon turisteja myos suomesta, nahtiin useita ja vahan valia siella kuuli suomalaissepostusta ymparilla (aika oudon kuulosta, kun kuuteen viikkoon oltiin tavattu vain yksi tytto suomesta ja Keralassakin vain pari). Taalla Anjunassa ei luultavasti ole kovin montaa suomalaista (ei siis olla tavattu yhtakaan) vaan nuo kaikki olivat tulleet etelampana olevilta naapurirannoilta. Hinnat oli taas yhta pilvissa kuin Mumbain fashion streetilla konsanaan. Hinnat tippuivat ensin pyydetysta yleensa n. viidennekseen tai jopa alle. Markkinoilla tuli kierreltya kuutisen tuntia, oli kuumaa mutta tosi varikasta ja ihan viihdyttavaa. Vietettiin hieman lokotaukoa hotellilla ja illemmalla lahdettiin uudelleen rantaan, koska siella piti olla markkinoiden jaljilta paljon porukkaa ja biletysta. Ei siella mitaan nakynyt (tai sitten me oltiin todella vaarassa paikassa, mutta tuskinpa kun tuolla oli kuitenkin aika lailla porukkaa) paitsi parissa baarissa soi musa (toinen teknostelua ja toinen live etno bandi) ja toisen edessa oli tulitaiteilijoita pyorittelemassa tuli sauvoja. Aika hienon nakoista se oli, mutta kylla sita jotain vahan enemman luulisi olevan yhdella Goan kuuluisimmista rannoista. Istuskeltiin joka tapauksessa muutamassa paikassa meren aarella, ennen kuin paatettiin luovuttaa ja lahtea hotellille omiin kemuihin. Kaveltiin kuitenkin rannan toiseen paahan ja siella oli kuin olikin jotain menoa, Goan isoimman yokerhon, Paradison, ovella oli liiketta ja sisalta kuului thumb-thumbia. Kaytiin kyselemassa ovelta mika meno, mihin asti auki, paljon maksaa? Auki kuulemma aamuseitsemaan ja sisaan maksoi Rs 200 miehilta ja naiset ilmaiseksi. Mentiin siis sisaan katselemaan. Siella oli jees meiniki, house-tekno soi ja porukkaa oli tanssilattialla enenevissa maarin. Paikka oli aika hieno, useita terassimaisia kerroksia tahtitaivaan alla ja tanssilattian ymparys koristeltu uv-vareilla. Siella istuskeltiin ja tutustuttiin pariin vanhempaan (mutta nuorekkaaseen) brittiin. Ylipaataan tuntuu etta ollaan melkein nuorimpia koko paikassa. Nama olivat ihan hauskaa seuraa ja siina vietettiin pari kolme tuntia kunnes kalpsittiin hotellille. Tanaan ei oikeastaan ole tapahtunut muuta kuin uimapyrahdys ja vahan ruokailua. Nyt rannalle ja yritetaan saada jollain ilveella viinipullo auki kun ei ole avaajaa (mutta on sellainen tyokalu-Leatherman-homma).

Anjunan ranta on autio

Anjunan ranta on autio

Keskiviikkomarkkinoilta sai mausteita

Keskiviikkomarkkinoilta sai mausteita

Ja huiveja

Ja huiveja

Iltamenot rannalla eivät olleet huikeita

Iltamenot rannalla eivät olleet huikeita. Auringonlaskut oli kyllä ihan kivoja.

Tällainen vale-pukki oli vaeltamassa

Tällainen vale-pukki oli vaeltamassa

Rannalta löytyi paikka sekä viinille että hiekkalilnnoille

Rannalta löytyi paikka sekä viinille että hiekkalilnnoille

Terveiset Goalta!

Ollaan oltu niin kiireisia kaikesta laiskottelusta ettei olla aiemmin saatu kirjoitettua kuulumisia. Sunnuntaina tosiaan aamupaivasta saavuttiin Keralasta Goalle junalla (ja jos joku ei viela ole lukenut uutisista sita junaonnettomuus juttua Jammussa, niin taalla on sattunu tosi paha junaonnettomuus. Ylen mukaan “rautateiden turvallisuustaso on heikko”, ja onnettomuuksia sattuu noin 300 vuodessa. Onneksi kuultiin se vasta nyt). Paatettiin pistaa elama risaiseksi ja otettiin taksi suoraan hotellille, hintaa tuli 650 rupiaa (n. 50 km matka). Saatiin siis huone hotellilta saman tien, kun Mikko soitti etukateen Keralan paasta ja jarkkas varauksen. Meista hotelli ei kylla nayta kovin taydelta, meidan lisaksi siella on lahinna keski-ikaisia britteja jollain pakettimatkalla. Ihan mukava paikka kuitenkin. Meidan huone on tosi iso, oikeestaan 2 huonetta + keittio (=jaakaappi ja vesihana) + parveke, makuuhuoneessa ilmastointi ja telkka. Lisaksi hotellilla on pieni (muttei liian) uima-allas, aurinkotuoleja ja baari + grilli altaan vieressa. Siella on lekoiltu pari paivaa. Lohoilyn lisaksi ollaan myos tehty kavelyretkia lahimaastoon, rannalle ja kylalle. Paikka on aika pieni, turistejakaan ei mitenkaan kamalasti (viela). Turisteille suunnattuja vaate- ja kraasakojuja on sitakin enemman, hinnat on alkuun pilvissa mutta tippuu kylla heti jos ei vaikuta kiinnostuneelta. Yks nainen suuttui meille kun ei meinattu ostaa silta saronkia jonka hintaa se oli jo tiputtanu alle puoleen. Oltiin sen mielesta no good ja crazy people, ja lisaks se ihmetteli etta miks me sitten halutaan tietaa jonkun tuotteen hinta jollei aiota ostaa sita. Niin no. Taalla muuten tulee sellaista turkki/kreikka fiilista, kun kauppiaat suoltavat sellaisia klassikoita kuin: “Anttilan hinta, Stockmannin laatu”, “Mita kuuluu, kukkuluuruu”, “Kuusi metria long” ja “I make halpa price”. Onneksi tehtiin ostoksia jo muualla ja rahdattiin tavaraa mukanamme, taalla ostosmahdollisuudet ainakin toistaiseksi tosi heikot. Saa nahda mika tilanne huomenna, kun taalla on kuuluisat keskiviikkomarkkinat, joille tulee porukkaa kaikkialta. Eilen kuitenkin oltiin taas paikalliskierroskavelylla ja satuttiin tormaamaan sekatavarakauppaan, joka myi myos alkomahoolia. Kysaistiin huvikseen 0,7L Smirnoffin hintaa, 300 rupiaa!! No lahdettiin jo pois kunnes jano yllatti ja piti menna takaisin ostamaan pullo pois. Tuli sitten viela kysaistya halvinta viinaa, Romanov, 0,7L 100 rupiaa!! Se lahti sitten matkaan. Juomat on aika edullisia taalla, ja lampimassa tietysti maistuu niin mehu, vesi kuin olutkin. Tosin Maijulla taas vahan mahavaivoja ja pahoinvointia, niin etta Mikko saa pitaa suomalaisten kunniaa ylla. Viinakaupalta kavellessa satuttiin tien vieressa olevassa tonossa nakemaan uv-varein maalattuja kankaita ja jaatiin hetkeksi niita ihmettelemaan. Silloin sisalta huitoi joku mies, joka paljastui itavaltalaiseksi hippiseta-Thymiksi, ja sanoi etta tulkaa sisaan vaan. Istuskeltiin hetki ja juteltiin, vahan paasta paikalle tuli myos paikan omistaja, Renate, joskin vahan stressaantuneena huomisista markkinoista ja kauppa-asioista. Hauska tati silti, ja pyysi meidat piipahtamaan milloin vaan kuljetaan ohi. Tama taitaa erityisesti olla tuollaisten vahan jo kulahtaneiden ja keski-ikaistyvien hippihenkisten ihmisten unelmapaikka. Enivei, tanaan kaytiin isommassa kaupungissa, Panajissa. Sinne piti menna kahdella bussilla Mapusan kautta, mutta yhteydet oli kylla tosi toimivat. Matka kesti n. 45 min suuntaansa. Kaupunki oli pieni ja rauhallinen mutta ei vaikuttanut kovin kummoiselta. Jannempaa onkin varmaan tutustua eri rantoihin/kyliin Anjunan molemmin puolin. Kaikki kulkee taalla skoottereilla tai moottoripyorilla, me ollaan toistaiseksi vaan kavelty mutta saa nahda uskaltaudutaanko skootteriajelulle (ihan hitaasti sitten vaan). Nyt lahdetaan tukevasti jalkaisin kohti rantaa, yritetaan loytaa kiva paikka jossa voidaan istua iltaa.

Don Joao Resort - Olohuone

Don Joao Resort – Olohuone

Don Joao Resort - Makuuhuone

Don Joao Resort – Makuuhuone

Don Joao Resort - Keittiö

Don Joao Resort – Keittiö

Don Joao Resort - Parveke

Don Joao Resort – Parveke. Meidän on tuo ylempi.

Don Joao Resort - Uima-allas

Don Joao Resort – Uima-allas

Uima-allas leijona

Uima-allas leijona

Anjuna Beach rantakallioita, ravintoloita ja kojuja

Anjuna Beach rantakallioita, ravintoloita ja kojuja

Mapusan bussiin oli laitettu kana poikineen takakonttiin

Mapusan bussiin oli laitettu kana poikineen takakonttiin

Panajin bulevardia

Panajin bulevardia

Joulu tulla jolkottaa jo Panajiin

Joulu tulla jolkottaa jo Panajiin

Taas Kochissa

Kochin miellyttavassa, mutta turistien (no, kanssamatkaajista tuskin paastaan enaa eroon Goalla…) tayttamassa pikkukaupungissa jalleen paivan verran. Munnarista hurjasteltiin eilen aamulla takaisin. Valilla oli sen verran vauhdikasta ja mutkaista etta oli vaikeuksia pysya pystyssa edes istuallaan. Perille paastiin kuitenkin turvallisesti ja sitten taas lautalla yli tanne Fort Kochin puolelle. On otettu ihan rennosti, kapsytelty vahan lahistolla ja tingattu paidoista ja rihkamasta. Yhdessa kaupassa seta halusi nahda meidan kannykat kun kuuli etta oltiin Nokia-maasta, ja kysyi ihan tosissaan etta eiko me voida antaa puhelinta sille. Kerrottiin etta niilla on kuitenkin vahan hintaa meillapain (ja taitaa olla taallakin oikeestaan samoissa hinnoissa). Hammennys! Maiju kavi myos kauneushoitolassa laittautumassa rantakuntoon leg waxingin merkeissa, hintaa 65 rupiaa, sisaltaen lyhyen jalkahieronnan. Tanaan aamulla saatiin ihanaa hedelma-aamupalaa (banaania, melonia, papaijaa, ananasta, appelsiinia ja jotain ihmehedelmaa jossa hirmusti siemenia). Sen voimin viela tapetaan aikaa, iltapaivalla suunnataan juna-asemalle ja kohti Goaa – viimeinen junamatka ja junayo edessa. Hotellivaraus on vasta maanantaille joten ei tiedeta minne paastaan sunnuntai-maanantaiyoksi, mutta se selvinnee aikanaan. Niin.. niista kuvista. Ne nyt sitten on mennytta sielta vuoristoreissulta. Kaiken lisaksi tuo retki vuoren huipulle pilvien keskella taisi jopa pistaa paskaksi koko muistikortin. Todennakoisesti johtuu kosteudesta, silla pilvethan tunnetusti ovat lahinna sita itseaan. Maijun mielesta on epareilua, kun kamera ei varoita, etta kohta tulee kosteusvaurio. Onneksi on kuitenkin satakunta kuvaa Munnarista, tosin noista maisemista ei kovin montaa =(. Tama siis muille varoituksena, jos aiotte menna kuvaamaan yli 2000 metrin korkeuteen digikameralla. Kannattanee harkita.

Tämä herra on myrtsi kun pitää lähteä pois Keralasta

Tämä herra on myrtsi kun pitää lähteä pois Keralasta

Aika kiva hedelmäaamupala

Aika kiva hedelmäaamupala

Lihaleikkaamossa oli käytetty elukat tarkkaan

Lihaleikkaamossa oli käytetty elukat tarkkaan

Tätä kassia Maiju ei antanut ostaa. En ymmärrä miksi.

Tätä kassia Maiju ei antanut ostaa. En ymmärrä miksi.

Kyllä sitä tavaraa on näemmä jo vähän kertynyt

Kyllä sitä tavaraa on näemmä jo vähän kertynyt

Teepeltojen keskella

Taalla viela teepeltojen keskella. Eilen ja tanaan on jatkettu kuvankauniiden maisemien ihastelua. Eilinen meni kokonaan kaupungilla (joka ei kovin iso ole) ja sen lahiymparistoissa kayskennellessa. Kaytiin myos ajelemassa polkuveneella Munnarin lapi kulkevassa joessa. Tanaan oltiin muutaman tunnin riksa-ajelulla vahan pitemmalla. Kierreltiin teepeltojen vierustaa ylemmas vuorille. Nahtiin pari patoa ja jarvea, jotka olivat periaatteessa tekojarvia juuri noiden patojen takia. Hauskinta oli katsella kun naiset varikkaissa sareissaan (ja muoviessuissa) poimivat teenlehtia plantaaseilla. Retken paatepisteena oli Top Station -niminen huippu-tyyppinen ratkaisu, jolta on hienot nakymat Keralan ja Tamil Nadun rajamaille, siis jos ei ole pilvia, silla nyt sielta naki juurikin vain valkoista utua. Oltiin siis pilvien keskella n. 2200 metrin korkeudessa. Huipulla ostettiin kojusta evaaksi grillattu maissintahka ja pari banaania. Maissi oli hyvin karsinogenoitu paalta ja raaka sisalta. Banaanit oli myos raakoja. Hyvin sijoitettu 11 rupiaa. Retken jalkeen tallusteltiin viela kaupungilla. Mikko teki ostoksia, se yrittaa kovasti maastoutua paikalliseksi slaparisandaalikietaisuhamekommandopipo -viuhtojaksi (paikallisten miesten perusvaatetus siis). Saa nahda onko asusteiden vaihdos pysyva viela kun paastaan kotiin. Oudosta pukeutumiskaytoksesta huolimatta raikas vuoristoilma on tehnyt hyvaa, ja Maijun kadoksissa ollut ruokahalu on taas palannut ja hienoiset mahavaivat havinneet. Siis illalliselle. Niin ja sen voisi mainita, etta kun oltiin siella pilvien keskella ja otettiin kuvia niin kamera sanoo, etta muistikortti hairio ja ei kuvia. Kiva kun siella oli kaikki maisemakuvat tuolta reissulta (onneksi ei muita). Mutta huomenna katsellaan Kochissa, jos saadaan ne viela pelastettua, jos kurkitaan niita tietokoneelta. Saas nahda kuin kuvien kay, mutta hienoja ne oli silti, jos ette niita vaikka ikina nae. Nyt sinne syomaan.

Perus Munnaria

Perus Munnaria

Joelle pääsi myös lilluttamaan jalkoja

Joelle pääsi myös lilluttamaan jalkoja

Markkinoilta sai hedelmää jos jonkinlaista

Markkinoilta sai hedelmää jos jonkinlaista. Siellä on myös mansikoitakin kuvassa. Ne ei ollu kovinkaan hyviä.

Polkuveneilemässä

Polkuveneilemässä

Tällaisia ja parempiakin kuvia olisi ollut jos ei muistikortti olisi mennyt rikki

Tällaisia ja parempiakin kuvia olisi ollut jos ei muistikortti olisi mennyt rikki

Halojaa raikkaasta vuoristoilmasta!

Saavuttiin tanaan Munnarin pikkukaupunkiin vuorten ja teeviljelmien keskelle. Maisemat ovat ehdottomasti kauneimpia tahan mennessa (kun jaljella on enaa oikeastaan Goa niin saattavat jaada kauneimmiksikin). Bussimatkan loppuosa Kochi/Ernakulamista oli vahan hurja pitkin kapeita, mutkaisia vuoristoteita. Varotoimenpiteena mutkissa ym. tiukoissa paikoissa jarrujen tai kohtuullisen ajonopeuden sijaan torven tootottaminen. Maisemat olivat sen sijaan mahtavat, kulkien kapeita teita vihreiden teeplantaasien ja varikkaan kukkaloiston halki ja tama viela ymparoity jylhilla, palmujen peittamilla vuorenrinteilla. Osittain maisemat olivat niin elavaiset, etta pyrkivat ihan jopa bussin sisaankin asti avonaisesta ikkunasta. No oikeastaan tienvarsien puskat ja heinat. Kerala ja sen luonto ovat kylla eksoottisinta ja upeinta meidan nakemaa Intiaa. Eilinen siis vietettiin risteillen kettuvallumiksi kutsutulla, pienella paatilla pitkin kauniita palmujen reunustamia vesia. Laivalla oli vaan me kaksi ja tietysti tuplamaara henkilokuntaa: opas, pari kuskia ja kokki. Asiakkaiden ja tyontekijoiden suhdeluku, 1:2, on lahes vakio taalla Intiassa (joskus tyontekijoita viela enemmankin), siis tyontekijoita aina reilusti enemman. Tyo on taalla niin halpaa, eika muuten kaikille taitais riittaa tyotakaan. Oli ihan mukava ja rentouttava paiva, joskin yopymispaikassa tunnelmaa pilasi laheiselta tielta (tieta ei kyllakaan nahnyt) kantautuva liikenteen melu – ei oikein tuntunut etta oltaisiin oltu jossakin kaukana poissa luonnon helmassa… (Ei oikein osaa sanoa, etta onko tuollainen retki sitten ihan hintansa vaarti. Toki tuo oli vain yhden tarjoajan, mutta voiko ne muut olla kovin erilaisia?) Taalla ylhaalla vuorilla (Munnarin alue 1700m (kaupunki) ja 2600m (huiput) valilla merenpinnan ylapuolella) on taas hieman viileampi illalla. Tuolla alhaalla Keralassa oli lahes vuorokauden ympari tasaisen hikinen olo, mutta taalla sentas viilenee.

Laivan kokki keittiössä

Laivan kokki keittiössä

Mikko ja laivan host

Mikko ja laivan host. Samalla Mikolle opetetaan kuinka paikallinen mieshame eli lungi kiedotaan päälle.

Kevyt kenttälounas

Kevyt kenttälounas

Sitten voikin vetää hiukan lepiä

Sitten voikin vetää hiukan lepiä

Tätä on sitten sitä kaakaota

Tätä on sitten sitä kaakaota

Käytiin myös pienemmällä veneellä ajelulla kapemmilla uomilla

Käytiin myös pienemmällä veneellä ajelulla kapemmilla uomilla

Munnarin teeviljelmiä matkalla ylös

Munnarin teeviljelmiä matkalla ylös

Tie meinasi käydä kapeaksi ja puusto pyrki sisään bussiin

Tie meinasi käydä kapeaksi ja puusto pyrki sisään bussiin

Keralassa muuten on banaaneja. Paljon banaaneja.

Keralassa muuten on banaaneja. Paljon banaaneja.