Paluumatka Bhubaneswariin

Tanaan oli sitten paluumatkan paikka. Ajeltiin taas muutama tunti metikon ja maaseudun lapi, ja kylalaislapset vilkutteli innoissaan kun huristettiin ohi. Vihdoin paastiin puiston portille, ja edessa oli taas pitka ajomatka Bhubaneswariin. Matkalla poikettiin kuitenkin Tutun kotikylassa visiitilla, mentiin tervehtimaan sen isaa ja veljea ynna muita perheenjasenia. Siella meille tarjottiin teeta ja friteerattua munakoisoa, ja miehet lahti moottoripyorilla viemaan meita paikalliskierrokselle. Mm. nahtiin brittien rakentama pato. No ehka itse motskariajelu oli hauskempaa kuin nama “nahtavyydet”… Nyt siis takaisin taalla Bhubaneswarissa, pari tuntia junan lahtoon. Toinen meidan lipuista on toistaiseksi varmistettu, toinen edelleen odotuslistalla, joten ei tiedeta saadaanko yksi vai kaksi petia heti alkumatkalle. Matkustetaan kuitenkin vahan paremmassa ja siten tilavammassa luokassa joten eikohan me mahduta… Koko viikonloppu on mennyt autossa istuskellessa, pari seuraavaa yota ja huominen paiva kokotetaan junassa. Keskiviikkona aikaisin aamulla sitten perilla Bangaloressa, sielta taas kuulumisia! Nyt syomaan.

SImilipalin viidakkoa

SImilipalin viidakkoa

Tutu ja hänen perheensä

Tutu (toinen oikealta) ja hänen perheensä

Maiju ehkä ensimmäistä kertaa ikinä motskarin kyydissä

Maiju ehkä ensimmäistä kertaa ikinä motskarin kyydissä

Perhepotretti

Perhepotretti

Maijusta piti ottaa vielä erikseen kuva

Maijusta piti ottaa vielä erikseen kuva

Tutu-opas tuli vielä juna-asemalle hyvästelemään

Tutu-opas tuli vielä juna-asemalle hyvästelemään