Suunniteltu parin paivan pysahdys Kalkutassa on muuttunu Mikon osalta maaraamattoman mittaiseksi 24/7-vuodelevoksi paikallisessa yksityissairaalassa. Aitihenkiloille ja muille heti karkeen: ei tartte huolestua. Mikon suurin terveysriski talla hetkella on aareton tylsistyminen… Perjantai meni ihan lepaillessa mutta Mikon kuume nousi kuitenkin illalla yli 39 asteeseen ja paatettiin ottaa yhteys laakariin. Oltiin saatu joltain brittituristilta kortti laakarille joka kuulemma oli hyva ja mukava. Hotellin respasta soitettiin sinne ja laakari lupas tulla seuraavana, eli lauantaiaamuna. Tohtori Singh (tosi omaperainen nimi) tuli sitten aamusella ja pyysi meidat omalle vastaanotolleen. Siella se tutki Mikon paallisin puolin, soitti vakuutusyhtiolle selvittaaksen raha-asiat ja ehdotti sitten etta lahdettaisiin pariksi paivaksi sairaalaan kunnon testeja varten. No mitapa me muutakaan. Laakari jarjesti onneksi niin etta saadaan molemmat majailla samassa huoneessa, se on ehdottomasti hienoin asumus talla matkalla. Iso ja viilea ja puhdas, ikkunasta nakyy vesiallas ja isoja palmuja. Vessa/kylppari kiiltelee puhtauttaan (ja haisee desinfiointiaineelle) ja suihkusta tulee LAMMINTA vetta. Niin ja sitten on tietenkin viela telkkari, jonka kanavia on toistaiseksi saatu surffailtua lapi noin 80 kpl. Mikolta on otettu verikokeita ja virtsanayte ja nielunviljely, lisaksi sen piti myos kakkia purkkiin. Eilinen ulostenayte valitettavasti myohastyi kun laboratorio oli ilmeisesti menny kiinni (mista aikarajasta kukaan ei viitsinyt mainita potilaalle). Tana aamuna sitten ilmestyi topakka hoitajatati ja kaski Mikon vessaan purkin kanssa. Silla oli vahan hammennys kun ei olis ollu varsinaisesti yhtaan hata, mutta tati ei kuunnellu mukinoita. Ilmeisesti ne ajattelee etta on vatsavaivoja jollei se toimi aina haluttaessa. No joo. Laakari on kayny pariin otteeseen meita moikkaamassa. Eilen se kertoi etta malariaa ei ole ja etta maksa ja munuaiset on kans taysin kunnossa. Tanaan ei aamulla ollu viela uusia tuloksia, kuulemma jossain verikokeissa ja nielunviljelyssa kestaa kolme (3) paivaa ennen ku tulokset saa. Huomenna viela lisaa virtsa- ja verikokeita. Valkosolut on kuulemma matalalla (mutta nain kasittaakseni aina kun on kipeena). Laakari haluaa tietaa miten Mikolle annetut antibiootit vaikuttaa. Ne on kuulemma samoja mita se on saanut armeijassa ja jotka silloin tehosivat heti. Taytyy kylla sanoa etta missaan en ole nahnyt yhta perusteellista ja huolellista tutkimusta, ei taitais kotona terveyskeskuksessa ikina kayda nain etta kuumepotilas passitetaan kaikkiin mahdollisiin testeihin ja vuodelepoon sairaalaan. Tosi hyva tietenkin, etta saadaan varmistettua ettei ole mitaan vakavampaa hatana ennen kuin jatketaan matkaa. Sairaalasta paasee sitten vasta kun on 24 tuntia ollut ilman kuumetta. Mukavampi sitten taas olla tien paalla kun ei tarvitse enaa olla huolissaan taudin luonteesta ja parhaasta hoidosta. Selvittakoot vaan perinpohjin mista on kyse (laakari epailee jotain virustautia. Tai sitten se on oikeesti vaan sitkea flunssa.), vakuutusyhtio maksaa… Ongelmana on tosiaan vain etta Mikolla on tosi tylsaa sairaalassa, sen olo on jokseenkin terve ja vasymyskin on menny ohi kun ei edes saa tehda muuta kuin levata. Ma voin sentaan lahtea sairaalasta ulos valilla, mutta ei kauheasti tee mieli kuljeskella yksinaan pitkin poikin intialaista suurkaupunkia, nain naisena ainaskaan. Ihan sympaattinen kaupunki kuitenkin, ihmiset ystavallisen oloisia ja tosi sivistyneita (Kalkutta on perinteisesti ollu maan alyllinen keskus). Nettiyhteydet on melko kaukana sairaalalta, joten en tieda jaksanko joka paiva raahautua tanne asti, mutta ilmoitellaan tietenkin heti jos/kun kuullaan jotain uutta Mikon tilasta. Lohdullista mulle, sairaalan laheisella kadulla on vieri vieressa ihania konditorioita. Eilen suklaakakkua, tanaan ehka omenapiirakkaa tai sitruunatorttua… Herkuista huolimatta meidan molempien tekis kovasti mieli paasta jatkamaan matkaa. Yksi suunnitelma olis vierailla laheisessa wildlife sanctuaryssa, joka on rannikolla Intian ja Bangladeshin rajalla, sinne saattais paasta jarjestetylla retkella taalta Kalkutasta. Mullahan ei oo muuta kun aikaa selvitella vaihtoehtoja.. Varsinaisesti aiotaan kuitenkin suunnata kohti etelaa, varmaankin Bangaloren kautta Keralaan ennen kuin Goa kutsuu ensi kuun puolivalissa. Tulee siis toivottavasti viela pari antoisaa reissuviikkoa ennen loppulomailua Goan rannoilla. Mutta alkaa huolehtiko, ei olla lahdossa yhtaan minnekaan ennen kuin laakariseta antaa luvan! Niin joo sairaalan nettisivut loytyy osoitteesta www.bellevueclinic.com.
Näkymät hotelli… eikun … sairaalahuoneesta
Meidän pieni kaksio
The stool box. Tähän kakitaan.
Potilas innosta piukeena
