Daily Archives: 2004/10/31

Viela tasta Vadodaran paikasta

Viela tasta Vadodaran paikasta. Halvat hotellit (ja vahan kalliimpiakin) loytyy heti rautatieaseman vieresta eli kavelymatkaa on tosi vahan. Silti vajaan puolen tunnin hotellinetsiskelyn aikana ehka miljoona riksakuskia yritti saada meita kyytiin. Argh. Viides hotelli tarppasi, saatiin huone 300 rupialla yo (Mumbaissa maksettiin 935 per yo, tosin A/C:lla). Ei ole ilmastointia mutta katossa tehokas tuuletin (josta loytyy vain off ja max vaihtoehdot =). Vadodara vaikuttaa tosi aidon oloiselta paikalta. Hotellialueelle kaveltiin paikallisten vihannesmarkkinoiden lapi. Vaan pieni osa kylteista on englanniksi. Kaduilla kavelee lehmia (Mumbaissa nahtiin vaan 1 kpl). Tunnelma on hieno! Paikka on aika pieni, joten on helppo suunnistaa ympariinsa ja jopa loytaa jotain mita tarttee (esim. moskiittoverkkoja myyva kauppa bongattu). Asken oltiin syomassa paikallisessa all-you-can-eat-tyyppisessa paikassa. Ne yritti ehka tehda jotain ahkyyn syottamisen maailmanennatysta, kun lisaa safkaa tuli eteen vaikka ois kieltany ja oli entisetkin syomatta. Aika kokemus! Ja makuelamys myos, ihan hyva sellainen. Paitsi etta makeat ruoat on suomalaiseen makuun vahan hamaavia, jalkkariksikin vahan liian sokerisia. Taidettiin silti olla tarjoilijoille isompi ihmetyksen aihe kun ne ruuat meille – ympari ravintolaa (tai useimmiten meidan ymparilla) pyori jatkuvasti jotain 20 tarjoilijapoikaa eika paikka ollu kovin iso… Huomenna paikallista jaateloa ja zoota?!

All-you-can-eat ravintolan tarjoilijat

All-you-can-eat ravintolan tarjoilijat. Palvelu oli siis melko tehokasta, kun asiakkaita oli about yhtä paljon.

Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta

Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta

Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta kadulle

Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta kadulle

Tanaan tultiin paikkaan nimelta Vadodara (tai Baroda)

Tanaan tultiin paikkaan nimelta Vadodara (tai Baroda). Lahdettiin puolenpaivan maissa hotellilta kohti Mumbain juna-asemaa. Siella oli pari tuntia odotusaikaa kun haluttiin mieluummin olla hyvissa ajoin. Heti kun tultiin taksista jotkut yritti “auttaa” kantamaan tavaroita mutta huomasivat etta ei paljon voi kun on vaan naa reput. Sitten joku taksiaija halus vieda meita ympari asemaa eri luukuille ja sanoi etta nain pitaa tehda ja et “come here. come. come” ja sitten laks kaveleen toiselle luukulle. Se antoi yhessa vaiheessa esmes sellasen lapun etta oltais peruttu meidan liput tai sitten otettu ne Chennaihin tai silla lailla. Lopulta sanoi etta seiskaa tassa jonossa ja oottakaa etta se luukku aukee puolen tunnin kuluttua niin saadaan liput. Tosin meilla oli jo liput ja paikkanumerot vaunuun mutta nain sen mielesta piti tehda. Oli siella toinenkin kaveri joka ois vieny meita neljaks tunniks kaupunkia kiertamaan muuta meni pois kun sanottiin etta juna lahtee tunnin paasta. Lopulta lahdin (iso M) kysymaan Station Managerilta (jota ajateltiin kylla ihan heti kun tultiin mutta naa kaverit rupes vonkuamaan) ja sitten sen oven luo tuli Head Ticket Collector joka sanoi kun naytin sille lippua etta ei tartte teha mitaan vaan kunhan nousee junaan. Etta silla tavalla. Kannattaa siis aina kysyy kavereilta joilla on nimikyltit. Junamatka meni ihan ookoo. Ei mitaan ylimaaraisia pysahtelyja ja vain 10min myohassa kuuden tunnin matkalla. Juotiin Chaita (eli sellaista maustettua maitoteeta jotka ei tieda) ja sitten Magic Masala -chipseja sellainen pieni pussi. Hintaa niilla oli yht. 17/- eli n. 20cent. Ilmastoitu junavaunu oli ehka turhankin hieno ja ens kerralla kokeillaan koko kansan kakkosluokkaa ja hinta tippuu samalla jonnekin alle kolmasosaan.

Ilmastoitujen vaunujen näkymät ovat keltaisia

Ilmastoitujen vaunujen näkymät ovat keltaisia. Ikkunat on siis värjättyjä jotta ulkoa ei näe niin hyvin sisään.