Viela tasta Vadodaran paikasta. Halvat hotellit (ja vahan kalliimpiakin) loytyy heti rautatieaseman vieresta eli kavelymatkaa on tosi vahan. Silti vajaan puolen tunnin hotellinetsiskelyn aikana ehka miljoona riksakuskia yritti saada meita kyytiin. Argh. Viides hotelli tarppasi, saatiin huone 300 rupialla yo (Mumbaissa maksettiin 935 per yo, tosin A/C:lla). Ei ole ilmastointia mutta katossa tehokas tuuletin (josta loytyy vain off ja max vaihtoehdot =). Vadodara vaikuttaa tosi aidon oloiselta paikalta. Hotellialueelle kaveltiin paikallisten vihannesmarkkinoiden lapi. Vaan pieni osa kylteista on englanniksi. Kaduilla kavelee lehmia (Mumbaissa nahtiin vaan 1 kpl). Tunnelma on hieno! Paikka on aika pieni, joten on helppo suunnistaa ympariinsa ja jopa loytaa jotain mita tarttee (esim. moskiittoverkkoja myyva kauppa bongattu). Asken oltiin syomassa paikallisessa all-you-can-eat-tyyppisessa paikassa. Ne yritti ehka tehda jotain ahkyyn syottamisen maailmanennatysta, kun lisaa safkaa tuli eteen vaikka ois kieltany ja oli entisetkin syomatta. Aika kokemus! Ja makuelamys myos, ihan hyva sellainen. Paitsi etta makeat ruoat on suomalaiseen makuun vahan hamaavia, jalkkariksikin vahan liian sokerisia. Taidettiin silti olla tarjoilijoille isompi ihmetyksen aihe kun ne ruuat meille – ympari ravintolaa (tai useimmiten meidan ymparilla) pyori jatkuvasti jotain 20 tarjoilijapoikaa eika paikka ollu kovin iso… Huomenna paikallista jaateloa ja zoota?!
All-you-can-eat ravintolan tarjoilijat. Palvelu oli siis melko tehokasta, kun asiakkaita oli about yhtä paljon.
Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta
Näkymia hotelli Chandal Mahalin ikkunasta kadulle
